Hyppää pääsisältöön

Isien sota -sarja nosti esiin sotilaiden lasten selviytymistarinat

Ukko Kärkkäinen lapsena.
Ukko Kärkkäisen lapsuudenkuva. Ukko Kärkkäinen lapsena. Kuva: Ukko Kärkkäisen kotialbumi. dokumenttiohjelmat

Millaista oli elää perheessä, jonka isän sota oli suistanut raiteiltaan? Tai miten hyväksyä se, ettei sodan takia tiennyt isästään mitään? Miksi sota pääsi arpeuttamaan jopa useaa sukupolvea? Maija Kaipaisen vuonna 2011 ohjaama, palkittu dokumenttisarja kertoi kuusi hätkähdyttävää tarinaa sotilaiden lasten näkökulmasta.

Sotaa ja sen hintaa on käsitelty monissa dokumenteissa sotilaan silmin. Tässä katsojien mieliin jääneessä ohjelmasarjassa näkökulma siirrettiin kotiin: millaisia kohtaloita sodankäyneiden miesten kärsimykset aiheuttivat kotioloissa?

Moni sotilas palasi kotiin henkisesti pahoin haavoittuneena, eikä sotakokemuksia voinut jakaa kotiväen kanssa. Osa alkoi juoda ja palasi sotatilanteisiin humalassa, osa muuttui väkivaltaiseksi juomattakin. Lapset seurasivat tilannetta yleensä sivusta: äidit suojelivat miehiään lasten pyynnöiltä, isää piti tukea eikä häntä saanut arvostella. Moni lapsi taas oppi suojelemaan äitiään isältä. Kun lasten ja muun perheen tarpeet sivuutettiin, rampauttti sota yhden ihmisen sijasta pahimmillaan koko suvun.

Koska asioista kotona vaiettiin, pääsivät lapset usein vasta aikuisena selvittämään syitä isänsä käytökselle. Vasta sitä kautta he ovat pystyneet ymmärtämään isiään, usein myös antamaan anteeksi. Pahasti kärsineissä perheissä ongelmat eivät loppuneet siihen.

Dokumenttisarjan onnistuneisuus selittyy juuri ymmärryksellä: näitä asioita haastateltavat ovat joutuneet pohtimaan koko ikänsä, vähin tiedoin ne hyväksymään. Pääsemme näkemään, miten moni heistä saa isästään aivan uutta tietoa.

Ukon isän sotavamma ei näkynyt ulospäin, mutta hänen traumansa jätti pitkän varjon

Ukko Kärkkäisen isä Tauno haavoittui sodassa kranaatinsirpaleesta päähän. Kotiin palattuaan hän oli ulkoisesti kunnossa, mutta ei kuitenkaan työkykyinen. Vamma aiheutti hänelle epilepsiaa ja vaikeita regressioita. Aggressiiviset kohtaukset veivät voimat myös mielenterveyshoitajan koulutuksen saaneelta äidiltä. Lapset, joista Ukko oli nuorin, joutuivat pelkäämään henkensä edestä molempien vanhempiensa reaktioita.

Ukon pelkotilat eivät jääneet lapsuuteen vaan ne ovat jatkuneet suuren perheen isänä. Hänen isänsä sota-aikaiset kärsimykset ovat läsnä vielä Ukonkin lasten elämässä. Uutta on se, että asiasta pystytään nyt puhumaan avoimesti.

Se trauma on kulkenut seuraavalle polvelle, mutta onneksi tietämyksen ja ymmärryksen kanssa.― Inkeri Kärkkäinen (2011)

Ullan isä menetti sodassa liikaa

Ulla Vaarnamon isä Erkki menetti sodassa molemmat veljensä. Sodan jälkeen hän teki sotilasuran, eläkkeelle jäätyään hän alkoi juoda. Lapsena Ulla pelkäsi väkivaltaista ja ankaraa isäänsä, nuorena hän sairastui vakavaan masennukseen. Isä vei hänet hoitoon suljetulle osastolle.

Isä ei muuttunut, mutta Ulla halusi ja ehti tehdä sovinnon hänen kanssaan. Ullaa auttoi myös se, että hän pystyi kirjoittamaan asiasta.

Äiti aina soitteli ja sanoi että 'Ei siellä ole Neuvostoliitossa enää yhtään hengissä, isäs on tappanu täällä kaikki jo moneen kertaan'.― Ulla Vaarnamo (2011)

Annin isän poliittinen vakaumus teki hänestä sotarikollisen

Anni Kyrö ei saanut lapsena tietää isästään mitään, vaikka tämä hänen lähipiirissään elikin. Hänen äitinsä ei vastannut kysymyksiin ja Annia pilkattiin isättömyydestä.

Vuosikymmeniä myöhemmin Anni sai tietää, että syy hänen isänsä piilotteluun oli poliittinen. Isä oli ollut kommunisti ja metsäkaartilainen. Hänen sodanjälkeisistä vaiheistaan ei ollut tietoja. Näemme, miten Anni saa tietää niistä sotavankitutkijoiden avulla.

Siinä vaiheessa kun mä ymmärsin, että mä asunkin niin kuin valkoisella saarella punaisen meren keskellä, mä olin oppinut jo hirveän paljon asioita, mistä minun piti vaieta.― Anni Kyrö (2011)

Markku oppi taltuttamaan isänsä

Markku Ovaskan isä Martti ei kyennyt sodassa täyttämään hänelle määrättyä käskyä ja hän näki kotikaupunkinsa Viipurin tuhoutumisen. Kotona hänestä tuli perhettään kohtaan väkivaltainen.

Markku suojeli äitiään ja itseään isältään aina tämän kuolemaan asti. Tärkeimmäksi keinoksi osoittautui puhuminen.

Hänellä oli tapana kaivaa puukkoa melkein ensimmäisenä, ellei kirvestä ollut saatavilla. Muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin käyttää sitä asetta mikä itellä oli, eli puhua sille.
― Markku Ovaska (2011)

Pekan isä oli heimosotilas, jolle annettu lupaus petettiin

Pekka Mihejev ei lapsena saanut äidiltään juurikaan tietoja isästään. Myöhemmin ilmeni, että hänen isänsä oli ollut aunuksenkarjalainen, taistellut sodassa heimopataljoonassa suomalaisten puolella.

Muiden pataljoonalaisten tavoin Pekan isälle oli luvattu, että hän saa sodan jälkeen jäädä asumaan Suomeen. Lupausta ei pidetty. Dokumentissa näemme, miten Pekka matkustaa isänsä maille Karjalaan.

Oon kärsinyt huonosta itsetunnosta pitkin matkaa ja nyt on sellainen olo, ettei tarvitse elää kahta elämää, on yksi elämä.― Pekka Mihejev (2011)

Ansiokas dokumentti myös palkittiin

Ohjaaja Maija Kaipainen voitti sarjan viimeisellä, Pekka Mihejevista kertovalla dokumentilla pääpalkinnon Murmanskin dokumenttielokuva- ja televisio-ohjelmien festivaalissa vuonna 2012. Festivaaliin osallistui yli sata elokuvaa ja tv-ohjelmaa kaikista pohjoismaista sekä Virosta, Venäjältä ja Kanadasta.

Samana vuonna sarja voitti myös Koulutusrahasto Kouran pääpalkinnon dokumentti-sarjassa.

Esitysoikeudellisista syistä sarjan kolmas osa, Hannu Nurmiosta ja hänen isästään kertova dokumentti ei ole katsottavissa.

Kommentit
  • Kirsti Doukas – maalaistytöstä korumuotoilun huipuksi

    Kirsti Doukas on kotimaisen korumuotoilun isoimpia nimiä.

    "Koru on kuin pieni taideteos, joka kulkee ihmisen mukana", kertoo Kirsti Doukas, yksi Suomen tunnetuimmista korumuotoilijoista. Hän on kultaseppä, taiteen maisteri ja Kalevala Korun muotoilujohtaja. Vuosina 1994–2010 Doukas toimi saman yrityksen pääsuunnittelijana. Tosi tarina: Hopeinen tahto (2001) kertoo ujon maalaistytön määrätietoisesta matkasta korumuotoilun huipulle.

  • Tikkakoskella päihdeongelmaiset siivottiin pois silmistä "Puuhamaahan"

    Paikalliset alkoholistit siivottiin pois silmistä.

    Jyväskylän Tikkakoskella koettiin vuonna 1997 pelkoa ja inhoa. Paikkakunnan päihdeongelmaisille oli muodostunut tavaksi viettää aikaansa turhan lähellä asuinaluetta. Sietämättömän tilanteen johdosta Jyväskylän sosiaalityöntekijät päätyivät esittämään laitapuolen kulkijoille sopivampaa ajanviettokeidasta. Kotimaan katsaus kiirehti paikalle raportoimaan juuri parahultaisesti tämän uuden ”Puuhamaan” avajaisiin.

  • Kannaksen kierros vie akateemikkohuviloilta sodan aavemaisille raunioille

    Arvo Tuominen tekee automatkan Kannaksen reunoille.

    Karjalankannas on Suomenlahden ja Laatokan toisistaan erottava maakaistale, jolla on verinen historia. Toimittaja Arvo Tuominen ja luottokuvaaja Igor Jurov hyppäsivät limpun näköiseen UAZ Buhanka -maastopakettiautoon ja tekivät 1500 kilometrin matkan, josta syntyi vuonna 2015 valmistunut dokumenttielokuva Kannaksen kulttuurisista kerrostumista.

  • Vuokko Eskolin-Nurmesniemi teki nimestään palkitun brändin

    Taiteilija on luonut tekstiilejä ja vaatteita vuosikaudet.

    Vuokko Eskolin-Nurmesniemi (s.1930) on suomalainen tekstiilitaiteilija, keraamikko ja taiteen akateemikko. Hänet tunnetaan Marimekon alkuvaiheiden merkittävänä suunnittelijana sekä omasta Vuokko-vaatebrändistään. Maan mainiot -sarjan jaksossa (2005) tutustutaan Eskolin-Nurmesniemen mittavaan uraan, joka taiteilijan mukaan jatkuu niin kauan, kuin henki pihisee ja hänellä on vielä alalle annettavaa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Muistamme Eduard Uspenskia toivotuilla kuunnelmilla

    Fedja-setä ja krokotiili Gena seikkailevat jälleen.

    Eduard Uspenski (1937–2018) oli venäläinen kirjailija, jonka luomista hahmoista rakastetuin lienee Fedja-setä, aikuismainen pikkupoika, kissoineen ja koirineen sekä krokotiili Gena ikimuistoisine syntymäpäivälauluineen. Kirjailijan muistoa kunnioittaen, julkaisimme kolme Uspenskin kirjoihin perustuvaa kuunnelmasarjaa Areenaan.

  • Kirsti Doukas – maalaistytöstä korumuotoilun huipuksi

    Kirsti Doukas on kotimaisen korumuotoilun isoimpia nimiä.

    "Koru on kuin pieni taideteos, joka kulkee ihmisen mukana", kertoo Kirsti Doukas, yksi Suomen tunnetuimmista korumuotoilijoista. Hän on kultaseppä, taiteen maisteri ja Kalevala Korun muotoilujohtaja. Vuosina 1994–2010 Doukas toimi saman yrityksen pääsuunnittelijana. Tosi tarina: Hopeinen tahto (2001) kertoo ujon maalaistytön määrätietoisesta matkasta korumuotoilun huipulle.

  • Tikkakoskella päihdeongelmaiset siivottiin pois silmistä "Puuhamaahan"

    Paikalliset alkoholistit siivottiin pois silmistä.

    Jyväskylän Tikkakoskella koettiin vuonna 1997 pelkoa ja inhoa. Paikkakunnan päihdeongelmaisille oli muodostunut tavaksi viettää aikaansa turhan lähellä asuinaluetta. Sietämättömän tilanteen johdosta Jyväskylän sosiaalityöntekijät päätyivät esittämään laitapuolen kulkijoille sopivampaa ajanviettokeidasta. Kotimaan katsaus kiirehti paikalle raportoimaan juuri parahultaisesti tämän uuden ”Puuhamaan” avajaisiin.

  • Kannaksen kierros vie akateemikkohuviloilta sodan aavemaisille raunioille

    Arvo Tuominen tekee automatkan Kannaksen reunoille.

    Karjalankannas on Suomenlahden ja Laatokan toisistaan erottava maakaistale, jolla on verinen historia. Toimittaja Arvo Tuominen ja luottokuvaaja Igor Jurov hyppäsivät limpun näköiseen UAZ Buhanka -maastopakettiautoon ja tekivät 1500 kilometrin matkan, josta syntyi vuonna 2015 valmistunut dokumenttielokuva Kannaksen kulttuurisista kerrostumista.

  • Vuokko Eskolin-Nurmesniemi teki nimestään palkitun brändin

    Taiteilija on luonut tekstiilejä ja vaatteita vuosikaudet.

    Vuokko Eskolin-Nurmesniemi (s.1930) on suomalainen tekstiilitaiteilija, keraamikko ja taiteen akateemikko. Hänet tunnetaan Marimekon alkuvaiheiden merkittävänä suunnittelijana sekä omasta Vuokko-vaatebrändistään. Maan mainiot -sarjan jaksossa (2005) tutustutaan Eskolin-Nurmesniemen mittavaan uraan, joka taiteilijan mukaan jatkuu niin kauan, kuin henki pihisee ja hänellä on vielä alalle annettavaa.

  • Ysäripunastuttaja E-rotic live-vieraana ja musiikkivideoilla

    Saksalainen eurodance-yhtye Lista-ohjelmassa 1995 ja 1996

    Saksalainen eurodance-yhtye E-rotic nousi Suomessa korkeille listasijoituksille eroottisilla kappaleillaan. Suosionsa huipulla yhtye vieraili Lista TOP 40 -ohjelmassa vuosina 1995 ja 1996. Elävän arkiston koosteeseen on koottu E-roticin musiikkivideoita ja live-esiintymisiä.

  • Äiti peloton -dokumentti kertoo Makedoniasta paenneen äidin tarinan

    Ibadet Faziolova perheineen saapui pakolaisena Suomeen 1992.

    Tosi tarina: Äiti peloton (2003) kertoo Makedoniasta pakolaisena tulleen Ibadet Faziolovan elämästä Suomessa. Jaana Jetzingerin ohjaaman puolen tunnin pituisen jakson aikana Faziolova kertoo tarinansa – miten hän pääsi eroon naisiin kohdistuvista ahtaista lokeroista ja miten hän aloitti uuden, vapaan elämän. Makedonian albaani Ibadet Faziolova saapui pakolaisena Suomeen vuonna 1992.

  • Onko anorektikko kontrolliyhteiskunnan mallioppilas, Asta Leppä?

    Asta Leppä Seitsemäs taivas -ohjelmassa 2012.

    Toimittaja-kirjailija Asta Leppä puhuu anoreksiasta, riittämättömyydestä ja puolison äkillisestä kuolemasta. Miten selvitä tragediasta kahden lapsen kanssa, ja miksi onnellisuus johtaa yhteiskunnalliseen katastrofiin? Haastattelu on Seitsemäs taivas -ohjelmasta vuodelta 2012.

  • Maagisia kaupunkileikkejä ja salakavalaa valistusta – Ihmeellinen Ilokylä nyt Areenassa!

    1960-lapselle television leikki tuntui maagiselta.

    Isän tekemät puujalat ja liiterin edustan lankkukeinu eivät enää innostaneet, kun televisiossa Ilokylän tenavat seikkailivat kattokeinuissa ja polkivat polkuautoa. Ilokylä-ohjelmat saivat maaseudun lapsen kaipaamaan kaupunkiin. Toivotut: Lääkäri Pilleri ja tenavia Ilokylästä Siihen aikaan kun äiti television osti...

  • Aravalaina, pulsaattori ja nuoren perheen rahahuolet – Heikki ja Kaija pysyvästi Areenassa

    Heikki ja Kaija ovat moderni 1960-luvun pariskunta.

    Tuore äiti Kaija (Eila Roine) kaipaa jo konttoristin töihin, sillä nuoren perheen penni on pitkä. Heikki (Vili Auvinen) työskentelee konepajalla sorvarina, mutta yritys kärsii vähäisistä kaupoista. Heikki ja Kaija kertoo pienen perheen elämästä 1960-luvulla, mutta aivan yhtä hyvin se voisi kertoa tästä päivästä.

  • Jokerit ensimmäiseen Suomen mestaruuteen ja huhuja Euroopan ammattilaisliigasta

    Helsinkiläisseura julistettiin mestariksi 1973.

    Helsingin Jokerit voitti ensimmäisen jääkiekon Suomen mestaruutensa keväällä 1973. Ajankohtainen kakkonen tallensi narripaitojen voitonjuhlia. Muina aiheina raportissa käsiteltiin suomalaisten jääkiekkojoukkueiden taloutta sekä suunnitelmia Euroopan ammattilaisjääkiekkoliigasta. Haastateltavina pelaajat Pertti Ansakorpi, Ilpo Kuisma, Lauri Mononen ja Timo Sutinen sekä toimitusjohtaja Mikko Westerberg.