Hyppää pääsisältöön

Porttiteatterin vankien joulutarinoissa maassa ei ole rauha, eikä ihmisillä hyvä tahto

Vapautuvien vankien Porttiteatteri teki esityksen nimeltä Joulutarinoita. Kuvassa muusikko Sanna Salmenkallio sekä porttiteatterilaisia musisoivat tonttulakki päässään.
Vapautuvien vankien Porttiteatteri teki esityksen nimeltä Joulutarinoita. Kuvassa muusikko Sanna Salmenkallio sekä porttiteatterilaisia musisoivat tonttulakki päässään. Kuva: Porttiteatteri teatteri,Joulutarinoita

Porttiteatterin Joulutarinoita ei tunnu esitykseltä, vaan elämältä. Ja elämää se onkin, oikeita tarinoita oikeista jouluista.

Näyttämöllä on joukko ihmisiä, joiden näkökulmaa maailmaan ei usein näyttämölle tuoda. He ovat koevapaudessa olevia tai vapautuneita vankeja, käsiohjelman mukaan ”rikostaustaisia ihmisiä”. Eri-ikäisiä miehiä ja naisia, isiä, äitejä, poikia ja tyttäriä.

Porttiteatterilaiset kertovat tarinoita elämänsä jouluista. Tylyjä, tuskallisia tarinoita. Läkähdyttävän hilpeitä, roiseja, rosoisia juttuja. Muistoja joulusta Kanariansaarilla, jossa porsaanpaisti on kuivaa ja kehno, vesitetty viini virtaa. Muistoja sellin yksinäisyydestä, kun oma poika ei lähetäkään isälle joulukorttia. Lämpimiä muistoja joulusta lasten kanssa, kun koko porukka pötköttää olkkarin lattialla ja katsoo elokuvia yömyöhään. Muistoja, joissa äiti saa turpaansa kesken joulupuuron keittämisen.

Jotkut tarinoista ovat niin surullisia, etten edes pysty niitä ajattelemaan, saati tähän purkamaan.

Joulun ikionnellista kuvastoa vasten kipu iskee entistä kovemmin.

Joulu on vahva aihe. Jokaisella meistä on suhde jouluun. Se on vuoden kenties latautuneinta aikaa, tulvillaan toiveita, lämpöä, yhdessäoloa – tai yhtä lailla täynnä pettymyksiä, ahdistusta ja yksinäisyyttä.

Joulun ikionnellista kuvastoa vasten kipu iskee entistä kovemmin.

Tässä esityksessä joululaulussa lauletaan: joulu on perseestä! Kirouksia satelee niin cocacolapukille, poroille kuin pirteinä tirkisteleville tontuillekin.

Vapautuvien vankien Porttiteatteri teki esityksen nimeltä Joulutarinoita. Kuvassa kaksi esiintyjistä istuu vuoteella tonttulakki päässään.
Vapautuvien vankien Porttiteatteri teki esityksen nimeltä Joulutarinoita. Kuvassa kaksi esiintyjistä istuu vuoteella tonttulakki päässään. Kuva: Porttiteatteri teatteri,Joulutarinoita

Tekijät ovat tehneet valinnan: meille katsojille ei kerrota porttiteatterilaisten rikoksista. Tai no, yksi poliisin puukotus on mukana. Tämä on viisas ratkaisu. Kun saan tietää näiden ihmisten jouluista, lapsuudesta, työstä, perheestä, mutta en heidän rikoksistaan, minun on mahdotonta olla samastumatta, en pysty lyömään etäännyttäviä leimoja.

Tunnelma Kokoteatterin salissa on hyvin emotionaalinen. Silmät eivät pysy kuivina katsomossa, ja välillä kyyneleet valuvat näyttämölläkin.

Esitys tuntuu oikealta kohtaamiselta

Porttiteatteri on toiminut vuodesta 2015 asti. Joulutarinoita on teatterin neljäs esitys. Teatterin arvokkaana tarkoituksena on ”saada joukko perinteisesti kulttuuripalvelujen ulottumattomiin jääviä henkilöitä taidetoiminnan pariin”. Tavoitteena on myös luoda siltoja vankien ja meidän muiden välille, ja toisaalta antaa entisille vangeille tilaisuus määritellä itsensäkin uudestaan.

Esiintyjät ovat karismaattisia, suoria ilmaisussaan. He puhuvat, soittavat ja laulavat luontevasti ja taitavasti, eläytyvät omiin ja toistensa kertomuksiin.

Ohjaaja Tuija Minkkinen ja muusikko Sanna Salmenkallio ovat saaneet yhdessä työryhmän kanssa synnytettyä näyttämölle luottamuksellisen, pakottoman tunnelman. Minä katsomossa tusin, että esiintyjät haluavat kertoa tarinansa, ja ovat iloisia siitä, että olemme tulleet niitä kuulemaan.

Siltoja tosiaan rakentuu: esitys tuntuu oikealta kohtaamiselta. Istun katsomossa syvästi kiitollisena siitä, että saan jakaa tämän pienen, yhteisen hetken.

Porttiteatterin Joulutarinoiden esiintyjät ovat monilahjakkuuksia. Kuvassa yksi työryhmästä laulaa itse sanoittamaansa ja säveltämäänsä laulua.
Porttiteatterin Joulutarinoiden esiintyjät ovat monilahjakkuuksia. Kuvassa yksi työryhmästä laulaa itse sanoittamaansa ja säveltämäänsä laulua. Kuva: Porttiteatteri teatteri,Joulutarinoita

Joulutarinoita on rajun yhteiskunnallinen teos. Katsomiskokemuksen poliittisuutta korostaa se, että katsomossa istuvat kanssamme presidentti Tarja Halonen ja puolisonsa Pentti Arajärvi. Samassa tilassa on läsnä huima läpileikkaus kotimaamme väestä.

Joulutarinoita on esitys, joka saa arvostamaan sitä, mitä itsellä on – ja antaa kaiken joulutöhinän keskellä tarpeellisen muistutuksen siitä, että kaikilla ei mene yhtä hyvin. Se saa toivomaan tasa-arvoisempaa, empaattisempaa maailmaa, jossa ketään ei oikeasti jätetä. Tulee tuskallisen turhautunut olo: miten osaisimme järjestää yhteiskuntamme sellaiseksi, ettei näitä karuja joulutarinoita tarvitsisi synnyttää uudestaan enää yhdessäkään kodissa, yhdellekään lapselle?

Joulutarinoiden lopussa kajahtaa hieno laulu, jonka kertosäkeessä (säv. ja san. Petri Richard Valkoma) sanotaan:

Te kaikki jotka joudutte pelkäämään jouluna,
myös ne joilla ei ole omaisia.
Te kaikki, jotka olette kaukana rakkaista.
Teille toivotamme me: hyvää joulua.

Olin teatterissa 12-vuotiaan poikani kanssa, joka kysyi myöhemmin, kun söimme kotona iltapalaa ja kuuntelimme Jouluradiota: ”Tuleeko täältä myös niitä vankien lauluja”. Voisi tulla. Pitäisi tulla.

Esityksiä on jäljellä vielä kaksi: tiistaina 12.12. ja keskiviikkona 13.12. Menkää katsomaan kaikki, jotka suinkin pystytte!

Vapautuvien vankien Porttiteatteri teki esityksen nimeltä Joulutarinoita. Kuvassa esiintyjät loppukumarruksissa.
Vapautuvien vankien Porttiteatteri teki esityksen nimeltä Joulutarinoita. Kuvassa esiintyjät loppukumarruksissa. Kuva: Porttiteatteri teatteri,Joulutarinoita

Porttiteatteri: Joulutarinoita. Ohjaus Tuija Minkkinen. Äänidramaturgia Sanna Salmenkallio. Dramaturgia Titta Minkkinen. Lavalla: Porttiteatterilaiset. Esityksiä Kokoteatterissa Helsingissä 6.-13.12.2017

Kirkko ja kaupunki: Joulu sellissä on karu kokemus, kertoo rikoksesta tuomittu mies Joulutarinoita-esityksessä

Päivitys 11.12.2017 klo 15.57: kirjoitusvirhe korjattu.

Penkkitaiteilija

  • Suomen kielen virstanpylväät

    Suomen kieli elää ja voi hyvin vastakin

    Pelottaako suomen kielen puolesta? Nuoriso puhuu mitä sattuu, uusia sanoja tulee sellaista vauhtia, ettei perässä pysy ja kielioppisääntöjäkin muutetaan vähän väliä.

  • Tampereen taidemuseon johtaja Taina Myllyharju harrastaa scifiä

    Taina Myllyharjua on kiinnostanut aina kuvataide.

    Taina Myllyharjulla on monipuolinen kokemus monenlaisesta työstä. Häntä ei hirvitä tarttua reippaasti uusiin asioihin. Uransa aikana hän on ollut perustamassa ja kehittämässä eri puolilla Suomea useita taidemuseoita. Hän on pitänyt kaikesta scifiin liittyvästä nuoresta lähtien ja on edelleen myös suuri Star Trek -fani.

  • Valitut sanat tuo kirjallisuuden tähdet Teemalle

    Valituissa sanoissa viime kevään Helsinki Lit -keskusteluja.

    Valitut sanat näyttää kuinka maailmankirjallisuus tuli hetkeksi Helsinkiin ja osoittaa, että samat aiheet ja asiat koskettavat ihmisiä ympäri maailmaa. Millaista on istanbulilaisen katukauppiaan elämä? Miten neurokirurgi selviää vaativasta työstään? Miten lahjakkaan kirjailijamiehen kanssa onnistuu perheen äidin roolin ja oman kirjoitustyön yhdistäminen?

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Mitä tyyliä musiikkini edustaa? Avaruusromua 21.1.2018

    Yhteisiä päämääriä, tunteita, ajatuksia ja dialogia.

    ”En ole tähän päivään mennessä osannut vastata tuohon kysymykseen”, sanoo säveltäjä ja basisti Lauri Porra. ”Musiikkityylistä tai sen lähtökohdista riippumatta kaikkien musiikintekijöiden päämäärä on sama”, hän toteaa. Rumpali Olavi Louhivuori puolestaan kertoo musiikin vievän hyvinkin yllättäviin paikkoihin. Avaruusromussa käydään yllättävissä paikoissa ja kuunnellaan yhteisiä päämääriä: tunteita, ajatuksia ja dialogia kuuntelijan kanssa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kirjailija Kjell Westö vuoden 1918 tapahtumista: "Järkyttävintä oli sisällissodan jälkeinen julma kosto"

    Kjell Westö puhuu sisällissodan jälkeisistä tapahtumista.

    Suomen sisällissota alkoi tammikuun lopulla 100 vuotta sitten. Teeman Elävän arkiston paketissa nähdään aiheesta kolme romaania kirjoittaneen Kjell Westön tuore haastattelu sekä kaksi dokumenttia 1960- ja -80-luvuilta. Niissä ääneen pääsevät myös sisällissodan kokeneet ihmiset. Ohjelmat televisiossa: Yle Teema torstaina 18.1. klo 22.45, perjantaina 19.1. klo 14.55 ja maanantaina 22.1.

  • Synkin hetki kuvaa Britannian kohtalonhetkiä – Yksi kohtaus melkein pilaa Churchill-elokuvan

    Synkin hetki (Darkest Hour) luottaa populismiin

    Dunkirkin eli Dunkerquen evakuointioperaatio Dynamo on Britannialle samaa kuin meille talvisota, häviön partaalta koko valtakunnan pelastanut onnistunut myyttinen sotaoperaatio, josta tehdään yhä uudestaan elokuva. Juuri nyt Brexitin ollessa kuuma neuvottelukysymys yleisöjä lämmittelee Synkin hetki (Darkest Hour), jossa Winston Churchill pelastaa Britannian. Mutta antaako elokuva Churchillista oikean kuvan?

  • Minne suunnata kaukosäädin vuonna 2018 – suuri tv-sarjaopas

    Laadukasta tv-draamaa on tarjolla enemmän kuin ehdit katsoa.

    Laadukasta tv-draamaa on tänä vuonna tarjolla enemmän kuin ehdit katsoa. Pidit sitten scifistä tai historiasta, tämä opas auttaa löytämään satojen uusien kausien joukosta juuri ne oikeat. Hullummaksi sen ei pitänyt mennä. Käsikirjoitettuja tv-sarjoja tuotettiin vuonna 2017 yli 500 kautta, mikä on enemmän kuin koskaan ennen. Tänä vuonna määrä ei ainakaan vähene.

  • Beside Bowie: kitaristi Mick Ronsonin tarina avaa vuoden 2018 Bowie-teemaillan

    Teemalauantai on jälleen omistettu David Bowielle.

    David Bowien kuolemasta tuli kuluneeksi kaksi vuotta 10.1.2018 – tammikuinen Bowie-ilta alkaa jo muodostua Teeman traditioksi! Tämän vuoden ensi-ilta on pitkä dokumenttielokuva Spiders from Mars -kitaristi Mick Ronsonista (1946–1993), kertojaäänenä itse Bowie. Lisäksi nähdään upea dokumentti David Bowien viimeiset vuodet (2017) sekä elokuva Merry Christmas Mr. Lawrence (1983).

  • Suomen kielen virstanpylväät

    Suomen kieli elää ja voi hyvin vastakin

    Pelottaako suomen kielen puolesta? Nuoriso puhuu mitä sattuu, uusia sanoja tulee sellaista vauhtia, ettei perässä pysy ja kielioppisääntöjäkin muutetaan vähän väliä.

  • Erilaisia outoja ja keinotekoisia kaikuja… Avaruusromua 14.1.2018

    Katsaus vuoden 2017 ulkomaiseen avaruusromu-tarjontaan.

    Jotkut kaiut voimistavat ääntä suuresti, jotkut tekevät siitä korkeamman, jotkut matalamman, kuvaili Francis Bacon liki 400 vuotta sitten kirjassaan Uusi Atlantis. Avaruusromussa ihmetellään äänien, musiikin ja tekniikan maailmaa, ja tehdään katsaus menneen vuoden ulkomaiseen tarjontaan. Ei palkintojenjakotilaisuus, eikä vuoden parhaat ulkomaiset -katsaus, vaan hyvin subjektiivinen näkemys siitä, millaista monitahoista musiikkia maailmalla jälleen viime vuonna tehtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Teeman alkukevään 2018 elokuvat

    Elokuvia viitenä päivänä viikossa

    Teema esittää keväällä 2018 elokuvia viitenä päivänä viikossa. Teeman elokuvafestivaalin ajankohta on 20.–24.3.

  • Tuomas Nevanlinna: Koirapuisto on konservatiivin keidas

    Koira on ihmiselle peto, joka pitää alistaa.

    Filosofi Tuomas Nevanlinna kirjoittaa esseessään siitä, miten politiikka ja ideologia vaikuttavat ihmisen ja koiran suhteeseen. Jos koira ei olekaan vallanhaluinen alfapeto, joka pitää alistaa, miksi niin kuitenkin yhä mielellään uskotaan? Koirapuistossa jopa edistyksellisin viherpiipertäjä toimii kuin Trumpin taantumuksellisin kannattaja – sukupuolirooleja ja ankaran auktoriteetin tärkeyttä korostaen.

  • Tampereen taidemuseon johtaja Taina Myllyharju harrastaa scifiä

    Taina Myllyharjua on kiinnostanut aina kuvataide.

    Taina Myllyharjulla on monipuolinen kokemus monenlaisesta työstä. Häntä ei hirvitä tarttua reippaasti uusiin asioihin. Uransa aikana hän on ollut perustamassa ja kehittämässä eri puolilla Suomea useita taidemuseoita. Hän on pitänyt kaikesta scifiin liittyvästä nuoresta lähtien ja on edelleen myös suuri Star Trek -fani.