Hyppää pääsisältöön

Black metal kylvi pelkoa ja sekasortoa, kunnes keski-ikäistyi

Norjalainen muusikko Vegar "Vyl" Larsen keikkamaskeissaan.
Gorgorothin Vegar "Vyl" Larsen Norjalainen muusikko Vegar "Vyl" Larsen keikkamaskeissaan. Kuva: Rajoitettu käyttöoikeus, Yle Kuvapalvelu black metal,Gorgoroth,KulttuuriCocktail,Keep of Kalessin

Yle Teema Femillä nähtävä musiikkidokumentti Blackhearts: mustan metallin maailma kertoo black metaliin intohimoisesti suhtautuvista faneista. Rakkaus 80-luvulla syntyneeseen metallimusiikin alalajiin, sekä palava halu vierailla black metalin kehtona pidetyssä Norjassa, yhdistää dokumentin kreikkalaisia, kolumbialaisia ja iranilaisia päähenkilöitä.

Norjalaisten tekemän dokumentin metallifanit ovat itsekin muusikoita ja vihkiytyneet juuri norjalaiseen black metaliin. Ihailemansa musiikin ansiosta kylmä ja pimeä pohjoinen maa näyttäytyy heille myyttisenä paikkana.

Ja Norja onkin yksi keskeisistä black metalin näyttämöistä. Maa tunnetaan lukuisista genreä muokanneista ja uudistaneista yhtyeistä. Mutta musiikkiakin paremmin tiedetään bändien jäsenten ulkomusiikilliset edesottamukset – kirkkojen tuhopoltot ja jopa murhat – jotka 90-luvun alussa nostivat genren uutisotsikoihin ympäri maailmaa.

Saatana saapuu pohjolaan

Black metal nimettiin brittiläisen Venomin vuonna 1982 ilmestyneen albumin mukaan. Musiikkityylin ensimmäiset kehittäjät olivat alun alkaen 80-luvun alun thrash- ja speed-metal -yhtyeitä. Musiikkigenren synnylle ei black metalinkaan tapauksessa silti voida antaa tarkkaa syntymäaikaa: saatanallisia säkeitä lyriikoissaan viljeleviä hevibändejä oli jo 70-luvulla.

Isosta-Britanniasta black metal levisi maailmalle, mutta erityisen innokkaasti se otettiin vastaan Pohjoismaissa. Ruotsalaisen Bathoryn vuoden 1984 ensialbumia pidetään tärkeänä varhaisena suunnannäyttäjänä, ei vain Pohjois-Eurooppalaisen black metalin, vaan koko genren kehityksessä.

Norjalaisen black metal -skenen muodosti pieni piiri, mutta sitä pyöritettiin tuottoisasti. Oslossa majaansa pitänyt levykauppa Helvete oli paikallisten muusikoiden hengausmesta, Deathlike Silence Productions sekä Voices of Wonder puolestaan genren kannalta tärkeitä levy-yhtiöitä.

Suomessa black metal sai myös vahvaa kannatusta. 90-luvun alun keskeisimmät suomalaisnimet olivat oululainen Impaled Nazarene ja rovaniemeläinen Beherit, joiden innoittamina teinit ympäri maan alkoivat soittaa bläkkistä, tai omaa versiotaan siitä.

Iranilainen muusikko Sina Blackhearts-dokumentissa.
Iranilainen Sina tekee musiikkia nimellä From the Vastland Iranilainen muusikko Sina Blackhearts-dokumentissa. Kuva: Rajoitettu käyttöoikeus, Yle Kuvapalvelu black metal

Norjalaisen black metalin 90-luvun alun vaikuttajat ovat suomalaisille tuttuja. Mayhem, Darkthrone, Burzum ja Emperor ovat edelleen olemassa, muodossa tai toisessa, ja esimerkiksi Satyricon kiertää Suomea vuoden 2018 alkupuolella.

Siinä missä norjalaisyhtyeiden jäsenet niputettiin 90-luvun alussa – osa syystä, osa syyttä – kirkkoja polttaviksi saatananpalvojiksi ja jopa murhaajiksi, on bändien imago nykyisin seesteisen keski-ikäinen ja perheellistynyt. Esimerkiksi Darkthronen rumpali Leif "Fenriz" Nagell äänestettiin vastikään kotipaikkakuntansa valtuustoon varajäseneksi.

