Sari Casal
Yle
Suomessa roolipelien kultakautta elettiin 1980-luvun loppupuolella. Sen jälkeen pöytäroolipelien suosio hiipui ja tasaantui pienemmän porukan harrastukseksi. Viime vuosina harrastus on saanut nostetta uusien suomenkielisten pelien muodossa. Dungeons & Dragons on puolestaan ollut esillä Stranger Things -hittisarjassa.
Voisi sanoa, että lähes kokonainen sukupolvi lapsia ja nuoria pääsi harrastukseen kiinni Dungeons & Dragons -klassikkopelin kautta, jota pidetään maailman ensimmäisenä roolipelinä. Alkuperäinen D&D julkaistiin vuonna 1974. Sen jälkeen pelistä on tehty eri versioita ja se on ylivoimaisesti tunnetuin roolipeli.
Fantasiapelien perustaja ja hallituksen puheenjohtaja Lauri Tudeer pääsi Suomessa ensimmäisten joukossa kokeilemaan roolipelaamista. Hänen lukiokaverinsa harrasti miniatyyripelejä, joiden pohjalta roolipelit saivat alkunsa. Alan lehdissä puhuttiin Dungeons & Dragonsista ja fantasiaa ja science fictionia muutoinkin fanittaneet nuoret päättivät hankkia sen ensi tilassa itselleen Yhdysvalloista. D&D mullisti Tudeerin maailman.
– Jäimme siihen saman tien koukkuun. Taru sormusten herrasta ja muu fantasia kiinnosti, ja pelissä pääsi suoraan sisälle siihen maailmaan. Hahmon kehittyminen oli myös kiehtovaa. Alussa melkein mikä tahansa vastaantulija löi sen lyttyyn, mutta kun hahmo vahvistui, siitä tuli hämäräperäinen, hyvä mieli.
Roolipeli on vuorovaikutteista ja improvisoitua kerrontaa, jossa eläydytään pelihahmoihin. Pöytäroolipelissä yleensä yksi henkilö toimii pelinjohtajana. Hän on vastuussa pelimaailman pyörittämisestä ja sivuhahmojen pelaamisesta. Muilla pelaajilla on yksi pelihahmo kullakin erilaisine ominaisuuksineen, ja he saavat päättää hahmonsa toiminnasta eri tilanteissa. Peli etenee lähinnä keskustellen, tyypillisesti hankalia tilanteita ratkotaan nopilla.
Roolipelaaminen imi Tudeerin sisäänsä siinä määrin, että hän alkoi tilata pelejä ja lisämateriaaleja ulkomailta sitä mukaa kun niitä ilmestyi. Englannista löytyi firmoja, jotka lähettivät tilauksia myös mannermaalle.
– Pankista piti ostaa sekki ja lähettää se kirjeen kanssa menemään. Se oli aikaa, kun pankkikorttiakaan ei ollut olemassa.
1980-luvun alkupuolella Tudeer alkoi tilata pelejä paitsi itselleen ja tutuilleen myös muille harrastajille. Isommissa tilauksissa postikulujen ja muiden kiinteiden kulujen summa jäi pienemmäksi. Kysyntää riitti ja Suomen ensimmäinen roolipelejä maahantuova yritys, Fantasiapelit, syntyi virallisesti vuoden 1985 lopussa.
D&D esiteltiin eräässä lehtiartikkelissa varoittavaan sävyyn sanoin “tämä peli tappaa” ja se toimi kyllä huikeana myynninedistämisenä.
Roolipelaamisen suosio kasvoi 80-luvun loppupuoliskolla huimaa vauhtia. Suosiota lisäsi hittiroolipelien, kuten Dungeons & Dragonsin, suomennokset ja markkinoille saatiin myös ensimmäiset kotimaiset roolipelit. Lisäksi julkaistiin muun muassa roolipelilehtiä. Varsinaisten roolipelimyymälöiden lisäksi pelejä oli tarjolla monissa kirja- ja lelukaupoissa.
– Suosion nousu oli valtavaa. Suomenkielisyys levitti harrastusta huomattavasti. D&D esiteltiin eräässä lehtiartikkelissa varoittavaan sävyyn sanoin “tämä peli tappaa” ja se toimi kyllä huikeana myynninedistämisenä, Lauri Tudeer kertoo.
Huippuvuosien jälkeen roolipelimyyntiin tuli laskua, jonka jälkeen se tasaantui. Roolipelaamisesta tuli suppeamman porukan intensiivinen harrastus. Pöytäroolipelejä on ollut koko ajan tarjolla erikoisliikkeissä, mutta muista myymälöistä ne katosivat pariksi vuosikymmeneksi. Myös suomenkielisten roolipelien tuotanto tyrehtyi hyvin marginaaliseksi aina vuosituhannen vaihteeseen saakka.
Mike Pohjola kokeili roolipelaamista ensimmäisen kerran vuonna 1988 partiossa. Hän aloitti roolipeliharrastuksen juuri suomennetulla Dungeons & Dragonsilla, kuten lukuisat muutkin lapset ja nuoret tuohon aikaan. Ensimmäisellä kokeilukerralla luotiin pelihahmot, jonka jälkeen peli hautautui joksikin aikaa. Kun peli viimein käynnistettiin kunnolla, ei paluuta solmujen pariin ollut enää lainkaan.
