Hyppää pääsisältöön

Täyden satasen juhlapöytälevy ‒ jos tavoitteena on närästys

Konvehtirasiat ovat suomalaisille tähän aikaan vuodesta pyhä asia. Suklaa-ammattilaiset tekevät silti vuosittain salakavalan huomaamatonta uudistustyötä, kun ne kuluttajatutkimukseen nojautuen ottavat selvää suomalaisten kulloisestakin mausta. Loppu on tietenkin makuasioita. On sääli, ettei perinteikäs mieskuoro Laulu-Miehet ota Suomi 100 -levyn reseptiinsä mallia makeisteollisuudesta. Yhden makeisen vaihtamisestahan nyt ei tule kuin vihaiseksi.

Laulu-Miesten levyn kansikuva.
Laulu-Miesten levyn kansikuva. Suomi 100

Taiteellinen johtaminen ja ohjelmistosuunnittelu eivät ole tietenkään sama asia kuin kilpailevan konvehtifirman selättäminen sesonkimyynnissä. Vertaus ontuu, kyllä, siinäkin kohdassa, jossa konvehtien syönti edustaa herkuttelussa paljon leveämmin valtavirtaa kuin mitä vastaavasti suomalaisten mieskuoromusiikin kuuntelu koko kansamme musiikkimieltymyksissä.

Tottahan se on, että Finlandian tai Jääkärien marssin yhdeksännen eri version haaliminen on marginaalista ostotoimintaa. Puhumattakaan taiteellisesti toki aivan kiinnostavasta ja vähemmän ilmeisemmästä materiaalista, jota Laulu-Miehet on nyt levyttänyt. Vuonna 1914 perustettu Laulu-Miehet on kaivanut esimerkiksi Suomen itsenäistymisvuodelta Leevi Madetojan shamanistisen Aslak Smaukan, jossa mukana esiintyy Ylioppilaskunnan soittajat.

Konvehtirasian valuvika oli levyn ongelma on se, ettei tämän omakustanteen taiteelliseen suunnitteluun ole otettu oletettavasti ketään merkittävää ulkopuolista kysymysten asettajaa. On katsottu oman porukan sisällä, että tämä riittää. Se riittää, jos kriteerit ovat vanhat ja samat. Klassisessa musiikissa ei ole synti tehdä linjakkaita paketointeja perusteoksista. Ei ole väärin ohjata rahaa omalle yhdistykselle levytuotannon ja -myynnin kautta. Kyllähän tämä levy lähtee konsertista moneen kotiin.

Mutta miksi puutuin jämähtäneisyyteen nyt enkä varsin osuvassa vertailukohdassa eli Puolustusvoimien Pro Patria -levyn kohdalla? En nimittäin säti sinne tänne. Yllättävää kyllä, Puolustusvoimiltahan juuri pitää odottaa musiikillista virkeyttä, sillä sen alaisen musiikkitoiminnan kuluttajalupauksena on ylläpitää suomalaisten puolustustahtoa ja resonoida musiikillisella linjalla kulloistakin aikakautta. Lupausta nyt on ylipäänsä ollut pakko määritellä, koska sotilasmusiikki on ollut määrärahojen ja kenties pölyisten mielikuvien takia paineistettu omassa kasvojenkohotuksessaan.

Vaikuttaa siltä, että Laulu-Miesten kuluttajalupauksessa riman korkeus liittyy itse laulamiseen, jossa kuoro hallitsee hyvin perinteisin menoin suomalaisen mieskuoroklangin toisintaminen. Sen laulajisto muodostaa eräänlaisen ihmisäänten oman periodisoittimen, eskapistisen mielenterveyslääkkeen tällaista sointia kaipaamaan jääville. Kaikelle on oma paikkansa musiikin historiassa, sanotaan vaikka näin.

Tällaisen valinnan takana on kuoronjohtaja Matti Hyökin ihanne, joka ei ole mitään sattuman kauppaa, vaan huolella ja itsevarmuudella kypsetelty loogisuus.

Tietynlaisen epookin toteuttamiseksi jokaisessa itseään kunnioittavassa maassa pitää olla pari kolme tällaista kuoroa. Niin, Suomessa eli siinä samassa maassa, jossa muutenkin aina “pitää tehdä asiat oikein”. Kotimaisen sotaelokuvan genre tulee väistämättä mieleen samanlaisena ilmiönä muista taiteenlajeista.

Laulu-Miesten ulkomusiikillisella tasolla on olemassa kunnioitusta herättäviä seikkoja, kuten se, että kuoro nappasi vuonna 1915 Sibben 50-vuotissyntymäpäiviltä mukaan myös omaksi vuosijuhlapäiväkseen tämän suomalaisen musiikin päivän. Siispä onnea ja pitkää ikää!

“Suomessa syntynyt.” Suomalaisia mieskuoroteoksia. - Laulu-Miehet/Matti Hyökki, Ylioppilaskunnan soittajat, ja Mikk Murdvee, kapellimestari. (Laulu-Miehet ry, LMCD-110)

Kuuntele suomalaisen musiikin päivän Uudet levyt 8.12.2017, toimittajana Tatu Tamminen

Kommentit
  • Nyt on Emilie Mayerin vuoro!

    Nyt on Emilie Mayerin vuoro!

    Säveltäjä Emilie Mayer (1812-̶1883) oli Fanny Mendelssohnin ja Clara Schumannin aikalainen, mutta on vielä saanut astella heidän varjoissaan musiikinhistorian sameiden kerrostumien vähitellen kirkastuessa.

  • Marianna Henrikssonin luonteikasta varhaisbarokkia

    Marianna Henrikssonin luonteikasta varhaisbarokkia

    Cembalisti Marianna Henriksson toimii laaja-alaisesti muusikkona vanhan musiikin alueella, mutta myös monitaiteellisten projektien parissa siltoja vanhan ja uuden musiikin välillä rakentaen.

  • Magnus Lindbergin hehkuvia orkesterisoivuuksia

    Magnus Lindbergin hehkuvia orkesterisoivuuksia

    Magnus Lindbergin (s. 1958) tuotanto on vuosituhannen vaihteesta lähtien ollut jatkuvassa pienessä muutosliikkeessä. Vähitellen tuo liike tuntuu saavuttaneen pysyvyyden asteen. Edelleen omaääniseen sävelistöön sekoittuu nyt vahvoja romanttis-impressionistisia vaikutteita, jonka johdosta ilmaisussa on lisää hengittävyyttä, hehkua ja näyttävyyttä.