Hyppää pääsisältöön

Isien sota -sarja nosti esiin sotilaiden lasten selviytymistarinat

Ukko Kärkkäinen lapsena.
Ukko Kärkkäisen lapsuudenkuva. Ukko Kärkkäinen lapsena. Kuva: Ukko Kärkkäisen kotialbumi. dokumenttiohjelmat

Millaista oli elää perheessä, jonka isän sota oli suistanut raiteiltaan? Tai miten hyväksyä se, ettei sodan takia tiennyt isästään mitään? Miksi sota pääsi arpeuttamaan jopa useaa sukupolvea? Maija Kaipaisen vuonna 2011 ohjaama, palkittu dokumenttisarja kertoi kuusi hätkähdyttävää tarinaa sotilaiden lasten näkökulmasta.

Sotaa ja sen hintaa on käsitelty monissa dokumenteissa sotilaan silmin. Tässä katsojien mieliin jääneessä ohjelmasarjassa näkökulma siirrettiin kotiin: millaisia kohtaloita sodankäyneiden miesten kärsimykset aiheuttivat kotioloissa?

Moni sotilas palasi kotiin henkisesti pahoin haavoittuneena, eikä sotakokemuksia voinut jakaa kotiväen kanssa. Osa alkoi juoda ja palasi sotatilanteisiin humalassa, osa muuttui väkivaltaiseksi juomattakin. Lapset seurasivat tilannetta yleensä sivusta: äidit suojelivat miehiään lasten pyynnöiltä, isää piti tukea eikä häntä saanut arvostella. Moni lapsi taas oppi suojelemaan äitiään isältä. Kun lasten ja muun perheen tarpeet sivuutettiin, rampauttti sota yhden ihmisen sijasta pahimmillaan koko suvun.

Koska asioista kotona vaiettiin, pääsivät lapset usein vasta aikuisena selvittämään syitä isänsä käytökselle. Vasta sitä kautta he ovat pystyneet ymmärtämään isiään, usein myös antamaan anteeksi. Pahasti kärsineissä perheissä ongelmat eivät loppuneet siihen.

Dokumenttisarjan onnistuneisuus selittyy juuri ymmärryksellä: näitä asioita haastateltavat ovat joutuneet pohtimaan koko ikänsä, vähin tiedoin ne hyväksymään. Pääsemme näkemään, miten moni heistä saa isästään aivan uutta tietoa.

Ukon isän sotavamma ei näkynyt ulospäin, mutta hänen traumansa jätti pitkän varjon

Ukko Kärkkäisen isä Tauno haavoittui sodassa kranaatinsirpaleesta päähän. Kotiin palattuaan hän oli ulkoisesti kunnossa, mutta ei kuitenkaan työkykyinen. Vamma aiheutti hänelle epilepsiaa ja vaikeita regressioita. Aggressiiviset kohtaukset veivät voimat myös mielenterveyshoitajan koulutuksen saaneelta äidiltä. Lapset, joista Ukko oli nuorin, joutuivat pelkäämään henkensä edestä molempien vanhempiensa reaktioita.

Ukon pelkotilat eivät jääneet lapsuuteen vaan ne ovat jatkuneet suuren perheen isänä. Hänen isänsä sota-aikaiset kärsimykset ovat läsnä vielä Ukonkin lasten elämässä. Uutta on se, että asiasta pystytään nyt puhumaan avoimesti.

Se trauma on kulkenut seuraavalle polvelle, mutta onneksi tietämyksen ja ymmärryksen kanssa.― Inkeri Kärkkäinen (2011)

Ullan isä menetti sodassa liikaa

Ulla Vaarnamon isä Erkki menetti sodassa molemmat veljensä. Sodan jälkeen hän teki sotilasuran, eläkkeelle jäätyään hän alkoi juoda. Lapsena Ulla pelkäsi väkivaltaista ja ankaraa isäänsä, nuorena hän sairastui vakavaan masennukseen. Isä vei hänet hoitoon suljetulle osastolle.

Isä ei muuttunut, mutta Ulla halusi ja ehti tehdä sovinnon hänen kanssaan. Ullaa auttoi myös se, että hän pystyi kirjoittamaan asiasta.

Äiti aina soitteli ja sanoi että 'Ei siellä ole Neuvostoliitossa enää yhtään hengissä, isäs on tappanu täällä kaikki jo moneen kertaan'.― Ulla Vaarnamo (2011)

Annin isän poliittinen vakaumus teki hänestä sotarikollisen

Anni Kyrö ei saanut lapsena tietää isästään mitään, vaikka tämä hänen lähipiirissään elikin. Hänen äitinsä ei vastannut kysymyksiin ja Annia pilkattiin isättömyydestä.

Vuosikymmeniä myöhemmin Anni sai tietää, että syy hänen isänsä piilotteluun oli poliittinen. Isä oli ollut kommunisti ja metsäkaartilainen. Hänen sodanjälkeisistä vaiheistaan ei ollut tietoja. Näemme, miten Anni saa tietää niistä sotavankitutkijoiden avulla.

Siinä vaiheessa kun mä ymmärsin, että mä asunkin niin kuin valkoisella saarella punaisen meren keskellä, mä olin oppinut jo hirveän paljon asioita, mistä minun piti vaieta.― Anni Kyrö (2011)

Markku oppi taltuttamaan isänsä

Markku Ovaskan isä Martti ei kyennyt sodassa täyttämään hänelle määrättyä käskyä ja hän näki kotikaupunkinsa Viipurin tuhoutumisen. Kotona hänestä tuli perhettään kohtaan väkivaltainen.

Markku suojeli äitiään ja itseään isältään aina tämän kuolemaan asti. Tärkeimmäksi keinoksi osoittautui puhuminen.

Hänellä oli tapana kaivaa puukkoa melkein ensimmäisenä, ellei kirvestä ollut saatavilla. Muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin käyttää sitä asetta mikä itellä oli, eli puhua sille.
― Markku Ovaska (2011)

Pekan isä oli heimosotilas, jolle annettu lupaus petettiin

Pekka Mihejev ei lapsena saanut äidiltään juurikaan tietoja isästään. Myöhemmin ilmeni, että hänen isänsä oli ollut aunuksenkarjalainen, taistellut sodassa heimopataljoonassa suomalaisten puolella.

Muiden pataljoonalaisten tavoin Pekan isälle oli luvattu, että hän saa sodan jälkeen jäädä asumaan Suomeen. Lupausta ei pidetty. Dokumentissa näemme, miten Pekka matkustaa isänsä maille Karjalaan.

Oon kärsinyt huonosta itsetunnosta pitkin matkaa ja nyt on sellainen olo, ettei tarvitse elää kahta elämää, on yksi elämä.― Pekka Mihejev (2011)

Ansiokas dokumentti myös palkittiin

Ohjaaja Maija Kaipainen voitti sarjan viimeisellä, Pekka Mihejevista kertovalla dokumentilla pääpalkinnon Murmanskin dokumenttielokuva- ja televisio-ohjelmien festivaalissa vuonna 2012. Festivaaliin osallistui yli sata elokuvaa ja tv-ohjelmaa kaikista pohjoismaista sekä Virosta, Venäjältä ja Kanadasta.

Samana vuonna sarja voitti myös Koulutusrahasto Kouran pääpalkinnon dokumentti-sarjassa.

Esitysoikeudellisista syistä sarjan kolmas osa, Hannu Nurmiosta ja hänen isästään kertova dokumentti ei ole katsottavissa.

Kommentit
  • Oke Jokinen "kirjoitti äänellään" puolen vuosisadan uran sivutyönään

    Oke Jokisen ääni tuli tutuksi etenkin radiossa

    Tämän artikkelin pääosassa on toimittaja Oke Jokinen, mies, joka ei varsinaiselta työltään ollut toimittaja lainkaan. Siitäkin huolimatta – vaiko juuri siksi – yleisö oppi vuosina 1949–1997 tuntemaan juuri hänen selkeän radioäänensä merkkinä hyvin toimitetulle ja erinomaisesti taustoitetulle ohjelmalle. Erityisen mielellään Jokinen teki juttuja Virosta.

