Hyppää pääsisältöön

Isien sota -sarja nosti esiin sotilaiden lasten selviytymistarinat

Ukko Kärkkäinen lapsena.
Ukko Kärkkäisen lapsuudenkuva. Ukko Kärkkäinen lapsena. Kuva: Ukko Kärkkäisen kotialbumi. dokumenttiohjelmat

Millaista oli elää perheessä, jonka isän sota oli suistanut raiteiltaan? Tai miten hyväksyä se, ettei sodan takia tiennyt isästään mitään? Miksi sota pääsi arpeuttamaan jopa useaa sukupolvea? Maija Kaipaisen vuonna 2011 ohjaama, palkittu dokumenttisarja kertoi kuusi hätkähdyttävää tarinaa sotilaiden lasten näkökulmasta.

Sotaa ja sen hintaa on käsitelty monissa dokumenteissa sotilaan silmin. Tässä katsojien mieliin jääneessä ohjelmasarjassa näkökulma siirrettiin kotiin: millaisia kohtaloita sodankäyneiden miesten kärsimykset aiheuttivat kotioloissa?

Moni sotilas palasi kotiin henkisesti pahoin haavoittuneena, eikä sotakokemuksia voinut jakaa kotiväen kanssa. Osa alkoi juoda ja palasi sotatilanteisiin humalassa, osa muuttui väkivaltaiseksi juomattakin. Lapset seurasivat tilannetta yleensä sivusta: äidit suojelivat miehiään lasten pyynnöiltä, isää piti tukea eikä häntä saanut arvostella. Moni lapsi taas oppi suojelemaan äitiään isältä. Kun lasten ja muun perheen tarpeet sivuutettiin, rampauttti sota yhden ihmisen sijasta pahimmillaan koko suvun.

Koska asioista kotona vaiettiin, pääsivät lapset usein vasta aikuisena selvittämään syitä isänsä käytökselle. Vasta sitä kautta he ovat pystyneet ymmärtämään isiään, usein myös antamaan anteeksi. Pahasti kärsineissä perheissä ongelmat eivät loppuneet siihen.

Dokumenttisarjan onnistuneisuus selittyy juuri ymmärryksellä: näitä asioita haastateltavat ovat joutuneet pohtimaan koko ikänsä, vähin tiedoin ne hyväksymään. Pääsemme näkemään, miten moni heistä saa isästään aivan uutta tietoa.

Ukon isän sotavamma ei näkynyt ulospäin, mutta hänen traumansa jätti pitkän varjon

Ukko Kärkkäisen isä Tauno haavoittui sodassa kranaatinsirpaleesta päähän. Kotiin palattuaan hän oli ulkoisesti kunnossa, mutta ei kuitenkaan työkykyinen. Vamma aiheutti hänelle epilepsiaa ja vaikeita regressioita. Aggressiiviset kohtaukset veivät voimat myös mielenterveyshoitajan koulutuksen saaneelta äidiltä. Lapset, joista Ukko oli nuorin, joutuivat pelkäämään henkensä edestä molempien vanhempiensa reaktioita.

Ukon pelkotilat eivät jääneet lapsuuteen vaan ne ovat jatkuneet suuren perheen isänä. Hänen isänsä sota-aikaiset kärsimykset ovat läsnä vielä Ukonkin lasten elämässä. Uutta on se, että asiasta pystytään nyt puhumaan avoimesti.

Se trauma on kulkenut seuraavalle polvelle, mutta onneksi tietämyksen ja ymmärryksen kanssa.― Inkeri Kärkkäinen (2011)

Ullan isä menetti sodassa liikaa

Ulla Vaarnamon isä Erkki menetti sodassa molemmat veljensä. Sodan jälkeen hän teki sotilasuran, eläkkeelle jäätyään hän alkoi juoda. Lapsena Ulla pelkäsi väkivaltaista ja ankaraa isäänsä, nuorena hän sairastui vakavaan masennukseen. Isä vei hänet hoitoon suljetulle osastolle.

Isä ei muuttunut, mutta Ulla halusi ja ehti tehdä sovinnon hänen kanssaan. Ullaa auttoi myös se, että hän pystyi kirjoittamaan asiasta.

Äiti aina soitteli ja sanoi että 'Ei siellä ole Neuvostoliitossa enää yhtään hengissä, isäs on tappanu täällä kaikki jo moneen kertaan'.― Ulla Vaarnamo (2011)

Annin isän poliittinen vakaumus teki hänestä sotarikollisen

Anni Kyrö ei saanut lapsena tietää isästään mitään, vaikka tämä hänen lähipiirissään elikin. Hänen äitinsä ei vastannut kysymyksiin ja Annia pilkattiin isättömyydestä.

Vuosikymmeniä myöhemmin Anni sai tietää, että syy hänen isänsä piilotteluun oli poliittinen. Isä oli ollut kommunisti ja metsäkaartilainen. Hänen sodanjälkeisistä vaiheistaan ei ollut tietoja. Näemme, miten Anni saa tietää niistä sotavankitutkijoiden avulla.

Siinä vaiheessa kun mä ymmärsin, että mä asunkin niin kuin valkoisella saarella punaisen meren keskellä, mä olin oppinut jo hirveän paljon asioita, mistä minun piti vaieta.― Anni Kyrö (2011)

Markku oppi taltuttamaan isänsä

Markku Ovaskan isä Martti ei kyennyt sodassa täyttämään hänelle määrättyä käskyä ja hän näki kotikaupunkinsa Viipurin tuhoutumisen. Kotona hänestä tuli perhettään kohtaan väkivaltainen.

Markku suojeli äitiään ja itseään isältään aina tämän kuolemaan asti. Tärkeimmäksi keinoksi osoittautui puhuminen.

Hänellä oli tapana kaivaa puukkoa melkein ensimmäisenä, ellei kirvestä ollut saatavilla. Muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin käyttää sitä asetta mikä itellä oli, eli puhua sille.
― Markku Ovaska (2011)

Pekan isä oli heimosotilas, jolle annettu lupaus petettiin

Pekka Mihejev ei lapsena saanut äidiltään juurikaan tietoja isästään. Myöhemmin ilmeni, että hänen isänsä oli ollut aunuksenkarjalainen, taistellut sodassa heimopataljoonassa suomalaisten puolella.

Muiden pataljoonalaisten tavoin Pekan isälle oli luvattu, että hän saa sodan jälkeen jäädä asumaan Suomeen. Lupausta ei pidetty. Dokumentissa näemme, miten Pekka matkustaa isänsä maille Karjalaan.

Oon kärsinyt huonosta itsetunnosta pitkin matkaa ja nyt on sellainen olo, ettei tarvitse elää kahta elämää, on yksi elämä.― Pekka Mihejev (2011)

Ansiokas dokumentti myös palkittiin

Ohjaaja Maija Kaipainen voitti sarjan viimeisellä, Pekka Mihejevista kertovalla dokumentilla pääpalkinnon Murmanskin dokumenttielokuva- ja televisio-ohjelmien festivaalissa vuonna 2012. Festivaaliin osallistui yli sata elokuvaa ja tv-ohjelmaa kaikista pohjoismaista sekä Virosta, Venäjältä ja Kanadasta.

Samana vuonna sarja voitti myös Koulutusrahasto Kouran pääpalkinnon dokumentti-sarjassa.

Esitysoikeudellisista syistä sarjan kolmas osa, Hannu Nurmiosta ja hänen isästään kertova dokumentti ei ole katsottavissa.

Kommentit
  • Andy McCoy kovat piipussa

    Kitaramestari tarinoi leikkaamattomasti vuonna 1995.

    Heli Nevakare jututti huhtikuisessa Helsingissä 1995 Andy McCoyta ja tämän Live Ammo -yhtyettä. Maestron suu käy sujuvasti kolmella kielellä, ja tarinaa tulee heroiininitkuissa soitetusta keikasta rahanahneeseen Mick Jaggeriin. Leikkaamaton haastattelu on lähes kokonaan ennenjulkaisematonta materiaalia.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Andy McCoy kovat piipussa

    Kitaramestari tarinoi leikkaamattomasti vuonna 1995.

    Heli Nevakare jututti huhtikuisessa Helsingissä 1995 Andy McCoyta ja tämän Live Ammo -yhtyettä. Maestron suu käy sujuvasti kolmella kielellä, ja tarinaa tulee heroiininitkuissa soitetusta keikasta rahanahneeseen Mick Jaggeriin. Leikkaamaton haastattelu on lähes kokonaan ennenjulkaisematonta materiaalia.

  • Helei, suomalainen mytologia puri! Hiisivuoressa tavalliset ihmiset muuttuivat näkymättömiksi

    Hui Hai Hiiden kaikki jaksot ovat nyt Areenassa.

    Pienet, jännityksestä hikiset kädet puristivat Hiisivuoren keiju Bereniken kättä, kun lapsisankarit ratkoivat seikkailun arvoituksia. Berenike eli ohjelman käsikirjoittaja Anu Tuomi-Nikula tiesi, että sadun taika oli saavutettu, kun ohjelman muut tekijät muuttuivat lasten silmissä näkymättömiksi ja he näkivät vain Hiisivuoren maailman.

  • Pekka Töpöhännän kadonnut Radiolähetys ja särähtävät neekerikissat

    Pellonpään ja Väänäsen luenta jälleen kokonaisena Areenassa

    Matti Pellonpään ja Kari Väänäsen lastenkirjaluennat Radiomafialle ovat silkkaa kulttikamaa. Veikkoset elävöittivät Nalle Puhin ja Pekka Töpöhännän seikkailut omaan jäljittelemättömään tyyliinsä. Kuulijalle Töpöhännän Amerikan-seikkailun luennasta kuitenkin särähtää korvaan halventava neekerikissa-sana ja sen käyttö. Samaisesta luennasta myös katosi yksi jakso, joka kuullaan nyt ensimmäistä kertaa ensilähetyksensä jälkeen.

  • Kaipaus pukeutuu sanoiksi: Venny ja muut rakkaustarinat nyt Areenassa

    Lokakuu tuo Areenaan rakkautta ja luomisentuskaa.

    "Minä uskon, että toisilleen määrätyt ovat toistensa luona jo ennen kuin kohtaavat", lausui Juhani Aho (Ville Virtanen) rakastetulleen Venny Soldanille (Sara Paavolainen). Nyt Areenaan julkaistavissa ohjelmissa kerrotaan Juhani Ahon ja Venny Soldanin, Eino Leinon ja L. Onervan, Aino ja Oskar Kallaksen sekä muiden vahvojen, mutta eripuraisten pariskuntien tarinat.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

  • Hilja Meskus ei antanut elinikäisen nivelreuman haitata elämäniloaan

    Lämmin henkilötarina osoittaa positiivisuuden voiman.

    Vuonna 1981 valmistuneessa positiivisuudellaan ajatuksia herättävässä henkilötarinassa tapaamme rouva Hilja Meskuksen, pitkän päivätyön tehneen lumijokelaisen emännän. Invalidisoivasta sairaudesta huolimatta hänen elämänsä suurperheen yksinhuoltajana on ollut täynnä työtä ja iloa, ja hän kertoo olevansa monesta asiasta kiitollinen.

  • Uspenskin katedraali pääkirkkona, työpaikkana ja toisena kotina

    Mikael Perovuo kertoo katedraalista ja elämästään 1978.

    Helsingin ortodoksinen seurakunta perustettiin vuonna 1827. Seurakunnan pääkirkko on Uspenskin katedraali, joka rakennettiin Katajanokalle vuonna 1868. Mikael Perovuo työskenteli isänsä jälkeen katedraalin päävahtimestarina ja alttaripalvelijana. Asta Heickellin raportissa vuodelta 1978 Perovuo tarinoi sukunsa elämästä Suomessa, kertoi ortodoksisesta kirkosta ja muisteli työtään katedraalissa.

  • Metsä vastaa sille, joka osaa kuunnella

    Minkä opetuksen voisit metsästä poimia?

    Suomessa ei kovin montaa matkaa voi tehdä ohittamatta metsää tai kulkematta sen läpi. Se tulee kaupunkilaisenkin arkeen vähintään pieninä metsäisinä alueina tai junasta vilisevänä maisemana. Euroopan metsäisin maa kätkee sisäänsä kansan, jolla on pakostakin suhde metsään. Ja vaivihkaa metsä myös hoitaa meitä.