Hyppää pääsisältöön

Olympiaunelma sai karmaisevan lopun, kun valmentaja-isä peruutti Ismo Salmisen jalan päälle – keittiöön rakennettu ampumarata jäi ilman olympiakultaa

Heikki Soini ja Ismo Salminen
Heikki Soini ja Ismo Salminen Urheilu-Suomi

”Olin sensaatio, ja ne kaverit, jotka olivat takanani, ovat nykyään olympiavoittajia.” Simon Spartalainen eli oikealta nimeltään Ismo Salminen ryhtyi jo lapsena jahtaamaan unelmaansa tulla nykyaikaisen viisiottelun olympiavoittajaksi. Hän kertoo Heikki Soinin Urheilu-Suomi-ohjelmassa Yle Puheella, kuinka pitkäjänteistä unelmien tavoittelu oli – ja kuinka traagisen käänteen elämä sai juuri olympialaisten alla.

“Mulla oli iso unelma, olympiakulta. Jos on unelmia, niin niitä kohti on hyvä mennä eikä välittää siitä mitä muut sanoo”, Ismo Salminen kertoo Heikki Soinin Urheilu-Suomi-ohjelmassa Yle Puheella.

Ismon isä Veikko on kolminkertainen olympiaurheilija, jonka Münchenin olympialaisista saatu pronssi roikkuu lapsuudenkodin olohuoneen seinällä. Kun Ismo oli pieni, Lasse Virén ja Tapio Kantanen kävivät lenkeillä kotitiellä. Ismon täti on moninkertainen SM-mitalisti ja isoisäkin on ollut urheilija.

“Mä oon aina ihaillut mun omaa isää, se on ollut mun esikuva, olympiamitalisti. Pienenä ajattelin, että isä on noin pitkälle päässyt niin pojan pitäisi päästä vielä pidemmälle.”

Kultatussilla Ismo piirsi unelman – tavallaan hakkasi sen kiveen.

“Mä en oo koskaan varastanut mitään, paitsi yhden kultatussin koulusta kolmannella luokalla, ja mun lapsuudenkodin takana on iso kivi ja mä kirjoitin siihen, että Ismo Salminen, tuleva olympiavoittaja. Kävin päivittäin koputtelemassa ja fiilistelemässä sitä kiveä.”

Ismon isä on viimeisin suomalainen olympiamitalisti nykyaikaisessa viisiottelussa, eikä suomalaisia ole nähty olympialaisissa vuoden 1984 Los Angelesin olympialaisten jälkeen. Nykyaikainen viisiottelu on varmasti yksi vaativimmista ja rankimmista urheilulajeista maailmassa. Miksi Ismo Salminen valitsi lajiksi juuri nykyaikaisen viisiottelun?

“Onhan se ritarillinen laji. Siinä kehittyy ihmisenä, on pakko hallita hermot, ne on niin täysin erilaisia ne kaikki lajit. Itse väittäisin, että se on yksi maailman vaikeimmista lajeista.
Kun kotona on olympiamitali, unelma on käsin kosketeltavissa.”

“Kymmeniä, kymmeniä kertoja olen kokeillut isän olympiamitalia. Mulla on usein tullut kyyneleet silmiin kun miettinyt isän matkaa ja miettinyt omaa matkaa millä tavalla se tulee johtamaan siihen mitä isä on saavuttanut”, Ismo Salminen herkistyy myös studiossa.

“Yleensä mä olen pistänyt mitalin kaulaan, noussut kuvainnollisesti ensimmäiselle pallille eli noussut tuolille. Mä oon pistänyt käden rinnan päälle ja kuunnellut Maamme-laulun, ja sen jälkeen tuntenut sen kun yleisö alkanut hurramaan.”

Mikä on Ismo Salmisen paras sijoitus nykyaikaisen viisottelun arvokisoissa?

“Mä oon ollut alle 21-vuotiaissa maailmanmestaruuskisoissa 13:s. Parin vuoden treenillä, mä olin siinä vaiheessa ihan sensaatio, että tossa kaverissa on valtava potentiaali. Mä olin vasta 18-vuotias. Ja ne kaverit, jotka oli mun takana, on nykyään olympiavoittajia.”

Ismon lapsuudenkoti on aika erilainen kuin tavalliset suomalaiset kodit. Heti kun astuu ulko-ovesta sisään, tulee ampumaradalle, joka kulkee eteisestä keittiön läpi saunan seinään. Toisella puolella oven vieressä on heti penkkipunnerrusteline, hauiskääntötanko ja levypainoja. Varastossa saunan perällä on miekkailusali.

Kaikki pantiin likoon. Myin Porsche-urheiluauton jonka toi Miamista. Kaikki laitettiin yhden kortin varaan.

“Kaikki pantiin likoon. Myin Porsche-urheiluauton jonka toi Miamista. Kaikki laitettiin yhden kortin varaan.”

Takapihalla on toinen ampumapaikka, jossa voi juosta pihaa ympäri ja ampua. Ja jos se ei riitä, niin naapurin hevostilalla on varta vasten tehty kilometrin pituinen maastojuoksulenkki. Takapihalla on vielä palautumista varten rakennettu lampi, jonka virtaava vesi pitää koko ajan kylmänä.

Oman huoneen kaikki seinät olivat täynnä jotain motivaatiotauluja.

“Siinä oli kahdensadan kovimman vastustajan valokuvat maailman rankingin mukaan seinällä sängyn yläpuolella. Joka aamu mä katsoin niitä silmiin. Mä kävin ne rivi kerrallan, että hei, makee juttu että oot mun seinällä mutta mä tuun viemään sut tulevaisuudessa. Siellä oli kaikkea, teksti ”ihme ei synny, ne tehdään.’”

Ismo isä on kertonut, että hän yritti aikanaan kaikin keinoin estää poikaansa aloittamasta viisiottelua, koska sen harjoitteleminen vie niin paljon aikaa, harjoittelu on kallista eikä lajissa tienaa juuri mitään.

Lopputulos oli kuitenkin ihan päinvastainen: Ismo lopetti koulun peruskoulun jälkeen ja alkoi täyspäiväisesti metsästää olympiaunelmaa. Ja isä valmensi.

“Meille on sanottu, että te olette edesvastuuttomia vanhempia, mutta mä olen lukenut että joka vuosi tulee 40 000 ylioppilasta ja kaikki menee sitä samaa rataa. Pitää olla jokin toinenkin rata, ja jos on lahjoja, niin tehdään asia kunnolla”, Ismon isä Veikko Salminen sanoo.

Isä kuitenkin valmentaa yhä Ismon siskoa Lauraa samassa lajissa – tavoitteena olympiakulta.

“Jälkeenpäin kun mä ajattelen, niin kyllä jotain virheitäkin tehty siinä mielessä, että kyllä siihen olis koulukin sekaan sopinut ihan hyvin”, Veikko Salminen ajattelee nyt.

Mutta Ismo ei pidä valintoja virheenä.

“Ei isä mitään virhettä ole tehnyt, se oli ihan oma valinta.”

Heikki Soini muistelee Urheilu-Suomen lähetyksessä Yle Puheella, että noin pari vuotta sitten Ismo Salminen kirjoitti Facebook-päivityksen siitä, kun vuoden päästä valitaan vuoden valmentajaa, niin isää ei voi sivuuttaa. Rion olympialaisiin oli vajaa vuosi aikaa ja Ismo vaikutti todella itsevarmalta.

“Sen tuntee ja ne kaikki 24 vuotta urheilua oli takana, tunsin sen jokaisessa solussa, että nyt ollaan todella lähellä. Kaikki lajit toimi, flow-tila oli päällä. Rion kisa oli tullut käytyä läpi mielessä monta kertaa ja olin aivan sataprosenttisen varma että siellä Riossa pamahtaa.”

Kaikki meni kuitenkin täysin eri tavalla kuin Ismo oli kuvitellut. Tilanteen muistelu herkistää Ismon.

“Oltiin tulossa maajoukkuepalaverista, olin pelkääjän puolen takapenkillä, oltiin menossa syömään. Oli kova viima ja pimeetä, mä sanoin isälle, että hyppään ulos autosta ja katson kun peruutat. Ei se kuullut, ja kun hyppäsin takapenkiltä, niin isä ajo suoraan akillesjänteen ja kantaluun päälle.”

Isä näkee että jalka on alla, ei oikein tiedä mitä tekee

Tilanne pysähtyi, ja Ismon jalka oli autonrenkaan alla.

“Isä näkee että jalka on alla, ei oikein tiedä mitä tekee, mutta onneksi se lähtee eteenpäin. Akillesjänteestä lähti siivut irti, ja se luunpala on edelleen jossain pohkeessa.”

“On se absurdi tilanne, että sä mietit, että elämän tärkein kevät on tulossa, sä oot kaikin puolin valmis – ja sitten sä kävelet kepeillä sen jälkeen.”

Ismo Salminen palasi kilpailuihin heti kun jalka antoi periksi.

“Tuo oli joulukuuta… Edelleen uskoin siihen kirkkaimpaan, kiersin Rio de Janeiron kilpailut, kiersin ympäri maailmaa useita kilpailuita, mulla oli puudutusneulat mukana ja kovat kipulääkkeet.”

“Oli hankala kilpailla huippuja vastaan. Vasta Moskovassa maailmanmestaruuskisoissa tajusin että tää oli tässä. Monta päivää meni itkiessä. Näin lähelle päästiin ja tässä vaiheessa kävi näin”, toteaa Ismo Salminen.

Kuuntele koko Ismo Salmisen haastattelu alta.

Kommentit