Mutta reilu kaksikymmentä vuotta sitten Norjassa oltiin oikeasti helisemässä black metal -väen kanssa. Kristinuskoa kiihkeästi vastustaneet muusikot sytyttivät tärkeinä nähtävyyksinä toimivia kirkkoja palamaan, ja jo yksinään se riitti kylvämään pelkoa niin kutsutun tavallisen kansan parissa.

Ruotsista Norjaan muuttaneen Mayhem-vokalisti Per Ohlinin itsemurha huhtikuussa 1991 käynnisti kuitenkin vieläkin karmaisevamman tapahtumaketjun, joka on väkisinkin osa norjalaista black metal -saagaa.

Deadiksi itseään kutsuneen 22-vuotiaan Ohlinin ruumiin löysi hänen yhtyetoverinsa, kitaristi Øystein “Euronymous” Aarseth, joka ennen hätäkeskukseen soittamista päättikin ottaa valokuvia ystävänsä kalmosta. Yksi karmeista kuvista päätyi muutamaa vuotta myöhemmin Mayhemin epävirallisen keikkajulkaisun kanteen.

Helvete-levykauppaa ja Deathlike Silence -levy-yhtiötä pyörittänyt Euronymous kuoli itse elokuussa 1993, niin ikään Mayhem-yhtyeessä vaikuttaneen Kristian “Varg” Vikernesin puukoniskuihin. Vuotta aiemmin Emperor-yhtyeen rumpali Bård “Faust” Eithun tappoi hänelle entuudestaan tuntemattoman Magne Andreassenin Lillehammerin talviolympialaisia varten rakennetun kisakylän metsissä.

Tapahtumat olivat omiaan synnyttämään pelkoa ja inhoa black metal -yhteisöä kohtaan ja olivat liikaa jopa monelle genreä edustavalle muusikolle. Kun kansainvälinen musiikkimedia tarttui Norjan tapahtumiin toinen toistaan irvokkaammilla otsikoilla, joutui kaiken aloittanut muusikkoporukka toteamaan, ettei black metal ollut enää vain heidän omaisuuttaan. Eikä sillä, kuka oli tosissaan ja kuka ei, ollut mitään väliä.

Kreikkalaisen Naer Mataron -yhtyeen jäsenet Norjassa.
Kreikkalaisen Naer Mataron -yhtyeen jäsenet Norjassa Kreikkalaisen Naer Mataron -yhtyeen jäsenet Norjassa. Kuva: Rajoitettu käyttöoikeus, Yle Kuvapalvelu black metal,Naer Mataron

Black metal – tavallisten ihmisten musiikkia?

Blackhearts: mustan metallin maailma -dokumentti tuo norjalaismuusikoiden menneet hurjat vuodet esiin heti elokuvan alkuminuuteilla. Menneillä tuhotöillä ei dokumentissa kuitenkaan mässäillä. Ehkä elokuvan tekijät ovat sitä mieltä, että yli kahdenkymmenen vuoden takaiset tuhopoltot, tapot ja murhat ovat saaneet jo tarpeeksi huomiota.

Olivat black metal -muusikot norjalaisia, iranilaisia, kolumbialaisia tai kreikkalaisia, heidät kuvataan dokumentissa tavallisina ihmisinä ja norjalainen metalliväki osaksi yhteiskuntaa sulautuneena ryhmänä, joka järjestää festivaaleja sekä black metal -kiertoajeluja.

Elokuvan norjalaiset ja ulkonorjalaiset päähenkilöt ovat silti kiinnostavia.

Iranilainen Sina kertoo olevansa kotimaansa “ainoa black metal -muusikko” ja esiintyy maailmalla peläten läheistensä joutuvan kärsimään valitsemansa “paholaisen musiikin” takia. Pimeän voimat kiehtovat kolumbialaista Héctoria, jonka poika tahtoo isänsä kaltaiseksi. Kreikkalaisen Naer Mataron -yhtyeen jäsenet ihastelevat norjalaisten metallifestivaalien järjestelyjen toimivuutta.

Naer Mataron jäsen Giorgos “Kaiadas” Germenisin toimiminen kreikkalaisen Kultainen aamunkoitto -puolueen kansanedustajana poiki Blackhearts-dokumentin tuottajalle ja toiselle ohjaajalle Christian Falchille idean tämän seuraavaankin elokuvaan.

Äärioikeistolaisen puolueen vankilassa istuvien miesedustajien työtä jatkaviin naisiin keskittyvä Golden Dawn Girls kiertää parhaillaan elokuva-alan festivaaleja.