Hyppää pääsisältöön

Kuorojoulu perinteisin menoin

Helsingin kamarikuoro on saanut BIS-yhtiön kautta julkaistua joululevyn "Riemuitkaamme", jonka perinteisyys vetää vertoja lanttulaatikolle. On täysijännitteisesti laulava sekakuoro, urkusäestys ja ohjelmassa tärkeimmät klassikot, Sibeliusta ja Piae Cantionesia. Mukaan on hyväksytty pari eurooppalaista joululaulua, kaksi urkusooloa ja Matthew Whittallin tilaussävellys Aattoilta, joka loistaa hempeän kirkkaana kuin tähti kuusen latvassa.

Riemuitkaamme / Helsingin kamarikuoro
Riemuitkaamme / Helsingin kamarikuoro Uudet levyt

Levyn ainoa omaleimainen piirre on, että kaikista vanhimmista joululauluista Helsingin kamarikuoro punoo yhteen useita historiallisia versioita. Puer natus in Betlehem ja Enkeli taivaan toimivat hyvin, vaikka sovitus vaihtuu säkeistöjen välillä, mutta vaikutelma on hieman opettavainen.

Perinteistä on myös Helsingin kamarikuoron äänenmuodostus, hyvässä ja huonossa. Hyvässä sikäli, että se tuntuu kotoiselta ja on riittävän puhdasta, huonossa sikäli, ettei kuudentoista laulajan yhtenäisyys arimmissa klassikoissa yllä kansainväliselle huipputasolle, ja englannin ääntämys on kehnoa.

"Riemuitkaamme - A Finnish Christmas". - Helsingin kamarikuoro/Nils Schweckendiek, sekä Jan Lehtola, urut. (BIS-2322)

Kuuntele Uudet joululevyt 22.12.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Live-Tetzlaff ei aivan vakuuta

    Levyarvostelu

    Viulisti Christian Tetzlaff on paitsi Ondine-yhtiön luottoartisti myös säännöllinen vieras Helsingin orkesterien solistina. Radion sinfoniaorkesterin solistina Tetzlaff kävi muun muassa viime lokakuussa, soittamassa Béla Bartókin kaksi viulukonserttoa. Nyt Ondine on julkaissut levyn, joka häveliäästi ilmaistuna perustuu noihin konserttiesityksiin, eli sisältää myös yleisöttömiä paikkauksia. Gramophone-lehden kollegat ennättivät kehua levyn maasta taivaisiin, mutta itse en ole yhtä vakuuttunut.

  • Sielun silitystä vaan ei myllerrystä

    Levyarvostelu

    Viulisti Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch ja pianisti Tuija Hakkila ovat Suomen parhaita periodimuusikoita, mutta nyt he ovat soveltaneet erityisosaamistaan Brahmsin kolmeen sonaattiin. Tarvitseeko romantiikan perusohjelmisto vanhan flyygelin mattaista sointia ja suolikielten pehmeyttä? Tämän levyn perusteella sanon, että ilman muuta tarvitsee.

  • Se oikea tapa laulaa englantilaista renessanssipolyfoniaa

    Levyarvostelu

    Renessanssin vokaalipolyfonia on musiikkina yhtä tarpeellista kuin raikas vesi juomana, mutta Iso-Britanniassa sitä levytetään yli kohtuuden. Brittiläisen Hyperion-yhtiön kuukausikirjekin esittelee viisi levyllistä vokaalipolyfoniaa. Moninaisuuden äärellä musiikinkuluttaja hämmentyy. Onko kaikille tarvetta, ja ovatko kaikki hyviä? Ei hätää - joukosta voi valita The Gesualdo Six -yhtyeen uutuuden English Motets, se riittää.

  • Uusiokadensseista särmää Mozartin pianokonsertoille

    Levyarvostelu

    Alba-yhtiön uutuuslevyllä tanskalaispianisti Katrine Gislinge soittaa kolme Mozartin pianokonserttoa yhdessä Stenhammar-jousikvartetin kanssa. Orkesteriosuudet sovitti jousikvartetille Mozart itse, joten siinä ei ole mitään erikoista. Mutta siinä on, että kadenssit konserttoihin on säveltänyt Gislingen puoliso Bent Sörensen. Onneksi Sörensenillä on sekä kokemusta että näkemystä oman musiikkinsa punomisesta vanhojen mestariteoksien lomaan. Siisti mutta hieman karuksi pelkistetty levy saa uusiokadensseista ihastuttavaa särmää.