Hyppää pääsisältöön

Valmentaja karjuu, lapsi vaikenee

Toimittaja Julia Thurén
Toimittaja Julia Thurén kolumnistit

Toimittaja Julia Thurén kirjoittaa kolumnissaan, että ei ole harvinaista, että lapsi pelkää urheiluvalmentajaansa. Mitä seurauksia sillä on ja mitä me vanhemmat voimme asialle tehdä?

Olen neljävuotias ja katson kauhistuneena, kun vaaleanpunaiset verkkarihousuni muuttuvat vähitellen tummanpunaisiksi. Huomaavatko kaikki? Nolottaa aivan järjettömästi. Olen onnistunut sinnittelemään satujumppatunnilla valtavassa pissahädässä. En ole uskaltanut kysyä ohjaajalta, saisinko käydä vessassa kesken tunnin. Lopulta en pysty enää pidättelemään. Häpeä on niin suuri niin, että en halua mennä enää koskaan satujumppaan.

Lapset ovat hassuja, ja äärimmäisen herkkiä olentoja. En muista, että kyseinen jumppaohjaaja olisi ollut pelottava. Aikuinen oli kuitenkin lapselle niin valtava auktoriteetti, että en uskaltanut vaivata häntä kesken tunnin.

On myös kokemuksia, joissa harrastuksen valmentaja on oikeasti uhkaava tai kohtelee lapsia huonosti. Kysyin näitä blogissani, ja niitä kertyi lukuisia. Yhden ratsastuksenopettaja kutsui muita ryhmäläisiä etunimellä ja syrji kyseistä tyttöä kutsumalla häntä hevosen nimellä. Toisen voimisteluohjaaja piti lasta varamiehenä kilpailusta toiseen. Kolmannen tennisvalmentaja oli kutsunut tyttöjä sioiksi. Mikäli joku oli onnistunut lyönnissä tai syötössä, valmentaja oli huutanut kentän laidalta: ”Tuurilla onnistuit” tai ”Seuraava lyönti epäonnistuu!” Eräs kertoi, että hänen uimajoukkueensa vanhemmat ryhmäläiset kiusasivat häntä esimerkiksi piilottamalla saunan jälkeen hänen vaatteensa ja uimapukunsa. Tyttö oli joutunut etsimään vaatteitaan alastomana, itku kurkussa. Joukkueen valmentaja yllytti muita tyttöjä kiusaamiseen pienillä sanoilla ja eleillä – pahin kiusaaja oli hänen tyttärensä.

Lapsi ajattelee usein, että kaikki johtuu hänestä ja on hänen vikaansa.

Lapset ovat lojaaleja olentoja. Lapsi ajattelee usein, että kaikki johtuu hänestä ja on hänen vikaansa. Lapsi ei osaa välttämättä edes pukea sanoiksi epäoikeudenmukaisia tapahtumia. Moni tajuaa vasta aikuisena, että valmentaja on kohdellut häntä huonosti. Aikuisuuden hyvä puoli on, että surkean jumppaohjaajan tunneille ei tarvitse toiste mennä tai ilkeän kommentin laukoneesta tennisvalmentajasta voi tehdä virallisen valituksen.

Kun vanhemmat puhuvat lasten urheiluharrastuksista, muistetaan yleensä kolmen koon sääntö: Kustanna, kuljeta, kannusta. Urheiluvalmennusta tutkinut psykologi Satu Kaski lisää rimpsuun vielä neljännen K-kirjaimen: Kuuntele. Hänen mukaansa ei ole harvinaista, että lapsi pelkää valmentajaa. On hyvä merkki, jos lapsi menee mielellään treeneihin. Jos ei, kannattaa kysyä, millaista harjoituksissa on. Pieni urheilija ei välttämättä tule oma-aloitteisesti kertoneeksi vanhemmalleen kaikkea, mitä treenipaikalla tapahtuu eikä tajua, että kurjille tilanteille voi tehdä jotain. On väärin, jos lapsi lopettaa koko urheiluharrastuksen epäasiallisen valmentajan takia, vaikka laji olisi mieluinen. Kuinkahan monta huippu-urheilijaa Suomi on menettänyt kamalien valmentajien vuoksi?

Totta kai valmentajatkin ovat ihmisiä. Tietysti jokainen menettää joskus hermonsa. Mutta jos valmentaja karjuu kentällä pää punaisena, pitää osata pyytää käytöstään anteeksi, ettei tilanne jää kummittelemaan vuosiksi mieleen.

Kustanna, kuljeta, kannusta ja kuuntele.

Psykologi Satu Kaskin mukaan urheiluvalmentaminen on viimeisten vuosien aikana ammattimaistunut ja koulutetut ammattilaiset ovat korvanneet amatöörivalmentajia. Suurin osa vetäjistä suhtautuu työhönsä intohimoisesti ja lapsiin kannustavasti. Etenkin harrastuksen alkutaipaleella valmentajalla on suuri vastuu kannustaa – juuri silloin, kun tarvitaan tsemppiä ja innostus harrastaa. Parhaimmillaan koutsista tulee elinikäinen idoli, joka sytyttää lapseen niin syvän rakkauden lajiin, että se ei sammu edes silloin, kun treenejä on kymmenen kertaa viikossa.

Neljä koota: Kustanna, kuljeta, kannusta ja kuuntele. Muista kysyä lapselta, miten valmentaja häntä kohtelee ja millaista treeneissä on. Ja anna palautetta valmentajalle. Myös silloin, kun tämä tekee loistavaa työtä.

Urheilu-Suomen Vieraskynässä kiinnostavat kirjoittajat avaavat näkökulmia urheilun maailmaan.

Tuomas Kyrö kirjoitti keihäskansasta.

Urheilu-Suomi-dokumenttisarja piirtää ison kuvan suomalaisesta urheilusta. Mukana on kirkkaimmat voitot ja katkerimmat tappiot. Katso uusin jakso tästä.

Mikä maa on Saksa? Tiedätkö? Osallistu Suureen Urheiluvisaan.

Lisää ohjelmasta

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua