Hyppää pääsisältöön

Isien sota -sarja nosti esiin sotilaiden lasten selviytymistarinat

Ukko Kärkkäinen lapsena.
Ukko Kärkkäisen lapsuudenkuva. Ukko Kärkkäinen lapsena. Kuva: Ukko Kärkkäisen kotialbumi. dokumenttiohjelmat

Millaista oli elää perheessä, jonka isän sota oli suistanut raiteiltaan? Tai miten hyväksyä se, ettei sodan takia tiennyt isästään mitään? Miksi sota pääsi arpeuttamaan jopa useaa sukupolvea? Maija Kaipaisen vuonna 2011 ohjaama, palkittu dokumenttisarja kertoi kuusi hätkähdyttävää tarinaa sotilaiden lasten näkökulmasta.

Sotaa ja sen hintaa on käsitelty monissa dokumenteissa sotilaan silmin. Tässä katsojien mieliin jääneessä ohjelmasarjassa näkökulma siirrettiin kotiin: millaisia kohtaloita sodankäyneiden miesten kärsimykset aiheuttivat kotioloissa?

Moni sotilas palasi kotiin henkisesti pahoin haavoittuneena, eikä sotakokemuksia voinut jakaa kotiväen kanssa. Osa alkoi juoda ja palasi sotatilanteisiin humalassa, osa muuttui väkivaltaiseksi juomattakin. Lapset seurasivat tilannetta yleensä sivusta: äidit suojelivat miehiään lasten pyynnöiltä, isää piti tukea eikä häntä saanut arvostella. Moni lapsi taas oppi suojelemaan äitiään isältä. Kun lasten ja muun perheen tarpeet sivuutettiin, rampauttti sota yhden ihmisen sijasta pahimmillaan koko suvun.

Koska asioista kotona vaiettiin, pääsivät lapset usein vasta aikuisena selvittämään syitä isänsä käytökselle. Vasta sitä kautta he ovat pystyneet ymmärtämään isiään, usein myös antamaan anteeksi. Pahasti kärsineissä perheissä ongelmat eivät loppuneet siihen.

Dokumenttisarjan onnistuneisuus selittyy juuri ymmärryksellä: näitä asioita haastateltavat ovat joutuneet pohtimaan koko ikänsä, vähin tiedoin ne hyväksymään. Pääsemme näkemään, miten moni heistä saa isästään aivan uutta tietoa.

Ukon isän sotavamma ei näkynyt ulospäin, mutta hänen traumansa jätti pitkän varjon

Ukko Kärkkäisen isä Tauno haavoittui sodassa kranaatinsirpaleesta päähän. Kotiin palattuaan hän oli ulkoisesti kunnossa, mutta ei kuitenkaan työkykyinen. Vamma aiheutti hänelle epilepsiaa ja vaikeita regressioita. Aggressiiviset kohtaukset veivät voimat myös mielenterveyshoitajan koulutuksen saaneelta äidiltä. Lapset, joista Ukko oli nuorin, joutuivat pelkäämään henkensä edestä molempien vanhempiensa reaktioita.

Ukon pelkotilat eivät jääneet lapsuuteen vaan ne ovat jatkuneet suuren perheen isänä. Hänen isänsä sota-aikaiset kärsimykset ovat läsnä vielä Ukonkin lasten elämässä. Uutta on se, että asiasta pystytään nyt puhumaan avoimesti.

Se trauma on kulkenut seuraavalle polvelle, mutta onneksi tietämyksen ja ymmärryksen kanssa.― Inkeri Kärkkäinen (2011)

Ullan isä menetti sodassa liikaa

Ulla Vaarnamon isä Erkki menetti sodassa molemmat veljensä. Sodan jälkeen hän teki sotilasuran, eläkkeelle jäätyään hän alkoi juoda. Lapsena Ulla pelkäsi väkivaltaista ja ankaraa isäänsä, nuorena hän sairastui vakavaan masennukseen. Isä vei hänet hoitoon suljetulle osastolle.

Isä ei muuttunut, mutta Ulla halusi ja ehti tehdä sovinnon hänen kanssaan. Ullaa auttoi myös se, että hän pystyi kirjoittamaan asiasta.

Äiti aina soitteli ja sanoi että 'Ei siellä ole Neuvostoliitossa enää yhtään hengissä, isäs on tappanu täällä kaikki jo moneen kertaan'.― Ulla Vaarnamo (2011)

Annin isän poliittinen vakaumus teki hänestä sotarikollisen

Anni Kyrö ei saanut lapsena tietää isästään mitään, vaikka tämä hänen lähipiirissään elikin. Hänen äitinsä ei vastannut kysymyksiin ja Annia pilkattiin isättömyydestä.

Vuosikymmeniä myöhemmin Anni sai tietää, että syy hänen isänsä piilotteluun oli poliittinen. Isä oli ollut kommunisti ja metsäkaartilainen. Hänen sodanjälkeisistä vaiheistaan ei ollut tietoja. Näemme, miten Anni saa tietää niistä sotavankitutkijoiden avulla.

Siinä vaiheessa kun mä ymmärsin, että mä asunkin niin kuin valkoisella saarella punaisen meren keskellä, mä olin oppinut jo hirveän paljon asioita, mistä minun piti vaieta.― Anni Kyrö (2011)

Markku oppi taltuttamaan isänsä

Markku Ovaskan isä Martti ei kyennyt sodassa täyttämään hänelle määrättyä käskyä ja hän näki kotikaupunkinsa Viipurin tuhoutumisen. Kotona hänestä tuli perhettään kohtaan väkivaltainen.

Markku suojeli äitiään ja itseään isältään aina tämän kuolemaan asti. Tärkeimmäksi keinoksi osoittautui puhuminen.

Hänellä oli tapana kaivaa puukkoa melkein ensimmäisenä, ellei kirvestä ollut saatavilla. Muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin käyttää sitä asetta mikä itellä oli, eli puhua sille.
― Markku Ovaska (2011)

Pekan isä oli heimosotilas, jolle annettu lupaus petettiin

Pekka Mihejev ei lapsena saanut äidiltään juurikaan tietoja isästään. Myöhemmin ilmeni, että hänen isänsä oli ollut aunuksenkarjalainen, taistellut sodassa heimopataljoonassa suomalaisten puolella.

Muiden pataljoonalaisten tavoin Pekan isälle oli luvattu, että hän saa sodan jälkeen jäädä asumaan Suomeen. Lupausta ei pidetty. Dokumentissa näemme, miten Pekka matkustaa isänsä maille Karjalaan.

Oon kärsinyt huonosta itsetunnosta pitkin matkaa ja nyt on sellainen olo, ettei tarvitse elää kahta elämää, on yksi elämä.― Pekka Mihejev (2011)

Ansiokas dokumentti myös palkittiin

Ohjaaja Maija Kaipainen voitti sarjan viimeisellä, Pekka Mihejevista kertovalla dokumentilla pääpalkinnon Murmanskin dokumenttielokuva- ja televisio-ohjelmien festivaalissa vuonna 2012. Festivaaliin osallistui yli sata elokuvaa ja tv-ohjelmaa kaikista pohjoismaista sekä Virosta, Venäjältä ja Kanadasta.

Samana vuonna sarja voitti myös Koulutusrahasto Kouran pääpalkinnon dokumentti-sarjassa.

Esitysoikeudellisista syistä sarjan kolmas osa, Hannu Nurmiosta ja hänen isästään kertova dokumentti ei ole katsottavissa.

  • Noita Nokinenä toi särmää juhlapyhien pumpulinpehmeään idylliin

    Noita Nokinenä ihastutti radiossa

    Näyttelijä Marja Korhosen esittämä Noita Nokinenä oli käsikirjoittaja Toini Vuoriston luoma rakastettu hahmo Ylen lastenkuunnelmissa. Noita Nokinenän seikkailuja kuultiin radiossa ensimmäisen kerran jo vuonna 1963 osana Pikkuväen satujoulu -ohjelmaa. Omana ohjelmanaan Noita Nokinenä viihdytti kuuntelijoita vuosien 1970–1985 pääsiäisinä, juhannuksina sekä jouluisin.

  • ”Joutui hyppäämään avantoon, että kamerat käy ja kukaan ei neuvonut" – Outi Popp teki tv-debyyttinsä Tuubissa

    Toimittaja–kirjailija muistelee aikaansa Tuubi-sarjassa.

    Outi Popp liittyi Tuubi-musiikkisarjan toimittajakaartiin vuonna 1983. Hectorin ja Freemanin lisäksi juontotehtävissä nähtiin myös Tapio Liinoja. Popp muisteli vaiheitaan musiikkisarjassa Elävälle arkistolle vuoden 2017 syksyllä. Vuonna 1979 käynnistyneessä musiikkisarjassa nähtiin sen alkuvuosien tapaan edelleen varsin rockpainotteista musiikkivideotarjontaa.

  • Isien sota -sarja nosti esiin sotilaiden lasten selviytymistarinat

    Palkittu dokumenttisarja vuodelta 2011

    Millaista oli elää perheessä, jonka isän sota oli suistanut raiteiltaan? Tai miten hyväksyä se, ettei sodan takia tiennyt isästään mitään? Miksi sota pääsi arpeuttamaan jopa useaa sukupolvea? Maija Kaipaisen vuonna 2011 ohjaama, palkittu dokumenttisarja kertoi kuusi hätkähdyttävää tarinaa sotilaiden lasten näkökulmasta.

  • Aarre Karénille ajatteleminen on näyttelemistä ja näytteleminen ajattelemista

    Suosittu näyttelijä kertoo ajatuksiaan näyttelijäntyöstä

    Näyttelijä Aarre Karén syntyi Tokiossa vuonna 1932. Japanista hän uskoo saaneensa "nopeat jalat", jatkuvan liikkeellä olemisen perinnön. Satoja rooleja tehneen näyttelijän debyyttirooli radiossa oli Suomisen perheen Matti. Radiossa on näyteltävä niin, että ihminen kuuntelemalla näkee.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto