Hyppää pääsisältöön

Kirjojen Suomen vuoden 2017 kirja "Mennään jo naapuriin" kuvaa monikulttuurista Suomea

Riina Katajavuori ja Salla Savolainen
Riina Katajavuori ja Salla Savolainen Riina Katajavuori,Salla Savolainen,Kirjojen Suomi

Politiikan murros, Turun puukotustragedia, ilmastonmuutos - mitä muistamme itsenäisyytemme juhlavuodesta 2017? Kirjojen Suomi valitsi luettavaksi yhden kirjan jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta. Viimeisenä listalle pääsee omaa aikaamme, vuotta 2017 osuvimmin kuvaava teos. Se on Riina Katajavuoren ja Salla Savolaisen monikulttuurista Suomea kuvaava lastenkirja Mennään jo naapuriin. Toimittaja Seppo Puttonen kertoo valintansa taustoista.

Kirjojen Suomi -sarjan lopussa haluan katsoa tulevaisuuteen. Nyt kun Suomi on aloittamassa uuden, toivottavasti itsenäisen, sadan vuoden jakson, on oleellista se, minkälaista uutta Suomea uudet ihmiset rakentavat. Siksi valintani vuotta 2017 parhaiten kuvaavaksi kirjaksi on Riina Katajavuoren kirjoittama ja Salla Savolaisen kuvittama Mennään jo naapuriin.

Kirja kertoo kahdeksanvuotiaasta Vellamosta, joka vierailee kahdeksassatoista perheessä, jotka ovat muuttaneet Suomeen muualta.

Tämä kirja osoittaa kuinka monikulttuurinen Suomi on ja kuinka tänne muualta tulleet löytävät suomalaisuudesta rikkautta omaan elämäänsä. Se kertoo myös lasten luontaisesta suvaitsevaisuudesta ja avoimuudesta uuden ja erilaisen edessä. Toivon mukaan kirjan lukeminen auttaa lapsia säilyttämään tämän asenteen.

Ohjelmasarjan viimeisen kirjan valinta osoittautui haastavaksi

Valitessani kirjoja en ole korostanut jonkin teoksen merkittävyyttä kirjallisuuden uudistajana. Olen aina miettinyt teoksen yhteiskunnallista heijastavuutta: miten kyseisessä kirjassa näkyvät lähihistorian muutokset, keskustelu ja ilmapiiri? Siksi mietin tämän vuoden kirjojen kohdalla niitä muutoksia, joita Suomessa, Euroopassa ja kansainvälisesti on tapahtunut kuluvan vuoden tai lähivuosien aikana. Samalla ajattelin myös, mikä on edessä, kun Suomi aloittaa uuden sadan vuoden itsenäisyytensä jakson.

Yksi tämän vuoden ilmiöistä oli puoluepolitiikan murros. Perussuomalaiset hajaantuivat kahtia. Tähän liittyi erikoisen upealla tavalla Jaakko Yli-Juonikkaan kirja Jatkosota-extra. Sen satiirinen kuva politiikasta on ajankuva myös laajemmasta ilmiöstä kuin vain Suomesta. Politiikan tekemisen tosi ja epätosi ovat nyt vaikeammin eriteltävissä kuin aiemmin. Yli-Juonikas joutui jopa kirjoittamaan muutoksia loppukeväästä perussuomalaisten hajaannuttua. Kirja antaa irvokkaan kuvan politiikan tekemisen koukeroista Suomessa. Hän ei kirjoittaessaan tarvinnut edes politiikan syksyn tosielämän tapausta auton peräkontissa matkanneesta perussuomalaisesta.

Vuoden suureksi romaaniksi nousi Miki Liukkosen elämän moninaisuutta, tiedon runsautta ja kaaosmaisuutta kuvaava romaani O. Se haastaa lukijaa ajattelemaan, onko kaikkialta tulvivaa tietoa mitenkään mahdollista arvottaa. Jo rakenteellaan se osoittaa, ettei elämä ole enää Liukkosen mukaan jäsenneltävissä syy-seuraus suhteiksi. Ajan ilmiöksi kirja nostaa neuroottisten ihmisten elämän maailmassa, jonka internet ja älypuhelimet ovat muuttaneet täysin erilaiseksi kuin menneinä vuosikymmeninä.

Tuomas Kyrön itsenäisyyden juhlavuoden kirja Mielensäpahoittajan Suomi -100 tavallista vuotta on kuin Kirjojen Suomi -sarja. Kyrö kirjoittaa poimintojaan pienistä ja suurista aiheista lähes jokaiselta vuodelta. Ihmisten mieliin jääneet urheilutapahtumat osoittautuvat usein tärkeämmiksi suomalaisuuden identiteetin kannalta kuin suuret valtiolliset tapahtumat.

Kirjailijoiden kuvia: Tuomas Kyrö, Jaakko Yli-Juoikas, Maria Peura, Jenni Haukio ja Miki liukkonen
Kirjailijoiden kuvia: Tuomas Kyrö, Jaakko Yli-Juoikas, Maria Peura, Jenni Haukio ja Miki liukkonen Kuva: Liisa Valonen, Taru Lertola, Juha Kassila, Juha Suomalainen ja Antti Haanpää Kirjojen Suomi,Tuomas Kyrö,Jaakko Yli-Juonikas,Jenni Haukio,Miki Liukkonen,Maria Peura

Samalla tavalla historiasta tarinoita poimii kirjailija Petri Tamminen teoksessaan Suomen historia. Tamminen pyysi kirjaansa varten muistoja menneiltä ajoilta yli viideltäsadalta ihmiseltä. Niistä hän muovasi tiiviitä tarinoita asioista, joita ihmiset ovat pitäneet elämässään tärkeinä.

Marko Leino kirjoittaa teoksessaan Suo samoin kertomuksia eri vuosilta. Tarinat eivät ole historiallisessa vuosijärjestyksessä, vaan ne muodostavat palapelimäisen kuvan Suomesta. Miehen kärvistely oman roolinsa ahtaudessa tuntuu Leinon kirjassa samalla tavalla kuin Kirjojen Suomi sarjan mieskirjoissakin.

Suomesta pois muuttaneet kirjailijat kirjoittavat paljon sellaisista asioista, jotka sivuavat ajankohtaisia maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta. Itävallassa asuva Satu Taskinen kuvaa romaanissaan Lapset nykymaailman jakautuneisuutta. Päähenkilö, miesopettaja Navid miettii lasten ja aikuisten välisiä suhteita. Hänellä on kaksi aikuista tytärtä: Daniela ja Martha. Yhden päivän tarinassa Navid on menossa Marthan lasten syntymäpäiväjuhliin. Lukija joutuu miettimään, mikä on aikuisten vastuu lapsille ja lastenlapsille. Miten olemme unohtaneet vastuumme toisista ihmisistä? Miksi syömme eläimiä, ja miksi toisilla ei ole ruokaa? Taskisen kirjoittaa myös huolen Euroopan nykytilanteesta.

Monikulttuurinen suomenruotsalais-venäläinen kirjailija Zinaida Lindén kirjoittaa novellikokoelmassaan Rakkaus kolmeen appelsiiniin meitä koetelleista suurista katastrofeista. Kahdeksassa tarinassa Lindén kuvaa muun muassa Islannin tulivuoren purkauksen vaikutusta lentoliikenteeseen vuonna 2010 ja tsunamin tekemää tuhoa Japanissa vuonna 2013. Tarinoiden keskiössä ovat kuitenkin ihmiset ja heidän muuttumisensa näiden katastrofien vaikutuksesta. Tuntuu kuin Lindén haluaisi muistuttaa lukijaa siitä, kuinka epävarma maailma on ja miten se voi sysätä meidät omassa elämässämme raiteilta.

Juha Hurme kuvittelee romaanissaan Niemi kulttuurin kehityksen alkuräjähdyksestä 1800-luvun alkuun. Teos kyseenalaistaa suomalaisuuden ainutlaatuisuuden ja eristyneisyyden. Itsenäisyyden juhlavuonna Hurme muistuttaa, että meille kansallisena kulttuurina näyttäytyvä ominaislaatumme on lainaa eri puolilta.

Kirjailijat Petri Tamminen, Satu Taskinen, Zinaida Lindén, Marko Leino ja Kjell Westö
Kirjailijat Petri Tamminen, Satu Taskinen, Zinaida Lindén, Marko Leino ja Kjell Westö Kuva: Ville Juurikkala, Stefan Bremer, Katri Lehtola, Heli Sorjonen ja Marica Rosengård Zinaida Lindén,Kjell Westö,Petri Tamminen,Satu Taskinen,Marko Leino

Maria Peura kirjoittaa Tunkeilijat -novellikokoelmassaan monella tavalla vieraudesta. Tämä vieraus näyttäytyy ihmiselle läheisissä yhteisöissä, perheissä ja suhtautumisessa toisesta kulttuurista tulleisiin turvapaikanhakijoihin.

Vaikka Kjell Westön Rikinkeltainen taivas on romaani rakkauden vaikeudesta, se on myös suuri kertomus siitä, miten elämämme on muuttunut 1960 -luvulta nykypäivään. Westön kirjan aikajana herättää ajatuksia siitä, että jotain olennaista on maailmassa muuttunut. Olemmeko menettäneet 60-luvun viattomuutemme? Tarina on Westön aiempia kirjoja enemmän kiinni ihmisten aivan henkilökohtaisimmissa kokemuksissa. Se kuvaa ihmisten epätoivoistakin tarvetta rakkauteen, hellyyteen ja kosketukseen. Nykyajan havaintoina Westö tuo esiin Välimerellä risteilevät rikkaat turistit ja mereen hukkuvat pakolaiset.

Jenni Haukion työryhmineen toimittama runokokoelma Katso pohjoista taivasta on laaja ja hyvin teemoitettu läpileikkaus suomalaisesta runoudesta. Se osoittaa kuinka runoista voi lukea ajan ilmiöitä ja muutoksia, kuinka runot ovat ottaneet voimakkaastikin kantaa, ja kuinka ne ovat etsineet uusia näkökulmia ja uudenlaista tapaa kertoa asioita.

Muusikko, rap-artisti Paleface (Karri Miettinen) antoi teokselleen nimen Viides maammekirja, koska se on jatkumossa aina Zachris Topeliuksesta alkaen. Ajankohtaisena kaunokirjallisena esseenä se ruotii vihapuhetta, kyseenalaistaa historian tulkintoja ja itsestäänselvyyksiä. Paleface kritisoi markkinatalouden jatkuvan kasvun ideologiaa ja valta-asemistaan kiinni pitäviä. Palefacen mukaan suurin osa ihmisistä elää jo eteenpäin katsovassa, globaalissa tietoisuudessa, mutta menneisyyteen takertuva vähemmistö on harvinaisen meluisa ja vihainen.

Kirjailija Jani Saxell tuo romaanissaan Tuomiopäivän karavaani rohkeasti esiin sen, että Euroopan nykyiset vaikeudet alkoivat jo Jugoslavian vuosia kestäneistä sodista. Ne repivät rikki Varsovan liiton ja ajoivat EU:n ja Nato-maat painajaisiin. Eri aikatasoissa liikkuva romaani kuvaa ennustuksenomaisesti niitä muutoksia, jotka kytevät Euroopan yhtenäisyyden alla.

Turun murheelliset puukotukset jäävät pitkäksi aikaa ihmisten mieliin. Voi olla, että vuosien kuluttua tuota tapahtumaa pidetään eräänlaisena vedenjakajana. Siitä huolimatta, että edellisellä vuosikymmenellä Suomessa syntyneet nuorukaiset tekivät huomattavasti karmeampia veritekoja kouluiskuissa ja Myyrmannin ostoskeskuksessa.

Asko Sahlberg on pienoisromaanillaan Amandan maailmat järkyttävän ajankohtainen. Hän kirjoittaa paikallisten asukkaiden vihamielisestä suhtautumisesta turvapaikanhakijoihin. He polttavat vastaanottokeskuksen, mutta heistä välittämättä 85-vuotias Amanda ottaa huostaansa nuoren pakolaispojan. Amanda on kuin ikääntynyt Suomi-neito, joka asuu Janssonin naapurissa, ja lähellä pyörii myös Valdemar kuin venäläisenä esikuvana. Sahlbergin kuvaama maailma on tumman synkkä, toivoa siinä ei juuri näy.

Kirjojen Suomen vuoden 2017 kirjaa Mennään jo naapuriin käsitellään Yle Radio 1:ssä 26.12. klo 17.15

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Miksi olemme niin väsyneitä?

    Yksi väsymyksemme aiheuttaja on krooninen varovaisuus.

    "Mä oon ihan vitun väsynyt!" "Haluaisin vain nukkua!" Kuulostaako tutulta? Olemme pisteessä, jossa työikäiset ihmiset haukottelevat enemmän kuin vanhukset. Väsymykselle on monta syytä, mutta esittelen nyt yhden lisää. Se on ilmiö nimeltään krooninen varovaisuus. Kun psykologisia koreografioita ja varovaisuuden askelmerkkejä joutuu tarkkailemaan päivittäin, ihmisestä tulee väsynyt.

  • Mihin sinä uskot? Testaa itsesi!

    Mihin uskot?

    Mihin uskot? Mikä sinulle on elämässä tärkeätä? Mitä arvostat? Testaa itsesi! Testi perustuu professori Tatjana Schnellin pitkäaikaiseen tutkimustyöhön Innsbruckin yliopistossa.

  • Aivotutkija: Nämä viisi asiaa kaipaavat kipeimmin muutosta suomalaisessa työelämässä

    Kiire, uni, tehokkuus, tilat ja verkostotyö.

    Kun aivotutkija päästetään katselemaan suomalaista työelämää, tulee mieleen pitkä lista asioita, jotka kannattaisi muuttaa. Aloitetaan tärkeimmistä, kirjoittaa aivotutkija Minna Huotilainen blogissaan. 1. Kiire ja hoppu pois! Lyhytjänteinen asioista toiseen hyppiminen ja jatkuvat keskeytykset eivät päästä aivoja vakaviin töihin, vaan pitävät meidät lillukanvarsien parissa.

Kirjojen Suomi