Hobittia, Narniaa, Robin Hoodia ja Kuningas Arthuria läpi kahlanneeseen poikaan kaikenlainen fantasia, miekka ja magia vetosi. D&D:n lisäksi roolipeleihin hurahtanut Pohjola pelasi muun muassa Runequestiä seurakunnan kerhossa ja Keskimaa-roolipeliä kotonaan.
– Roolipelissä pääsi itse siihen fantasiamaailmaan sisälle, ja kaikki oli mahdollista. Väittäisin, että ikäisistäni miehistä 50 prosenttia on kokeillut roolipelaamista aikoinaan.
Tämän päivän 10-vuotiaalla ei ole mitään asiaa alkaa pelata 35-vuotiaiden roolipelejä.
Pohjola kasvoi aikuiseksi roolipeliharrastuksen kanssa. Aluksi pelaamisessa kiehtovinta oli seikkaileminen, myöhemmin hahmoksi eläytyminen nousi pelaamisen tärkeimmäksi motivaattoriksi. Hänen sukupolvelleen erilaisia roolipelejä on ollut kokoajan tarjolla.
– Kun olemme vanhentuneet, pelit ovat tulleet monimutkaisemmiksi ja haastavammiksi. Tämän päivän 10-vuotiaalla ei ole mitään asiaa alkaa pelata 35-vuotiaiden roolipelejä. Ensinnäkään he eivät osaisi pelata niitä, sillä pelit ovat englanninkielisiä. Lisäksi aiheet ovat niin vaikeita, etteivät ne kiinnosta lapsia.
Mike Pohjola heräsi helppojen, suomenkielisten roolipelien puuttumiseen viimeistään oman lapsen synnyttyä. Hänen missiokseen tuli mahdollistaa harrastus myös tuleville sukupolville.
Pohjolan aiemmin kirjoittama roolipeli Myrskyn aika toimi pohjana Myrskyn sankarit -seikkailuroolipelille, joka on suunnattu nimenomaan lapsille ja aloittelijoille. Peli julkaistiin joukkorahoituksella vuonna 2013 ja se sai taakseen ison lautapelijulkaisijan.
– Halusin nimenomaan tarjota tämän päivän 10-vuotiaalle saman mahdollisuuden, joka itselläni oli vuonna -88. Tavoitteenani oli luoda suomenkielinen roolipeli, joka saa uuden sukupolven roolipelaamaan. Jotta se onnistuisi, pelin pitäisi olla hieno, laatikossa ja löytyä markettien hyllyltä. Tämä kaikki onnistui.
Pöytäroolipelit nousevat aika ajoin esille muun muassa tv-sarjojen tai elokuvien kautta. Ensimmäisen kerran Lauri Tudeer muistaa nähneensä roolipelaamista E.T. -elokuvassa, jossa päähenkilön Elliotin isoveli kavereineen pelaa Dungeons & Dragonsia.
– Se oli alalle ja pelaajille iso juttu aikanaan. Oli hämmästyttävää, että isossa valtavirtaelokuvassa noteerattiin meidän omituinen harrastus.
Viimeisimpänä D&D on noussut esiin hittisarja Stranger Thingsin kautta. Tudeerin ja Pohjolan mukaan se ei kuitenkaan ole tuonut näkyvästi uusia harrastajia roolipelaamisen pariin Suomessa.
– Stranger Things on enemmänkin nostalgisoinut Dungeons & Dragonsia meille vanhoille pelaajille. Sen sijaan Taru sormusten herrasta -elokuvat ja Harry Potterit toivat joukon uutta porukkaa, jotka halusivat pelata niitä maailmoja, Mike Pohjola arvioi.
Lauri Tudeerin mukaan myyntilukujen perusteella selkeää uutta nousukautta ei pöytäroolipeleissä ole Suomessa nähty. Fantasiapeleissä roolipelejä myydään vähemmän kuin esimerkiksi lautapelejä, keräilykorttipelejä tai miniatyyripelejä.
On hardcore-porukka, joka jatkaa pelaamista. Siitä tippuu porukkaa pois, mutta nuoresta päästä tulee saman verran tilalle.
Uudet suomenkieliset pelit ovat kuitenkin piristäneet harrastusta ja tuoneet siihen nostetta. Esimerkiksi vanhat, perheellistyneet harrastajat pelaavat uudempia, helpompia pelejä lastensa kanssa ja niitä on ylipäätään saatavilla.
Sekä Tudeer että Pohjola uskovat, että roolipelaaminen on vakiinnuttanut paikkansa Suomessa eikä se ole katoamassa mihinkään.
– Tämä on yksi alakulttuurin laji. Se ei ole kasvava, mutta elinvoimainen kuitenkin. On hardcore-porukka, joka jatkaa pelaamista. Siitä tippuu porukkaa pois iän ja ajankäytön ongelmien vuoksi, mutta nuoresta päästä tulee saman verran tilalle, Tudeer sanoo.
– Luulen, että roolipelaaminen säilyy tietyn piirin erittäin intohimoisena harrastuksena. Sillä voi olla laajempia kulttuurisia vaikutuksia, jotka eivät välttämättä ole ilmeisiä. Meillä on esimerkiksi taiteentekijöiden joukossa paljon ihmisiä, jotka ovat roolipelanneet, Pohjola toteaa.
Sekä Lauri Tudeer että Mike Pohjola ovat saaneet Kultainen lohikäärme -tunnustuspalkinnon työstään roolipelaamisen edistämiseksi. Molemmat harrastavat pöytäroolipelaamista edelleen.
