Hyppää pääsisältöön

Reformaation 500 juhlavuosi ja evankelisen kirkon vastuu ihmisoikeuksista

Rukous on politiikkaa. Kirkko on poliittinen instituutio. Kristittyjen on tartuttava toimeen ja puolustettava ihmisoikeuksia selkä suorana, sanoo saksalaisen Gethsemane-seurakunnan pastori Christian Zeiske.
Berliiniläisen evankelisen seurakunnan aktiivijäsen Peter Steudtner pidätettiin terrorismista syytettynä Turkissa. Koriseurakunta käynnisti ympäri Saksaa levinneen rukouskampanjan syyttömänä vankilassa viruvan, kansainvälistä työtä tekevän ihmisoikeusaktivistin vapauttamiseksi.

Peter Steudtner pääsi palaamaan kotiin, mutta samalla käynnistyi teologinen keskustelu siitä, miten rukous tässä pahassa maailmassa oikein toimii?

seurakuntapastori auttaa kynttilän sytyttämisessä
Almut Bellmann seurakuntapastori auttaa kynttilän sytyttämisessä Gethsemane

Reformaation juhlavuoden yhteydessä virisi Martti Lutherin kotimaassa Saksassa keskustelu evankelisen kirkon roolista myös tämän päivän arjessa.
Reformaatio, eli uskonpuhdistus on vaikuttanut Lutherin 500 vuotta sitten julkistamien teesien jälkeen kautta maailman kirkollisen elämän lisäksi kolutukseen, kansainvälisiin suhteisiin, tapakulttuuriin, taiteisiin sekä ymmärrykseen siitä, millainen on ihmisen, kansalaisen suhde Jumalaan sekä maalliseen valtaan.

Saksassa evankelisen kirkon rooli kansalaisoikeuksien ja niiden puolustamisen kannalta nousi punnittavaksi, kun Turkin poliisi otti kiinni berliiniläisen Gethsemane- seurakunnan aktiivijäsenen Peter Steudtnerin 5. heinäkuuta 2017.
Kansainvälistä työtä tekevä ihmisoikeusaktivisti Peter Steudtner toimi alustajana Turkissa järjestetyssä seminaarissa jonka aiheena oli tietotekniikkajohtaminen, digitaalinen turvallisuus sekä stressien ja traumojen hallinta. Turkkilainen tutkintotuomari syytti häntä, ja samalla ketaa telkien taakse pantua viittä muuta ihmisoikeusaktivistia aseellisen terroristiorganisaation tukemista. Todellisuudessa Peter Steudtnerilla ei ole mitään tekemistä väkivallan saati terrorismin kanssa.

Pian pidätysten jälkeen aloitti Berliinin Prenzlauer Bergin kaupunginosassa toimiva
Gethsemane-seurakunta rukouskampanjan syyttömien vapauttamiseksi turkkilaisesta vankilasta. Kirkonkelloja soitettiin joka päivä klo 18. Samalla kirkon ovet avattiin kaikelle kansalle ja ihmiset kutsuttiin rukoilemaan Peter Steudtnerin vapauttamisen puolesta.
Gethsemane seurakunnan pastori Christian Zeiske:

"Valitettavasti emme päässeet antamaan Peterille suoranaista apua Turkissa. Sen vuoksi tartuimme niihin toimiin, jotka olivat meidän seurakunnallemme mahdollisia. Poliittisesti katsottuna se oli kovasti vähän.
Me rukoilimme kirkossa joka ilta kello 18 yhdessä. Maanantaisin sama tilaisuus oli laajennettu ja esitimme musiikkia ja kutsuimme vieraita, jotka myös pitivät puheita. Joukossamme rukoili ja puhui muun muassa Berliinin ylipormestari Michael Müller.
Meillä oli joka tapauksessa luja päätös siitä, että niin kauan kun seurakuntamme jäsen Peter Steudtner on Turkissa vangittuna, niin kauan me rukoilemme hänen puolestaan joka ilta.
Kesti sitten kuinka kauan tahansa!
Sitten lähetimme kutsun kaikille muillekin Berliinin kirkoille, että he ilmoittautuisivat mukaan samaan aikaan tapahtuviin esirukouksiin. Ja kun missä hyvänsä Berliinin kirkossa järjestettiin konsertti tai jokin yleisötilaisuus, niin niiden aluksi lausuttiin muutama sana Peterin ja muiden Turkissa pidätettynä olevien puolesta. Näin ihmiset kuulivat tästä asiasta uudelleen ja uudelleen eri yhteyksissä. Mukana oli lopuksi useita kymmeniä seurakuntia yksinomaan Berliinissä."

Pienen 12 000:n jäsenen berliiniläisen seurakunnan rukouskampanja levisi nopeasti yllättävän laajalle, eri puolille Saksaa ja vieläkin etäämmäs.
Toinen kampanjassa mukana ollut Gethsemane seurakunnan pastori Almut Bellmann:

"Me opimme tästä, että pystyimme käynnistämään jotakin, mikä säteilee ja vaikuttaa yllättävän suureen joukkoon ihmisiä. Samalla tavalla kuin seurakuntamme toiminta DDR:n päättymisen ja Saksojen yhdistymisen aikaan.
Meidän kirkkoomme tuli ihmisiä kaikkialta 3,5 miljoonan asukkaan Berliinistä. Niin kaupungin itä-, kuin länsipuolelta. Varsinkin maanantaisin tänne kokoontui säännöllisesti pitkälti toistasataa ihmistä osoittamaan solidaarisuuttaan. Sitten väkeä alkoikin tulla jo kaikkialta Saksasta.

Esimerkiksi Stuttgartista, siis eteläisestä Saksasta, ja Aachenista, aivan länsirajalta Ranskan rajan tuntumasta sekä itäisistä osavaltioista kuten Brandenburgista. Rukouksiimme yhtyi matkalaisia muun muassa Yhdysvalloista ja Afrikasta sekä toisista Euroopan maista.
Ihmiset ottivat Gethsemane kirkon omakseen, eräänlaiseksi identifikaatiopisteeksi, missä he voivat turvautua rukoukseensa ja vahvistaa sitä.
Nämä kävijät veivät saman solidaarisuuden kaikkina kampanjan kuukausina omiin maihinsa ja omiin seurakuntiinsa ja jatkoivat siellä maanantaisia esirukouksia.

Kirkkoomme saapui myös Berliinin saksalais-turkkilaisen yhteisön jäseniä. Se oli todella mukavaa.
Turkkilaiset, tulivat kirkkoomme ja sanoivat, että heille on tärkeää osallistua, koska meillä on täällä rukouksellemme eri kieli kuin heillä. Berliinin turkkilaiset halusivat osoittaa solidaarisuutensa ja rukoilla saksaksi. Vaikka meidän jumalamme ei ole sama kuin heidän eikä rukouksemme kieli ei ole heidän islamilaisen rukouksensa kieli, eli arabia.
Gethsemane-kirkon tilaisuuksiin osallistui myös paljon ihmisiä, joilla ei ollut uskontoa ollenkaan. He tiesivät vain, että täällä meillä ovat ovet avoimina heidän huolelleen, jota he tunsivat Turkissa vangittujen puolesta.
He katsoivat asiaa ihan vaan omasta näkökulmastaan. Muistan hyvin, miten muuan nainen sanoi painokkaasti, että hyvä Jumala! Jos olet olemassa: tee jotakin!
Ja hän teki hyvin selväksi, että tilanne olla kirkossa oli hänelle uusi eikä se ollut edes hänelle tyypillistä kielenkäyttöä. Mutta kirkkomme oli myös häntä varten."

