Hyppää pääsisältöön

Sopraano Minna-Leena Lahti: "Lukiossa teimme retken Kansallisoopperaan. Silloin ajattelin että tuonne on pakko päästä!"

Jos kaikki menee hyvin, on Minna-Leena Lahdella kahden vuoden kuluttua kädessään paperi, jota hän on aina halunnut. Hän valmistuu oopperalaulajaksi! Takanaan Minna-Leenalla on laaja kirjo harrastuksia ja opintoja, löytyy kirjoittamista, soittamista, balettia ja laulamista. Mutta oikea intohimo on kuitenkin ooppera.

Kuka?
Olen Minna-Leena Lahti, Erkkilä omaa sukua. Olen syntynyt Kokkolassa kultaisella 80-luvulla. Olen neljästä tytöstä toiseksi vanhin.

Kaikki perheessämme laulavat ja soittavat: suvussa on paljon mm. kanttoreita, isä on musiikkiluokanopettaja, nykyään rokkikoululla, ja äiti harrastaa laulua.

Isosiskoni on musiikinopettaja ja gospelmuusikko, pikkusisko valmistuu viulupedagogiksi, nuorin sisko soittaa vaikka karvakinttaalla – ja kirjoittaa.

Mistä?
Olen Kokkolasta kotoisin, kolmannessa polvessa. Kävin Oulussa opiskelemassa kanttoriksi, sieltä muutin Vaasaan Matin luo, kun oltiin menty naimisiin.

Tarkoitus oli lähteä Helsinkiin, jahka Matti valmistuu, minulla oli opiskelupaikka Metropoliassa. Sitten lähti ensimmäinen lapsi alulle, niin hain siirtoa Kokkolaan – muuten olisi opiskelut loppuneet siihen. Siellä on nyt asuttu siitä pitäen.

Alun perin lähdin opiskelemaan suomen kieltä Oulun yliopistoon.

Vuoden jälkeen vaihdoin kanttorikouluun Oulun ammattikorkeakouluun, sieltä Metropolian kautta Centriaan laulupedagogilinjalla ja nyt olen täällä Sibelius-Akatemiassa. Eli koulutusta löytyy! Monenlaista!

Kuvaussessio.
Minna-Leena esittää Kantapöydän suorassa lähetyksessä Santa Lucia -joululaulun yhdessä korrepetiittoriopiskelija Anu Kososen kanssa. Kuvaussessio. Kuva: Tiina-Maija Lehtonen / Yle Musiikkitalo,Anu Kosonen

Mikä maisema on sinulle erityisen tärkeä tai inspiroiva?
Inspiroidun erityisesti kolmessa paikassa: kuivassa kangasmetsässä, meren rannalla ja lavalla.

Musiikkiopinnot?
Aloitin muskarilla neljävuotiaana Keski-Pohjanmaan konservatoriolla. Omasta tahdosta ja vanhempien ja isovanhempien suurella myötävaikutuksella.

Myöhemmin mukaan tuli baletti, jonka näin täältä oopperanäkökulmasta katsoen lasken musiikkiopinnoiksi.

Soittotunnit aloitin kuusivuotiaana pianolla, viidesluokkalaisena pääsin Kokkolan nuorisokuoroon laulelemaan. Yläasteella pianon rinnalle tuli huilu, sitten yksinlaulu.

Kanttorikoulussa sain takoa laulun lisäksi kuoronjohtoa, urkuja ja pianoa. Ja kaksi vuotta soitin baritonitorvea, että tulisi se joku vaskikin.

Jousisoittimia en ole ikinä soittanut, mutta olen kuunnellut samat viuluetydit kolmeen otteeseen, kun siskot ovat reenanneet.

Roikuin koko esityksen parven kaiteessa kiinni ja yritin estää itseäni kiipeemästä lavalle mukaan.

Tärkeimmä opettajat ja oppilaitokset?
Suurin (positiivinen) vaikutus elämään ja musiikinopetteluun on ollut omilla vanhemmilla ja isovanhemmilla sekä kahdella aiemmalla laulunopettajalla, Raimo Niemikorvella Oulussa ja Anitta Rannalla Metropolia-Centrian aikaan. Nämä ihmiset on olleet niitä harvoja, jotka eivät ole yrittäneet vaientaa.

Aloitin juuri oopperakoulutuksessa, joten tasan kahden vuoden päästä pitäisi olla paperi kasassa. Viimein se paperi, jota olen aina halunnut!

Eli minun perspektiivistäni valmistuminen on ihan nurkan takana, ja sitten saan toivottavasti yhä enemmän takoa näitä hommia ihan työkseni eikä pelkästä tekemisen riemusta. Koska oopperaa tulen tekemään joka tapauksessa. Toivon mukaan palkan edestä.

Lempisäveltäjä ja -teos?
Lempisäveltäjäni on W.A. Mozart. Pitkään aikaan en tykännyt siitä yhtään. Sitten päässä napsahti ja aloin ymmärtää Mozartin musiikkia, kuulla sieltä muutakin kuin sen ilmiselvän I V I V I. Keväällä päästään tekemään La Clemenza di Tito. Nam nam!

Mozartin lisäksi suosikkejani ovat Giacomo Puccini ja Pekka Kostiainen.

En osaa sanoa yksittäistä lempiteosta. Lähtökohtaisesti nautin eniten kaikesta musiikista, mitä saan olla mukana tekemässä.

Olen aina tykännyt oopperasta, tykännyt siitä, kun lauletaan tosissaan. Lukiosta tehtiin retki kansallisoopperaan katsomaan Figaron häitä. Cherubinona oli joku vanhempi nainen. Aivan kertakaikkisen loistava! (Älkää kysykö nimeä, olen huono nimissä.) Roikuin koko esityksen parven kaiteessa kiinni ja yritin estää itseäni kiipeemästä lavalle mukaan. Silloin ajattelin, että tuonne on pakko päästä!

Sopraano Minna-Leena Lahti.
Sopraano Minna-Leena Lahti. Kuva: Laila Kangas / Yle Taideyliopiston Sibelius-Akatemia,Minna-Leena Lahti

Idolisi?
Minulla ei ole ketään tiettyä idolia. Ihailen kaikkia niitä ihmisiä, jotka tekevät ahkerasti töitä riippumatta siitä, minkä verran muu maailma osaa heidän panostaan arvostaa. Koska maailmahan yleensä arvostaa ihan ketä sattuu ja kaikkia liian vähän.

Suurista tähdistä vaikutuksen ovat tehneet eritoten Anu Komsi ja Sakari Oramo sekä taiteilijoina että kotiseutuun panostavina uutterina työntekijöinä.

Mitä harrastat?
Harrastan kirjoittamista, mutta kymmeneen vuoteen en ole saanut mitään kunnollista ulos. Musiikki vie paljon aikaa ja energiaa ja luovuutta, ja nykyään myös kirjoittamishommat liittyvät koko ajan vahvemmin lauluihin ja oopperateksteihin.

Harrastuksia, sellaisia, jotka olisivat jotenkin irrallisia tästä varsinaisesta työstä – nimittäkäämme sitä työksi, kiitos – ei siis oikeastaan ole.

Elämää minulla sen sijaan on kovasti! On maailman paras mies ja maailman hienoimmat tytöt. Sori vaan, mailma.

Mikä sinusta tulee isona?
Toivottavasti ei enää kovin paljon isompaa. Minusta tulee oopperalaulaja. Muut vaihtoehdot on jo kokeiltu.

Entä muuta?
Älkää pelätkö, teille on Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Elikkäs työn iloa ja hyvää joulua!

Minna-Leena Lahti tavattiin Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 13.12.2017. Videolla hän laulaa Santa Lucia -joululaulun Lucian päivän kunniaksi. Pianistina on korrepetiittoriopiskelija Anu Kosonen. Kantapöydän juontajat ovat Vesa Kytöoja ja Inari Tilli. Ohjaus Harri Anttila.

  • Nyt on Emilie Mayerin vuoro!

    Nyt on Emilie Mayerin vuoro!

    Säveltäjä Emilie Mayer (1812-̶1883) oli Fanny Mendelssohnin ja Clara Schumannin aikalainen, mutta on vielä saanut astella heidän varjoissaan musiikinhistorian sameiden kerrostumien vähitellen kirkastuessa.

  • Marianna Henrikssonin luonteikasta varhaisbarokkia

    Marianna Henrikssonin luonteikasta varhaisbarokkia

    Cembalisti Marianna Henriksson toimii laaja-alaisesti muusikkona vanhan musiikin alueella, mutta myös monitaiteellisten projektien parissa siltoja vanhan ja uuden musiikin välillä rakentaen.

  • Magnus Lindbergin hehkuvia orkesterisoivuuksia

    Magnus Lindbergin hehkuvia orkesterisoivuuksia

    Magnus Lindbergin (s. 1958) tuotanto on vuosituhannen vaihteesta lähtien ollut jatkuvassa pienessä muutosliikkeessä. Vähitellen tuo liike tuntuu saavuttaneen pysyvyyden asteen. Edelleen omaääniseen sävelistöön sekoittuu nyt vahvoja romanttis-impressionistisia vaikutteita, jonka johdosta ilmaisussa on lisää hengittävyyttä, hehkua ja näyttävyyttä.