Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Eränkävijät pääkuva

Jos haluat nähdä Eränkävijöiden Äijän Venla-gaalassa, toimi ja äänestä!

Eränkävijät on ehdolla Vuoden 2017 parhaaksi tv-ohjelmaksi. Äijä itse on lupautunut noutamaan Venlan suorassa lähetyksessä, mikäli voitto tulee. Ja sehän tulee, sillä Vuoden ohjelma valitaan yleisöäänestyksellä!

Kultainen Venla -gaalaa vietetään Suomen Kansallisoopperassa 12.1.2018, ja suora lähetys juhlasta tulee Yle TV2:ssa.

Kun haluat nähdä glitterin ja kimalluksen keskellä aitoa Lapin-karvaa, klikkaa ja äänestä Eränkävijät voittoon!

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Eränkävijät

Eränkävijöiden ensimmäinen tuotantokausi

Lue lisää:

Eränkävijät on sarja metsästyksestä ja kalastuksesta nykypäivän Suomessa

Yle TV1:n sarja Eränkävijät seuraa intohimoisten eränkävijöiden tarinaa metsästyksen ja kalastuksen parissa. Eri puolilta Suomea kotoisin olevia päähenkilöitä yhdistävät samat arvot ja rakkaus luontoon.

Kun pohjoisessa tunturit ovat lumen peitossa ja järvet jäässä, kuljetaan etelässä vielä sulassa maassa ja kalastetaan virtaavissa vesissä.

  • Eränkävijät lumosi myös kirjailija Mika Kuljun

    Eränkävijät-kirja esittelee Suomen luonnon monimuotoisuutta.

    Eränkävijät sai tällä viikolla kokonaan uuden ulottuvuuden, kun tv-sarjan päähenkilöiden taustoista kertova kirja näki päivänvalon. Kirjassa kerrotaan muun muassa, miten päähenkilöiden kipinä metsästykseen ja kalastukseen syttyi sekä vinkkejä aloittelijoille ja kokeneemmille eränkävijöille.

  • Tervan tiellä kalassa

    Kuhmon vesistöiltä löytyy paikka jokaiselle kalastajalle.

    Tervansoutajien mukaan nimetty Tervareitti on historiallinen kulkuväylä Oulujoen latvavesistöissä. Kuhmon koskilla kiemurtelevan reitin varrelle jää monipuolisia patikointipaikkoja, mutta myös erinomaisia kala-apajia.

  • Finnmark - rautujärvien luvattu paikka

    Finnmarkin vedet houkuttelevat suomalaisiakin kalastajia.

    Finnmark on Norjan pohjoisin lääni. Sen puhdas luonto ja kirkkaat vedet houkuttelevat suomalaisiakin kalastajia nauttimaan omasta rauhasta. On kuitenkin asioita, joita ulkomaalaisen retkeilijän tulee ottaa huomioon Finnmarkin apajille suunnatessa.

  • Kukkolankoskella perinteet heräävät henkiin

    Tornionjoen latvavesistöillä lippouskulttuuri on voimissaan.

    Lippoaminen on perinteinen kalastustapa, josta varhaisimmat viitteet ovat vuosisatojen takaa. Jos haluaa seurata lippousta perinteisimmillään, kannattaa suunnata Suomen Kukkolankoskelle.

  • Meritaimenkannat kukoistavat Gotlannissa

    Gotlannin meritaimenkanta on elinvoimainen.

    Gotlannin meritaimenkanta on tällä hetkellä täysin luontaisen lisääntymisen varassa. Silti laji on elinvoimainen.

  • Perhoset paljastavat ilmastonmuutoksen

    Perhoset soveltuvat hyvin ilmastonmuutoksen tutkimiseen.

    On ennustettu, että sään ääri-ilmiöt sekä talven lämpötilat tulevat kasvamaan. Perhosten elinkaari on varsin lyhyt, joten olosuhteiden muutos näkyy niissä erityisen herkästi. Siksi perhoset soveltuvat erinomaisesti ilmastonmuutoksen tutkimiseen.

  • Karhupeijaiset ovat juhla metsän kuninkaalle

    Karhu herättää kunnioitusta ja pelkoa ihmisten keskuudessa.

    Karhu herättää suurta kunnioitusta ja jopa pelkoa ihmisten keskuudessa. Metsän kuninkaaseen liittyy monia uskomuksia ja se on yksi harvoista riistaeläimistä, joille järjestetään peijaisia.

  • Tuhansien metsästäjien kausi alkaa vesistöiltä

    Vuosittain sorsastukseen osallistuu jopa satojatuhansia.

    Elokuun lopussa monelle suomalaiselle metsästäjälle koittaa syksyn kohokohta. Osa suuntaa metsiin, mutta yhä useamman kausi alkaa järvien ja lampien varsilta. Vuosittain sorsastukseen osallistuu jopa satojatuhansia metsästäjiä.

  • Akin ja Emilian kalapaikat - Torisenon latvavedet

    Torisenon latvavesiltä voi saada ennätyskaloja.

    Torisenon latvavedet sijaitsevat kaukana Käsivarren erämaassa. Pienellä alueella on useita hyviä jokia, järviä ja lampia. Kalastuspaine on kohtuullisen vähäistä, ja vesiltä on mahdollista saada ennätyskaloja.

  • Aki Huhtanen on Eränkävijöiden erakko

    Aki Huhtanen on löytänyt paikkansa Kilpisjärveltä

    Aki Huhtanen seikkailee Eränkävijöissä yhdessä Äijä-koiransa kanssa. Kalareissut keskittyvät kotiseutujen harjuskoskille, mutta myös Norjan jylhät maisemat ovat kaksikolle tuttuja.

  • Riikka Aaltonen on rempseä ilopilleri

    Riikka Aaltonen on aina valmis oppimaan uutta kalastuksesta

    Riikka Aaltonen on Eränkävijöiden kuopus, jonka jokainen kalareissu on opintomatka. Syksyn mittaan nuori nainen hakee uusia kokemuksia niin kansallismaisemien kuohuvilta koskilta kuin öisiltä tuulastuslammiltakin.

  • Sanna Kokko tuntee koirat

    Kanakoirametsästys on Sanna Kokon suuri intohimo

    Sanna Kokko on intohimoinen kanakoiraharrastaja. Riistareissut keskittyvät Pudasjärven kotimetsiin, mutta toisinaan hän suuntaa koirineen erikoisemmillekin maille.

  • Ari Turunen jahtaa suuria saaliita

    Ari Turunen on kokenut suurpetomies

    Ari Turuselle metsästys ja eränkäynti on elämäntapa. Erityisesti suurpedot sytyttävät miehen, ja karhujakin on kaatunut uralla kiitettävään tahtiin.

  • Kanakoirien erikoiskokeissa koetaan suuria tunteita

    Kanakoirakokeessa testataan koiran metsästysominaisuuksia.

    Kanakoirien erikoiskokeet ovat metsästyskokeita, joiden tarkoituksena on saada tietoa koirien metsästysominaisuuksista jalostusta varten ja edistää koirien metsästyskäyttöä.

  • Eettinen metsästäjä on luonnonsuojelija

    Metsästäjät arvostavat luontoa

    Metsästys on eettistä oikein harjoitettuna. Tämä tarkoittaa, että metsästetään riistaa luvan ja kannan ehdoilla ja riistaa ammutaan harkiten aiheuttamatta eläimelle tarpeetonta kärsimystä.

  • Maailman paras harjuspaikka löytyy Suomesta

    Harjusten pyynnissä onnistuminen vaatii omistautumista

    Suomen Lapissa pystytään harjoittamaan vähintään yhtä tasokasta tai jopa parempaa harjuksen kalastusta kuin ulkomailla. Useat perhokalastajat tulevatkin maailmalta Suomen Lappiin kalastamaan.

  • Arktinen erämaa ei tunne armoa

    Tunturissa kannattaa aina tarkkailla säätä.

    Kalastusretkillä tunturialueilla täytyy varautua kaikenlaisiin sääoloihin, niin talvella kuin kesälläkin. Sää tunturissa voi vaihtua täydestä auringonpaisteesta hurjaan lumituiskuun hetkessä.

  • Jäämeri tarjoaa ainutlaatuiset puitteet meritaimenen kalastukselle

    Jäämeren kalapaikat ovat hyvä vaihtoehto etelän vesille.

    Meritaimenen rannikkokalastus on kasvattanut suosiotaan viime vuosina, varsinkin perhokalastajien keskuudessa. Meritaimenia voi kalastaa Pohjois-Norjan rannikoilla periaatteessa ympäri vuoden, jopa kaamoksen aikaan.

  • Kanalintujahti Ruotsissa tuo vaihtelua metsäreissuihin

    Ulkomailla metsästys vaatii erityisjärjestelyjä

    Metsästysreissu ulkomailla antaa uudenlaisia elämyksiä tutun harrastuksen parissa. Ruotsissa jahtimaita löytyy Tornionjoen toiselta puolelta kaikista ilmansuunnista, jatkuen aina Norjan rajalle saakka.

  • Kilpaperhokalastus on tarkkuutta ja fysiikkaa vaativa laji

    Perhokalastus on todellista urheilua.

    Erilaisissa kalastuskilpailuissa on Suomessa pitkät perinteet. Perhokalastuskilpailuissa saaliin pituus ja määrä sekä kalastajan tasaisuus läpi kilpailun ovat kilpailijoiden paremmuuteen vaikuttavat tekijät.

Luonto

  • Minnan kääpäkävelyn valmentajat vinkaavat: Näin löydät elämää metsästä

    Metsäluonnon asukkaista valtaosa on pieniä ja piilottelevia.

    ”Onko totta että mitä enemmän metsässä hidastaa ja rauhoittuu, sitä paremmin huomaa ympäröivää luontoa – sen erilaisia muotoja, värejä, yksityiskohtia ja kauneutta? Ja sitä pienempiä ja vaivihkaisempia tapahtumia pääsee näkemään?” Lähden testaamaan tätä ajatusta Evolle, jossa sijaitsee eräs Etelä- Suomen laajin vanhan metsän alue. Metsäluonnon asukkaista valtaosa on hyvin pieniä ja piilottelevia. Aion sukeltaa tähän hiljaiseen maailmaan.

  • Metsän viisi vihreää veljestä – Pihlaja

    Kirjailija Anni Kytömäen herkkä luonnehdinta pihlajasta.

    Kotipihan pihlaja on lapselle usein ensimmäinen puu: siinä on monta haaraa, oksia alhaallakin, sen syliin on helppo kiivetä. Jos putoaa, putoaa matalalta

  • Tutkija: ”Ilman sieniä Suomessa ei olisi metsiä"

    Maapallo olisi hyvin erilainen paikka ilman sieniä

    Ilman sieniä Suomessa ei ehkä olisi metsiä, sillä männyt, kuuset ja muut puumme esiintyvät aina yhdessä sienikumppanin kanssa. Sienet pysäyttivät myös fossiilisten polttoaineiden synnyn: lahottajasienten kehittyminen kivihiilikaudella pysäytti eloperäisen materiaalin kertymisen maanpinnalle.

  • Mielistele Mielikkiä, lepyttele Tapiota! Metsän henget päättivät ihmisen kohtalosta vielä muutama sata vuotta sitten – riskejä henkien palvonnassa ei otettu

    Mikä oli Tapion pöytä, mihin vaikutti karhun ruokatorvi?

    Vielä sata vuotta sitten suomalaiset lepyttelivät ja palvoivat metsän henkiä ja haltioita välttyäkseen vahingoilta ja onnettomuuksilta. Koko ihmisen elämä oli tiukasti sidoksissa metsään. Tiedätkö sinä, mikä oli karsikkopuu tai Tapion pöytä? Entä mihin tarvittiin karhun ruokatorvea ja kynttä?

  • Unohdetusta kaarnikasta voisi tulla mustikan veroinen hittimarja

    Variksenmarja on erinomainen mehu- ja hillomarja.

    Suomalainen supermarja, terveellinen kuin mikä, helppo poimia, mehukas ja maukas säilöä, sato onnistuu lähes aina – tämänkö me jätämme karhuille? Vieläkin moni luulee variksenmarjaa syömäkelvottomaksi, vaikka kaarnikassa on elimistöä suojaavia antioksidantteja jopa enemmän kuin muissa luonnonmarjoissa. Ota parhaat säilöntäreseptit talteen.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Merisää - Kotka Rankki: "Ohutta yläpilveä" on nyt historiaa

    Untuvapilvet olivat tuttuja saaren varusmiehille.

    Radion rannikkoasemien merisäätiedotus aloitetaan idästä. Listan toinen sääasema on Kotkan edustalla sijaitseva Rankin saari. Saarelta on tehty havaintoja muun muassa uhanalaista ja vaarantuneista lintulajeista. Linnakesaari avautui yleisölle vasta hiljattain.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.

  • Sukeltavia vesilintuja: Haahka

    Koiraan soidinääni on matala ja kumea.

    Haahka on suurin sorsamme, sinisorsaakin isompi ja rotevampi. Koiras on päältä valkoinen, ja alapuoli, peräpää ja päälaki ovat mustat, niska vihreä. Naaras on mustaraitaisen tummanruskea. Luisun otsan vuoksi pään sivuprofiili on kolmiomainen. Koiraan soidinääni on matala ja kumea ”auu, au-huuo”. Naaraan ääni on karheaa rotkotusta ”rok-rok-rok”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Alli

    Alli on pohjoisimman Lapin harvinainen pesimälintu.

    Alli on liki telkän kokoinen, mutta hennompi ja palleromaisempi. Kesällä selkäpuoli on tummanruskea, vatsa valkoinen, naama vaalea eroten tummemmasta rinnasta ja päästä. Koiraan keskimmäiset pyrstösulat ovat jouhimaiset. Naaras on himmeämpi. Syksystä kevääseen koiraan selkäpuoli on vaaleanharmaa, kaula ja pää valkoiset. Talvipukuisen naaraan valkeahkossa päässä on tumma päälaki ja kaulansivu. Allin kutsuääni on nenäsointinen ”a-al-li, aa-al-li…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Kuikka

    Kuikat lähtevät Mustallemerelle elo–lokakuussa.

    Kuikka on sinisorsaa selvästi isompi ja pitkänomainen. Sillä on paksu kaula ja jykevä tikarimainen nokka. Keskellä mustaa selkää on valkoista ruutukuviota. Kurkku on musta ja kaulan sivut valkojuovaiset. Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”, josta laji on saanut nimensäkin.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustalintu

    Mustalintukoiras on musta, nokassa keltaista.

    Lähes sinisorsan kokoisella, tanakalla mustalinnulla on melko lyhyt ja ohut kaula. Koiras on kokonaan musta, vain nokan päällä on keltaista. Läheltä nokan tyvellä näkyy musta kyhmy. Naaras on tummanruskea päälakea myöten, mutta poski ja kaulansivu ovat vaaleat ja nokka harmaa. Koiraan soidin- ja lentoääni on pehmeä vihellys ”hjy, hji-hjy”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Uivelo

    Uivelokoiraan pää ja eturuumis on valkoinen.

    Uivelo on selvästi sinisorsaa ja jonkin verran telkkääkin pienempi, typäkkä ja lyhytnokkainen sorsalaji. Koiraan pää ja eturuumis on vitivalkoinen, kyljet harmaat ja selkä mustajuovainen. Päässä on musta täplä silmän ympärillä ja musta juova niskassa. Ruskeanharmaan naaraan päälaki on punaruskea, kurkku laajalti valkoinen. Koiraan soidinääni on vaimeaa narinaa ”gurrr-ik”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkakoskelo

    Tukkakoskelo on yleinen koko Suomessa.

    Tukkakoskelo on sinisorsan kokoinen mutta pitkänomaisempi. Pää on melko pieni ja kaula lyhyehkö ja ohut. Koiraan selkä ja pää ovat mustat, kupeet ja peräpää harmaat, rinta punertavanruskea. Niskassa harottaa siirottava töyhtö. Naaras on harmaa, ja ruskeanpunaisen pään ja vaalean kaulan välinen väriraja ei ole jyrkkä toisin kuin isokoskelolla. Ääni on pehmeästi narskuttava ”bra-bra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Isokoskelo

    Isokoskelon tavallisin ääni on karhea ”prra-prra…”

    Isokoskelo on sinisorsaa suurempi ja pitkänomaisempi ja sillä on ohut ja pitkä punainen nokka. Koiraan alapuoli on valkoinen, yläpuoli ja pää mustat. Vaaleanharmaalla naaraalla on punaruskea pää ja valkoinen kaularengas.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustakurkku-uikku

    Mustakurkku-uikku on vain tavin kokoinen.

    Vain tavin kokoisen, palleromaisen mustakurkku-uikun kaula on melko pitkä ja nokka hyvin lyhyt. Pää ja selkä ovat mustat, kaula ja kupeet ruosteenpunaiset. Ohimoilla on kirkkaanoranssit töyhdöt. Nuoren alapuoli on vaalea, kaula ja pää tummin juovin. Soidinääni on värisevää liverrystä ”hvi-äärrh, hy-äärrh”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Härkälintu

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi.

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi, ja sillä on lyhyempi ja paksumpi, ruosteenpunainen kaula. Siitä erottuvat selvästi vaaleat posket ja musta päälaki, eikä päässä ole töyhtöjä. Ruumis on tummanruskea. Nuoren yksilön päässä on mustia juovia. Soidinääni on härkämäistä mylvintää ja ulvahtelua, joka vaihtuu välillä porsasmaiseksi kiljunnaksi.

  • Sukeltavia vesilintuja: Silkkiuikku

    Soidinäänenä mm. koriseva ”korr, krra-aahr”.

    Silkkiuikun ruskea ruumis on pienempi kuin sinisorsan mutta valkoinen kaula pitempi. Leuassa ja päälaella on ruskeita höyhenröyhelöitä. Ne puuttuvat syksyisiltä nuorilta yksilöiltä, joiden vaaleassa päässä on tummia pitkittäisjuovia. Äänekkään silkkiuikun soidinääniä ovat koriseva ”korr, krra-aahr”, nenäsointinen ”gang gang” ja terävä ”vrek-vräk…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkasotka

    Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

    Tukkasotka on telkän kokoinen, ja sillä on lyhyt ruumis ja iso pää. Mustalla koiraalla on valkoiset kyljet. Niskatöyhtö näkyy läheltä (kun pää kuiva, ei sukeltelun jälkeen). Naaras on tummanruskea, ja sillä on koiraan lailla kirkkaankeltainen silmä. Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Telkkä

    Telkkäkoiraat lähtevät etelään jo kesäkuussa.

    Sinisorsaa pienemmällä telkällä on pyöreähkö ruumis ja kolmikulmainen pää korkean otsan vuoksi. Koiraan rinta ja kylki ovat valkoiset, pää, selkä ja takapää mustat. Poskessa on valkoinen täplä. Harmaalla naaraalla on ruskea pää ja valkoinen juova kyljessä

  • Sukeltavia vesilintuja: Punasotka

    Punasotka on sinisorsaa pienempi.

    Sinisorsaa vähän pienempi punasotka on pyöreähkö, paksukaulainen ja lyhytpyrstöinen. Sillä on melko iso nokka ja luisu otsa. Koiraan ruumis on valtaosaksi vaaleanharmaa, rinta ja peräpää mustat. Pää on tumman ruskeanpunainen. Naaras on harmahtavan vaaleanruskea, mutta poski on muuta ruumista vaaleampi. Lennossa paljastuu leveä vaalea siipijuova. Koiraan soidinääni on vingahtava ”vi-vivih…”, naaraan kutsuääni koriseva ”krrah-krah…”.