Hyppää pääsisältöön

Nuoruustango: Voiko kommunismiin enää uskoa?

Laura Honkasalo hymyilee kameralle. Kuvaan lisätty tekstiä ja grafiikkaa.
Laura Honkasalo hymyilee kameralle. Kuvaan lisätty tekstiä ja grafiikkaa. Laura Honkasalo

Millaista on nykypäivän taistolaisuus? Kirjailija Laura Honkasalo pohtii Nuoruustango-elokuvan taistolaisuusteemaa ja tämän päivän kommunismia.

Nuoruudenystävät kokoontuvat huvilaan järven rannalle. Tuntuu, että nuoruudesta on vain hetki. Silti toverit ovat vanhenneet ja aikaa kulunut enemmän kuin kunnolla tajuakaan. Tuttua kaikille tiettyyn ikään ehtineille!

Heidi Köngäksen ja Taina Westin käsikirjoittama Nuoruustango kuvaa joukkoa kuusikymppisiä, jotka ovat aikoinaan tutustuneet vasemmistolaisessa kesälukiossa. Kun vanhat kaverit kokoontuvat pitsihuvilassa maaseudulla, pintaan nousevat nuoruuden tunteet ja nykyiset konfliktit. Vanhoissa kaitafilmeissä aurinko paistaa ja taistelulaulut raikaavat. Maailma on muuttunut radikaalisti – voiko kommunismiin enää uskoa?

70-luvulla oli vielä selvää, että maailma muuttuu paremmaksi.

Elokuvan ristiriidat tuntuvat tutuilta, koska kasvoin taistolaisperheessä. Osa lapsuuteni aikuisista käänsi kelkkansa kokonaan, jotkut pitävät edelleen kiinni nuoruuden uskosta, toiset ovat mukauttaneet vasemmistolaisuutensa nykyaikaan sopivaksi. Vanhojen taistolaisten kanssa jutellessa esiin pyrkii usein kaiho. Minustakin tuntuu, että maailma oli yksinkertaisempi kylmän sodan aikaan. Oli selvää kuka oli hyvis ja kuka pahis – omasta katsantokannasta riippuen. Kadehdin entisiltä nuorilta tulevaisuudenuskoa. 70-luvulla oli vielä selvää, että maailma muuttuu paremmaksi.

Yksi kiinnostavimmista ristiriidoista elokuvassa nousee esiin Jurin (Erkki Saarela) ja Iljan (Taneli Mäkelä) välillä. Juri on päätynyt aikoinaan Suomen kommunistisen puolueen katedriksi, häntä on epäilty jopa KGB:n agentiksi ja puolueen varojen kavaltajaksi. Juri karauttaa paikalle moottoripyörällä, jota ajaa hänen nuori vaimonsa. Vakaumuksestaan Juri ei ole luopunut, nahkahousuista huolimatta. Kun Ilja paljastaa löytäneensä ortodoksisen uskonnon, Juri hörähtelee pilkallisesti. Miten vasemmistolainen voi uskoa enkeleihin?

Vanhempieni sukupolvi kasvoi kulttuurissa, jossa (pakko)uskonto oli läsnä kaikkialla, eikä kyse ollut iloisesta ja armahtavasta kristillisyydestä.

Omiin lapsuusmuistoihini taistolaisuudesta liittyy vahvasti uskonnonvastaisuus. Kun synnyin vuonna 1970, valtaosa suomalaisista, 92 prosenttia, kuului evankelisluterilaiseen kirkkoon. Vanhempieni sukupolvi kasvoi kulttuurissa, jossa (pakko)uskonto oli läsnä kaikkialla, eikä kyse ollut iloisesta ja armahtavasta kristillisyydestä. Heidän sukupolvikapinaansa kuului kirkon vallan kyseenalaistaminen ja marxismi antoi siihen hyvät eväät. Neuvostoliitossa otettiin vallankumouksen jälkeen tavoitteeksi valtiollinen ateismi, taistolaisliikkeessä uskonnon väheksyminen ja pilkkaaminen oli pakollista. Olihan koittamassa kokonaan uusi aika, uskonto kuului menneisyyteen.

Kommunismin into vastustaa uskontoa tuntuu nykynäkökulmasta ironiselta, sillä kommunismissa ja taistolaisuudessa on paljon yhtäläisyyksiä uskontoon. Marxin mukaan uskonto vieraannuttaa ihmisen itsestään, mutta samoin näyttää tekevän voimakas poliittinen ideologia. Nuoruustangossa Natalia (Kaija Pakarinen) sanoo, ettei hän liittynyt puolueeseen, vaan halusi tehdä solidaarisuustyötä Mosambikissa. Näkemässäni Jonestownin uskonnollista yhteisöä käsittelevässä dokumentissa tutkija toteaa, ettei kukaan liity sekopäiseen lahkoon – ihmiset menevät mukaan, koska uskovat oikeasti voivansa parantaa maailmaa. Lahkot muuttuvat sekopäisiksi vähitellen, lähes huomaamatta. Sitten onkin jo myöhäistä päästä pois, oma minuus ja tahto ovat kadonneet. Jonestownissa tosin oli aita ympärillä ja portit lukossa. Lopputuloksena oli massaitsemurha.

Nuoruustangossa Neuvostoliiton romahdus rinnastuu uskonnon menettämiseen. Yksi naisista, Miska (Sari Mällinen), kertoo edelleen surevansa Neuvostoliiton loppua, koska ”se oli niin kaunis”. Ja ajatuksen tasolla Neuvostoliitto olikin kaunis: jos vain kaikki tekisivät yhdessä hommia yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden eteen, maailmasta tulisi hyvä paikka elää. Ikävä vain, että kauniit ajatukset eivät toteutuneet ja ihmisen itsekkyys tuli tielle.

Kommunismi ei onnistunut kitkemään ihmisten kaipuuta hengelliseen.

Uskontokielteisyys ei ole enää vain vasemmiston juttu, vaan asenne on levinnyt laajalle. Helsingissä enää joka toinen kuuluu kirkkoon, suomalaisista 72 prosenttia. Samalla moni entinen taistolainen on tehnyt saman ratkaisun kuin Nuoruustangon Ilja, liittynyt ortodoksiseen kirkkoon, vaikka se on monessa mielessä vanhoillisempi kuin evankelisluterilainen kirkko. Neuvostoliiton katoamisen jälkeen ortodoksisuus palasi Venäjälle entistä vahvempana. Kommunismi ei onnistunut kitkemään ihmisten kaipuuta hengelliseen.

Nuoruustangon Katja (Heidi Herala) murjaisee siihen suuntaan, ettei mikään ole niin säälittävää kuin ihminen, joka pysyy uskollisena nuoruuden ihanteilleen. Ilja toteaa, että on kääntänyt takkinsa ja ratkonut saumatkin. Ehkä parasta olisi, jos ihmiset voisivat samaan aikaan pitää kiinni nuoruuden uskostaan ja oppia ajattelemaan asioita eri näkökulmista. Jotain uutta Nuoruustangon henkilöhahmotkin löytävät huvilaviikonlopun aikana.

Laura Honkasalo, 47, on kirjailija, toimittaja ja suomentaja. Hän on kirjoittanut romaaneja, nuortenkirjoja, novellikokoelman ja tietoteoksia. Maaliskuussa 2018 Honkasalolta ilmestyy humoristinen romaani Vie minut jonnekin.

Kommentit