Hyppää pääsisältöön

Äärirajoille asti! Avaruusromua 10.12.2017

elektronisia komponentteja
elektronisia komponentteja elektroniikkakomponentit

Osa kaikkein parhaasta taiteesta on tehty rajoitusten puitteissa. Usein kaikkein rohkein ja vaikuttavin elektroninen musiikki on syntynyt artistien käyttäessä saatavilla ollutta tekniikkaa sen äärirajoille asti.

Tällaisia ajatuksia esittävät Diggin in the Carts -kokoelma-albumin toimittajat. Tämä outo kokoelma esittelee hyvin populaaria ja tunnettua, mutta meillä päin ei niin tuttua musiikkia, nimittäin japanilaisten tietokonepelien musiikkia 1980- ja 90-luvuilta.

Se oli 8-bittisen elektronisen pelimusiikin aikaa, ja myöhemmin myös 16-bittisen. Yleisemmin tässä yhteydessä puhutaan edelleen videopelimusiikista.

"Monille meistä tämä musiikki on tutumpaa kuin muu 1980-luvun musiikki. Tämä musiikki soi useammin kotona kuin mikään muu", kirjoittavat Diggin in the Carts -kokoelman toimittajat.

Vaikka itse en kuulukaan tuohon paljon pelejä pelanneiden ja paljon pelimusiikkia kuunnelleiden suureen joukkoon, ei ole yhtään vaikeaa ymmärtää niitä lämpimiä ja innostuneita tunteita ja muistoja, joita tämä 1980-luvun pelimusiikki herättää.

Ja kuten Japanissa, myös meilläkin vanha pelimusiikki on kokenut uuden tulemisen. Nyt sitä soittavat sinfoniaorkesteritkin.

Moni varmaankin muistaa Commodore kuusnelosen. Kukapa olisi voinut unohtaa? ”Ajattelin laittaa sinulle Commodore 64 -musaa jota on tehty aidolla kuusnelosella, siksi että ensi vuonna tulee C64 Mini”. Näin kirjoittaa Asko Tammelin Nastolasta. Ja kyllä, keväälle 2018 on luvattu markkinoille uutta Commodore kuusnelosta, joka on noin puolet alkuperäistä pienempi. Se on tarkoitus kytkeä televisioon HDMI-johdolla ja laitteen mukana on melkoinen määrä niin kutsuttuja retropelejä.

Tässä 2010-luvun musiikkia aidolla vanhalla Commodore kuusnelosella, maailman eniten myydyllä kotitietokonemallilla. Asko Tammelin eli asa9000:

Commodore kuusnelosta arvioidaan myydyn jopa 30 miljoonaa laitetta ympäri maailman. Suomessa laitetta myytiin asukaslukuun verrattuna eniten koko maailmassa. Joten ei mikään ihme, että meillä tämä kuusnepa-kulttuuri on edelleen voimissaan.

Amiga 500 ja 500+ olivat myös Commodoren valmistamia tietokoneita. Amigat tulivat markkinoille viitisen vuotta Commodore kuusnelosen jälkeen ja edustivat näin jo huomattavasti edistyneempää teknologiaa. Ja myös niillä tehtiin musiikkia. Ja tehdään edelleen. Asko Tammelin eli asa9000 ja Amiga 500:

Eletään 1970-luvun puoliväliä, San Franciscossa Yhdysvalloissa. Nuori nainen, Pauline Anna Strom, kuulee Klaus Schulzen, Tangerine Dreamin ja Brian Enon musiikkia radiosta, legendaarisessa Hearts of Space -ohjelmassa.

Hän on soittanut pianoa, mutta nyt elektroninen äänimaailma alkaa vetää häntä puoleensa. Ne äänet ovat kiinnostavia ja jännittäviä.

Ne puhuttelevat häntä, ehkä myös siksi, että hän on syntymästään asti ollut sokea. Äänet merkitsevät ja kertovat hänelle paljon.

Hän hankkii itselleen neliraitaisen Tascam-kasettinauhurin ja kolme syntesoijaa. Hän alkaa tehdä omaa musiikkiaan. Omaa elektronista musiikkiaan.

Vuosina 1982, 1983 ja 1984 julkaistaan kolme hänen vinyylialbumiaan (Trans-Millenia Consort, Plot Zero ja Spectre) ja vuonna 1988 neljä albumia c-kasettijulkaisuina (Mach 3.04, Japanese Impressions, Aquatic Realms ja The Moorish Project).

Kaikkiaan siis seitsemän albumia. Ja kaikki hyvin pieninä painoksina, enemmän tai vähemmän omakustanteina. Se oli omalaatuista, eteeristä ja hienoa musiikkia, jota juuri kukaan ei saanut mahdollisuutta kuulla.

Nyt yli kolmenkymmenen vuoden kuluttua Pauline Anna Stromin 1980-luvun musiikkia on jälleen mahdollista kuulla. Trans-Millenia Music -kokoelma esittelee musiikkia hänen "kadonneilta" albumeiltaan. Levyiltä, jotka aikanaan eivät juurikaan saaneet julkisuutta, ja joita ei juurikaan edes ollut saatavilla. Sen verran pieniä olivat levyjen painokset, ja sen verran marginaalissa ne olivat, sekä musiikillisesti että kaupallisesti. Mutta musiikki kuulostaa edelleen kiinnostavalta.

Ranskalainen Bertrand Loreau on viime vuosina tehnyt useitakin albumeja niin kutsutun vanhan Berliinin koulukunnan tyyliin, siis Klaus Schulzen ja Tangerine Dreamin ynnä muiden 1970-luvun elektronisten sankareiden jalanjäljissä. Hänen uransa kuitenkin alkoi jo 1990-luvun alussa, ja 1990-luvulla hän teki jo viisi albumia, 2000-luvulla pari lisää, eli ennen noita 2010-luvun retrolevyjä hän oli tehnyt jo useita albumeja elektronista, mutta ehkä hieman toisenlaista musiikkia. Ja samaa hän jatkanut noiden retrolevyjen ohessa, tehnyt pienipainoksisia CD-R-julkaisuja, joiden musiikki on hieman, sanoisinko romanttisempaa, lyyrisempää, melodisempaa ja vaikka elokuvallisempaa.

Bertrand Loreaun tupla-albumi Finally esittelee hänen tuotantoaan vuodesta 1993 lähes nykypäivään asti. Tälle kokoelmalle on koottu hänen harvinaisempaa tuotantoaan, pienipainoksista tai julkaisematonta materiaalia, kuten myös raitoja hänen 1990-luvun albumeiltaan. Loreau itse kertoo, että tämä romanttishenkisempi musiikki on syntynyt usein pianoimprovisaatioiden pohjalta, Vangelisin, Mike Oldfieldin ja muiden hänen progesankareidensa innoittamana.

AVARUUSROMUA 10.12.2017 - OHJELMAN MUSIIKKI:
KONAMI KUKEIHA: Mazed Music (Diggin In The Carts -kokoelma)
MICHIHARU HASUYA: Hidden Level (Diggin In The Carts -kokoelma)
KONAMI KUKEIHA CLUB: BGM3 (Diggin In The Carts -kokoelma)
ASKO TAMMELIN aka ASA9000: C64C Beeb Part 1 (nettijulkaisu)
ASKO TAMMELIN aka ASA9000: Ambient X (nettijulkaisu)
PAULINE ANNA STROM: Spatial Spectre (Trans-Millenia Music)
PAULINE ANNA STROM: In Flight Suspension (Trans-Millenia Music)
BERTRAND LOREAU: Passage (Finally)
BERTRAND LOREAU: Train de Vie (Finally)
ROBERT SCHROEDER: Harmonic Decadence Side-A - osa - (Harmonic Decadence)

  • Elias Kaskisen aito erontuska liikutti Levylautakuntaa

    Jonsu ja Antti Paavilainen Levylautakunnassa

    Oliko todella hyvää musiikkia vai harvinaisen kiltti raati? Ainakin pistepussin nyörit oli löyhällä, kun viikon levyuutuuksia kuuntelivat Indicasta tuttu, nyt soolouraa tekevä Jonsu, Jean S:n. perustaja, bändinsä rinnalla sooloilua aloittava Antti Paavilainen sekä Ylen musiikkitoimittaja Susanna Vainiola Pisteet ja kommentteja 1.

  • Metsä huokaa ja hiljenee. Avaruusromua 17.12.2017

    Äänien ihmeellisessä maailmassa, metsissä ja maisemissa.

    Yhtäkkiä metsä hiljenee ympärillä. Linnunlaulu lakkaa ja metsä vaikenee. Valo tulee oudosta suunnasta. Kaikki on ylösalaisin. Kaikki on väärinpäin. Tuttu metsä on muuttunut vieraaksi paikaksi. Metsänpeittoon joutuneelle tulee omituinen, vieras olo. Metsänpeitto on suomalaisessa kansanuskomusperinteessä tila tai paikka, johon metsässä kulkeva ihminen tai kotieläin voi joutua. Metsänpeitossa kulkija joutuu metsänhaltijoiden ja maahisten maailmaan. Avaruusromussa seikkaillaan äänien ihmeellisessä maailmassa, metsissä ja maisemissa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Iskelmämiehet iskelmän puolella Levylautakunnassa

    Suomalaista Levylautakunnassa

    Suomalaisuuden lippua heiluteltiin Levylautakunnassa, jossa kuunneltiin poikkeuksellisesti vain kotimaisten tekijöiden uutuuksia. Arvioitaan antamassa iskelmäsanoittajat Ilkka Vainio ja Lasse Wikman sekä musiikkitoimittaja Tero Liete. Pisteet ja kommentteja 1. J.

  • Äärirajoille asti! Avaruusromua 10.12.2017

    Avaruusromussa matkataan retrohengessä.

    Osa kaikkein parhaasta taiteesta on tehty rajoitusten puitteissa. Usein kaikkein rohkein ja vaikuttavin elektroninen musiikki on syntynyt artistien käyttäessä saatavilla ollutta tekniikkaa sen äärirajoille asti. Tällaisia ajatuksia esittävät japanilaista videopelimusiikkia esittelevän kokoelman toimittajat. Tuntuu siltä, että he ovat oikeassa. Samat ajatukset pätevät musiikkiin laajemminkin. Avaruusromussa matkataan retrohengessä. Yllätyksiä Japanista, Suomesta, Yhdysvalloista, Ranskasta ja Saksasta. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua