Maarit Lehtonen
Yle
Veera Haukijärvi on 26-vuotias eläinlääketieteen opiskelija, joka ei ole pienestä tytöstä asti haaveillut eläinlääkärin ammatista. Veeralle eläimet olivat pitkään vain harrastus ja hänellä oli ajatus, että hänen työnsä tulee olemaan jotain aivan muuta.
Kuka on Veera?
- Veera Haukijärvi 26 vuotta
- Harrastaa ratsastusta ja tanssia
- Kotipaikka Tampere
- Lukio Tampereen yhteiskoulu
- Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä aloitus syksyllä 2011
- Välivuosi Uudessa-Seelannissa maatiloilla eläintenhoitajana
- Lisensiaattityö jo valmis Elintarvikehygienian alalta
- Valmistuu eläinlääkäriksi keväällä 2018
Tampereen yhteiskoulun ilmaisutaidon lukion oppilaalla ei ollut yhtä unelmaa ammatista, toisin kuin monella muulla eläinlääkäriksi opiskelevalla. Lukiossa Veeralla oli vielä useita vaihtoehtoja ammatiksi kuten lakimies, arkkitehti tai lentoemäntä.
Abivuoden keväällä unelma eläinlääkärin ammatista kuitenkin kirkastui. Hakuajat olivat jo ohi, kun Veera päätti, että eläinlääketieteelliseen on päästävä. Ja kun Veera jotain päättää, hän tekee kaikkensa sen eteen, että asia onnistuu.
Niinpä Veera teki koko seuraavan vuoden lujasti töitä tavoitteensa eteen ja pääsikin sisälle heti ensimmäisellä kerralla Helsingin yliopiston eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan.
Rakkaus eläimiin jo pienestä asti
Vaikka eläinlääkärin ammatti ei ole ollut Veeran unelma pienestä lähtien, on Veera aina rakastanut eläimiä. Monen tytön tapaan ratsastaminen on ollut ja on yhä rakas harrastus.
Äidin allergian vuoksi Veeralla ei lapsena koskaan ollut ihan omaa lemmikkieläintä. Onneksi naapurissa oli Nippe-koira, jota Veera sai hoitaa ja ulkoiluttaa 11 vuotta.
Veera saattoi tehdä jopa kuuden tunnin lenkkejä Nipen kanssa. Ja Nippe oli se, joka sai kuulla Veeran salaisimmatkin asiat.
Rakas Nippe-koira oli mukana Veeran elämässä aina kuolemaansa asti. Veera oli silloin jo opiskelemassa Helsingissä, mutta pääsi kuitenkin mukaan Nipen viimeisiin hetkiin.
Mä oisin omalla tavallaan halunnu ehkä itse lopettaa Nipen, mutta eihän siihen ollu toki mahdollisuuksia, koska mä en ollu tarpeeks pitkällä silloin opinnoissa.
Rakkaan koiran vieressä oleminen siinä vaiheessa, kun sen elämä piti lopettaa, ei ollut Veeralle helppo paikka. Mutta kokemus opetti tärkeitä asioita siitä, miten lääkärinä toimia itse silloin, kun joutuu lopettamaan asiakkaan rakkaan lemmikin.
Kandikesää Veera odottaa jännittyneesti ja samalla innokkaasti. Kesätyöpaikka Suomussalmella löytyi, kun Veera oli päättänyt hakea kesätöihin johonkin Itä-Suomen tai Lapin kuntaan.
Vinkkejä mukavista työpaikoista Veera sai koulun eläinlääkäreiltä. Moni heistä oli sitä mieltä, että itäsuomalaiset ovat mukavia ihmisiä ja työ kunnissa on erittäin monipuolista.
Mun täytyy hankkia auto ja sit mun täytyy hankkia kaikki tarvikkeet, välineet mitä mä tuun käyttämään ja mun tarvii tilata lääkkeet.
Kunnaneläinlääkäri joutuu Suomussalmella hoitamaan potilaitaan monen kunnan alueella. Klinikkatyö on onneksi Suomussalmen keskustassa, mutta tuotantoeläimet tarvitsevat lääkäriä maatiloilla, joiden välimatka saattaa olla jopa satoja kilometrejä.
Veera joutuu sen vuoksi tekemään isoja hankintoja ennen kuin voi lähteä kohti kesätyötään. Kaksi viikkoa ennen pestin alkua Veera tekee kaksitoistatuntista työpäivää, jotta ehtii saada kaiken valmiiksi.
Veera sanoo olevansa perfektionisti, ja siksi epäonnistumiset tuntuvat joskus tosi rankoilta. Kesätyöltään Veera odottaakin, että oppisi olemaan itselleen hiukan armollisempi. Jo ennen Suomussalmelle lähtöä Veera sanoo päivittäin hokevansa omaa elämänohjettaan:
Tee parhaas, ota opikses ja jätä taakses, jos jotain menee vähän pieleen.
Muitakin tavoitteita kandikesälle Veeralla on pitkä lista:
– Haluaisin olla hyvä eläinlääkäri sille eläimelle ja myös sen omistajalle: kommunikointi olis hyvää ja riittävää, kehittyisin kädentaidoissa ja teoriassa, ja oishan se ihanaa, jos yleisimmistä toimenpiteistä tulisi semmoinen rutiini.
Kun kesä on ohi, on Veera monessa asiassa paljon viisaampi. Niin kuin siinäkin, tuliko lääkkeitä tilattua sopiva määrä vai aivan liikaa. Tai kuinka raskasta eläinlääkärin työ kunnassa voikaan olla.
Ja miten paljon kilometrejä ehtii yhden kesä(t)yön aikana ajaa, kun eläimet tarvitsevat apua.
