Hyppää pääsisältöön

Täällä Pohjantähden alla -trilogian filmatisoinnin viimeisteli Akseli ja Elina

Edvin Laine ohjasi Fennada-Filmille vuonna 1970 elokuvan Akseli ja Elina. Se oli Laineen toinen elokuva Väinö Linnan kolmiosaisesta romaanista Täällä Pohjantähden alla (1959–1962). Akseli ja Elina jatkoi saumattomasti ensimmäisen elokuvan tarinaa. Sen vastaanotto oli kuitenkin ristiriitainen; yleisö piti elokuvasta, kriitikot eivät aina.

Yleisön toivoma Akseli ja Elina -elokuva on nyt pysyvästi katsottavissa Yle Areenassa.

Alussa oli suo, kuokka ja Jussi― Romaanisarjan ja elokuvan ensimmäiset sanat

Edvin Laine (1905–1989) ohjasi Väinö Linnan romaanista kaksiosaisen elokuvan, joista ensimmäinen niin ikään nimeltään Täällä Pohjantähden alla valmistui 1968. Ensimmäisessä elokuvassa on romaanitrilogian kaksi ensimmäistä osaa, ja päähenkilöinä ovat torppari Jussi Koskela puolisonsa Alman kanssa. Elokuvan aikajänne ulottuu 1880-luvulta vuoteen 1919.

Elokuvan keskiöön nousee kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa esikoispoika Akseli, jonka elämänvaiheita seurataan Laineen toisessa elokuvassa Akseli ja Elina (1970).

Akseli ja Elina alkaa siitä, mihin ensimmäinen elokuva päättyi. Akseli Koskela palaa kotiinsa Hämeessä sijaitsevaan Pentinkulmaan vankileiriltä marraskuussa 1919. Hän oli saanut 12 vuoden tuomion osallisuudestaan vuoden 1918 sisällissotaan punaisten puolella, mutta presidentti Ståhlbergin myöntämän armahduksen ansiosta tuomio lyheni merkittävästi.

Kotonaan Akseli huomaa, että elämä Pentinkulmalla oli herännyt hiljalleen eloon sisällissodan jälkeen. Sota oli kuitenkin jättänyt pitkät varjot. Epäluulo entistä punakapinajohtajaa kohtaan oli vielä elossa.

Orastavaa uutta elämää synkensivät pian uudet uhat. Lama kiirii pitkin maata syösten niin tilattomia kuin tilallisia entistä synkempään kurjuuteen. Yleinen ilmapiiri jyrkkeni ja teki tilaa oikeistolaiselle ääriajattelulle, jota Suomessa tuolloin edusti Lapuan liike. Pentinkulmalla se henkilöityi kansakoulunopettajaan sekä ruustinna Salpakariin ja hänen poikaansa Ilmari Salpakariin. Kommunistivainot väkivaltaisine kyydityksineen olivat todellisuutta myös Pentikulmalla. Kun oikeistoradikalismin voiman hiipui 1930-luvun alussa, uusi sota odotti jo hetkeään.

Eräänä syysyönä 1939 aikuisikään varttuneista Koskelan lapsista kolme poikaa sai palvelukseenastumismääräyksen. Talvisodassa Akseli ja Elina Koskelan kaksi poikaa kaatuivat rintamalla, kolmas poika jatkosodassa. Sodan jälkeen vietetään Koskelan Kaarinan ja Kivivuoren Auliksen häitä. Akseli ei jaksa enää ottaa osaa ilonpitoon vaan vetäytyy syrjään.

Elokuvasovituksen loppu poikkeaa romaanista niin Kaarinan ja Auliksen häiden kuin Janne Kivivuoren vierailun ajankohdan suhteen. Myös Akseli ja Vilho Koskelan kohtalot ovat romaanissa toisin.

Akseli ja Elina ja vekseli.― Tuottaja Mauno Mäkelä elokuvan talousarviosta.

Edvin Laine ryhtyi tekemään Akselia ja Elinaa pitkälti Täällä Pohjantähden alla –elokuvan menestyksen innoittamana. Rahoittajaksi mukaan tuli jälleen kerran myös Yleisradio kuten ensimmäisessäkin Pohjantähti-elokuvassa, tällä kertaa kuitenkin edellistä pienemmällä summalla. Yleisradio sijoitti elokuvaan 150 000 markkaa ja Suomen elokuvasäätiö 6 000 markkaa. Tuottaja Mauno Mäkelä dramatisoi Suomen toiseksi kalleimman elokuvan talousarviota sanomalla: ”Akseli ja Elina ja vekseli.”

