Hyppää pääsisältöön

Homehtuvat vauvatehtaat: käsikirjoitus

MOT:n ohjelmien käsikirjoituksiin liitettävä logokuva.
MOT:n ohjelmien käsikirjoituksiin liitettävä logokuva. Kuva: Yle, Camilla Arjasmaa MOT

Kätilö Annika Rönneberg: "Se talo pitäis purkaa. Sulkea. Se on todella huonossa kunnossa ja sen tuloksia salaillaan."

Kätilö Laura Häggblom: "Mä en usko, että se talo tulee olemaan ikinä käyttökuntonen."

Kätilö Liisa Hurskainen: "Koko ajan ihmiset oireilee enemmän ja ihmiset sairastuu enemmän.”

Helsingin Kätilöopisto sulki ovensa synnyttäjiltä kaksi kuukautta sitten vaikeiden sisäilmaongelmien takia. Samantyyppiset oireet vaivaavat Naistenklinikkaa, joka on nyt Suomen suurin synnytyssairaala. Joka viidennen suomalaisen on määrä syntyä siellä.

HOMEHTUVAT VAUVATEHTAAT

Kätilö Annika Rönneberg: ”Oli semmonen kutsumus siihen kätilön työhön. Tykkään pienistä ja siinä on haastetta ja vastuuta ja semmosta positiivista työtä.”

Rönneberg: ”Haaveilin, että pääsen Kätilöopistolle töihin ja sitten pääsinkin heti ensimmäisestä työhaastattelusta 2013.”

Näin kertoo kätilön ammattiin päätymisestään Helsingin Laajasalossa asuva kuuden lapsen äiti Annika Rönneberg. Pian sen jälkeen, kun työt Kätilöopistolla olivat alkaneet, Rönneberg sairastui.

Rönneberg: ”Mulla oli ensin tyypillistä silmien kirvelyä ja kurkussa oli kummallista tunnetta ja semmonen vähän pökkyrä, väsynyt olo. Mut en mä yhdistänyt sitä millään tavalla siihen taloon.”

Rönneberg: ”Puutumiset alko levitä. Sitten alkoi tulla se ikävin – eli lihasheikkous. Ja semmonen laaja neurologinen oirekuva. Ja tokihan oli myös näitä, et päätä särki töissä ja oli hengitysvaikeuksia.”

Rönnebergin kunto romahti. Suurperheen äiti joutui viikoksi sairaalaan.

Rönneberg: ”Lepo alkoi auttaa. Mä huomasin, et lihaskunto alko paraneen, kun mä lepäsin sairaalassa paljon.”

Rönneberg: ”Se oli kesäkuu 2016, kun mä palasin sinne äitipolille Kätilöopistolla töihin ja viikossa ne oireet tuli niin voimakkaina takasin, et mä tajusin, et sen täytyy johtua siitä rakennuksesta.”

Oli aika toistamiseen jäädä pitkälle sairauslomalle, kun kunto huononi niin, että jalat eivät kantaneet enää ollenkaan. Sairausloman jälkeen Rönneberg kävi kokeilemassa, onnistuisiko työnteko Espoon Jorvissa.

Rönneberg: ”Siellähän ylihoitaja totesi, että mä olen niin pahasti sisäilmasta sairastunut HUSilla, että heillä ei ole tarjota koko HUSin alueella mitään tervettä työpistettä. Että sitten jäin aika tyhjän päälle.”

Rönnebergin määräaikaista työsuhdetta Kätilöopistolla ei jatkettu. Kaksi lääkäriä on antanut lausunnon, jonka mukaan hänellä on vakava sisäilmasairaus. Toinen lääkäreistä on homesairauksiin erikoistunut emeritusprofessori, HYKS:n infektiosairauksien klinikan entinen ylilääkäri Ville Valtonen. (HYKS= Helsingin seudun yliopistollinen keskussairaala)

Professori, ylilääkäri (eläkkeellä) Ville Valtonen, HYKS: ”Viimeisen vuoden aikana toistakymmentä kätilöä sekä Kätilöopistolta että viime aikoina Naistenklinikalta on ollut minuun yhteydessä, ja olen heillä diagnosoinut käyttäen näitä tällä hetkellä parhaita diagnostisia, kliinisiä kriteereitä… heillä on selkeä home- ja kosteusvauriosairaus.”

Valtonen: ”Huomasin heti, että siellä on iso ongelma.”

Kätilö Laura Häggblom: ”Ensin tuli infektiokierre. Sit mä sain astman. ja sit mä tosiaan jouduin luopumaan synnytyssalityöstä, jota mä rakastin ihan hirveesti.”

Häggblom: ”Mä olen täysin vakuuttunu siitä, että se johtu vuosien mittaan tulleista vesivahingoista, mitä Naistenklinikan synnytyssaliosastossa oli tapahtunu. Ja sieltähän löytykin sittemmin myöhemmin hyvin monenlaisia vesivahinkomikrobeja.”

Vantaalla asuva Häggblom kertoo saaneensa oireita huonosta sisäilmasta niin Kätilöopistolla, Naistenklinikalla kuin Jorvissakin. Tällä hetkellä hän työskentelee Naistenklinikan päivystyksessä. Päivystystilat remontoitiin hiljakkoin niiden huonon kunnon takia. Henkilökunnan oireilu ei silti kadonnut.

Häggblom: ”Meitä on muutama päivystyksessä, jotka oireilee. Ja samaten synnytyssalissa tiedän useita, jotka on oireillu nyt remontin jälkeen – valitettavasti.”

Valtonen: ”Tavallisin oire on tämmöset toistuvat infektiot ja sitten tulee tää tavallisin neurologinen oire – eli tää aivosumu. Aivosumulla tarkoitetaan keskushermostoperäistä toiminnallista häiriötä, joka ilmenee päänsärkynä, huimauksena, vaikeutena keskittyä ja muistikatkoina.”

Valtonen: ”Vakavimpia tässä on sitten tää krooninen väsymysoireyhtymä: … fyysinen suorituskyky putoaa alle puoleen ja kestää yli puoli vuotta. Näillä se putoo yli 90%:a.”

Seppo Heinonen vastaa HYKS:ssä naistentaudeista ja synnytyksistä.

Naistentaudeista ja synnytyksistä vastaava toimialajohtaja Seppo Heinonen, HYKS: ”Totta kai Kätilöopiston sulkemisen jälkeen tässä on ollut isoja muutoksia ja siellä nää ongelmat oli selvät, mut nyt minusta tää tilanne on tasaantumassa.”

Heinonen: ”Kyllä tää tilanne tällä hetkellä hallinnassa on.”

Vuonna 1960 avatulla Kätilöopistolla henkilöstö oli oireillut jo vuosia. Viime keväänä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS päätti lakkauttaa synnytykset Kätilöopiston sairaalassa sen jälkeen, kun selvitys rakennuksen kosteus- ja homevaurioista valmistui. Sittemmin myös Naistenklinikalla on herännyt kiivas keskustelu sisäilmaongelmista.

Häggblom: ”Jos kaikki oireilijat lasketaan, niin varmasti joku yli 300 oireilevaa löytyy. Et osalla oireet on toki lieviä, niin kun mullakin oli alkuun.”

Häggblom: ”Varmaan yli 100 on sellasia, jotka on saanu sellasen kroonisen sairauden, ettei ne toivu siitä enää kokonaan täysin koskaan.”

Häggblomin mainitsemat luvut perustuvat kätilöiden facebookiin perustamalta, suljetulta vertaisryhmältä saatuihin tietoihin.

Häggblom: ”Sadat kätilöt oireilee. Ja toki sitten myös lastenhoitajat ja laitosapulaiset ja lääkärit jne. Mutta pelkästään kätilöitä on satoja.”

HUS:n toimitusjohtaja Aki Lindén: ”Tuo määrähän herättää todella vakavia huolia minussa – ja pienempikin herättäisi. Luultavasti ihan objektiivistä kuvaa siitä, että kuinka monesta henkilöstä on kysymys, ei ole. Ja olen itse ensimmäisten joukossa valmis laajentamaan tämän keskustelun kätilöiden ulkopuolelle. Meillä on HUS:ssa vanhaa rakennuskantaa todella paljon ja monessa rakennuksessa esiintyy erilaisia ja eriasteisia sisäilmaongelmia. Se on meille kieltämättä suuri ongelma.”

Heinonen: ”Että yhteydenottoja sisäilmaongelmien takia on noin 160 työntekijällä 900:stä. Tai se on ihan tilastotietoa, faktatietoa, jonka selvitin viikko sitten.”

Kätilöt kertovat, että lähes päivittäin joku heistä viedään päivystyspoliklinikalle vakavien sisäilmaoireiden takia – jotkut jopa ambulanssilla.

Häggblom: ”Parin kolmen viikon aikana niin melkein joka päivä – ei ihan – mutta useita kertoja viikossa, niin joku kätilö tai lastenhoitaja on lähteny suoraan työvuorosta kesken tai heti työvuoron päälle, niin Haartmanin päivystykseen.”

Häggblom: ”Siinä vaiheessa, kun ihmisellä on verenpaineen alapaine 120 ja pulssi yli 200 ja naama on sininen, niin siinä vaiheessa ihan jo syystä pelkää sekä itse että kaverit vieressä, että saadaanko toi tosta virvoteltua. Ja näitä tilanteita on ollut.”

Rönneberg: ”Siis todella näähän on ihan hengenvaarallisia nää anafylaksiat.”

Häggblom: ”Ja sitten meitä pidetään hysteerisinä, kun me ollaan huolissaan.”

Rönneberg: ”Missä vaiheessa lääkäreiden kuuluu ilmottaa tästä johonkin? Että miten kauan tämän annetaan jatkua?

Heinonen: ”Totta kai työnantaja on huolissaan tämmösestä ongelmatiikasta, mikä tähän sisäilmatilanteeseen liittyy. Ja tiedän, että yksittäisiä tapauksia on, mutta että kokonaisuus on kuitenkin hyvin hallinnassa.”

Valtonen: ”Tämän ongelman vakavuutta lisää se, että tämä homesairaus on homealtistuksen suhteen kumulatiivinen. Eli toisin sanoen, jos on altistunut Kätilöopistolla, niin ei ne pyyhkiydy elimistöstä pois, vaan ne on siellä jo pohjalla. Ja sitten jo pienetkin lisäaltistukset, esimerkiksi Naistenklinikalla, aiheuttavat kohtuuttoman suuria oireita.”

Häggblom: ”Tässä on kätilöiden ihmishenget kyseessä. Ja sitten myös yhtä lailla potilaiden ihmishenget kyseessä siinä vaiheessa, kun me ollaan huonokuntosina töissä. Ja saatetaan tehdä virheitä siksi.”

Naistenklinikan sisäilmaongelmat ovat iso riski senkin takia, koska klinikka on nyt Helsingin ainoa synnytyssairaala. Siellä syntyy jatkossa 9 000-10 000 vauvaa per vuosi nykyisen 6 000:n asemesta.

Valtonen: ”Tärkein hoito on välttää lisäaltistuksia ja hyvissä olosuhteissa suurin osa näistä kätilöistä pystyy työskentelemään oireettomina tai hyvin vähäoireisina. Mutta jos nyt jatketaan näissä samoissa rakennuksissa eikä tehdä mitään, niin tulossa on katastrofi.”

