Yksinäinen Tiina Heino haki hyväksyntää "vääriltä" ihmisiltä

Tiina Heino on hakenut hyväksyntää lapsesta asti. Hän on laihduttanut vain ulkonäön tähden, ja lihominen ja alopecia eli hiuksettomuutta ja karvattomuutta aiheuttava ihotauti saa Tiinan miettimään, kelpaako hän muille. Psykologi Satu Lähteenkorvan kommenteista selviää, miksi addiktiot ja ulkopuolisuuden tunne kulkevat usein käsi kädessä.

"Sairastan alopeciaa eli ihotautia, joka aiheuttaa hiuksettomuutta ja karvattomuutta. Ensimmäiset vuodet sairauden kanssa olivat kuin maailmanloppu. Kun aloin nähdä karvattomuudessa hyviäkin puolia, kuten sen, että voin vaihtaa ulkonäköä lähes lennosta eikä minun tarvitse huolehtia juurikasvusta tai säärikarvoista, aloin hyväksyä pikkuhiljaa alopecian osana itseäni.

Sairaus vaikuttaa edelleen itsetuntooni. Kun katson itseäni peilistä peruukki päällä, saatan miettiä, kuka oikeastaan olen. Kuka on tuo nainen, jolla on piirretyt kulmat ja vaalea, kaunis palmikko?

Varsinkin miehiä treffatessa kalju on usein syy siihen että seuraaville treffeille ei enää mennäkään. Yksikin mies sanoi minulle, että olen valehdellut hänelle, koska ihanat vaaleat hiukseni ovatkin peruukki, eivätkä omia hiuksiani.

Haen hyväksyntää pahiksilta, ihmisiltä, jotka eivät tahdo minulle hyvää.

Olen hyvin tunnollinen ja kiltti ihminen. Mutta silti haen hyväksyntää pahiksilta, ihmisiltä jotka eivät tahdo minulle hyvää. Jos tapaan miehen, joka hyväksyy minut tällaisenaan, pelästyn ja lähden karkuun. En usko, jos minua kehutaan tai sanotaan kauniiksi, vaan ajattelen että sanojassa täytyy olla jotakin vikaa, kun pitää minua kauniina.

Olen tällä hetkellä työtön, mutta aiemmissa työpaikoissani tein alkuun kaikkeni, jotta olisin hyvä ja tunnollinen työssäni. Kun työ sitten sujuu ja ihmiset arvostavat ja pitävät minusta, alan luistaa ja tehdä työtäni huonosti, pyristelen irti. Pelkään sitoutua, minusta puuttuu pitkäjänteisyys.

Enkö anna itseni menestyä? Minusta tuntuu, etten ansaitse hyvää ja arvostettua työtä, samoin kun en ansaitse miehen rakkauttakaan. Onko holtittomuus työelämässä ja parisuhteissa itseni rankaisemista?

Tuntuu, että siinä mitä haluaisin olla ja siinä mitä olen, on todella suuri ero.

Haluan olla pidetty. Minulle on tärkeää, että miehet pitävät minua viehättävänä. Kenelle naiselle se ei olisi? Haluisin ympärilleni ystäviä – ihmisiä, jotka haluavat viettää kanssani aikaa. Olen todella usein yksinäinen ja mietin, kelpaanko. Tuntuu, että siinä mitä haluaisin olla ja siinä mitä olen, on todella suuri ero.

Olen todella helposti addiktoituva persoona. Mulla on monia riippuvuusongelmia shoppailun, alkoholin ja syömisen kanssa. Teen ongelmieni kanssa paljon töitä ja olen saanut niihin myös ammattiapua. Hukun nautintoihin, enkä pysy kohtuudessa. Vaikeinta minulle on vastuun ottaminen omasta itsestä ja elämästä.

Tuntuu, että hyvinvointi ja nautinto ovat elämän kaksi äärilaitaa, joista on valittava. Terveelliset elämäntavat tarkoittavat kurinpalautusta, nautinnoista kieltäytymistä.

Aiemmin pukeuduin tiukkoihin korsetteihin, jotta mikään ei tursuilisi. Kun päätän laihtua ja voida hyvin, saatan jättää syömättä tai elellä kasvissosekeitoilla tai parsakeitoilla. Oikeasti ne eivät ole mitään herkkuja, vaan lientä, jossa kelluu pari parsan palaa.

Viime syksynä aloitin taas terveellisen elämän, mutta se johti lihas- ja sydänkipuihin, jotka johtuivat kaliumin vähyydestä. Luulen tekeväni itselleni hyvää, mutta teen sen aina väärin.

Miten nautinto olisi osa hyvinvoivaa ja terveellistä elämää?

Ennen laihdutin ja kipuilin itsetuntovaikeuksien kanssa vain ulkonäön ja muiden hyväksynnän tähden. Halusin olla viehättävä ja haluttava miesten silmissä.

Nyt 40-vuotiaana olen alkanut ajatella koko ajan enemmän tulevaisuutta ja elämääni sitten joskus vanhuksena. Haluaisin voida paremmin, jotta jaksan sitten vanhana paremmin. Haluan tähdätä hyvinvointiin ja onnellisuuteen, itseni hyväksyntään."

Psykologi Satu Lähteenkorva kommentoi: "Kolme sanaa sai Tiinan ajattelemaan"

Keskustelimme Tiinan kanssa kahteen otteeseen. Tiinan erityinen vahvuus on rehellisyys itseä kohtaan. Pystyimme yhdessä sujuvasti tunnistamaan ja tunnustamaan asioita. Tiina on vuosien saatossa hakenut apua mm. riippuvuuksiin, mutta edelleen jokin kiikasti hyvinvoinnin ja hyvän elämän esteenä. Oliko se luottamuspula, addiktiot vaiko joku kolmas näitä yhdistävä tekijä?

Tiina kertoi avoimesti luottamuksen ja sitoutumisen vaikeudesta. Luottamus on aina riski. Pelkäämme, että pahin pelkomme on totta. Siksi saatamme haluta mieluummin todistaa, että olimme oikeassa – “ei kukaan kaljua tai lihavaa oikeasti rakasta”. On turvallista pitäytyä siinä uskomuksessa, sillä silloin ei pety. Mutta silloin ei koskaan anna mahdollisuuttakaan.

Addiktiota ylläpitää kokemus sen hetkellisestä toimivuudesta

Miten addiktio-rakenne sitten liittyy tähän? Addiktiot rakentuvat monin tavoin, mutta niitä usein ylläpitää kokemus niiden hetkellisestä toimivuudesta. Esimerkiksi syöminen tai alkoholi helpottavat hetkellisesti oloa ja vähentävät ahdistusta. Lisäksi pakenemme usein riippuvuuksiin tilanteissa, joissa koemme ulkopuolisuutta tai yksinäisyyttä.

Kuuluminen on ihmiselle elämän kannalta perustavanlaatuinen tarve: kaipaamme läheisyyttä ja kuuluvuutta johonkin tai jollekin. Ulkopuolisuus puolestaan on yksi kivuliain tunne. Mieli haluaa paeta sitä – nopeasti, ja keksiikin vikkeliä ratkaisuja välitöntä helpotusta tuottavista asioista ja aineista. Ja tämän ketjun opittuaan mieli toistaa sen mielellään, muka ratkaisuna oloon.

Siten ei ole lainkaan yllättävää, että nämä ilmiöt (ulkopuolisuus ja addiktiot) kulkevat ongelmana käsikkäin. Ulkopuolisuudentunne läpi elämän on ollut Tiinallakin keskeistä. Tiina on kokenut usein häpeää siitä, että ei kuulu joukkoon.

Keskustelimme jo ensimmäisessä puhelussa avoimesti uudenlaisista keinoista yksinäisyyteen. Koska Tiina itse oli kokenut jonkinlaisen etapin ja pysähtymisen täyttäessään 40 vuotta, kysyin, voiko Tiinalle käydä hyvin. Entä mitä se olisi? Tiina tunnisti, että oli tyytynyt asioihin sekä hyljännyt elämänsä.

Tiinan harjoituksena elämän etsiminen omaan elämään

Sovimme ensimmäisessä puhelussa, että Tiina tekisi tulevina viikkoina ja kuukausina havaintoja, mitkä asiat tasapainottavat mieltä ja kehoa. Lähdettiin löytämään uusia asioita, jotka rakentavat omannäköistä ja -kokoista elämää. Sitouduimme etsimään elämää elämään!

Tiina alkoi tunnistaa nopeasti, mikä tuottaa terveesti mielihyvää ja sen kautta purkaa epäterveitä addiktiotarpeita. Tämän rinnalla tutkailtiin, mikä ja kuka lisää kuulumisen tunnetta eli vähentää ulkopuolisuutta, elämän merkityksettömyyttä.

Liikutuin suuresti, kun toisen puhelun alussa Tiina huudahti riemuissaan: ”Minulle käy hyvin!”

Nämä kolme sanaa olivat lähteneet muuttamaan elämää, pienin, mutta varmoin askelein. Tiina oli vuosia hakenut vastausta, ja ehkä nyt aika oli kypsä.

Lisäksi oivallus ulkopuolisuuden tunten vaikutuksista omaan elämään ja toisaalta omista mahdollisuuksista sen suhteen avasivat jonkin lukon. Tämä antoi Tiinalle voimaa moniin hyviin, konkreettisiin tekoihin, jotka lisäsivät kuuluvuudentunnetta. Tiina oivalsi, että kaipaa ihmistä, kanssalaisuutta.

Lue lisää:

Ovatko läheisesi tukijoita vai kriitikoita? Tutki lähipiiriäsi - asian tunnistaminen vie elämässä eteenpäin

Saatamme usein ajatella, että jokaisella tulisi olla "parisuhde ja 50 hyvää ystävää". Olennaisinta ei kuitenkaan ole ihmissuhteiden määrä tai muoto, vaan yhteys ja kuuluminen: jokainen tarvitsisi lähelleen vähintään yhden hyväntahtoisen ihmisen, ja jokaiselle on tärkeää saada kuulua johonkin ryhmään. Ulkopuolisuuden tunne on yksi kipeimmistä tunteista, mitä ihminen voi kokea. Tarkastellaanpa vähän lähipiiriämme ja sen laatua liikennevaloharjoituksen kautta.