Hyppää pääsisältöön

Scifihirviö vai seksilelu?

Samuli Niittymäki ja Niina Koponen moninkertaisina psykedeelisinä kuvina
Niina Koponen ja Samuli Niittymäki Samuli Niittymäki ja Niina Koponen moninkertaisina psykedeelisinä kuvina Kuva: Jussi Nahkuri / Yle Kuvapalvelu Niina Koponen,Samuli Niittymäki

Kirjailija Anu Kaaja kertoo ajatuksiaan mustekaloista sekä kuunnelmastaan Nainen joka rakastui mustekalaan:

- Ajatus syvissä vesissä uivista olennoista pelottaa, valtameri on pinnan alta pitkälti tuntematonta aluetta, jossa saattaisi teoriassa aivan hyvin piileskellä vaikkapa Lovecraftin visioima Cthulhu, suuri muinainen. Lisäksi mustekalat ja kalmarit muistuttavat mielikuvien avaruusolentoja ja ovat inspiroineet mm. Arrival-elokuvan kielitieteestä kiinnostuneiden muukalaisten ulkonäköä.

Nainen vastaanottaa suuseksiä suurelta mustekalalta ja suutelee pienempää.
Hokusain puupirros, jossa nainen harrastaa seksiä mustekalan kanssa.
Hokusai / Kalastajan vaimon haave Hokusain puupirros, jossa nainen harrastaa seksiä mustekalan kanssa. Kuva: Wikimedia Commons Hokusai,Lonkeroporno,Kalastajan vaimon haave

- Lonkeroiden fallisuus ei ole myöskään jäänyt taiteilijoilta huomaamatta. Eräs tunnettu pääjalkaiskaksikko löytyy japanilaistaiteilija Hokusain puupiirroksesta Kalastajan vaimon haave (1814). Teoksessa nainen vastaanottaa suuseksiä suurelta mustekalalta ja suutelee pienempää. Työ on varhaisimpia lonkeropornon edustajia. Teosta voi tulkita eri tavoin. Sen on nähty kuvaavan väkivaltaista ja uhkaavaa luontoa; mutta naisen ja mustekalojen kohtaamista voi tulkita myös molemminpuolisesti toivottuna ihmisen ja luonnon yhtymisenä. Kuvan taustalla oleva teksti tukee jälkimmäistä tulkintaa, vaikka nykyinen lonkeroporno onkin keskittynyt pääasiassa raiskauksiin.

En kuitenkaan halunnut tehdä mustekalasta pelkkää hirviötä tai ihmisfantasioita toteuttavaa kelluvaa genitaalia

- Kirjoittaessani Nainen joka rakastui mustekalaan -kuunnelmaa huomasin, että Hokusain työ ja muut taiteen ja populaarikulttuurin mustekalatulkinnat uivat väistämättä mukaan. En kuitenkaan halunnut tehdä mustekalasta pelkkää hirviötä tai ihmisfantasioita toteuttavaa kelluvaa genitaalia, vaan itseäni kiinnosti päästä oikean mustekalan pään sisälle. Tai no, kehon sisälle: pää on ihmisten keksimä termi, eikä mustekaloilla kehosta erillistä päätä varsinaisesti ole.

Ajatteleeko mustekala koko kehollaan?

- Pääjalkaisten anatomia eroaa muutenkin omastamme paitsi sydänten määrässä (kolme) ja veren värissä (mustekala on kirjaimellisesti siniverinen) myös aivojen rakenteessa. Ihmisellä neuronit ovat keskittyneet pelkästään aivoihin, joista käsin muita ruumiinosia ohjaillaan, osin tietoisesti, osin refleksein; mustekaloilla neuroneita on myös lonkeroissa. Kiehtova kysymys onkin: ajatteleeko mustekala koko kehollaan?

- Mietin myös miten maailman hahmottaisi, jos ruumis ei olisi siirtymisen rajoite, vaan jatkuvasti muovautuva ja joustava. Mustekalat ovat mestarillisia pakenemaan vankeudesta, sillä ne mahtuvat pusertumaan lähes mistä tahansa silmäänsä suuremmasta aukosta ja pystyvät viettämään aikaa myös veden ulkopuolella. Netti onkin täynnä tarinoita uskomattomista pakomatkoista. Lisäksi mustekala pystyy ohjailemaan jokaista lonkeronsa imukuppia erikseen. Siihen verrattuna ihmiskäsi sormineen tuntuu alkeelliselta ja kömpelöltä.

Etenkin luut ovat tekoälyn mielestä todella ällöttäviä.

- Kuunnelman toisessa pääosassa on tekoäly Haruki, joka on ohjelmoitu ihmispohjalta, mutta vietettyään aikaa kalmarien ja mustekalojen sisällä samastuu enemmän pääjalkaisiin kuin ihmisiin. Siirtyminen pelisuunnittelija Tian puolison David Fischerin aivoihin on tekoälyn ensimmäinen varsinainen kokemus kehollisuudesta ihmisessä, muttei aluksi kovinkaan mieluisa, sillä etenkin luut ovat tekoälyn mielestä todella ällöttäviä.

- Kirjoittaessani kuunnelmaa pohdin kauneuden ja inhottavuuden käsitteiden lajikohtaisuutta. Esimerkiksi limaisuus on mustekaloilla luonnollinen osa ihokerrosta, mutta ihmisellä lima liittyy lähinnä sairauksiin tai seksiin, eikä siitä ole soveliasta juuri puhua.

Arvostaako mustekala käytössään olevaa aistillisuutta vai onko parittelu sille pelkkää lisääntymistä?
Kirjailija Anu Kaaja tuijottaa tiukasti kameraan
Anu Kaaja Kirjailija Anu Kaaja tuijottaa tiukasti kameraan Kuva: Jirina Alanko kirjailijat,anu kaaja

- Ihmisnäkökulmasta katsottuna mustekaloilla olisi kehonsa puolesta mahdollisuus jännittävään seksielämään: mustekalan lonkeroissa on tuntoaistin lisäksi myös haju- ja makuaisti, joten koskettaessaan jotakin mustekala samalla myös haistaa ja maistaa sitä. Syömisprosessikin tavallaan alkaa jo siitä kun mustekala kuljettaa saalistaan imukuppeja pitkin kohti suuta. Vaan arvostaako mustekala käytössään olevaa aistillisuutta vai onko parittelu sille pelkkää lisääntymistä? Sitä voisi kysyä ainakin eräältä syvänmeren kalmarilajilta, jonka urokset ilmeisesti parittelevat varmuuden vuoksi kaikkien vastaantulevien lajitoveriensa kanssa, sukupuolesta riippumatta. (Indiscriminate squid just implanting everyone with sperm)

- Selvittäessäni pääjalkaisasioita huomasin, että mustekaloihin ja kalmareihin ja niiden elämään liittyy huomattavasti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Tutkimus kuitenkin jatkuu, kuten myös spekulointi.

- Jos katsomme Hokusain puupiirrosta mustekalan näkökulmasta herää kysymys onko kumpikin teoksen mustekala esineellistetty ihmisnautinnon – tai kauhun – kuvaamisen välineeksi, jonkinlaiseksi eläväksi seksileluksi? Nauttisiko yksikään mustekala taideteoksen kuvaamasta toiminnasta? Tähän osaisi tietenkin vastata vain mustekala itse, ja tällöinkin vastauksissa luultavasti olisi yksilökohtaisia eroja. Ennen kuin kommunikaatiomahdollisuudet ylittävät lajirajat joudumme tyytymään vajavaiseen taidekritiikkiin – tai kuvitteluun.

Kuuntele tästä:

Kommentit