Historiallisesti on tavattoman kiehtovaa, että Gethsemane-seurakunta ei ollut reformaation juhlavuonna ensimmäistä kertaa asialla noustessaan ihmisoikeuksia polkevaa valtiovaltaa vastaan.
Sama kirkko toimi vuonna 1989 DDR:ssä kielletyn kansalaisoikeusliikkeen kohtaamispaikkana. DDR:n kansalaisaktivistit rukoilivat ja organisoivat vastarintaa mielivaltaan ja ihmisoikeuksien polkemiseen perustuvaa valtiota vastaan. Samaan aikaan lähikaduilla partioivat turvallisuuspoliisi Stasin agentit.
Muutaman korttelin päässä Gethsemane-kirkosta sijaitsee Borlnholmenin kadun päättävä silta. Sen ylitse rynnistivät 9. marraskuuta 1989 ensimmäiset DDR-kansalaiset esteettä vapauteen.
Pastori Christian Zeiske, voiko yksi seurakunta tai rukous muuttaa maailmaa?

"Näin voi käydä, ja toivon tietenkin, että näin tapahtuu, mutta me emme voi laskea sen varaan. Emme tietenkään omilla rukouksillamme voi sanella tai määrätä rakkaalle Jumalalle mitä hänen on tehtävä. Mutta siihen, että rukouksella voi jotakin saada aikaan, siihen uskon ihan lujasti.
DDR:n rauhanomaisen vallankumouksen tapauksessa rukous kyllä muutti maailmaa.
Kristittyjen tulee korostaa sitä, että rukoillessaan he toimivat poliittisesti."

Valvokaa ja rukoilkaa on Gethsemane seurakunnan näkyvä tunnuslause. Millainen vastuu velvoittaa kristittyjä maailmassa, missä usein vallitsee epäoikeudenmukaisuus ja ihmisoikeuksia loukataan räikeästi?

"Saksan keisari Wilhelm II määräsi aikoinaan Prenzlauer Bergin uuden kirkon nimeksi Gethsemanekirkko. Nimi johtuu puutarhasta, missä Kristus teki päätöksen astua kuolemaan. Keisari halusi varoittaa alamaisiaan, että tarpeen vaatiessa myös heidän tulee mennä kuolemaan, jos vaikka marssi sodassa Ranskaa vastaan niin vaatii.
Nousta vastarintaan, vastustaa, pysyä valveilla ja rukoilla, se ei varmasti ollut keisarilla mielessä. Mutta DDR:n loppuaikoina antoi uusi historiallinen hetki tuolle raamatun ajatukselle uuden merkityksen.
Totta kai kristityillä on täysi syy korostaa sitä, että he rukoilevat, että he toimivat poliittisesti. ”Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.” - luki Peter Steudtnerille omistetussa kynttilässä kirkkomme alttarilla.

Tämä on politiikkaa! Eli tällaisella tavalla me sovellamme ja noudatamme kristinuskon rauhan sanomaa väkivallattomin menetelmin. Tämä on hyvin poliittista ja sen takana meidän kristittyjen on suoraselkäisesti seisottava. Viesti, jonka Jeesus meille Vuorisaarnassaan välitti on oikeastaan silkkaa politiikkaa.
Sillä kirkko on poliittinen. Jos kirkko ei tee mitään eikä havahdu ja näe ajan merkkejä, niin valitettavasti sekin on politiikkaa. Se on huonoa politiikkaa mutta poliittista joka tapauksessa."

Jeesus lausui uudessa testamentissa, että kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, täytyy teidänkin samoin tehdä myös heille. Oliko tuokin poliittista?

"Tämä on poliittinen vaatimus panna toimeksi. Tällä tavalla me yritämme täällä myös elää ja otamme vastaan pakolaisia. Tämä koskee kaikkia kirkkoja, niin Saksassa kuin Suomessa.
Jumalan valtakunta täytyy tulla maan päälle. Kun me rukoilemme Isä meidän – rukouksessa: ”Tulkoon Sinun valtakuntasi” . Niin meidän täytyy myös tehdä asian hyväksi jotakin. Ja silloin emme voi mitenkään välttää poliittisia tekoja. Se yksinkertaisesti on vaan niin.
Epäoikeudenmukaisuuden hävittäminen, tehdä parhaansa inhimillisyyden puolesta, Jumalan luomakunnasta huolehtiminen, tätä kaikkea ei voi muutoin tehdä kuin poliittisesti."

Pelkäsittekö missään vaiheessa, että toimenne tulee ymmärrettyä väärin kun protestoitte Turkkia vastaan. Turkki on islaminuskoinen maa ja te olette evankelisia kristittyjä. Eli että tämä saattaa näyttää siltä, että kristityt kritisoivat muslimien toimia?

"Kristityt protestoivat vallanpitäjiä vastaan. Me protestoimme Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogania ja hänen edusmiestensä esittämiä aivan mielipuolisia syytöksiä vastaan. Erdogan sanoi, että Peter Steudtner olisi tukenut terroristeja. Sitten hän väitti Peteriä vakoojaksi ja vaikka mitä, ihan järjetöntä. Me protestoimme siis tällaisia aivan sekopäisiä ihmisiä vastaan.
Me toivomme, että he tulisivat järkiinsä ja rukoilemme että Jumala antaisi heille siihen ymmärryksen, mitä heillä ei nähtävästi ennestään ole.

Me tiedämme oikein hyvin, että on olemassa suuri joukko ja vain aivan täpärästi vähemmistöön jäävä joukko turkkilaisia, jotka vastustavat tätä Erdoganin touhua. Ja tiedämme oikein hyvin,että islam on rauhanomainen uskonto.
Siellä on sekopäisiä ihmisiä, jotka yrittävät käyttää islamia hyväkseen.
Mutta on ollut myös sekopäisiä kristittyjä, jotka lähtevät taistelemaan ja tappamaan toisia ihmisiä. Näitä oli muun muassa Pohjois-Irlannissa. Ei pidä unohtaa, että ne olivat meitä, kristittyjä.
Me toivomme, että voimme yhdessä tehdä jotakin hyvää ja verkostoitua islaminuskoisten kanssa kamppailussa oikeudenmukaisuuden puolesta. Tätä toivon myös niiden ihmisten suhteen, joilla ei ole uskontoa lainkaan. Sillä heillä on myös maailmankatsomus, joka asettuu ihmisyyden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolelle. Ja hekin haluavat suojella luomakuntaa ja luontoa.
Meillä on siis hyvin paljon yhteistä.
Teologisia pulmia voimme problematisoida sitten jälkikäteen, mutta nyt meidän ensin täytyy vain toimia yhdessä oikeudenmukaisuuden puolesta."

Yli 100 pidätyspäivän jälkeen Peter Steudner yllättäen vapautettiin Istanbulin lähellä sijaitsevasta pahamaineisesta Silivirin vankilasta. Syyteprosessi Peter Steudtneria ja samalla kertaa vapautettua seitsemää muuta ihmisoikeusaktivistia vastaan etenee edelleen. Heitä syytetään terroristiseen organisaatioon kulumisesta.
Kirkon vallasta on keskusteltu aika ajoin tiiviistikin. Osoittaako berliiniläisseurakunnan menestys, että kirkolla on valtaa?
Tai toisin ajateltuna, onko Peter Steudner nyt perheensä luona sen vuoksi, että kristittyjen rukouksiin on vastattu, eli voiko Jumalalle tehdä tilauksia, että nyt tilaan yhden syyttömänä pidätetyn vapautuksen?
Gethsemane – seurakunnan pastori Almut Bellmann:

"Ei, ei sellaista voi tehdä. Tällaisen väittäminen on minusta liian yksinkertaista. En usko, että rukous toimii sillä tavalla. Jumala ei anna manipuloida itseään. Minulla on huoli siitä, että tuollaisella ajattelulla Jumalasta tehdään jonkinlainen marjonetti.

Mehän olemme rukoilleet kaikkien vangittujen puolesta. Niinpä heidän pitäisi kaikkien olla vapaana! Näin ei ole asian laita. Eli minusta on vähän hankala siirtää näitä asioita ihan yksi yhteen.
Me olemme vain antaneet tilan voimattomuuden ja toivon ja raivon tunteille. Se oli erittäin tärkeää. Ja se tässä juuri lähti leviämään ympäriinsä, eri puolille Saksaa.
Tämä säteili niin kauas, että tapahtumat täällä Berliinissä tavoittivat myös Peter Steudtnerin Istanbulissa. Peter tiesi mitä täällä hänen kotiseurakuntansa kirkossa päivittäin oli tekeillä.
Hän sanoikin, että toiminta täällä antoi hänelle voimia ja kannatteli häntä. Tällaisen ilmiön syntyminen on myös jotain erittäin arvokasta."

Olisiko sitten niin, että seurakunnan kampanja ei tehnyt Turkin presidenttiä heikommaksi, mutta te teitte hänen vastustajansa voimakkaammiksi?

"Aivan, juuri noin, tuo pitää paikkansa! Kyllä, näen asian juuri tuolla tavalla. Toivoisin, että despootit käsittäisivät juuri tämän. Se on hyvin tärkeää.
Samasta syystä me järjestämme joka sunnuntai normaaliin tapaan jumalanpalveluksia. Mikä on myös julkinen demonstraatio. Me luemme jokaisessa jumalanpalveluksessa esirukouksia toisten ihmisten puolesta. Se on juuri sama juttu. Sitä kautta me yritämme myös muuttaa maailmaa. Eli teemme jotakin sen eteen.
Jumalan seurakunta pitää meidät valveilla ja valppaina katsomaan kenellä menee oikeastaan juuri nyt heikosti ja kenen puolesta meidän on pantava toimeksi.
Kun jaamme yhdessä sen toivon paremmasta, niin silloin toivomme saa paljon enemmän voimaa, kuin mitä tapahtuisi jos jokainen istuisi yksinään kotona ja toivoisi hiljaa mielessään."

Entä kysymys kristityn vastuusta.
Maailmassa on niin paljon pahaa. Terrorismi leviää kaikkialla, heti Euroopan naapurissa on hallituksia, jotka johtavat ihmisarvoa halventavaa politiikkaa.
Pitääkö kirkon nyt ryhtyä entistä selkeämmin julistamaan eettistä linjaa oikeiden ja väärien tekojen välillä?

"Me emme voi evankelisessa kirkossa olla niitä, jotka määräävät mikä on moraalisesti oikein.
Se ei minusta ole kirkon tehtävä. Mutta me voimme vedota yksilöihin ja sanoa, nämä ovat meidän periaatteemme ja niiden takana me olemme. Meidän tulee vedota yksilön vastuuseen.
Meidän tehtävämme kirkkona on sanoa: rakkaat ihmiset, te olette vastuullisia yksilöitä.
Jokainen teistä. Ja tämä vastuu teidän täytyy ottaa todesta.
Jumala on vapauttanut meidät vastuuseen, eli elämään vapaina ja vastuullisina ihmisinä.
Siksi meidän täytyy kertoa ihmisille, että rakkaat ihmiset, te olette vapaampia kuin olette ajatelleetkaan. Ja niin muodoin teillä on myös paljon enemmän vastuuta kuin olette luulleetkaan."

Gethsemane seurakunnalla ei ollut kampanjansa aikana tiedossa, että Saksan liittohallitus oli valtuuttanut entisen liittokansleri Gerhard Schröderin jo syyskuun lopulla neuvottelemaan Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoganin kanssa pidätettyjen saksalaisten vapauttamisesta.
Schröderin työn onnistuminen vahvistaa ikävällä tavalla sen tosiseikan, että Turkin oikeuslaitos tai tuomarit eivät toimi riippumattomasti, vaan maan hallituksen ja despoottimaisen presidentin ohjauksessa. Siten Turkkiin matkustavat saksalaiset ja muut eurooppalaiset ovat edelleen vaarassa joutua valtiollisiksi panttivangeiksi.

Jorma Mattila

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta