Hyppää pääsisältöön

Luontoilta: Onko valkoinen minkki hyvinkin yleinen?

Valkoinen minkki puussa.
Valkoinen minkki puussa. Kuva: Elias Kämäräinen luonto,Luontoilta,minkki

Luontoillan kuvallisissa kysymyksissä pohdittiin onko valkoinen, puussa sähisevä minkki kovinkin yleinen ilmiö ja mikä mönkijä löytyi Rovaniemeltä keskeltä tietä? Näin asiantuntijat vastasivat suorassa lähetyksessä.

Minkki pakeni puuhun

Valkoinen minkki kiipesi puuhun.
Valkoinen minkki kiipesi puuhun. Kuva: Elias Kämäräinen minkki,luonto,Luontoilta
Valkoinen minkki kiipesi puuhun.
Valkoinen minkki kiipesi puuhun. Kuva: Elias Kämäräinen minkki,luonto,Luontoilta

"Kohtasin soratiellä valkoisen otuksen. Kun lähestyin otusta, se juoksi ojan yli viereiseen puuhun, josta sain hyviä kuvia. Silmät olivat punaiset ja minkki sähisi kuvaa otettaessa. Onko havaintoni kuinka yleinen?"

Kysymyksen ja kuvan lähetti Elias Kämäräinen Kälviältä.

Studiossa kysymykseen vastaa Luontoillan nisäkäsasiantuntija Heidi Kinnunen.

– Kuvassa utelias minkki kurkkii puusta ja tämä on tyypillistä minkille, ne ovat aika rohkeita. Ja sähinä on hyvinkin tyypillistä kiihtyneelle minkille, Heidi vastaa.

– Valkoinen minkki ei ole yleinen luonnossa. Kuva tulee Kälviältä ja Pohjanmaalla on paljon turkistarhoja, joissa tarhataan myös albiinoeläimiä. Olisiko tämä niiden jälkeläisiä vai onko kyseessä itsestään syntynyt mutaatio? En osaa sanoa, koska kumpikin vaihtoehto on mahdollinen, Heidi toteaa.

– Selvästi poikkeava ja hassun värinen, koska minkin kuuluisi olla suklaanruskea eli kyseessä on varmaankin albiino.

Mikä mönkii keskellä tietä?

Toukka mönkii tiellä.
Toukka mönkii tiellä. Kuva: Hannu Konola toukka,luonto,Luontoilta

"Tällainen eläin on ollut tänä kesänä keskellä asfalttitietä Rovaniemen lähettyvillä. Mikä eläin on kyseessä?", kysyy Eeva Lehtinen. Kuvan otti Hannu Konola.

Kysymykseen vastaa hyönteisasiantuntija Jaakko Kullberg.

– Kyseessä on entisen haarukkakehrääjän eli nykyisen isohangokkaan toukka. Takapuolesta näkee mistä hangokkaat ovat saaneet nimensä: Niillä on kaksihaarainen pyrstö eli takapää, jonka sisällä on, varsinkin nuorilla toukilla, selvästi havaittavat punaiset lisäkkeet, jotka ne työntävät vaaran uhatessa ulos, Jaakko selvittää.

– Lisäkkeet erittävät pahaa hajua ja ovat myrkyllisiä, varmasti pahan makuisiakin.

– Tämä yksilö on jo parhaat värinsä menettänyt eli se on menossa koteloitumaan, Jaakko jatkaa. Laji voi olla kotelossa yhden tai useamman vuoden.

Haarukkakehrääjä eli isohangokas.
Isohangokas Haarukkakehrääjä eli isohangokas. Kuva: Nick Goodrum Luontoilta,isohangokas,Isohangokas

– Itse perhonen lentää alkukesällä. Rovaniemen korkeudella tavataan hieman erityyppistä muotoa kuin mikä etelässä esiintyy. Lapissa esiintyvä muoto on saanut aika pahaenteisen nimen phantoma. Se voi olla lähes kokonaan hiilenvärinen ja lähes kuvioton.

Kullbergin mukaan muotojen raja kulkee Oulun korkeudella ja kyseessä on aika harvinainen otus.

– Lapissa ei perhosia juuri tule valoille, koska on liian valoisaa ja nopeaa lentäjää on vaikea saada juosten kiinni.

Aihe herättää vilkasta keskustelua ja Juha Laaksonen kysyy, mitkä tekijät vaikuttavat perhosen kuoriutumiseen?

– Yleensä perhosen kuoriutumisen laukaisee yhdistelmä asioita, Jaakko Kullberg vastaa. Ensin isohangokkaan kotelon täytyy olla talvehtinut ja sen jälkeen ratkaisevaa ovat keväiset kosteusolosuhteet ja lämpö – perhoset alkavat kuoriutua yleensä sateen jälkeen.

– Tämä auttaa näitä eläimiä selviytymään vaihtelevissa olosuhteissa. Pitää aina ajatella sitä, mistä eläimet ovat kotoisin, Kullberg täsmentää. Suurin osa maailman perhoslajeista ei ole syntynyt Suomeen. Niiden historia saattaa olla Etelä-Euroopassa tai Keski-Aasian kuivemmilla alueilla, jossa sataa harvoin. Silloin kannattaa kuoriutua sateiden tullessa, niin tarjolla on tuoretta ravintoa.

Tämä toukka on harvinaista kyllä lähtenyt aika kauas puun rungosta. Ratkaisevan oloinen virhe, Kullberg toteaa.

– Monilla perhosilla on sellainen tapa, että toukka tekee ”hoiperteluvaelluksen”. Toukka käy läpi muodonmuutosta, johon ilmeisesti tarvitaan pienimuotoista kuntoilua, mikä auttaa sitä tyhjentämään suolensa ja pääsemään eroon kuona-aineista ennen koteloitumista ja täydellistä muodonvaihdosta.

Luontoilta toivottaa kaikille kuulijoille Hyvää joulua ja Onnellista uutta vuotta!

Kuuntele koko lähetys:

yle.fi/luontoilta

Yle Luonto – liity joukkoomme Facebookissa!

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Siperian metsäpalot jatkuvat – miten luonto selviää liekeistä?

    13 miljoonaa hehtaaria metsää on jo palanut tänä vuonna.

    Siperian metsäpaloja ei ole saatu vieläkään hallintaan, vaan ne jatkavat leviämistään. Venäjällä on palanut metsää tämän vuoden aikana jopa 13 miljoonaa hehtaaria. Eläimille ja kasveille metsäpalot merkitsevät dramaattisia muutoksia, joista toipumiseen menee vuosikausia. Pohjoisella pallonpuoliskolla roihuaa tällä hetkellä niin Pohjois-Amerikassa kuin Venäjällä.

  • Majava – metsänomistajan riesa vai ahkera luonnonsuojelija?

    Majavien läsnäolo hyödyttää muita eläimiä.

    Metsiemme uuttera eläininsinööri majava työskentelee ahkerasti luonnon monimuotoisuuden puolesta. Tuore tutkimus paljastaa, että majavalammilla elää lähes kaksi kertaa enemmän nisäkäslajeja kuin tavallisilla metsälammilla. Myös nisäkkäiden yksilömäärä on isompi. Eikä tässä vielä kaikki: majavien läsnäolo hyödyttää kaloja, sammakoita, hyönteisiä ja vesilintuja.