Hyppää pääsisältöön

Voit nähdä vuoden ainoan superkuun viikonloppuna - miksi siitä kohistaan?

NASA:n etukäteisarvio superkuusta marraskuussa 2016
NASA:n etukäteisarvio superkuusta marraskuussa 2016 Kuva: NASA Goddard's Scientific Visualization Studio prisma studio

Tänä viikonloppuna taivaalla mollottaa vuoden ainoa superkuu. Kuu näyttää tavallista suuremmalta ja kirkkaammalta. Nimi ainakin lupaa paljon. Onko superkuulla peräti jotain supervoimia, kysyy tähtitieteen sekatyöläinen Anne Liljeström blogissaan.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä taivaalla näkyy jälleen superkuu – täysikuu joka on 7 prosenttia suurempi ja 16 prosenttia kirkkaampi kuin tavanomainen täysikuu.

Superkuu on ainoa tänä vuonna, kun viime vuonna niitä nähtiin peräti kuusi kappaletta. Harvinaislaatuista herkkua on siis luvassa. Vai onko sittenkään?

Superkuu vai sittenkin hyperkuu?

Superkuu on rantautunut käsitteenä Yhdysvalloista Suomeen viime vuosien aikana. Termin lanseerasi alun perin amerikkalainen astrologi Richard Nolle vuonna 1979.

Tähtitieteilijät toki tunsivat ilmiön entuudestaan, mutta eivät pitäneet (eivätkä pidä edelleenkään) sitä mitenkään ihmeellisenä juttuna. Heillä on ilmiölle oma nimensä, joka on mielestäni myös melkoisen super: perigeum-syzygy.

Hankalalla termillä tarkoitetaan yksinkertaisesti tilannetta, jossa Maa, Kuu ja Aurinko ovat suorassa linjassa (mikä vaaditaankin jokaiseen täysi- ja uusikuuhun) ja Kuu sattuu vielä olemaan radallaan siinä pisteessä, joka on lähinnä Maata (eli perigeumissa).

Miten lähellä Kuu meitä tällöin on? Kuun keskietäisyys Maan keskipisteestä on noin 60 maapallon sädettä eli 385 000 kilometriä. Superkuun aikaan kuu on meistä noin 56 maapallon säteen päässä eli noin 7 prosenttia keskimääräistä täysikuuta lähempänä. Kovin radikaalista lähentelystä ei siis ole kyse.

Jos taivaalla mollottaisi vierekkäin kaksi täysikuuta, toinen kiertoradan lähimmässä pisteessä ja toinen kauimmassa, ero olisi selkeä. Kun näin ei kuitenkaan voi olla, eroa on vaikea huomata paljaalla silmällä.

Superkuu
Ollessaan lähimpänä maata Kuu näyttää noin 14 % suuremmalta ja 30 % kirkkaammalta kuin ollessaan ratansa kauimmaisessa pisteessä. Superkuu Kuva: Yle / Mitja Sirola superkuu

Siksi minun on vaikea suhtautua superkuuilmiöön. Ihmisaivo ja -silmä eivät tajua sitä tavallista kirkkaammaksi tai suuremmaksi, eikä Auringon, Maan ja Kuun linjauksessa ole tähtitieteen vinkkelistä mitään ihmeellistä.

Sitä paitsi “tavallinen” täysikuukin on aina todella kirkas. Kuu kirkastuu hitaasti yö yöltä pyöristyessään puolikuusta täysikuuksi, sillä meille näkyvää valaistua pinta-alaa on koko ajan enemmän.

Aivan täytenä Kuulle tapahtuu huomattava kirkastuminen (olipa se sitten millä tahansa kohtaa rataansa), sillä auringonvalo pääsee tällöin valaisemaan kaikki kraatterien ja kuoppien pohjat.

Marraskuun superkuu Kemijärvellä
Marraskuun superkuu Kemijärvellä Kuva: Heikki Korppi prisma studio

Täysikuu sattuu säännöllisesti 29,53 vuorokauden välein, ja tarkalleen lähipisteeseen sattuvia täysikuita tapahtuu noin 14 kuukauden välein. Nollelle kelpasivat superkuuksi myös ne täysikuut, jotka eivät ihan ole maata lähimmässä pisteessä. Hänelle noin 5 prosentin falskaus molempiin suuntiin oli ok. Tarina ei kerro, miksi näin suuri heitto kelpasi.

Jos näillä linjoilla edetään, tarkkaa ja täsmällistä lähitäysikuuta voisi kutsua vaikkapa hyperkuuksi. Miksei!

Onko hyperkuulla supervoimat?

Entä onko hyperkuulla mitään vaikutusta vaikkapa vuorovesiin tai kehoomme?

Maapallon vuorovedet johtuvat siitä, että Kuu (ja itse asiassa myös Aurinko, mutta keskitytään nyt Kuuhun) kiskoo maapalloa ja sen vettä puoleensa. Kuun vetovoima on suurempi sillä puolella maapalloa, joka on suoraan Kuun alla, ja pienin pallon toisella puolella.

Vuoksi kohoaa Kuuta kohti, ja toisella puolella palloa se pääsee karkaamaan Kuusta hiukan kauemmas.

Voisi kuvitella, että hyvin läheisen Kuun painovoima nostattaa tavallista hurjemmat vuorovedet. Vuorovesi-ilmiö kyllä voimistuu, mutta ei radikaalisti.

Verrattuna tilanteeseen, jossa Kuu on ratansa kauimmaisessa pisteessä täysi- tai uudenkuun aikaan (olkoot se sitten mikrokuu), Kuu nykii supervaiheensa aikana maapalloa noin 23 prosenttia kovempaa.

Marraskuun superkuu Portugalin Algarvessa Quarteirassa.
Marraskuun 2016 superkuu Portugalin Algarvessa Quarteirassa. Marraskuun superkuu Portugalin Algarvessa Quarteirassa. Kuva: Veikko Juvonen prisma studio

Rankimmat vuorovedet nousevat normaalien täysi- ja uudenkuun aikaan Kanadassa, Fundyn lahdella. Siellä matalimman ja korkeimman vuoroveden ero voi olla yli 16 metriä. Superkuu nostaa tätä vielä hiukan, nimittäin 15 sentin verran. Kokonaisuutena ei kovin räväkkä vaikutus, tosin loivasti viettävällä rannalla ero voi tietysti olla dramaattinen.

Itämeri on liian pieni, että Suomessa havaittaisiin vuorovesiä kuin muutamassa paikassa, kuten Strömman kanavassa. Atlantin vuorovedet kuihtuvat Tanskan kapeisiin salmiin.

Nouseeko meillä niin sanotusti neste päähän superkuun aikaan?

Entäs ihmiskeho? Mehän olemme suurimmaksi osaksi vettä! Nouseeko meillä niin sanotusti neste päähän superkuun aikaan?

Maapallon mittakaavassa vuorovedet kohoavat korkealle, mutta ihminen on paljon pienempi, ja vaikutus vastaavasti pienempi. Maan läpimitta on 12 742 kilometriä. Se on noin kymmenen miljoonaa kertaa enemmän kuin aikuisen ihmisen pituus.

Päälakemme ja jalat eivät ole niin kaukana toisistaan, että kudoksissamme oleva vesi kokisi merkittäviä vuorovesiä normaalinkaan täysi- tai uudenkuun aikana, eikä superkuu vaikuta tilanteeseen kuin sen 23 prosenttia.

Fantastisesti lanseerattu tuote

Voisi sanoa, että superkuu on fantastisesti lanseerattu tuote. Sillä on todella vetävä nimi. Näin tähtitieteen ja –taivaan viestinviejänä minun tulisi tietysti olla riemuissani siitä, että tuotteeni on paketoitu näin näyttävään pakettiin.

Tilannetta voisi verrata siihen, että olisin jonkinlainen viskiedustaja. Tavoitteeni olisi viedä viskin ilosanomaa kansan huulille.

Muutamia kertoja vuodessa kuitenkin järjestettäisiin itsestäni riippumaton tempaus, jossa vain hiukan keskimääräistä parempi viski nousisi uutisotsikoihin ja sitä mainostettaisiin erikoisherkullisena superviskinä.

Superkuu Utah, USA
Superkuu Utah, USA Kuva: EPA/JIM LO SCALZO Kuu,superkuu,Yhdysvallat,Utah

Esimerkiksi vuoden 2016 superkuusta olisi sanottu, että näin hyvää viskiä oli viimeksi tarjolla 1948! Viskin arvostus kohoaisi äkkiä huikeasti, ja kaikki maistelisivat superviskiä kehuen sen hienostunutta savuisuutta ja kypsää tasapainoa.

Ammattilaisena kuitenkin tietäisin, että kyseessä on edelleen varsin tavanomainen viski. Tuntuisi huijaukselta lähteä mukaan rummutukseen.

Onneksi kuutamot ovat ilmaisia, ja viskin tapaan aina herkullisia. Jos todella on niin, että vankkumatonkin sohvaperuna saadaan vääntäytymään ulos katsomaan täysikuuta superkuun varjolla, on tämäkin termi kenties ansainnut paikkansa. Katse siis taivaalle 3.-4.12.2017 välisenä yönä!

Anne Liljeström
Anne Liljeström Kuva: Yle / Anna Autio Yle Tiede

Kirjoittaja: Anne Liljeström

Tähtitieteen sekatyöläinen Anne Liljeström rakastaa universumin monimuotoisuutta. Hän haluaa ymmärtää, mitä neutronitähden sisällä tapahtuu ja kuka mylläsi Kuiperin vyöhykkeen. Liljeström levittää kosmista ilosanomaa Tähtitieteellinen yhdistys Ursan tiedottajana ja tähtitieteeseen erikoistuneena tiedetoimittajana. Anne kasvattaa sitrushedelmiä ja riehaantuu vanhoista kivistä.

Yle Tieteen asiantuntijat bloggaavat itselleen tärkeistä tiedeaiheista.

Liity Yle Tieteen yhteisöön Facebookissa!

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Tiede