Lindén: ”Meillähän juuri viime talvena saatiin käyttöön uudet tilat. 60 miljoonaa euroa maksoivat uudet tilat, joissa meidän synnytystoiminta on Naistenklinikalla. Ne vanhemmat tilat me käymme läpi nyt kerros kerrokselta. Uskoisin, että siinäkin on kysymys kymmenien miljoonien peruskorjaushankkeesta. Periaatteessa seinät ovat siellä terveet, rakennus on periaatteessa terve, mutta kyllähän siellä on eriasteista, ymmärtääkseni lievempää sisäilmaongelmaa. Ei mitään sellaista, mikä on verrattavissa Kätilöopiston tilanteeseen.”

Kätilöiden laskelmien mukaan jo kymmenet lapsenpäästäjät ovat pääkaupunkiseudulla vaihtaneet ammattia.

Häggblom: ”Yhä uudet sairastuu. Osa menettää terveytensä lopullisesti. Ei pysty tekemään välttämättä töitä kätilönä eikä välttämättä minään muunakaan. Se porukka, joka joko vapaaehtosesti lähtee tai sairastuu niin vakavasti, että joutuu lähtemään, vie mennessään valtavan määrän ammattitaitoo.”

Kätilöiden kertomukset saavat vahvistusta kahdelta rakentajalta, jotka ovat selvitelleet Naistenklinikan sisäilmaongelman alkulähdettä.

Petros Dimoulis on korjausrakentamisen asiantuntija. Hän on viettänyt viitisen vuotta elämästään Naistenklinikan uumenissa rakennuksen alapohjan rakenteita tutkimassa.

Yhteyspäällikkö Petros Dimoulis, Dirika Oy: ”Mitattiin alapohjan rakenteita, alapohjarakenteiden kosteuksia ja selvitettiin, mitä rakenteet sisältää. Ja mikä siellä oikeastaan tuli esiin isompana asiana on, et siellä on orgaanista materiaalia – eli lautaa ja tota semmosta eristettä lattian sisässä, mikä ei oikeestaan kuuluis nykypäivän taloihin enää.”

Dimouliksen yhteiselo Naistenklinikan kanssa alkoi vuonna 2013, kun sairaalassa oli tapahtunut iso vesivahinko.

Dimoulis: ”Kun tein kartotuksia, niin havaitsin semmosen, et ulkopuolisia kosteuksia pääsee myöskin sairaalan sisälle. Tai siis ulkopuoliset kosteudet myöskin kastaa tätä sairaalaa – ja kaikki ei ollut aiheutunut tästä vahingosta, mikä siellä oli tapahtunut sillon 2013.”

Dimoulis: ”Iso urakka oli edessä. Se oli, et Naistenklinikan alapohja pitäis korjata joka sivusta. Ja nyt on oikeestaan korjattu yks sivu vasta.”

Myös Dimouliksen yhtiökumppani Kari Rintamäki on tutkinut Naistenklinikan kiinteistön alapohjaa.

Vastaava työnjohtaja Kari Rintamäki, Dirika Oy: ”Se on aika heikossa kunnossa.”

Rintamäki: ”Siellä on orgaanista jätettä siellä lattioissa ja tota se ois ensisijaisen tärkeetä saada pois sieltä.”

Dimoulis: ”Tää tilanne, mikä on tällä hetkellä, niin sitä ei oo otettu kauheen vakavasti sitä asiaa.”

Erityisesti vuotavat, kymmeniä vuosia vanhat viemäriputket ovat tuottaneet päänvaivaa Naistenklinikalla.

Häggblom: ”Olen käynyt kääntymässä hormonipoliklinikalla, missä kollegat näytti mulle kohdan, missä katosta tulee välillä kakkavesi läpi. Sitten se vaan aina korjataan ja sitten sieltä tulee uudestaan kakkavesi läpi.”

Dimoulis ja Rintamäki kehittelivät Naistenklinikan remontointia varten kivirakennekuivaimen, joka patentoitiin. Niitä rakennettiin Kiinassa yhteensä 100 kappaletta.

Dimoulis: ”Tarkoituksena oli näillä laitteilla – näillä sadalla laitteella – kuivata tämä seuraava osasto huomattavasti nopeammin, mikä olis säästäny huomattavasti aikaa ja rahaa tähän korjaukseen.”

Dimouliksen ja Rintamäen yrityksen toiminta Naistenklinikan remonttityömaan pääurakoitsijana päättyi noin vuosi sitten, kun HUS ilmoitti, että kiinteistön rakenteista oli löydetty asbestia.

Dimoulis: ”Ja tämän takia meidät sivuutettiin oikeestaan siitä hommasta. Et meillä ei ollu asbestilupia, mikä meitä ihmetytti, koska me oltiin kuitenkin pääurakoitsijana tässä hommassa ja oltais saatu aliurakoitsijana henkilöt ottamaan vastuun siitä asbestityöstä ja purkutyöstä.”

Naistenklinikan painoarvoa lisää myös se, että siellä hoidetaan riskiraskauksia ja pieniä keskosia. Osa potilaista viettää tiloissa jopa kuukausia.

MOT: ”Päästäisitkö oman vaimosi Naistenklinikalle synnyttämään?”

Rintamäki: ”En.”

MOT: ”Miksi et?”

Rintamäki: ”Mä en nää sitä kovinkaan terveellisenä ympäristönä vastasyntyneelle.”

Kätilöopiston kohdalla HUS:n johto myönsi, että diagnoosi viivästyi ja ongelmat olivat suurempia kuin mitä osattiin odottaa. Kätilöopistolla sairaanhoitopiirin johto kuvitteli asian hoituvan, kunhan yksittäisiä ongelmapesäkkeitä korjattiin.

Heinonen: ”Siinä vaiheessa, kun kävi ilmeiseksi, että synnytystoiminta Kätilöopistolla lopetetaan, niin Naistenklinikan tilat tutkittiin etukäteen hyvin huolellisesti ja siellä tehtiin myös sellaset tutkimukset, joissa mennään välipohjien sisään ja seiniin. Otetaan näitä syviä näytteitä, joilla voidaan poissulkea se, että samantyyppisistä ongelmista ei oo kysymys.”

Tutkimuksen, johon Heinonen viittaa, on tehnyt sisäilmakartoituksiin erikoistunut Sweco Asiantuntijapalvelut Oy. Selvitys julkaistiin viime elokuussa. HUS:n mukaan kartoituksessa ei ilmennyt suuria huolenaiheita. Selvityksessä mainitut ongelmat luvattiin korjata.

Kätilöt kyseenalaistavat HYKS:n synnytyssairaaloissa viime vuosina tehdyt sisäilmatutkimukset.

Häggblom: ”Meillä on sellanen kokemus, että Kätilöopistollakin tehtiin niin, että ei otettu näytteitä sieltä, missä henkilökunta oli sanonut eniten oireilevansa. Ja meillä on hyvin voimakas pelko, että samaa tehdään Naistenklinikalla.”

Häggblom: ”Ja sitten tulosten saaminen kestää käsittämättömän kauan. Niitä tuloksia on hävinnyt. Ja sitten niitä tuloksia, kun ne tulee, niin niitä ei kerrota henkilökunnalle. Niistä saatetaan kertoa semmonen lyhennetty, siistitty versio, mutta kokonaisia tuloksia ei kerrota.”

Julkisuuteen tänä vuonna vuotaneessa HUS:n omassa sisäilmamuistiossa todetaan, että Naistenklinikalla on havaittu vakavia sisäilmaongelmia.

Heinonen: ”Nyt täytyy muistaa, että Naistenklinikkaa on kunnostettu jo 50 miljoonalla sen uuden L-siiven osalta. Ja nyt tätä vanhaa osaa sitähän lähdetään kunnostamaan. Siellä on työt käynnissä ja se tehdään kaikki pinnoille saakka niin, että välipohjat avataan ja siellä oleva biologinen aines poistetaan.”

Valtonen: ”Mun henkilökohtanen käsitykseni on, että se rakennus on niin vaurioitunut, että siihen on pakko rakentaa uusi lähivuosina.”

MOT: ”Odottaako Naistenklinikkaa Kätilöopiston kohtalo?”

Valtonen: ”Hyvin todennäkösesti.”

Lindén: ”Teimme todella radikaalin ratkaisun, kun suljimme Kätilöopiston. Niin isoa ja radikaalia ratkaisua yhtä nopeasti ei varmaan Suomessa ole missään sairaalassa tehty, siis henkilökunnan hyväksi sellaisessa tilanteessa, missä on epäilyksiä ja näyttöäkin siitä, että on vakavia sisäilmaongelmia. Mutta ne muut synnytyssairaalat, jotka meillä nyt ovat käytössä – niitähän on neljä: siis HUS:ssa on Hyvinkää, Lohja, Jorvi ja NKL – niin ne ovat tutkittuja. Meillä on myös uusia tiloja niissä – uusittuja tiloja. Ja niissä ei minun saamani raportin mukaan ole siihen verrattavia ongelmia, ei tietenkään ole sellaisia ongelmia kuin mitä Kätilöopistolla oli.”

Kemisti Pekka Salin on sisäilmatutkija ja työterveyshuollon asiantuntija. Hänen tehtävänsä on varmistaa, ettei rakennusten sisäilma aiheuta terveyshaittaa tilojen käyttäjille. Salin kävi läpi MOT:lle luovutettuja, Naistenklinikkaa koskevia sisäilmatutkimuksia ja – kartoituksia.

Johtava asiantuntija Pekka Salin, ISEC Oy: ”Yksi asia on nää kosteusvauriomikrobit - eli homeet ja muut mikrobit. Siitä mä oon nähny näitä sädesienilöydöksiä myös näissä raporteissa. Et kosteusvauriomikrobit on… luultavasti ne on merkittävä ongelma.”

Salin: ”Ja VOC-ongelmasta on myös jonkin verran viitteitä. Että esimerkiksi jos kosteusvaurio kastelee materiaaleja, niin niissä alkaa herkästi tulemaan hajoamisreaktioita ja sitä kautta sisäilmaan päätyy näitä haihtuvia aineita.”

Salinin mukaan tutkimuksista käy ilmi, että klinikalla on paljon riskirakenteita. Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee muottilaudat. 30-luvulla oli tapana jättää laudat paikoilleen betonivalun jälkeen, kun ei ymmärretty, että ne alkavat herkästi homehtua.

Salin: ”Se, jos rakennuksessa on kymmeniä uusia astmatapauksia tai astman pahenemista näiltä viime vuosilta, niin se vähän viittaa kosteus- ja homevaurioon. Ainakin tämä yhteys tunnetaan.”

MOT: ”Näiden raporttien ja kartoitusten mukaan niin tää altistuminen kosteusvaurioille ja mikrobiepäpuhtauksille, niin voidaanko sitä pitää todennäköisenä?”

Salin: ”Voidaan. Näiden raporttien mukaan niin siellä on tehty löydöksiä. Ja sitten raporteissa todetaan myös tämä asia, että ilmayhteys näiden vaurioituneiden rakenteiden ja sisäilman välillä on olemassa.”

Salin: ”Jos siellä tapahtuu terveyden menettämisiä ja jos astmat ovat yliesiintyviä, niin mun mielestäni tilanne on vakava.”

Liisa Hurskainen on työskennellyt kätilönä 6 vuotta. Keravalla asuvan Hurskaisen ammatillinen ura alkoi vuonna 2012 Helsingin Kätilöopistolla. Syksyllä vuosi sitten ilmaantuivat ensimmäiset, sisäilmaongelmiin viittaavat oireet.

Kätilö Liisa Hurskainen: ”Et ne alko semmosena ärsytysoireiluna: silmien ja korvien kutinaa, päänahan kutinaa ja ihottumaa. Ja siitä sit se pikku hiljaa paheni.”

Hurskainen: ”Paheni se ihottuma ja alko vuotaan verta nenästä, mitä mulla ei oo aikasemmin ikinä ollut. Alko tulla yskää ja hengenahdistusta.”

Hurskainen: ”Pahimmillaan sillä tavalla, että mä en oo pystyny puhumaan kokonaisia lauseita. Et mä hengästyn, kun mä puhun.”

Loppukesästä Hurskaisella diagnosoitiin astma. Tämän jälkeen hänet siirrettiin työskentelemään Naistenklinikalle. Oireet pahenivat eikä astmalääkkeistä aina ollut apua, kun hengenahdistuskohtaus iski.

Hurskainen: ”Ku mä olin siirtyny Naistenklinikalle, niin siellä mä ehdin 6 vuoroa olla töissä, kun sitten mulla alko tulla se tuttu hengenahdistus.”

Tällä hetkellä Hurskainen on sairauslomalla. Hän odottaa pääsyä ammattitautitutkimuksiin.

Hurskainen: ”Yritetään nollata tätä tilannetta ja kattoo sit hetken päästä uudestaan, et pystynkö mä oleen Naistenklinikalla töissä.”

Hurskainen: ”Kätilöopistolla voi sanoa, et lähes jokainen oireili jollain tavalla. Lievemmin tai vakavammin. Ja myös Naistenklinikalla oon huomannu, että ihmiset myös oireilee. Ei yhtä paljon kuin Kätilöopistolla, mutta oireilee – ja hyvin vakavasti myös.”

MOT: ”Miten sä kuvailisit HUS:n johdon suhtautumista tähän teidän asiaan?”

Hurskainen: ”Ehkä sanalla välinpitämätön.”

Hurskainen: ”Ihmiset on aika katkeria ja vihasia. Ja tietysti epätietosuus pelottaa ihmisiä: et miten pahaksi se tilanne vielä tulee menemään ja miten omalle terveydelle käy.”

Hurskainen: ”Et todella rajusti ja äkkiä on kaikki tapahtunut.”

Hurskainen: ”Ajattelin, että tässä olis mun loppuelämän ammatti, mutta kuus vuotta meni ja… nyt mä oon tässä.”

Heinonen: ”HUS:n johto suhtautuu hyvin vakavasti sisäilmaongelmiin. Ja minusta se, mitä tähän mennessä on tehty - ja mitä tehdään koko ajan – on hyvä osotus siitä, että näihin asioihin on suhtauduttu vakavasti.”

Häggblom: ”Kyllä täällä salaillaan selkeesti ongelmia. Mä oon ihan varma, että työnantaja tietää sisäilma-asioista paljon, paljon enemmän, kun mitä se henkilökunnalle kertoo.”

MOT:tä ei päästetty kuvaamaan Naistenklinikan sisätiloihin.

Lindén: ”Käytännössä melkein jokaisessa meidän vanhemmista sairaaloista esiintyy eriasteisia sisäilmaongelmia ja me aina, kun niistä kuulemme, niin me teemme kaikkemme sen selvittämiseksi, mistä on kysymys. Ja tuemme meidän henkilökuntaa. Pyrimme löytämään siihen ratkaisut. Tää on ihan valtava urakka, mikä meillä on tässä yhdessä henkilökunnan kanssa edessä.”

Henkilökunnan sairauspoissaolojen raju kasvu tuskin ainakaan helpottaa urakkaa. MOT:n haltuunsa saamista kokouspöytäkirjoista käy ilmi, että Naistenklinikalla sairauspoissaolot ovat nelinkertaistuneet vuodesta 2014. Parin viime vuoden aikana kasvua on ollut 29%.

MOT: ”Mistä se mahtaa johtua, että ainoastaan kätilöt lyövät tästä asiasta rumpua ja muu henkilökunta on aika hiljaa?”

Valtonen: ”No kätilöt on aika – kokemukseni mukaan – hyvin reippaita ja aktiivisia tarttumaan epäkohtiin, koska heidän potilaansa ovat kaikkein arvokkaimpia yhteiskunnalle. Nämä vauvat, ihmistaimet.”

Rönneberg: ”Mä oon itse todistanu esimerkiksi, kun lääkäri minun vieressäni vastaanottotilassa saa siis todella pahan astmakohtauksen. Hän vetelee piippua ja menee hengittelemään ja ihan ekan kerran kuulemma ymmärtää, et kyl tällä sisäilmalla on joku yhteys, koska hänen astmansa ei oo koskaan ollu näin paha kuin mitä täällä Kätilöopistolla. Ja olen myös yhden erikoislääkärin kanssa istunut, joka näki, kun olin aivan tukehtumassa ja sano, et pidä vaan taukoa aina kun pystyt. Ja ohjeisti mua, et älä vaan tule Naistenklinikan äitipolille. Et se on vielä pahempi paikka, kun tämä Kätilöopisto.”

MOT: ”Onko Naistenklinikalla vielä turvallista synnyttää?”

Heinonen: ”Kyllä ehdottomasti.”

Valtonen: ”Kyllä pääsääntöisesti on turvallista, koska jos potilas tulee sinne ja on siellä päivän, kaksi. kolme, niin se altistusmäärä on niin vähäinen, että yksittäiselle potilaalle siitä tuskin on haittaa, ellei potilas ole erittäin home-, kemikaali- ja sähköherkkä jo mennessään synnyttään.”

MOT: ”Entä sitten vastasyntyneet? Mikä takaa, ettei heille aiheudu tästä haittaa?”

Heinonen: ”Siitä asiasta voin mennä takuuseen, että lyhytaikainen altistus ei aiheuta pysyviä ongelmia.”

Myös Espoon Jorvissa on sisäilmaongelmia ja henkilökunta oireilee. Hoitolaitoksen synnytystoimintaa ollaankin vuodenvaihteen jälkeen siirtämässä viereiseen Espoon sairaalaan. Sairaala voi vastaanottaa 4 000 - 5 000 synnyttäjää vuodessa.

Rönneberg: ”Sillon, kun menin Jorviin itsekin kokeilemaan, niin minun osastonhoitajani sanoi lapsivuodeosastolla, että tämä on niin kun sisäilmasairas työpaikka. Minun työpiste on seiskakerroksessa, koska siellä oireillaan vähemmän kun kuutosessa – et kuutoseen hän ei minua päästä. Hän kierrätti minua koko talossa ja äitipolilla hän sano, et nyt Annika pidätä henkeä: täällä on niin huono sisäilma, että täällä saat ihan varmasti oireita.”

Lindén: ”Nyt jos puhutaan koko Jorvin sairaalasta, niin en nyt tiedä, kuinka värikästä kieltä toimitusjohtaja saisi käyttää, mutta kyllähän se pitäisi monella tavalla pistää uusiksi koko sairaala.”

Rönneberg: ”Se on niin moraalitonta, et annetaan ihmisten sairastua. Mä päätin sillon, kun mä makasin vuoteessa… mä en tienny… mua alkaa melkein itkettään… (ääni murtuu) mut mä en tienny, miten mä kuntoudun. Mä sillon päätin, että jos mä joskus tästä toivun ja kävelen, niin mun on pakko ajaa tätä asiaa. Koska muhun otti niin paljon ihmiset yhteyttä ja kerto omasta voinnistaan. Ja mä sanoin niille kätilöille, et lähtekää pois sieltä. Ja sitten musta oli hirveetä kuulla, kun ne vaan sairastu pahemmin.”