Hyppää pääsisältöön

Isien sota -sarja nosti esiin sotilaiden lasten selviytymistarinat

Ukko Kärkkäinen lapsena.
Ukko Kärkkäisen lapsuudenkuva. Ukko Kärkkäinen lapsena. Kuva: Ukko Kärkkäisen kotialbumi. dokumenttiohjelmat

Millaista oli elää perheessä, jonka isän sota oli suistanut raiteiltaan? Tai miten hyväksyä se, ettei sodan takia tiennyt isästään mitään? Miksi sota pääsi arpeuttamaan jopa useaa sukupolvea? Maija Kaipaisen vuonna 2011 ohjaama, palkittu dokumenttisarja kertoi kuusi hätkähdyttävää tarinaa sotilaiden lasten näkökulmasta.

Sotaa ja sen hintaa on käsitelty monissa dokumenteissa sotilaan silmin. Tässä katsojien mieliin jääneessä ohjelmasarjassa näkökulma siirrettiin kotiin: millaisia kohtaloita sodankäyneiden miesten kärsimykset aiheuttivat kotioloissa?

Moni sotilas palasi kotiin henkisesti pahoin haavoittuneena, eikä sotakokemuksia voinut jakaa kotiväen kanssa. Osa alkoi juoda ja palasi sotatilanteisiin humalassa, osa muuttui väkivaltaiseksi juomattakin. Lapset seurasivat tilannetta yleensä sivusta: äidit suojelivat miehiään lasten pyynnöiltä, isää piti tukea eikä häntä saanut arvostella. Moni lapsi taas oppi suojelemaan äitiään isältä. Kun lasten ja muun perheen tarpeet sivuutettiin, rampauttti sota yhden ihmisen sijasta pahimmillaan koko suvun.

Koska asioista kotona vaiettiin, pääsivät lapset usein vasta aikuisena selvittämään syitä isänsä käytökselle. Vasta sitä kautta he ovat pystyneet ymmärtämään isiään, usein myös antamaan anteeksi. Pahasti kärsineissä perheissä ongelmat eivät loppuneet siihen.

Dokumenttisarjan onnistuneisuus selittyy juuri ymmärryksellä: näitä asioita haastateltavat ovat joutuneet pohtimaan koko ikänsä, vähin tiedoin ne hyväksymään. Pääsemme näkemään, miten moni heistä saa isästään aivan uutta tietoa.

Ukon isän sotavamma ei näkynyt ulospäin, mutta hänen traumansa jätti pitkän varjon

Ukko Kärkkäisen isä Tauno haavoittui sodassa kranaatinsirpaleesta päähän. Kotiin palattuaan hän oli ulkoisesti kunnossa, mutta ei kuitenkaan työkykyinen. Vamma aiheutti hänelle epilepsiaa ja vaikeita regressioita. Aggressiiviset kohtaukset veivät voimat myös mielenterveyshoitajan koulutuksen saaneelta äidiltä. Lapset, joista Ukko oli nuorin, joutuivat pelkäämään henkensä edestä molempien vanhempiensa reaktioita.

Ukon pelkotilat eivät jääneet lapsuuteen vaan ne ovat jatkuneet suuren perheen isänä. Hänen isänsä sota-aikaiset kärsimykset ovat läsnä vielä Ukonkin lasten elämässä. Uutta on se, että asiasta pystytään nyt puhumaan avoimesti.

Se trauma on kulkenut seuraavalle polvelle, mutta onneksi tietämyksen ja ymmärryksen kanssa.― Inkeri Kärkkäinen (2011)

Ullan isä menetti sodassa liikaa

Ulla Vaarnamon isä Erkki menetti sodassa molemmat veljensä. Sodan jälkeen hän teki sotilasuran, eläkkeelle jäätyään hän alkoi juoda. Lapsena Ulla pelkäsi väkivaltaista ja ankaraa isäänsä, nuorena hän sairastui vakavaan masennukseen. Isä vei hänet hoitoon suljetulle osastolle.

Isä ei muuttunut, mutta Ulla halusi ja ehti tehdä sovinnon hänen kanssaan. Ullaa auttoi myös se, että hän pystyi kirjoittamaan asiasta.

Äiti aina soitteli ja sanoi että 'Ei siellä ole Neuvostoliitossa enää yhtään hengissä, isäs on tappanu täällä kaikki jo moneen kertaan'.― Ulla Vaarnamo (2011)

Annin isän poliittinen vakaumus teki hänestä sotarikollisen

Anni Kyrö ei saanut lapsena tietää isästään mitään, vaikka tämä hänen lähipiirissään elikin. Hänen äitinsä ei vastannut kysymyksiin ja Annia pilkattiin isättömyydestä.

Vuosikymmeniä myöhemmin Anni sai tietää, että syy hänen isänsä piilotteluun oli poliittinen. Isä oli ollut kommunisti ja metsäkaartilainen. Hänen sodanjälkeisistä vaiheistaan ei ollut tietoja. Näemme, miten Anni saa tietää niistä sotavankitutkijoiden avulla.

Siinä vaiheessa kun mä ymmärsin, että mä asunkin niin kuin valkoisella saarella punaisen meren keskellä, mä olin oppinut jo hirveän paljon asioita, mistä minun piti vaieta.― Anni Kyrö (2011)

Markku oppi taltuttamaan isänsä

Markku Ovaskan isä Martti ei kyennyt sodassa täyttämään hänelle määrättyä käskyä ja hän näki kotikaupunkinsa Viipurin tuhoutumisen. Kotona hänestä tuli perhettään kohtaan väkivaltainen.

Markku suojeli äitiään ja itseään isältään aina tämän kuolemaan asti. Tärkeimmäksi keinoksi osoittautui puhuminen.

Hänellä oli tapana kaivaa puukkoa melkein ensimmäisenä, ellei kirvestä ollut saatavilla. Muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin käyttää sitä asetta mikä itellä oli, eli puhua sille.
― Markku Ovaska (2011)

Pekan isä oli heimosotilas, jolle annettu lupaus petettiin

Pekka Mihejev ei lapsena saanut äidiltään juurikaan tietoja isästään. Myöhemmin ilmeni, että hänen isänsä oli ollut aunuksenkarjalainen, taistellut sodassa heimopataljoonassa suomalaisten puolella.

Muiden pataljoonalaisten tavoin Pekan isälle oli luvattu, että hän saa sodan jälkeen jäädä asumaan Suomeen. Lupausta ei pidetty. Dokumentissa näemme, miten Pekka matkustaa isänsä maille Karjalaan.

Oon kärsinyt huonosta itsetunnosta pitkin matkaa ja nyt on sellainen olo, ettei tarvitse elää kahta elämää, on yksi elämä.― Pekka Mihejev (2011)

Ansiokas dokumentti myös palkittiin

Ohjaaja Maija Kaipainen voitti sarjan viimeisellä, Pekka Mihejevista kertovalla dokumentilla pääpalkinnon Murmanskin dokumenttielokuva- ja televisio-ohjelmien festivaalissa vuonna 2012. Festivaaliin osallistui yli sata elokuvaa ja tv-ohjelmaa kaikista pohjoismaista sekä Virosta, Venäjältä ja Kanadasta.

Samana vuonna sarja voitti myös Koulutusrahasto Kouran pääpalkinnon dokumentti-sarjassa.

Esitysoikeudellisista syistä sarjan kolmas osa, Hannu Nurmiosta ja hänen isästään kertova dokumentti ei ole katsottavissa.

  • Jääkärit palasivat sisällissotaa käyvään Suomeen

    Jääkärit palasivat Suomeen 25.2.1918

    Tunteet olivat pinnassa, kun jääkärien pääjoukko palasi Suomeen 25.2.1918, päivälleen kolme vuotta lähtönsä jälkeen. Heidän lähtiessään maa oli elänyt sortokautta, nyt se oli ajautunut sisällissotaan. Tauno Kuusimäen radio-ohjelmassa kuullaan ainutlaatuista ensi käden tietoa tapahtumien kulusta ja jääkärien tunnelmista heidän itsensä kertomana.

  • Signaali yli Suomenlahden – Viro suomalaisissa ohjelmissa

    Tällaisen Viron olemme suomalaisissa ohjelmissa nähneet

    Suomenlahden yli voi kirkkaalla säällä nähdä paljain silmin. Läheisyys ei kuitenkaan yksin selitä sitä, miksi suomalaiset ja virolaiset tuntevat toisensa niin hyvin. Oli nimittäin aika, jolloin lähelle oli pitkä matka ja vain radio- ja tv-signaalit ylittivät Suomenlahden. Tähän artikkeliin on koottu ajankuvia, dokumentteja ja yhteisohjelmia, joiden kautta me olemme oppineet Viroa tuntemaan. Eläköön Suomi ja Viro, enemmän kuin vain naapurit – elagu Soome ja Eesti, rohkem kui ainult naabrid!

  • Kamrat Eesti -sarja mursi suomalaisten ennakkoluuloja virolaisista

    Toimittaja Anna Laine lähti Viroon

    Vuonna 2009 esitetyssä Kamrat Eesti -sarjassa toimittaja Anna Laine kiersi Viroa ja selvitti, millainen valtio naapurimaastamme oli kehittynyt. Surkeimmissa suomalaisissa stereotypioissa Viroa pidettiin takapajulana, josta kannatti käydä vain hakemassa halpaa viinaa. Kamrat pyrki murtamaan ennakkoluuloja tutustuttaen suomalaiset virolaisiin – taviksiin ja julkkiksiin, eri alojen ammattilaisiin ja asiantuntijoihin.

  • Neuvostoliiton hymni hyytyi pääministeri Ryzhkovin Suomen-vierailulla

    Lämpotila oli laskenut 30. pakkasasteen tietämille.

    Ankarat pakkaset kurittivat Helsinkiä tammikuussa 1987. Lämpötila laski kolmenkymmenen pakkasasteen tietämille, kun Nikolai Ryzhkov aloitti ensimmäisen Suomen-vierailunsa Neuvostoliiton pääministerinä. Pakkanen teki tepposensa myös lentokentän tervetulosoittokunnalle. Torvisoittimet valahtivat pahasti epävireisiksi kylmyydessä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Jääkärit palasivat sisällissotaa käyvään Suomeen

    Jääkärit palasivat Suomeen 25.2.1918

    Tunteet olivat pinnassa, kun jääkärien pääjoukko palasi Suomeen 25.2.1918, päivälleen kolme vuotta lähtönsä jälkeen. Heidän lähtiessään maa oli elänyt sortokautta, nyt se oli ajautunut sisällissotaan. Tauno Kuusimäen radio-ohjelmassa kuullaan ainutlaatuista ensi käden tietoa tapahtumien kulusta ja jääkärien tunnelmista heidän itsensä kertomana.

  • Signaali yli Suomenlahden – Viro suomalaisissa ohjelmissa

    Tällaisen Viron olemme suomalaisissa ohjelmissa nähneet

    Suomenlahden yli voi kirkkaalla säällä nähdä paljain silmin. Läheisyys ei kuitenkaan yksin selitä sitä, miksi suomalaiset ja virolaiset tuntevat toisensa niin hyvin. Oli nimittäin aika, jolloin lähelle oli pitkä matka ja vain radio- ja tv-signaalit ylittivät Suomenlahden. Tähän artikkeliin on koottu ajankuvia, dokumentteja ja yhteisohjelmia, joiden kautta me olemme oppineet Viroa tuntemaan. Eläköön Suomi ja Viro, enemmän kuin vain naapurit – elagu Soome ja Eesti, rohkem kui ainult naabrid!

  • Kamrat Eesti -sarja mursi suomalaisten ennakkoluuloja virolaisista

    Toimittaja Anna Laine lähti Viroon

    Vuonna 2009 esitetyssä Kamrat Eesti -sarjassa toimittaja Anna Laine kiersi Viroa ja selvitti, millainen valtio naapurimaastamme oli kehittynyt. Surkeimmissa suomalaisissa stereotypioissa Viroa pidettiin takapajulana, josta kannatti käydä vain hakemassa halpaa viinaa. Kamrat pyrki murtamaan ennakkoluuloja tutustuttaen suomalaiset virolaisiin – taviksiin ja julkkiksiin, eri alojen ammattilaisiin ja asiantuntijoihin.

  • Viron vaiheita radiodraaman kertomina

    Kuunnelmat valottavat veljeskansan 100-vuotista historiaa

    Viro julistautui valtioksi helmikuussa 1918. Kansakunnan vaiheisiin on mahtunut sotaa ja vieraita valloittajia, mutta myös kukoistavaa kulttuuria ja suuria kirjailijoita. Jaan Krossin ja Hella Wuolijoen kirjoittamat kertomukset valottavat Viron historiaa 1900-luvun alusta sotavuosiin. Käymme Eino Leinon matkassa 1920-luvun kulttuuripiireissä Virossa ja hengitämme raikasta, kolminkertaista kevättä: luonnon, kansan ja kirjallisuuden uutta heräämistä.

  • Ohjaaja Heidi Köngäs: Nostalgiaa ja muita haikeita mausteita

    Omien elokuvien luettelon lukeminen synnyttää monia tunteita

    Omien elokuvien luettelon lukeminen synnyttää monia outoja tunteita: on kaihoa, kauhua, noloutta, mutta yllättävän paljon ikävää. Ikävää ennen kaikkea yhdessä tekemistä kohtaan. Jokainen elokuva syntyy monessa vaiheessa, monen ihmisen taiteellisen työn tuloksena, mutta vain ohjaaja näkee ne kaikki. Katso Areenassa: Liian paksu perhoseksi ja muita Heidi Köngäksen ohjauksia

  • Neuvostoliiton hymni hyytyi pääministeri Ryzhkovin Suomen-vierailulla

    Lämpotila oli laskenut 30. pakkasasteen tietämille.

    Ankarat pakkaset kurittivat Helsinkiä tammikuussa 1987. Lämpötila laski kolmenkymmenen pakkasasteen tietämille, kun Nikolai Ryzhkov aloitti ensimmäisen Suomen-vierailunsa Neuvostoliiton pääministerinä. Pakkanen teki tepposensa myös lentokentän tervetulosoittokunnalle. Torvisoittimet valahtivat pahasti epävireisiksi kylmyydessä.

  • Satukirjamainen Paavolan tammi nousi nettijulkkikseksi

    Vanha tammikaunotar pysyi pitkään paikallisten salaisuutena.

    Mystinen tammikaunotar on kasvanut Lohjansaaren kuusikon siimeksessä satoja vuosia. Paavolan tammi nousi nettijulkkikseksi Antti Huttusen artikkelin myötä syksyllä 2014. Ylen Uudenmaan uutiset vieraili tammen juurella kesällä 2015 ja haastatteli Huttusta tammenlehvien alla.

  • Pekka Lipposen kuninkuushaaveet törmäävät vanhaan heilaan

    Lipponen ja Korkki seikkailevat Calamarian saarella.

    Pekka Lipposen rutiinintäyteinen toimistopäivä keskeytyy Calamarian kuningaskunnasta saapuvaan kirjeeseen. Kuningas Valerius Tietäväinen kutsuu suuresti kunnioitetun everstin ja tähtiritarin hallitsemaan kuningaskuntaansa, joka on tukahtua kilpailevien kansojen vallanhimoon ja pahansuopuuteen.

  • Partasen perhe muuttaa Kotikadulle – viides kausi nyt Areenassa

    Mm. Eeva Litmanen ja Sulevi Peltola tulevat osaksi sarjaa.

    Partasen perheen vanhemmat Onni (Sulevi Peltola) ja Anja (Eeva Litmanen) tuovat perheensä Itä-Suomesta Kotikadulle heti viidennen kauden ensimmäisessä jaksossa. Koko kausi nyt katsottavissa Areenassa.

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.
    Katso Yle Areenassa: Faktaa ja fiktiota entisistä presidenteistä ja ehdokkaista

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa