Hyppää pääsisältöön

Porttiteatterin vankien joulutarinoissa maassa ei ole rauha, eikä ihmisillä hyvä tahto

Vapautuvien vankien Porttiteatteri teki esityksen nimeltä Joulutarinoita. Kuvassa muusikko Sanna Salmenkallio sekä porttiteatterilaisia musisoivat tonttulakki päässään.
Vapautuvien vankien Porttiteatteri teki esityksen nimeltä Joulutarinoita. Kuvassa muusikko Sanna Salmenkallio sekä porttiteatterilaisia musisoivat tonttulakki päässään. Kuva: Porttiteatteri teatteri,Joulutarinoita

Porttiteatterin Joulutarinoita ei tunnu esitykseltä, vaan elämältä. Ja elämää se onkin, oikeita tarinoita oikeista jouluista.

Näyttämöllä on joukko ihmisiä, joiden näkökulmaa maailmaan ei usein näyttämölle tuoda. He ovat koevapaudessa olevia tai vapautuneita vankeja, käsiohjelman mukaan ”rikostaustaisia ihmisiä”. Eri-ikäisiä miehiä ja naisia, isiä, äitejä, poikia ja tyttäriä.

Porttiteatterilaiset kertovat tarinoita elämänsä jouluista. Tylyjä, tuskallisia tarinoita. Läkähdyttävän hilpeitä, roiseja, rosoisia juttuja. Muistoja joulusta Kanariansaarilla, jossa porsaanpaisti on kuivaa ja kehno, vesitetty viini virtaa. Muistoja sellin yksinäisyydestä, kun oma poika ei lähetäkään isälle joulukorttia. Lämpimiä muistoja joulusta lasten kanssa, kun koko porukka pötköttää olkkarin lattialla ja katsoo elokuvia yömyöhään. Muistoja, joissa äiti saa turpaansa kesken joulupuuron keittämisen.

Jotkut tarinoista ovat niin surullisia, etten edes pysty niitä ajattelemaan, saati tähän purkamaan.

Joulun ikionnellista kuvastoa vasten kipu iskee entistä kovemmin.

Joulu on vahva aihe. Jokaisella meistä on suhde jouluun. Se on vuoden kenties latautuneinta aikaa, tulvillaan toiveita, lämpöä, yhdessäoloa – tai yhtä lailla täynnä pettymyksiä, ahdistusta ja yksinäisyyttä.

Joulun ikionnellista kuvastoa vasten kipu iskee entistä kovemmin.

Tässä esityksessä joululaulussa lauletaan: joulu on perseestä! Kirouksia satelee niin cocacolapukille, poroille kuin pirteinä tirkisteleville tontuillekin.

Vapautuvien vankien Porttiteatteri teki esityksen nimeltä Joulutarinoita. Kuvassa kaksi esiintyjistä istuu vuoteella tonttulakki päässään.
Vapautuvien vankien Porttiteatteri teki esityksen nimeltä Joulutarinoita. Kuvassa kaksi esiintyjistä istuu vuoteella tonttulakki päässään. Kuva: Porttiteatteri teatteri,Joulutarinoita

Tekijät ovat tehneet valinnan: meille katsojille ei kerrota porttiteatterilaisten rikoksista. Tai no, yksi poliisin puukotus on mukana. Tämä on viisas ratkaisu. Kun saan tietää näiden ihmisten jouluista, lapsuudesta, työstä, perheestä, mutta en heidän rikoksistaan, minun on mahdotonta olla samastumatta, en pysty lyömään etäännyttäviä leimoja.

Tunnelma Kokoteatterin salissa on hyvin emotionaalinen. Silmät eivät pysy kuivina katsomossa, ja välillä kyyneleet valuvat näyttämölläkin.

Esitys tuntuu oikealta kohtaamiselta

Porttiteatteri on toiminut vuodesta 2015 asti. Joulutarinoita on teatterin neljäs esitys. Teatterin arvokkaana tarkoituksena on ”saada joukko perinteisesti kulttuuripalvelujen ulottumattomiin jääviä henkilöitä taidetoiminnan pariin”. Tavoitteena on myös luoda siltoja vankien ja meidän muiden välille, ja toisaalta antaa entisille vangeille tilaisuus määritellä itsensäkin uudestaan.

Esiintyjät ovat karismaattisia, suoria ilmaisussaan. He puhuvat, soittavat ja laulavat luontevasti ja taitavasti, eläytyvät omiin ja toistensa kertomuksiin.

Ohjaaja Tuija Minkkinen ja muusikko Sanna Salmenkallio ovat saaneet yhdessä työryhmän kanssa synnytettyä näyttämölle luottamuksellisen, pakottoman tunnelman. Minä katsomossa tusin, että esiintyjät haluavat kertoa tarinansa, ja ovat iloisia siitä, että olemme tulleet niitä kuulemaan.

Siltoja tosiaan rakentuu: esitys tuntuu oikealta kohtaamiselta. Istun katsomossa syvästi kiitollisena siitä, että saan jakaa tämän pienen, yhteisen hetken.

Porttiteatterin Joulutarinoiden esiintyjät ovat monilahjakkuuksia. Kuvassa yksi työryhmästä laulaa itse sanoittamaansa ja säveltämäänsä laulua.
Porttiteatterin Joulutarinoiden esiintyjät ovat monilahjakkuuksia. Kuvassa yksi työryhmästä laulaa itse sanoittamaansa ja säveltämäänsä laulua. Kuva: Porttiteatteri teatteri,Joulutarinoita

Joulutarinoita on rajun yhteiskunnallinen teos. Katsomiskokemuksen poliittisuutta korostaa se, että katsomossa istuvat kanssamme presidentti Tarja Halonen ja puolisonsa Pentti Arajärvi. Samassa tilassa on läsnä huima läpileikkaus kotimaamme väestä.

Joulutarinoita on esitys, joka saa arvostamaan sitä, mitä itsellä on – ja antaa kaiken joulutöhinän keskellä tarpeellisen muistutuksen siitä, että kaikilla ei mene yhtä hyvin. Se saa toivomaan tasa-arvoisempaa, empaattisempaa maailmaa, jossa ketään ei oikeasti jätetä. Tulee tuskallisen turhautunut olo: miten osaisimme järjestää yhteiskuntamme sellaiseksi, ettei näitä karuja joulutarinoita tarvitsisi synnyttää uudestaan enää yhdessäkään kodissa, yhdellekään lapselle?

Joulutarinoiden lopussa kajahtaa hieno laulu, jonka kertosäkeessä (säv. ja san. Petri Richard Valkoma) sanotaan:

Te kaikki jotka joudutte pelkäämään jouluna,
myös ne joilla ei ole omaisia.
Te kaikki, jotka olette kaukana rakkaista.
Teille toivotamme me: hyvää joulua.

Olin teatterissa 12-vuotiaan poikani kanssa, joka kysyi myöhemmin, kun söimme kotona iltapalaa ja kuuntelimme Jouluradiota: ”Tuleeko täältä myös niitä vankien lauluja”. Voisi tulla. Pitäisi tulla.

Esityksiä on jäljellä vielä kaksi: tiistaina 12.12. ja keskiviikkona 13.12. Menkää katsomaan kaikki, jotka suinkin pystytte!

Vapautuvien vankien Porttiteatteri teki esityksen nimeltä Joulutarinoita. Kuvassa esiintyjät loppukumarruksissa.
Vapautuvien vankien Porttiteatteri teki esityksen nimeltä Joulutarinoita. Kuvassa esiintyjät loppukumarruksissa. Kuva: Porttiteatteri teatteri,Joulutarinoita

Porttiteatteri: Joulutarinoita. Ohjaus Tuija Minkkinen. Äänidramaturgia Sanna Salmenkallio. Dramaturgia Titta Minkkinen. Lavalla: Porttiteatterilaiset. Esityksiä Kokoteatterissa Helsingissä 6.-13.12.2017

Kirkko ja kaupunki: Joulu sellissä on karu kokemus, kertoo rikoksesta tuomittu mies Joulutarinoita-esityksessä

Päivitys 11.12.2017 klo 15.57: kirjoitusvirhe korjattu.

Penkkitaiteilija

Kommentit
  • Avaruusromua: Mistä ideat tulevat?

    Miten ideoita synnytetään?

    Uusia ideoita syntyy, kun jo olemassa olevat asiat kohtaavat toisensa uudenlaisina yhdistelminä. Se, millaisia nuo uudet yhdistelmät ovat, riippuu meidän kyvystämme hahmottaa asioiden suhteita toisiinsa. Ideoita voi yrittää luoda tietoisesti, mutta parhaita tuloksia syntyy, kun antaa alitajunnan työskennellä. Tällaisia ajatuksia esitti amerikkalainen James Webb Young jo 1940-luvulla. Hänen käsityksensä luovuudesta ja ideoista ovat edelleen kiinnostavia. Onko mikään muuttunut? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Olisiko nyt oikea aika?

    Analogisen syntesoijan voi ostaa parilla sadalla eurolla.

    4000 dollaria. Plus rahtikulut Yhdysvalloista Suomeen. Se oli edullisin vaihtoehto. Vuoden 2019 valuutassa se on noin 19 000 euroa. Sen verran olisi maksanut edullisin modulaarinen analoginen syntesoija vuonna 1974, amerikkalaisen Moog-yhtiön vähittäismyyntihinnaston mukaan. En taatusti ollut ainoa, joka unelmoi saavansa jostakin yhtäkkiä kasan dollareita. Ajat muuttuvat. Nyt analogisen syntesoijan voi ostaa parilla sadalla eurolla. Nyt olisi mahdollista toteuttaa nuoruuden unelmat. Olisiko nyt oikea aika ostaa oma syntikka? Tai useampi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Onko salasanasi Saatana tai Perkele?

    Hyvät salasanat suojaavat yksityisyytesi.

    Vaihda välittömästi, se ei ole riittävän omaperäinen. Suomessa kirosanat pääsevät aina yleisimpien salasanojen listan kärkeen. Sinne missä komeilevat myös 123456, qwerty ja 0000. Hyvä salasana on sellainen, joka ei tule ensimmäiseksi mieleen, eikä ole pääteltävissä esimerkiksi perhesuhteista. Siinä pitää olla erikoismerkkejä, isoja kirjaimia ja numeroita.

  • Tanssiva karhu haastaa lukemaan runoutta!

    Osallistu #tanssivakarhu25 lukuhaasteeseen!

    Ylen runopalkinto Tanssiva karhu täyttää 25 vuotta. Haastamme sinut tutustumaan nykyrunouteen. Lue Tanssiva karhu-palkittu teos ja kirjoita lukukokemuksesi alla olevaan lomakkeeseen tai jaa se tunnisteella #tanssivakarhu25. Voit myös toivoa kokoelmasta löytyvää runoa esitettäväksi heinäkuun alussa Tämän runon haluaisin kuulla –ohjelmassa.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri