Hyppää pääsisältöön

Ei mitään rentoa chillailua - Huippubreikkari treenaa kuin huippu-urheilija

B-Boy Jussi Sirviö
Breikkari Jussi Sirviö B-Boy Jussi Sirviö Kuva: Rajoitettu käyttöoikeus, Yle Kuvapalvelu, kuvapalvelu@yle.fi Breakdance,Docstop: B-boy

Breikkaus eli breakdance on hieno laji. Se on erittäin fyysistä, se vaatii hyvää rytmitajua, ja se vie helposti mukanaan. Näin toteaa dokumentaristi Simo Sipola, joka pääsi tutustumaan breikkiskeneen maailmalla mainetta niittäneen breikkaaja Jussi "Focus" Sirviön mukana.

Pääsin sisään breikkiskeneen kuin varkain. Tuottajani Ari Lehikoinen ehdotti viime talvena, että voisin tehdä jotain Ylen puolituntisten dokumenttielokuvien Docstop -sarjaan.

Puhuimme Arin kanssa eri aihepiireistä. Hän ehdotti, että tekisin jotain "vaikka breikkauksesta”, koska tanssi kiinnostaa minua ja koska tunnen tanssijoita.

Tiesin B-Boy-kulttuurista ja breikkauksesta etukäteen hyvin vähän. Olin kyllä nähnyt breikkaamista musavideoilla ja pari kertaa myös kadulla Helsingissä, mutta en tuntenut B-Boy-kulttuuria sen syvemmin. Hip hop -kulttuuri yleisemmin, esimerkiksi graffitit, tagit ja rap-musa, oli toki aiemmin tuttu, mutta en ole koskaan ollut skenessä mukana.

Minun piti siis perehtyä asiaan perusteista lähtien. Apu löytyi kirjoista ja videoista.

Ensin luin Johannes "Hatsolo" Hattusen omaelämäkerran, joka oli juuri ilmestynyt. Seuraavaksi katsoin netistä tuntikausia breikkivideoita ja juttelin parin hip hop -skeneä tuntevan ystäväni kanssa. He suosittelivat Jussi Sirviötä eli Focusta päähenkilöksi. Soitin Jussille, ja tapasimme. Siitä se lähti.

Vaikutuin heti alussa Focuksen asenteesta. Hän pyrkii tekemään kaiken viimeisen päälle, oli kyse sitten treenaamisesta, opettamisesta tai vaikkapa syömisestä. Jussi on taiteilijanimensä mukaisesti erittäin fokusoitunut, olennaiseen keskittyvä kaveri.

Toinen asia, joka teki teki vaikutuksen, on valtava harjoittelun määrä. Huippubreikkari treenaa pari kertaa päivässä kuten moni huippu-urheilija tekee, ja se näkyy. Juuri suuren treenimäärän takia Focuksen tasoisen kaverin tanssiminen on helpon näköistä - aivan kuten huippu-urheilijan suorituskin on.

Kolmas asia, joka minua kiehtoi alusta lähtien, oli yhteisöllisyys. Breikkarit tuntuivat olevan kuin yhtä suurta perhettä, vaikka tanssivat eli battlaavat toisiaan vastaan tosissaan.

B-Boy - dokumenttielokuva breikkaamisesta onkin breikkiyhteisön ja -kulttuurin kuvaus. Totta kai leffa on myös pienimuotoinen henkilökuva Jussista. Mutta henkilökuvan rakentaminen ei ole elokuvan pääasia, vaan dokkari kertoo Jussin suulla breikkikulttuurista.

Jussin puoliso Anniina "AT" Tikka tuo tarinaan myös hieman toista näkökulmaa: hän näkee miehisen breikkikulttuurin naisen silmin. Anniina tietää omakohtaisesti, että pärjätäkseen breikkipiireissä pitää ansaita toisten breikkareiden kunnioitus. Naiselle tai tytölle se ei ole helppoa, sillä hänen pitää olla kovempi kuin b-boyt ovat.

Tässä vaiheessa voin paljastaa, että en ole itse vielä breikannut. Ehkä sen aika tulee vielä. En kuitenkaan uskalla luvata sitä - elleivät Jussi ja Anniina opettaisi pari hyvää muuvia.

Sen voin kuitenkin luvata, että elokuva on visuaalista ilotulitusta. Luvassa on puolituntinen herkkupala breikin ja katutanssin ystäville.

Docstop: B-Boy - dokumenttielokuva breikkaamisesta Yle TV1 ti 19.12. klo 20. Katsottavissa jo nyt Yle Areenassa.

Kommentit
  • Ahdistusta, pelkoa ja innostusta - Fatbardhe Hetemaj muistelee dokumentin kuvauksia

    Fatbardhe Hetemaj muistelee dokumentin kuvauksia

    Dokumenttielokuvan tekemisen aikana esiin nousi myös kipeitä muistoja, kirjoittaa Fatbardhe Hetemaj. Samalla siitä tuli ikimuistoinen ja henkilökohtaisesti hyvin tärkeä projekti. Se oli onnekas kohtaaminen, kun dokumenttielokuvaohjaaja Olli Laine tiimeineen oli tullut äitini luokse kuvaamaan maaliskuussa 2016 Tähtien futisvanhempia.

  • Maakrapu merellä - "Iskin pääni päivittäin kansiluukun reunaan"

    Miten maakrapu pärjää perinnelaivapurjehduksella?

    Ensin olin innoissani, pääsisin purjehtimaan perinnelaivalla! Mutta sitten alkoi alahuuli väpättää, kun mietin tulevia haasteita. Kokemattomuuteni purjehtijana toisi reissuun oman jännityksensä, mutta vielä enemmän mietitytti, miten pärjäisin vuorokaudet ympäriinsä melkein parinkymmenen ennalta tuntemattoman kanssapurjehtijan joukon jatkeena. Ei olisi mitään paikkaa, missä olla yksin. Entä miten ikinä pystyisin nukkumaan samassa tilassa 15 tuntemattoman ihmisen kanssa?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua