Hyppää pääsisältöön

Porttiteatterin vankien joulutarinoissa maassa ei ole rauha, eikä ihmisillä hyvä tahto

Vapautuvien vankien Porttiteatteri teki esityksen nimeltä Joulutarinoita. Kuvassa muusikko Sanna Salmenkallio sekä porttiteatterilaisia musisoivat tonttulakki päässään.
Vapautuvien vankien Porttiteatteri teki esityksen nimeltä Joulutarinoita. Kuvassa muusikko Sanna Salmenkallio sekä porttiteatterilaisia musisoivat tonttulakki päässään. Kuva: Porttiteatteri teatteri,Joulutarinoita

Porttiteatterin Joulutarinoita ei tunnu esitykseltä, vaan elämältä. Ja elämää se onkin, oikeita tarinoita oikeista jouluista.

Näyttämöllä on joukko ihmisiä, joiden näkökulmaa maailmaan ei usein näyttämölle tuoda. He ovat koevapaudessa olevia tai vapautuneita vankeja, käsiohjelman mukaan ”rikostaustaisia ihmisiä”. Eri-ikäisiä miehiä ja naisia, isiä, äitejä, poikia ja tyttäriä.

Porttiteatterilaiset kertovat tarinoita elämänsä jouluista. Tylyjä, tuskallisia tarinoita. Läkähdyttävän hilpeitä, roiseja, rosoisia juttuja. Muistoja joulusta Kanariansaarilla, jossa porsaanpaisti on kuivaa ja kehno, vesitetty viini virtaa. Muistoja sellin yksinäisyydestä, kun oma poika ei lähetäkään isälle joulukorttia. Lämpimiä muistoja joulusta lasten kanssa, kun koko porukka pötköttää olkkarin lattialla ja katsoo elokuvia yömyöhään. Muistoja, joissa äiti saa turpaansa kesken joulupuuron keittämisen.

Jotkut tarinoista ovat niin surullisia, etten edes pysty niitä ajattelemaan, saati tähän purkamaan.

Joulun ikionnellista kuvastoa vasten kipu iskee entistä kovemmin.

Joulu on vahva aihe. Jokaisella meistä on suhde jouluun. Se on vuoden kenties latautuneinta aikaa, tulvillaan toiveita, lämpöä, yhdessäoloa – tai yhtä lailla täynnä pettymyksiä, ahdistusta ja yksinäisyyttä.

Joulun ikionnellista kuvastoa vasten kipu iskee entistä kovemmin.

Tässä esityksessä joululaulussa lauletaan: joulu on perseestä! Kirouksia satelee niin cocacolapukille, poroille kuin pirteinä tirkisteleville tontuillekin.

Vapautuvien vankien Porttiteatteri teki esityksen nimeltä Joulutarinoita. Kuvassa kaksi esiintyjistä istuu vuoteella tonttulakki päässään.
Vapautuvien vankien Porttiteatteri teki esityksen nimeltä Joulutarinoita. Kuvassa kaksi esiintyjistä istuu vuoteella tonttulakki päässään. Kuva: Porttiteatteri teatteri,Joulutarinoita

Tekijät ovat tehneet valinnan: meille katsojille ei kerrota porttiteatterilaisten rikoksista. Tai no, yksi poliisin puukotus on mukana. Tämä on viisas ratkaisu. Kun saan tietää näiden ihmisten jouluista, lapsuudesta, työstä, perheestä, mutta en heidän rikoksistaan, minun on mahdotonta olla samastumatta, en pysty lyömään etäännyttäviä leimoja.

Tunnelma Kokoteatterin salissa on hyvin emotionaalinen. Silmät eivät pysy kuivina katsomossa, ja välillä kyyneleet valuvat näyttämölläkin.

Esitys tuntuu oikealta kohtaamiselta

Porttiteatteri on toiminut vuodesta 2015 asti. Joulutarinoita on teatterin neljäs esitys. Teatterin arvokkaana tarkoituksena on ”saada joukko perinteisesti kulttuuripalvelujen ulottumattomiin jääviä henkilöitä taidetoiminnan pariin”. Tavoitteena on myös luoda siltoja vankien ja meidän muiden välille, ja toisaalta antaa entisille vangeille tilaisuus määritellä itsensäkin uudestaan.

Esiintyjät ovat karismaattisia, suoria ilmaisussaan. He puhuvat, soittavat ja laulavat luontevasti ja taitavasti, eläytyvät omiin ja toistensa kertomuksiin.

Ohjaaja Tuija Minkkinen ja muusikko Sanna Salmenkallio ovat saaneet yhdessä työryhmän kanssa synnytettyä näyttämölle luottamuksellisen, pakottoman tunnelman. Minä katsomossa tusin, että esiintyjät haluavat kertoa tarinansa, ja ovat iloisia siitä, että olemme tulleet niitä kuulemaan.

Siltoja tosiaan rakentuu: esitys tuntuu oikealta kohtaamiselta. Istun katsomossa syvästi kiitollisena siitä, että saan jakaa tämän pienen, yhteisen hetken.

Porttiteatterin Joulutarinoiden esiintyjät ovat monilahjakkuuksia. Kuvassa yksi työryhmästä laulaa itse sanoittamaansa ja säveltämäänsä laulua.
Porttiteatterin Joulutarinoiden esiintyjät ovat monilahjakkuuksia. Kuvassa yksi työryhmästä laulaa itse sanoittamaansa ja säveltämäänsä laulua. Kuva: Porttiteatteri teatteri,Joulutarinoita

Joulutarinoita on rajun yhteiskunnallinen teos. Katsomiskokemuksen poliittisuutta korostaa se, että katsomossa istuvat kanssamme presidentti Tarja Halonen ja puolisonsa Pentti Arajärvi. Samassa tilassa on läsnä huima läpileikkaus kotimaamme väestä.

Joulutarinoita on esitys, joka saa arvostamaan sitä, mitä itsellä on – ja antaa kaiken joulutöhinän keskellä tarpeellisen muistutuksen siitä, että kaikilla ei mene yhtä hyvin. Se saa toivomaan tasa-arvoisempaa, empaattisempaa maailmaa, jossa ketään ei oikeasti jätetä. Tulee tuskallisen turhautunut olo: miten osaisimme järjestää yhteiskuntamme sellaiseksi, ettei näitä karuja joulutarinoita tarvitsisi synnyttää uudestaan enää yhdessäkään kodissa, yhdellekään lapselle?

Joulutarinoiden lopussa kajahtaa hieno laulu, jonka kertosäkeessä (säv. ja san. Petri Richard Valkoma) sanotaan:

Te kaikki jotka joudutte pelkäämään jouluna,
myös ne joilla ei ole omaisia.
Te kaikki, jotka olette kaukana rakkaista.
Teille toivotamme me: hyvää joulua.

Olin teatterissa 12-vuotiaan poikani kanssa, joka kysyi myöhemmin, kun söimme kotona iltapalaa ja kuuntelimme Jouluradiota: ”Tuleeko täältä myös niitä vankien lauluja”. Voisi tulla. Pitäisi tulla.

Esityksiä on jäljellä vielä kaksi: tiistaina 12.12. ja keskiviikkona 13.12. Menkää katsomaan kaikki, jotka suinkin pystytte!

Vapautuvien vankien Porttiteatteri teki esityksen nimeltä Joulutarinoita. Kuvassa esiintyjät loppukumarruksissa.
Vapautuvien vankien Porttiteatteri teki esityksen nimeltä Joulutarinoita. Kuvassa esiintyjät loppukumarruksissa. Kuva: Porttiteatteri teatteri,Joulutarinoita

Porttiteatteri: Joulutarinoita. Ohjaus Tuija Minkkinen. Äänidramaturgia Sanna Salmenkallio. Dramaturgia Titta Minkkinen. Lavalla: Porttiteatterilaiset. Esityksiä Kokoteatterissa Helsingissä 6.-13.12.2017

Kirkko ja kaupunki: Joulu sellissä on karu kokemus, kertoo rikoksesta tuomittu mies Joulutarinoita-esityksessä

Päivitys 11.12.2017 klo 15.57: kirjoitusvirhe korjattu.

Penkkitaiteilija

Kommentit
  • Avaruusromua: Kohti uusia seikkailuja!

    Aitoja ääniä uuden musiikin kunniakkaasta historiasta.

    Darmstadt on pieni kaupunki eteläisessä Saksassa, Hessenin osavaltiossa, lähellä Frankfurt am Mainia. Kaupunki kärsi pahoin toisen maailmansodan aikaisista pommituksista, mutta jo niinkin pian kuin kesällä 1946 kaupunkiin kokoonnuttiin kuuntelemaan outoa puhetta ja uutta musiikkia. Berliiniläinen äänitaiteilija ja säveltäjä Hanno Leichtmann on päässyt penkomaan Darmstadtin kesäkurssien ääniarkistoa ja sen mukana kantautuu korviimme aitoja ääniä uuden musiikin kunniakkaasta historiasta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Miksi robotti ei voi ymmärtää taidetta?

    Tahto, pyrkimys ja motivaatio erottavat ihmisen koneesta.

    Tekoäly, vaikka kuinka kyvykäs ja oppivainen, on kuitenkin pelkkä ohjelmistoalgoritmi. Neuroverkon algoritmit osaavat tunnistaa informaatiota, luokitella ja järjestää sitä. Niiden on mahdotonta ymmärtää merkityksiä inhimillisellä tavalla. Koska ihmisaivojen toimintaa ei vielä täysin ymmärretä, on selvää ettei sitä voi täysin jäljitelläkään.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri