Minusta on aina tavattoman hauskaa, kun jotkut suuttuvat kaunokirjallisuuden kuvaamista tapahtumista ja sanovat että ei, eihän se noin ollut. Väärin kerrottu!
Käsittääkseni tällöin luullaan, että aikoinaan jossain tapahtuneet asiat muuttuvatkin kirjan julkaisun myötä kirjalliseen muotoon ja maailma siitä luetun tekstin mukaiseksi. Paras ja henkilökohtaisesti aina yhtä innostava esimerkki tästä kirjallisesta totisuudesta ja suuttumisen lajityypistä on minulle ollut Väinö Linnan Tuntematon sotilas –romaanin ja elokuvien ympärillä käyty keskustelu.
Armeija eteni, väsyneenä mutta menetyksen siivittämänä ja kansa riemuitsi sen voitoista.
- Sotaromaani -
Tiesin jo yläasteikäisenä ensimmäisen kerran kirjaan tarttuessani, että aikoinaan romaanin ilmestyessä vuonna 1954 ei ns. sammakkoperspektiivi ja upseereista kirjoitetut kuvaukset kelvanneet kriitikolle tai muille romaanin sotilaiden ja kertojaäänen maailmankuvasta järkyttyneille aikuisille.
Isot herrat tarttee kunniaa ja rahaa ja niitten huorrat jalokiviä ja turkiksia.
- Sotaromaani -
Tämä ensimmäinen lukukertani ja tietoisuus Tuntemattoman sotilaan vastaanotosta tuli mieleeni kun nyt luin Väinö Linnan Sotaromaanin eli Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitusversion. Sotaromaanin ilmestyessä vuonna 2000 selasin sitä läpi ja luin pääpiirteittäin kohdat, joita Tuntemattomassa sotilaassa ei ollut. Kustantaja WSOY kun oli ystävällisesti jo silloin kursivoinut Sotaromaaniin kyseiset sanat, rivit ja kokonaiset sivutkin.
Sotaromaanin ilmestyessä käytiin keskustelua kustantajan harjoittamasta sensuurista. Sensuroiko kustantaja poistamalla Linnan alkuperäisestä käsikirjoituksesta sanoja, tapahtumien kuvauksia ja sitä kautta jopa kirjailijan taiteellisia näkemyksiä, jotka eivät poliittisista tai uskonnollisista syistä sopineet aikakauden henkeen tai kustantajan ajatusmaailmaan hyvästä kaunokirjallisuudesta?
Rahikainen veti taskustaan naisten vaaleanpunaiset housut ja riiputteli niitä ilmassa.
- Sotaromaani -
Sensurointi on varmaankin väärä sana, mutta kyllä lukiessa selvästi useimmiten näkee Sotaromaanin kursivoidun tekstin pois jättämiselle poliittiset syyt tai epäsovinnaisen ilmaisun kriteerien täyttymisen. Milloin kursivoinnin löytää sotamies Rahikaisen naisrintamalta saaliiksi saatujen pikkuhousujen esittelystä ja nuuhkimisesta. Milloin Suomen armeijan päällystön, kertojan mukaan idioottimaisuuteen yltävän, Natsi-Saksaan nojaavasta Suur-Suomi-innosta. Milloin vuorostaan Suomen valtio- ja armeijajohdon, sekä upseerien yleisen tyhmyyden ja ymmärtämättömyyden arvostelusta. Tai vaikkapa yksittäisen sotilaan ajatuksista, kuten Lahtisen monologista sodan järjettömyydestä, ja siinä sivussa aikuisten miesten metsässä tekemistä asioista.
Upseerit saivat luvan ampua pakenijoita.
- Sotaromaani -
Vaikka ainakin neljällä eri vuosikymmenellä luetun Tuntemattoman ja kolmen nähdyn elokuvan jälkeen romaanin tapahtumista monet ovat liiankin tuttuja, jäi Sotaromaanin lukemisen jälkeen päällimmäisiksi tunteiksi se kuinka Linnan teksti vie aina vain niin syvälle ja kokonaan konekiväärikomppanian mukaan. Yllätyin myös kertojaääneen voimasta ja joistain seikoista, joita en lainkaan muistanut. Pari kertaa piti lukea uudestaan mm. kohta, jossa Rokka käy hakemassa venäläisestä lentokoneesta itselleen sormusten tekemiseen tarvittavan propellin.
Ja kenties löytyi niinkin luonnottomia äitejä, jotka todella tunsivat iloa poikansa haudalla.
- Sotaromaani -
Sotaromaanista tuli arvokas lisäosa moneen kertaan luettuun Tuntemattomaan. Useat henkilöt saivat lisää luonnetta, syvenivät ihmisinä ja tuttuihinkin tapahtumiin löytyi monin paikoin roisimpia uusia piirteitä. Kertoja sai vielä aiempaa enemmän kriittistä näkökulmaa ja suorasukaisuutta suhteessa kaikenlaisiin auktoriteetteihin, lähinnä tietenkin Suomen armeijan upseereihin, valtiojohtoon ja pienempiin herranalkuihin.
Monta kertaa näitä kursivoituja lauseita lukiessa nauratti siinä missä propaganda Vanhalaa itse romaanissa. Ajattelin, että Sotaromaanin tekstin kuvaamista tapahtumista ja sanoista sitä vasta aikanaan suututtu olisikin. Eikä se tietenkään vieläkään ole kaikkien osalta myöhäistä. Khihii –iii.