Akseli ja Elina -elokuva toi kuitenkin voittoa yli 19 000 markkaa ja sen yleisömenestys oli vuoden 1970 paras. Lisäksi elokuva sai 70 000 markan laatutukipalkinnon ja Moskovan elokuvajuhlilla vuonna 1971 erikoispalkinnon. Perusteena olivat hyvät naapuruussuhteet.

Fennadan tarina -dokumentin kolmannessa osassa Kukoistus ja sen jälkeinen elämä Lainetta ja hänen elokuviensa merkityksestä Fennada-Filmille muistelevat muuan muassa näyttelijä Kauko Helovirta ja kuvaaja Matti Tuomi .

Ohjaaja Edvin Laine
Ohjaaja Edvin Laine Ohjaaja Edvin Laine Edvin Laine,elokuvaohjaajat

Näyttelijäkaarti oli osapuilleen sama kuin Laineen ensimmäisessä Pohjantähti-filmatisoinnissa. Koskelan Elinan roolissa ollut Titta Karakorpi kieltäytyi tällä kertaa roolista. Tilalle kiinnitettiin Ulla Eklund, suomenruotsalainen näyttelijä, jonka suomen kielen ääntämystä Laineen mukaan jouduttiin tavan takaa hiomaan. Muitakin muutoksia roolijaossa tehtiin. Esimerkiksi ensimmäisessä elokuvassa Leppäsen Preetiä näytteli Kaarlo Halttunen, jälkimmäisessä Pentti Irjala. Syynä näyttelijävaihtoon oli Halttusen liian suuret palkkiovaatimukset. Kankaanpään Eliasta näytteli ensimmäisessä elokuvassa Kari Franck, jälkimmäisessä Olavi Ahonen. Sukuaan ei Laine unohtanut. Kivivuoren Annan rooliin hän valitsi puolisonsa Mirjam Noveron ja veljestään Aarnesta hän teki Töyryn isontalon isännän. B-kuvaajana oli hänen vanhin poikansa Jussi Laine.

Akselin ja Elinan näyttelijät sekä tekijät

Näyttelijät:

Aarno Sulkanen: Akseli Koskela
Ulla Eklund: Elina Koskela
Risto Taulo: Johannes Vilhelm Koskela, Koskelan Jussi
Anja Pohjola: Koskelan Alma
Mirjam Novero: Kivivuoren Anna
Kauko Helovirta: Kivivuoren Otto
Esa Saario: Janne Kivivuori
Rose-Marie Precht: ruustinna Ellen Salpakari
Matti Ranin: rovasti Lauri Salpakari
Maija-Leena Soinne: Leppäsen Aune
Jussi Jurkka: Siukola
Ilkka Keltanen: opettaja Pentti Rautajärvi
Martti Järvinen: kapteeni, myöh. eversti Ilmari Salpakari
Sini Sinervirta: Kaarina Koskela
Olavi Ahonen: Elias Kankaanpää, "Elkku"
Helge Herala: Kiviojan Vihtori, "Vikki"
Harri Laurikka: Aulis Kivioja
Pentti Irjala: Leppäsen Preeti
Risto Mäkelä: Lasse
Sakari Jurkka: Toijala
Taneli Rinne: Arvo Töyry
Ismo Vehkakoski: Vilho Koskela
Ismo Kallio: Lauri Kivioja, "Late"
Kari Backman: Eero Koskela
Jari Koponen: Voitto Koskela
Juhani Kumpulainen: sahanomistaja A. Mellola
Aimo Tepponen: Pajunen
Kosti Klemelä: nimismies
Fritz-Hugo Backman: apteekkari E. Dahlberg, kunnanvaltuuston puheenjohtaja
Eino Kaipainen: oikeuden puheenjohtaja
Ture Junttu: Arvo Töyryn puolustusasianajaja
Pertti Weckström: JSP-lääkäri
Tiiti Taskinen: Pentti Rautajärven vaimo
Matti Pellonpää: Valdemar Leppänen, "Valtu"
Leevi Linko: herastuomari Artturi Yllö
Aino Lohikoski: torpparin vaimo
Vilho Jokinen: torppari
Eva Eklund: Ilmari Salpakarin vaimo
Katriina Rinne: Sanni Kivivuori
Jyrki Romppanen: Juhani Koskela
Asko Apajalahti: Jouko Kivivuori
Jaakko Jokelin: valtuuston kokouksen häiritsijä
Veli Tuomas-Kettunen: valtuuston kokouksen häiritsijä
Hannu Vuorinen: oikeudenkäynnin häiritsijä
Hannes Veivo: valtuuston jäsen
Martti Backman: Ylöstalo
Rauni Ranta: Siukolan vaimo
Olavi Tuomi: juopunut sälli
Pentti Auer: juopunut sälli
Holger Blommila: sotamies Rautala

Tekijät ja tuontantoryhmä:

Edvin Laine: ohjaus
Mauno Mäkelä: tuotannonjohto
Väinö Linna: käsikirjoitus
Edvin Laine: käsikirjoitus
Juha Nevalainen: käsikirjoitus
Juho Gartz: käsikirjoitus
Georg Korkman: käsikirjoitus
Olavi Tuomi: kuvaus
Juho Gartz: leikkaus
Matti Ylinen: äänitys
Ensio Lumes: äänitys
Heikki Aaltoila: musiikki
Ensio Suominen: lavastus
Mirja Traat: puvut
Pentti Taivainen: naamiointi
Leo Komaroff: ääniassistentti
Ilona Tanttu: leikkausapulainen
Kristina Tolonen: leikkausapulainen
Georg Korkman: apulaisohjaaja
Olavi Tuomi: apulaisohjaaja
Asko Apajalahti: lavastajan apulainen
Katriina Kiiskinen: kuvaussihteeri
Maija Heikell: ompelija
Siviä Friskberg: kampaus
Pentti Auer: stillkuvaaja
Matti Paju: trikkikuvaaja
Esko Töyri: studiopäällikkö
Tiiti Taskinen: tuotantosihteeri
Mauri Jaakkola: järjestäjä
Pentti Pöllänen: järjestäjä
Toivo Lehmusvirta: sotilasasiantuntija
Jussi Laine: B-kuvaaja

Ulkokuvauspaikat sijaitsivat pääasiassa Etelä-Suomessa ja Helsingissä kuten vankileirinä toimineessa Santahaminassa sekä pääkaupungin lähialueilla Sipoossa ja Nurmijärvellä. Nevaksen kylä Sipoossa oli Pentinkulman kylä. Talvisodan kuvauspaikkana toimi Hattulassa oleva puolustusvoimien ampumaharjoitusalue. Sotatoimia kuvattiin myös Parolassa ja Imatralla.

Sisäkuvia filmattiin muun muassa Fennada-Filmin Kulosaaren studiolla ja Yleisradion studioilla sekä eri puolilla Helsinkiä kuten Seurasaaressa, Osuuskauppamuseossa, Siltamäen kunnalliskodissa ja Santahaminassa. Muita paikkoja olivat muun muassa Nurmijärven kirkko, Sipoon Hevonakärri sekä Vantaalla Björkhem.

Täällä Pohjantähden alla -romaanitrilogia

Väinö Linna (1920–1992) kirjoitti romaanitrilogiansa Täällä Pohjantähden alla vuosina 1959–1962. Se on suomalaista yhteiskuntaa kuvaava historiallinen teos, joka ilmestyttyään herätti kiihkeääkin keskustelua historiamme raskaista vaiheista ja niiden syistä. Vuoden 1918 sisällissota on romaanisarjan keskiössä vaikuttavuutensa vuoksi.

Linnan on sanottu pyrkineen teossarjallaan kansalliseen sovintoon palauttamalla punaisten maineen runebergiläisen alkuperäismyytin kautta. Toisaalta jotkut ovat pitäneet teosta liian puolueellisena ja kantaaottavana.

Trilogian tapahtuma-aika sijoittuu 1880–1950-luvuille. Tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Hämeeseen kuvitteelliseen Pentinkulman kylään. Romaanisarjan pääteemoja ovat maaseudulla elävien raskas elämä yhteiskunnallisten muutosten pyörteissä.

Keskeisiä henkilöitä ovat Koskelan ja Kivivuoren perheet sekä muut maaseudun asukkaat.

Täällä Pohjantähden alla jäi Linnan viimeiseksi romaaniksi. Kirjasta on tehty näyttämösovituksia, elokuvia, televisio- ja kuunnelmasarja.

Lehdistöarviot ylistivät aitouden tuntua mutta moittivat tapahtumien runsautta sekä ohjaajan tulkintaa

Lehdistössä arvioitiin elokuvaa ristiriitaisin sanankääntein. Edvin Lainetta arvosteltiin Linnan romaanin "tahallisesta punertamisesta". Oikeiston ja valtalehdistön arvostelut olivat paikoin jyrkkiä. Jotkut suorastaan syyttivät elokuvaa romaanin edesvastuuttomaksi ja vaaralliseksi väärennökseksi.

Kriitikoiden mielestä elokuvassa oli pitkälti samoja heikkouksia ja vahvuuksia kuin Täällä Pohjantähden alla -elokuvassa. Jotkut ihastelivat elokuvan todentuntuisuutta ja henkilöhahmojen aitoutta, mutta samalla huomautettiin elokuvan hahmojen jäävän tapahtumavyörytysten alle.

"Sen voimana ovat mm. Linnan romaanissa vankasti kuvatut ja enimmältään jo ensimmäisessä filmatisoinnissa vakuuttavasti elävöitetyt henkilöt, pentinkulmalaisten tuttu galleria, heidän suussaan aika hyvin hämäläisittäin muovautuvat luontevat - ja usein hyvin mehevät - repliikit sekä suurelle osalle katsojakuntaa vielä tuoreessa muistissa oleva todellisuus, tapahtumataustana. Lähimenneisyyden muistamat itsessään saattavat tosin vaikuttaa katsojassa monellakin tavalla. Ne toimivat elokuvan hyväksi mutta saattavat toimia toisinkin." (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 6.12. 1970)

"Akseli ja Elina on sekä parempi että huonompi edeltäjäänsä. Sen paremmuus tulee esiin tasaisuudessa ja kokonaismateriaalin hallinnassa. Kertoja, ensimmäisen osan pahin kompromissi, on Akselista ja Elinasta jätetty pois, ja tulos on heti joustavampi. - - Akselin ja Elinan huonommuus tulee esiin verrattaessa sitä erityisesti ensimmäisen osan kansalaissotajaksoihin. Niiden voimaa, syvää tunnetta, ja traagisuutta ei ohjaaja Edvin Laine saa syttymään Akselissa ja Elinassa hetkeksikään. Lapualaisjaksot jäävät vaisuiksi, vaikka Laineen dramatisoiva kerronta yrittääkin saada niitä syttymään." (Markku Tuuli, Katso 1-2/1971)

"Akseli ja Elina on Linnan romaanin kuvitus, jonkinlainen 'Pohjantähti värikuvina', jossa ristiriita syntyy Linnan ja Laineen tavoitteiden välille." Kun Väinö Linnan tekstissä on mehua, kansanomaista luontevuutta, persoonallisia äänenpainoja, itsenäisiä tulkintoja, ilmettä ja keskusteluun virittynyttä kannanottoa, niin Edvin Laine on työryhmineen poiminut kaikesta tästä jälkireportaasin, jossa romaanista on otettu mukaan vain sen ilmeisimmät asiat, sen 'juoni' ja sen tapahtumat - mutta ei sen henkeä, sen ulottuvuuksia, ei sen elämää." (Erkka Lehtola, Aamulehti 6.12.1970) .

"Filmin edellisestä osasta kaksi vuotta sitten kirjoittaessani totesin ihmiskuvauksen jäävän vähille tarinan monipuolisen tapahtumavyöryn rinnalla. Sama periaatteessa koskee tietysti Akselia ja Elinaa ja lisäksi monilla on kovia vanhenemisen ongelmia, mutta ihme kyllä 'skooppia' ihmisille näyttää sittenkin nyt liikenevän vähän enemmän. Johtuneeko siitä, että perustyö useimpien kohdalla tehtiin jo edellisellä kerralla, vanhan tuttavuuden nojalla pääsee nyt lyhyissä välähdyksissäkin paremmin kiinnittämään huomiota näyttelijätyön yleisesti tunnustettuun aitouteen." ( Heikki Eteläpää, Uusi Suomi 5.12.1970)

Lähteet: Linna Väinö: Täällä Pohjantähden alla III, WSOY 2000; Edvin Laine: Tuntematon sotilas ja Pylvässänky – elämäni esirippuja ja valkokankaita. Tammi 1983; Kalevi Kalemaa: Edvin Laine: sisulla ja tuneella. WSOY 2003; Itse asiassa kuultuna Edvin Laine. Haastattelijoina Pekka Holopainen ja Leo Lehdistö. WSOY 1979; Henry Bacon & al.: Suomalaisuus valkokankaalla – kotimainen elokuva toisin katsoen.Like 2007; Panu Rajala: Valkokankaan Pohjantähdet.Suomen kansallisfilmografia 7. (vuodet 1962–1970). Suomen elokuva-arkisto 1998; Elonet.fi

Lue lisää:

Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.


Lue lisää:

Täällä Pohjantähden alla

Täällä Pohjantähden alla – Edvin Laineen elokuvaklassikot HD-tasoisina Teemalla

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaaneihin perustuvat elokuvaklassikot nähdään Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi tuoreina HD-kopioina Teemalla.

  • Lennart Meren filmiaarre Vesilinnun kansa tutustutti meidät uralilaisiin sukulaisiimme

    Lennart Meren dokumenttielokuva vuodelta 1970

    Lennart Meren kansatieteellinen dokumenttielokuva Vesilinnun kansa esitteli uralilaisten kansojen elämää ja perinteitä vuonna 1970. Elämä kaukana Itämereltä oli eksoottista, mutta Meren tarkka katse löysi sieltä paljon tuttua. Harvinaislaatuista materiaalia sisältävä elokuva esitettiin Suomessa kaksiosaisena tv-dokumenttina vuonna 1974.

  • Hayaayahayayaa! Sielun Veljet oli rock-energiaa kaikille aisteille

    Koosteessa musiikkivideoita, haastatteluita ja konsertteja.

    Elävän arkiston koosteeseen on kerätty Sielun Veljien musiikkivideoita, live-esiintymisiä sekä haastatteluita vuosien varrelta. Bändi ei tyytynyt vain tyydyttämään kuulijoita, Sielun Veljien taide palveli kaikkia kokijan aisteja – hikirauhasia unohtamatta.

  • Matkustajakone Kalevan tuhosta 1940 vaiettiin vuosikymmeniksi

    Tv-ohjelma matkustajakone Kalevan tapauksesta vuodelta 1991.

    Kesäkuun 14. päivänä vuonna 1940 Tallinnan edustalla alas ammutun Aero-lentoyhtiön Kalevan tapauksesta vaiettiin vuosikymmeniksi, kunnes 1980-luvun lopulla asiasta saatiin uutta tietoa. Vuonna 1991 esitetty tv-ohjelma Viimeinen lento Tallinnasta valottaa traagista välirauhan aikana tapahtunutta välikohtausta. Ohjelman on tehnyt Kalevan kapteenin Bo von Willebrandin poika Carl Gustaf Bosson von Willebrand.

  • Tohveli paljasti virolaisloikkari Treialin pakoyrityksen Helsingistä 1950

    Treialin tapausta seurattiin tarkasti meillä ja muualla

    Neuvostoliitosta Suomeen loikannut virolainen kapteeni Herman Treial nousi kansainvälisiin uutisotsikoihin syksyllä 1950, jolloin hänen suomalaisten avustama pakoyrityksensä Helsingistä epäonnistui. Tom Östlingin vuonna 2011 ohjaamassa dokumentissa Loikkari käydään tapaus läpi paossa avustaneen sairaanhoitajan ja tutkijan kanssa sekä nähdään otteita vuonna 1962 tehdystä elokuvasta Vaarallista vapautta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Lennart Meren filmiaarre Vesilinnun kansa tutustutti meidät uralilaisiin sukulaisiimme

    Lennart Meren dokumenttielokuva vuodelta 1970

    Lennart Meren kansatieteellinen dokumenttielokuva Vesilinnun kansa esitteli uralilaisten kansojen elämää ja perinteitä vuonna 1970. Elämä kaukana Itämereltä oli eksoottista, mutta Meren tarkka katse löysi sieltä paljon tuttua. Harvinaislaatuista materiaalia sisältävä elokuva esitettiin Suomessa kaksiosaisena tv-dokumenttina vuonna 1974.

  • Sielun Veljet oli rock-energiaa kaikille aisteille

    Koosteessa musiikkivideoita, haastatteluita ja konsertteja.

    Elävän arkiston koosteeseen on kerätty Sielun Veljien musiikkivideoita, live-esiintymisiä sekä haastatteluita vuosien varrelta. Bändi ei tyytynyt vain tyydyttämään kuulijoita, Sielun Veljien taide palveli kaikkia kokijan aisteja – hikirauhasia unohtamatta.

  • Matkustajakone Kalevan tuhosta 1940 vaiettiin vuosikymmeniksi

    Tv-ohjelma matkustajakone Kalevan tapauksesta vuodelta 1991.

    Kesäkuun 14. päivänä vuonna 1940 Tallinnan edustalla alas ammutun Aero-lentoyhtiön Kalevan tapauksesta vaiettiin vuosikymmeniksi, kunnes 1980-luvun lopulla asiasta saatiin uutta tietoa. Vuonna 1991 esitetty tv-ohjelma Viimeinen lento Tallinnasta valottaa traagista välirauhan aikana tapahtunutta välikohtausta. Ohjelman on tehnyt Kalevan kapteenin Bo von Willebrandin poika Carl Gustaf Bosson von Willebrand.

  • Tohveli paljasti virolaisloikkari Treialin pakoyrityksen Helsingistä 1950

    Treialin tapausta seurattiin tarkasti meillä ja muualla

    Neuvostoliitosta Suomeen loikannut virolainen kapteeni Herman Treial nousi kansainvälisiin uutisotsikoihin syksyllä 1950, jolloin hänen suomalaisten avustama pakoyrityksensä Helsingistä epäonnistui. Tom Östlingin vuonna 2011 ohjaamassa dokumentissa Loikkari käydään tapaus läpi paossa avustaneen sairaanhoitajan ja tutkijan kanssa sekä nähdään otteita vuonna 1962 tehdystä elokuvasta Vaarallista vapautta.

  • Lataa aidot pieruäänet vapaaseen käyttöön!

    Ylen äänitehosteita Freesound-palvelussa

    Prööööööt! Pufff! Millä kaikin tavoin pieru voikaan kajahtaa, tussahtaa ja plörähtää. Kuuntele ja lataa pieruja äänitehosteina vapaaseen käyttöön. Yle julkaisee äänitehostekokoelman aarteitaan kaikkien käyttöön Freesound-palvelussa. Tuoreimpana lisäyksenä ovat paljon toivotut pierut. Pääset kuuntelemaan ja lataamaan pierujen muikean kavalkadin tästä linkistä! .

  • Onko nainen parempi johtaja kuin mies, Merja Ylä-Anttila?

    10 kirjaa vallasta -sarjan aiheena Katariina Suuri ja valta.

    10 kirjaa vallasta -sarjan (2012) kymmenennessä osassa aiheena oli Laila Hirvisaaren Minä, Katariina. Kirjassa 1700-luvun esifeministi hallitsee Venäjää. Onko nainen parempi johtaja kuin mies, pohtivat MTV3:n tuolloinen päätoimittaja Merja Ylä-Anttila, toimittaja Timo Harakka ja sarjan vakiovieras tietokirjailija Anna Kortelainen.

  • Ruusunen ja muita klassikkosatuja Areenassa – tarinoissa mittelevät valon ja pimeyden voimat

    Fiat lux, tulkoon valkeus! Ruususen ja Grimmin satujen taika

    "Fiat lux – tulkoon valkeus!" hyvän haltijan kasvot valaisivat koko tv-ruudun. Vuonna 1982 esitetty televisioteatterin Prinsessa Ruusunen on jättänyt muistiin hehkuvan jäljen. Vielä nytkin silmä sivuuttaa aikansa tv-tekniikan ja näkee taian. Klassikkosaduissa pimeys ja valo, hyvä ja paha hakevat rajojaan voimallisesti. Areenaan kootuissa toivotuissa saduissa nähdään Ruusunen mm. Susanna Haaviston ja Karvakuonon hahmossa, piirrettynä sekä Sinikka Sokan vivahteikkaasti kertomana. Sokan tarinoimina eläväksi tulevat myös monet muut Grimmin sadut.

  • Pieni pyhiinvaellus on kertomus häpeästä ja kunniasta, uskosta ja armosta

    Elokuva salaisuuksien verkosta, johon yhteisö pakottaa

    Syntymä ja kuolema, häpeä ja kunnia kietoutuvat yhteen koskettavaksi tarinaksi Heikki Kujanpään vuonna 2000 ohjaamassa elokuvassa Pieni pyhiinvaellus. Nuori Ritva saa aviottoman lapsen, jonka hän luovuttaa hädissään pois. Kohtalo puuttuu kuitenkin peliin elämän ja kuoleman porteilla.

  • Suuri kaniinisuunnitelma – eli miten Venezuelan vallankumous muuttui ensin farssiksi, sitten tragediaksi

    Venezuelan bolivariaanien vallankumous on tuhonnut maan.

    Venezuela on ristiriitaisuuksien maa. Presidentti Hugo Chavez loi maahan köyhyyden kultin, jossa oli rumaa oli olla rikas. Samalla Chavezin lähipiiri varasti suunnattomat määrät valtion öljytuloja itselleen. Nyt maata on johtanut jo viisi vuotta Nicolas Maduro, entinen bussinkuljettaja. Terveydenhuolto on romahtanut, ihmiset näkevät nälkää, öljyntuotanto hiipuu. Presidentti on tarjonnut ratkaisuksi muun muassa kaniinien kasvatusta.

  • Lauluja keväästä – onko oma suosikkisi joukossa?

    Vuodenajoista toiveikkain on ikuisuusaihe myös musiikissa.

    Vuodenajoista toiveikkain on myös kotimaisen musiikin ikuisuusaihe. Elävän arkiston koosteeseen on koottu ikonisia kappaleita sekä mieltä ylentäviä rallatuksia kevään kunniaksi ja pimeämpien aikojen varalle. Kerro oma kevätkappale-ehdotuksesi!

  • Suomalainen lapsenlikka tapasi 1960-luvun popjulkkikset

    Au pair Hilkka Ikonen raportoi svengaavasta Lontoosta.

    Hilkka Ikonen (os. Kantelinen) työskenteli au pairina 1960-luvun "svengaavassa Lontoossa". Lastenhoidon ohessa hän toimi mm. Iskelmä-lehden ja Yleisradion pop-kirjeenvaihtajana haastatellen monia aikakauden tähtiä kuten The Beatlesia, Rolling Stonesia, Manfred Mannia ja Cliff Richardia. Radiohaastatteluja vuosilta 1964–1965 on säilynyt alun kolmattakymmentä.

  • YYA-sopimus oli Suomelle välttämättömyys, josta tuli hyve

    YYA-sopimus oli ystävyyttä, yhteistoimintaa ja avunantoa

    Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja avunannosta syntyi aikana, jolloin pienen maan oli tarkoituksenmukaista tehdä liitto suuren naapurinsa kanssa rauhanomaisten olojen takaamiseksi. Sopimus hyödytti Suomea myös taloudellisesti ja se lisäsi vähintäänkin välillisesti suomalaisten tietämystä itänaapurista. Mutta aikaa myöten siitä tuli ulko- ja sisäpoliittinen rasite, kun välttämättömyydestä tehtiin hyve.

  • Pääsiäisruokia à la Patakakkonen ja Makupalat

    Suosikkiohjelmissa on nähty monenlaisia pääsiäismenuita.

    Suosituissa ruoka-ohjelmissa on nähty monenlaisia pääsiäiskokkailuja. Perinteisen lampaan ja pashan lisäksi on tuunattu marenkijoutsenia Vanamon ja Kolmosen opeilla, tutustuttu ortodoksikarjalaisten paastonajan ruokiin ja valmistettu pippurista porohöystöä Makupalojen opein.

  • Etkö ole koskaan katsonut Kotikatua? Nyt on hyvä sauma aloittaa!

    Kotikadun neljäs ja viides kausi Areenassa.

    Jos et ole koskaan katsonut Kotikatua, mutta haluaisit, kannattaa katsominen aloittaa nyt. Areenassa nyt katsottavissa olevat neljäs ja viides kausi ovat todella hyviä kohtia hypätä sarjaan mukaan. Neljännen kauden aluksi sarjaan tulee uusi henkilö, kun yhden päähenkilön, Eeva Mäkimaan, äiti Kaisa ilmestyy Kotikadulle. Kaisan kautta tulevat sarjan perheet ja muut hahmot hyvin tutuiksi.