  • Eemeli ja Repe puhelivat radiossa pehmoisia

    Parivaljakon unohtuneita sketsejä arkistojen uumenista.

    Totisuudestaan tunnetun Eemelin radiopilojen pääosa oli tulosta yhteistyöstä sanaseppo Reino Helismaan kanssa. Elävä arkisto kaivoi päivänvaloon parivaljakon unohtuneita sketsejä mm. Speden ohjelmista.

  • Boordeja, pyökkiä ja persikkaa – Kodin kääntöpiiri uudisti suomalaiskodit vuosituhannen vaihteen estetiikalla

    Kymmenen kotia muutoksessa vuonna 2001

    Kodin kääntöpiiri oli 2000-luvun alun sarja sisustussuunnittelusta, remonteista ja kotien asukkaista. Joka jaksossa tehdään muutos yhdessä kodissa ja käydään tutustumassa kunnostettuihin taloihin. Sisustamisessa eletään uutta vuosituhatta, mutta vaikutteita on paljon 1990-luvulta: tapetoinnissa ja laatoituksessa käytetään boordeja, ajan värejä ovat pastellit, murretut värisävyt ja kirkastajana säihkyvä sininen. Kotien muutoksissa auttaa sisustussuunnittelija Pirkko Välikoski. Studiossa kohteita kommentoi Heimo Holopainen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Oke Jokinen "kirjoitti äänellään" puolen vuosisadan uran sivutyönään

    Oke Jokisen ääni tuli tutuksi etenkin radiossa

    Tämän artikkelin pääosassa on toimittaja Oke Jokinen, mies, joka ei varsinaiselta työltään ollut toimittaja lainkaan. Siitäkin huolimatta – vaiko juuri siksi – yleisö oppi vuosina 1949–1997 tuntemaan juuri hänen selkeän radioäänensä merkkinä hyvin toimitetulle ja erinomaisesti taustoitetulle ohjelmalle. Erityisen mielellään Jokinen teki juttuja Virosta.

  • Eemeli ja Repe puhelivat radiossa pehmoisia

    Parivaljakon unohtuneita sketsejä arkistojen uumenista.

    Totisuudestaan tunnetun Eemelin radiopilojen pääosa oli tulosta yhteistyöstä sanaseppo Reino Helismaan kanssa. Elävä arkisto kaivoi päivänvaloon parivaljakon unohtuneita sketsejä mm. Speden ohjelmista.

  • Boordeja, pyökkiä ja persikkaa – Kodin kääntöpiiri uudisti suomalaiskodit vuosituhannen vaihteen estetiikalla

    Kymmenen kotia muutoksessa vuonna 2001

    Kodin kääntöpiiri oli 2000-luvun alun sarja sisustussuunnittelusta, remonteista ja kotien asukkaista. Joka jaksossa tehdään muutos yhdessä kodissa ja käydään tutustumassa kunnostettuihin taloihin. Sisustamisessa eletään uutta vuosituhatta, mutta vaikutteita on paljon 1990-luvulta: tapetoinnissa ja laatoituksessa käytetään boordeja, ajan värejä ovat pastellit, murretut värisävyt ja kirkastajana säihkyvä sininen. Kotien muutoksissa auttaa sisustussuunnittelija Pirkko Välikoski. Studiossa kohteita kommentoi Heimo Holopainen.

  • Opiskelijakapina 1968 – kansakuntien toivot barrikadeilla

    "Hullu vuosi" toi ylioppilaat kaduille kautta maailman.

    "Hullu vuosi" 1968 toi ylioppilaat kaduille toukokuisessa Pariisissa, koko Euroopassa ja kautta maailman. Kampuksilla ja kaupunkien keskustoissa kaikuivat iskulauseet korkeakoulujen uudistamisesta, yhteiskunnallisesta demokratiasta, anti-imperialismista ja sosialismista. Elävä arkisto kokosi yhteen alkuperäisiä radio- ja tv-välähdyksiä kuohuvalta ajajaksolta.

  • Martinin rikos on tv-näytelmä valheesta, vihasta ja rakkaudesta

    Tarina perheestä ja sen mutikkaista ihmissuhteista

    Maria Jotunin novelliin pohjautuva tv-näytelmä Martinin rikos on kertomus perheestä, jossa jokainen sukupolvi on tehnyt vääriä valintoja. Julkisivu ja porvarilliset kulissit on pidettävä pystyssä, vaikka hinta on kova.

  • Herra Heinämäki ja Lato-orkesteri lastenohjelmasarjoissa

    Kolme Herra Heinämäki -sarjaa vuosilta 2009, 2010 ja 2014

    Herra Heinämäki -lastenohjelmasarjassa seurataan Herra Heinämäen elämää maatilalla ja kuullaan maanviljelijän stressiä lievittävää Lato-orkesterin musiikkia. Sarja pohjautuu Heikki Salon ja Janne Louhivuoren vuonna 1999 julkaistuun Omskista-lastenmusiikkilevyyn. Vuosina 2009, 2010 ja 2014 valmistuneet tv-sarjat ovat käsikirjoittaneet Heikki Salo ja Timo Kahilainen ja ohjannut Matti Grönberg.

  • Osaako videonoutaja laulaa? Kuuntele Ransun ja Inga Sulinin harvinainen duetto

    Ransu Karvakuono ja Inga Sulin: Play a Simple Melody

    Kun Ylen TV2:n väki kokoontui 1990 juhlistamaan kanavan 25-vuotista taivalta, kuultiin tavanomaisten viihdenumeroiden ohella harvinainen duetto. Lastenohjelmien keulakuva Ransu Karvakuono yhdisti voimansa laulaja Inga Sulinin kanssa ja parivaljakko tulkitsi klassikkokappaleen Play a Simple Melody.

  • Lennart Meren filmiaarre Vesilinnun kansa tutustutti meidät uralilaisiin sukulaisiimme

    Lennart Meren dokumenttielokuva vuodelta 1970

    Lennart Meren kansatieteellinen dokumenttielokuva Vesilinnun kansa esitteli uralilaisten kansojen elämää ja perinteitä vuonna 1970. Elämä kaukana Itämereltä oli eksoottista, mutta Meren tarkka katse löysi sieltä paljon tuttua. Elokuva esitettiin Suomessa kaksiosaisena tv-dokumenttina vuonna 1974.

  • Sielun Veljet oli rock-energiaa kaikille aisteille

    Koosteessa musiikkivideoita, haastatteluita ja konsertteja.

    Elävän arkiston koosteeseen on kerätty Sielun Veljien musiikkivideoita, live-esiintymisiä sekä haastatteluita vuosien varrelta. Bändi ei tyytynyt vain tyydyttämään kuulijoita, Sielun Veljien taide palveli kaikkia kokijan aisteja – hikirauhasia unohtamatta.

  • Matkustajakone Kalevan tuhosta 1940 vaiettiin vuosikymmeniksi

    Tv-ohjelma matkustajakone Kalevan tapauksesta vuodelta 1991.

    Kesäkuun 14. päivänä vuonna 1940 Tallinnan edustalla alas ammutun Aero-lentoyhtiön Kalevan tapauksesta vaiettiin vuosikymmeniksi, kunnes 1980-luvun lopulla asiasta saatiin uutta tietoa. Vuonna 1991 esitetty tv-ohjelma Viimeinen lento Tallinnasta valottaa traagista välirauhan aikana tapahtunutta välikohtausta. Ohjelman on tehnyt Kalevan kapteenin Bo von Willebrandin poika Carl Gustaf Bosson von Willebrand.

  • Tohveli paljasti virolaisloikkari Treialin pakoyrityksen Helsingistä 1950

    Treialin tapausta seurattiin tarkasti meillä ja muualla

    Neuvostoliitosta Suomeen loikannut virolainen kapteeni Herman Treial nousi kansainvälisiin uutisotsikoihin syksyllä 1950, jolloin hänen suomalaisten avustama pakoyrityksensä Helsingistä epäonnistui. Tom Östlingin vuonna 2011 ohjaamassa dokumentissa Loikkari käydään tapaus läpi paossa avustaneen sairaanhoitajan ja tutkijan kanssa sekä nähdään otteita vuonna 1962 tehdystä elokuvasta Vaarallista vapautta.