Kannonkoskella syntynyt 25-vuotias Maija Vesterinen opiskelee Tartossa eläinlääkäriksi. Jäljellä on enää vuosi opintoja sekä lopputyön tekeminen. Hänen kesätöitään seurataan Karstulassa Tervetin eläintenvastaanotolla.
Kuka on Maija?
- Maija Vesterinen, 25 vuotta
- Kotipaikka Kannonkoski
- Ylioppilas, Saarijärven lukio
- Harrastaa ratsastusta, joogaa ja kahvakuulailua
- Opiskelee Viron maatalousyliopistossa
- Lopputyö hevossaunotuksesta
- Valmistuu eläinlääkäriksi keväällä 2018
Tutkijageeni
Ihan pienestä saakka Maija on tiennyt, että vielä joku päivä hänestä tulee eläinlääkäri, vaikka ihan ensimmäinen haaveammatti olikin kukkakauppias.
Maijaa ajaa halu tutkia ja ottaa selvää asioista. Eläinlääkärin työ kuulosti pikku-Maijasta mielenkiintoiselta yhdistelmältä tutkimusta ja asiakaspalvelua.
– Mä oon aina oikeestaan tykänny eläimistä ihan hirveästi ja sitten mulla on ehkä joku semmonen tieteellinen geeni, että tavallaan haluun tutkia ja ottaa selvää asioista, Maija kertoo.
Maija kertoo tulevansa hyvin ihmisten kanssa juttuun ja olevansa muutenkin "easy going"-tyyppi, joka ei ota helposti pulttia mistään.
En tee kauheaa draamaa mistään, sellainen ei oikein kuulu mun elämään...
Rakkaudesta eläimiin
Maijan lapsuudenkodissa on aina ollut eläimiä, ja hän haaveili milloin mistäkin lemmikkieläimestä. Toivelistalla oli niin aasi kuin rottakin, mutta niitä ei koskaan hankittu. Maijan ollessa 9-vuotias perheeseen tuli koiria, ja yksi lapsuusajan lemmikeistä oli akaattikotilo Allu. Maijan varhaisimmat eläinmuistot ovat kileistä, joita hän mielellään hoiti.
Haaveet ulkomailla opiskelusta toteutuivat
Maijan eläinlääketieteen opinnot alkoivat vuonna 2012 Viron maatalousyliopistossa (Eesti Maaülikool).
Alku ei ollut aivan helppoa, sillä opetuskieli koulussa oli tuolloin vielä viro. Opinnot alkoivat solubiologian luennolla vain kahden viikon kielikurssin jälkeen.
Tuolloin Maija muistaa tunnistaneensa ehkä kolme vironkielistä sanaa. Seuraavana vuonna kouluun tuli kansainvälinen linja, jolloin opetuskieli vaihtui englanniksi.
Kun sanat toistuivat opinnoissa uudestaan ja uudestaan, kieli alkoi siitä sujua.
Alun haasteiden jälkeen Maija kotiutui maahan hyvin. Opintojen ohessa Maija viettää vapaa-aikaansa poikaystävänsä Evarin ja ystäviensä kanssa. Iloa arkeen tuo myös oma hevonen.
Takaisin kotiseudulle kesätöihin
Maijan tuleva kesätyöpaikka on Keski-Suomessa Karstulassa sijaitsevalla Tervetin eläintenvastaanotolla, jossa hän on ollut kolmena vuonna eläintenhoitajana eri mittaisia ajanjaksoja.
Ennen kuin kesätyöt pääsevät alkuun, Maijan on saatava Eviralta pratiikkaoikeudet eli viralliset luvat työskennellä eläinlääkärinä. Lupia odotellessa hän työskentelee Tervetissä tutussa työtehtävässään eläintenhoitajana.
Vastaanotolla on peruseläinlääkäripalvelut pieneläimille ja hevosille. Lisäksi siellä tehdään hevosten kuntotestauksia.
Hikinen lopputyön aihe
Kesän aikana Maija tekee töiden ohessa myös eläinlääkärin opintoihin liittyvän lopputyön. Aiheeksi hän on valinnut hevossaunotuksen ja kuinka lämpö vaikuttaa hevosten lihaskireyteen.
Karstulaa lähinnä oleva hevossauna on Saarijärvellä Jouko Tarvaisen luona, joten Maija käy siellä tekemässä mittauksia aina kun töiltään ehtii.
Lopputyön aihe syntyi pienestä heitosta ystäville:
Minä meen Tarvaisen Joukolle saunottaan hevosia jos ei mittään muuta tuu mieleen!
Pelkkä taito hoitaa eläintä ei riitä
– Mun mielestä hyvän eläinlääkärin täytyy osata olla empaattinen ja kuunnella sitä asiakasta. Se ei riitä, että osaat hienosti tutkia eläimen ja sanoa, mikä sillä on vikana. Pitää puhua niin, että asiakas varmasti ymmärtää.
Tulevaisuudessa Maija haluaisi työskennellä hevosten parissa, mutta ensin hän haluaa saada mahdollisimman laajan kuvan eläinlääkärin ammatista työskentelemällä esimerkiksi pieneläinten ja tuotantoeläinten parissa.
Kaukaisena haaveena on työskennellä joskus olympiakisojen eläinlääkärinä.
Mua jännittää eniten ihan uudet tilanteet - että en ole koskaan nähnyt, miten asia tehdään, enkä tiedä, mistä pitäisi aloittaa.
