Kempeleläinen Simo on joutunut seuraamaan, miten oma tytär on taistellut usean vuoden ajan vakavan sairauden kanssa. Vaikka tilanne on näyttänyt usein lohduttomalta, on perhe aina jaksanut yhdessä uskoa tulevaisuuteen ja keskittyä myös iloisiin asioihin. Mistä positiivisuus kumpuaa ja mitä perheelle kuuluu nyt?
”Elimme kevättä 2014, kun sain tietää, että tyttäreni Henna odottaa esikoistaan. Oli huhtikuu ja Henna 23-vuotias.
Laskettu aika oli marraskuun 29. päivä, samana päivänä Henna täyttäisi 24 vuotta. Kaikki näytti Hennan, hänen Jani-miehensä ja tulevan lapsen kannalta hyvältä, mutta koskaan ei voi olla varma, mitä elämä tuo tullessaan.
Kevät kului ilman suurempia ongelmia, vaikka Hennalla olikin vaikeuksia odotusajan alussa. Ajattelin kuitenkin, että vaivat kuuluvat hänen raskauteensa ja niistä selvitään kyllä. Kesäkuussa tapahtui jotain, mikä paljasti todellisen tilanteen.
Hennan kieli ja puolet kasvoista alkoivat puutua selittämättömästi. Ensin lääkärit luulivat, että kyse oli kylmän viiman aiheuttamasta paleltumasta. Myöhemmin epäiltiin viisaudenhammasta. Henna varasi ajan hammaslääkäriin, mutta päivää ennen sitä hänen vointinsa oli niin heikko, että vaimoni passitti tyttärensä Oulun yliopistollisen sairaalan päivystykseen. Kuvauksissa selvisi, että Hennan pään alueella on poikkeuma, joka saattaa olla kasvain.”
Hetken pako
”Hennalta otettiin näyte, ja näytepalasta todettiin, että hänellä on kallonpohjassaan kananmunan kokoinen syöpäkasvain, joka on pahanlaatuinen. Saimme tiedon heinäkuun puolivälissä.
Meille kerrottiin, että ainoa toivo on Oulun yliopistollisessa sairaalassa työskentelevä huippukirurgi, joka saattaa pystyä suorittamaan näin vaikean leikkauksen. Samana päivänä saimme ultraäänikuvat. Niistä kävi ilmi, että Henna odottaa tyttölasta.
Oli kaunis kesäpäivä.
Päätimme viettää seuraavan viikonlopun läheisten kesken. Emme paenneet uutisia, mutta halusimme tehdä muuta kuin velloa vaikeiden asioiden parissa. Ajattelimme, että vaikka paranemiselle ei annettu suuria lupauksia, kaikki kääntyisi parhain päin. Lähdimme Hailuotoon, missä Hennan kihlatun Janin vanhemmat olivat myös mukana.
Hailuodossa unohdimme hetkeksi vakavan sairauden. Teimme kaikkea kivaa auringon paistaessa kirkkaana: pelailimme, uimme ja nautimme Hennan veljen tekemistä ruuista. Se lauantaipäivä oli mahtava.
Kun odotimme lauttaa, joka veisi meidät Hailuodolta takaisin mantereelle, Jani esitti minulle erään kysymyksen. Jani tiedusteli, miten olisi, jos Henna ja hän menisivät naimisiin seuraavana kesänä. Tilanne oli hämmentävä, yhteen viikkoon oli jo ennen tätä kysymystä mahtunut niin paljon kaikkea. Hallitsin tilanteen ja kerroin heti, että seuraavana kesänä pidettäisiin suuret häät!”
Vapaus käteen jää
”Kesän jälkeen Henna oli isossa leikkauksessa, jossa kasvaimesta poistettiin noin 30 prosenttia. Leikkaus kesti aamukahdeksasta iltayhdeksään ja sen suoritti aiemmin mainittu kirurgi. Hänestä on muodostunut merkittävä tukihenkilö meille sairauden aikana, siitä kiitos hänelle.
Leikkauksen jälkeen lääkärit tutkivat tarkasti, olisiko sädehoidoista haittaa Hennan vatsassa maailmaan pääsyä odottavalle vauvalle. Vaaraa ei ollut, ja niin sädehoidot alkoivat syyskuussa.
Kesken sädehoitojen koitti synnytyksen aika. Hennalle ja Janille syntyi tyttölapsi lokakuun ensimmäisenä päivänä 2014. Tyttö syntyi keskosena ja painoi vain 1,7 kiloa.
Annoimme aikaa sekä tuoreelle perheenjäsenelle kasvaa että Hennalle kerätä voimia sädehoitojen keskellä. Sädehoidot päättyivät myöhemmin lokakuussa ja tyttölapsen kastajaiset pidettiin tammikuussa 2015. Tytön nimeksi tuli Emilia. Sitten koitti helmikuu ja perjantai 13. päivä.
Tällä kertaa se oli onnenpäivä: sädehoidot olivat tehonneet ja lääkärit kertoivat, että Hennan syöpä oli voitettu. Niinpä jäimme odottamaan Hennan ja Janin kesähäitä.
Pari vihittiin järven rannalla kesäpaikassamme Hyrynsalmella 170 vieraan edessä. Vihkimarssina soi Haloo Helsingin Vapaus käteen jää, sen soittivat rannassa kitaralla Hennan serkku ja eno ennen vihkimistä. Sama kappale tanssittiin vielä itse hääjuhlassa häätanssina.”
”Elämä ei ole aina oikeudenmukaista”
”Keväällä 2016 kaikki näytti Hennan kannalta hyvältä. Hän odotti vielä yhtä leikkausta ja siihen liittyen tehtiin tutkimuksia. Niiden piti varmistaa, että leikkauksessa voidaan tehdä määrätyt korjaustoimet.
Jo tutuksi tullut kirurgi sanoi tutkimustulosten tultua, ettei ”elämä aina ole oikeudenmukaista”. Tutkimuksissa paljastui, että Hennalla on kaula- ja rintarangassa poikkeamat, jotka todettiin luusyöväksi. Hoitotoimenpiteenä oli jälleen sädehoito niskan alueelle.
Kesällä 2017 järjestimme Hennalle ja hänen perheelleen yllätyksen. Juonimme heidät siihen samaan paikkaan, jossa vävypoikani Jani kysyi tyttäreni kättä. Heidän yllätyksekseen paikalla oli myös Haloo Helsinki. Oli ikimuistoinen kokemus kuulla sen esittämänä Vapaus käteen jää SuomiLOVE-yllätyksenä.
Nyt, joulukuussa 2017, sädehoito näyttää auttaneen. Tällä hetkellä Henna voi tilanteeseen nähden hyvin. Hän ja muu perhe on toiveikkaalla mielellä ja menemme positiivisella energialla eteenpäin.
En ihan tarkkaan osaa sanoa, mistä perheemme on löytänyt kaiken tämän keskellä uskon tulevaan. Ehkä se johtuu siitä, että olemme molemmat vaimoni kanssa isojen sukujen kasvatteja. Meillä on aina ihmisiä ympärillämme, joiden kanssa teemme omanlaisia juttujamme. Saatamme esimerkiksi järjestää lauluesityksiä - eivät ne ammattimaisia ole, mutta meidän näköisiä ainakin.
Ajattelemme, etteivät asiat voi olla ikinä niin huonosti, etteikö jotain hyvääkin löytyisi. Kun ei tätä elämää voi kukaan valita.”
SuomiLOVE lauantaisin klo 21.15 TV1:ssä!
