Hyppää pääsisältöön

Rap,riimi,runo-kilpailun voitti Jenni Paavonen, tuomari Paleface piti tasoa korkeana. Katso haastattelu ja lue voittajaruno!

Kirjojen Suomi järjesti yläkoululaisille kirjoituskilpailun, jossa piti kirjoittaa uusi runo tai rap poimimalla sanoja tunnetuista klassikkorunoista. Voittajarunon kirjoitti helsinkiläinen Jenni Paavonen. Kilpailun tuomareina toimivat kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen ja kirjailija, räppäri Paleface.

Kirjojen Suomi haastoi yläkoululaiset kirjoittamaan uutta runoutta vanhojen klassikoiden pohjalta. Tehtävänä oli poimia sanoja annetuista runoista ja käyttää niitä osana omaa sanataideteosta.

Kisaan osallistui kahdeksankymmentä yläkoululaista. Omien tekstiensä pohjana he käyttivät runoja Saima Harmajalta, Eeva Kilveltä, Eino Leinolta, Veijo Mereltä, Risto Rasalta, Pentti Saarikoskelta ja Katri Valalta. Runokirjat kuuluvat Kirjojen Suomen 101 kirjan lukulistalle.

Kilpailun tuomarit kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen ja kirjailija, rap-artisti Paleface valitsivat kisan voittajaksi Jenni Paavosen Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta.

- Kirjoittajat olivat hienosti upottaneet etsityt sanat runojen sisään ja luovasti muutelleet niitä. Kaiken kaikkiaan runojen taso oli huikean hyvä. Oli vaikea valita voittajaa ja kunniamaininnan saaneita. Runoissa oli myös hienosti filosofisia ajatuksia ajastamme, leikillisyyttä ja huumoria, luonnehtii tekstejä kisan toinen tuomari, Seppo Puttonen.

- Taso oli todella korkea. Kyllä mä tiesin, että tuolta lähtee, mutta silti se, että noin hienostuneella ja kypsällä tavalla käsitellään kieltä yllätti, sanoo Paleface.

Runoja ja räppejä sai kirjoittaa kolmesta teemasta: rakkaus, tuntematon ranta ja maailmantuska. Eniten nuoret kirjoittivat maailmantuskasta. Kilpailuun tuli sekä räppejä että perinteisiä runoja. Jenni Paavonen valitsi muodoksi runon ja teemaksi tuntemattoman rannan. Runossa lähdetään matkalle ja palataan takaisin.

- Tämä voi olla runo jostain kirjoittajan omasta prosessista, mutta se on myös runo kaupungista, ihmisistä ja yhteisöstä. Runo myös kommentoi tätä aikaa ja tunnistin sieltä esimerkiksi ajatuksen vihapuheesta, Paleface luonnehtii voittajarunoa.

Voittajaksi runon nosti Palefacen mukaan ennen kaikkea taitavasti käytetty kieli.

- Jos puhutaan ledvalojen tuikkivasta köynnöksestä, ollaan aika hienojakoisen tekstin äärellä.

Paleface sanoo saaneensa kilpailutöistä hyvän katsauksen nuorten kirjoittamiseen tänä päivänä.

- Puhutaan paljon, että kieli on kriisissä, mutta se on hyvissä käsissä.

Kunniamaininnan Rap,riimi,runo -kisassa saivat Tiia Ollitervo, 9B, Lapinniemen koulu, Tervola, Elsa Krabbe, 9C, SYK, Helsinki, Minerva Virkki, 9C, SYK, Helsinki

Rap,riimi,runo -kisan voittajaruno, kirjoittanut Jenni Paavonen:

ihmisraunioiden kaupungissa
neon
ja ledvalojen tuikkiva köynnös
auringon peittävät

harhailevat äänet
hukkuvat täydellisyyden tanssiin
jota ihmiset
raskain jaloin tanssivat
marionettien askeleilla
eläimen lailla; valheiden verkon hurmeessa

jos tänne jään
kadotan kaiken, kadotan itseni
ikuisten vääristymien verhoon
elän savu silmieni edessä
moninaisuuden kaleidoskooppi
särkyy
ja olen vain yksi massassa
jossa jokainen
punattujen huulten hymy
on lasinsirpaleista tehty

joten
kokoan kylkiluistani laivan
maston;
kehdon sammuvalle sielulle
ja niin
linnut kirjoittavat tähtitaivaalle:
hän lähti

haparoivin askelin
sarastavan päivän aaltoihin
maailman kyynelten meriin
etsimään jotain -
mutta mitä?
sitä ei raskassilmäisistä vaeltajista
kukaan tiedä

ristiaallokossa
kuuluu puiden humina
kun jossakin maaseudulla
sirppituuli niitä pyörittää

ja katoavien viimojen kuohuissa
tunnen
kun jostain
repaleisten sulkien väsymys
veneeseeni laskeutuu
nukahdan
kun hiipien vaaniva uni
kutsuu minut luokseen
selkäni takaa
syleillen kuparisin kynsin
suljen silmäni
tähdet loistavat merellä

jonakin päivänä
iltaruskon säteiden kastamana
nojaan yli laivani reunan
ja liekehtivien aaltojen peilistä
ensi kertaa

omat kasvoni nään
ilman sitä ruosteista maskia
jolla kadonnut
oman routaisen sisimpänsä peittää
ymmärrän
jotain itsessäni
en enää ole eksynyt
ja käännän
lapaluisen peräsimen
kohti sitä satamaa
josta luulen lähteneeni

raskaan sydämeni ankkurin
upotan
ja vene pysähtyy
keskelle sammalsatamaa
jonka laitureissa
kuolleet purret odottavat
niiden penkeillä pölyttyneet unelmat
hiljaa valittavat:
älä hylkää minua

onko tämä ranta se
miltä lähdin?
muistan
että se olisi ollut
paljon elävämpi

kuljen entisen kotini kaduilla
siinä paikassa
johon luulin kuuluvani

silmissä
se auringonlasku
josta itseni löysin
mutta
ihmisvirran kasvot
vihaan vääristyvät
kalseiksi kuin huurteiset aamut
kaupunkilaiset
jotka valehtelevat niin
etteivät enää muista
valheittensa kuristavien juurten alta
totuuksia
joita he
epätoivoisena yrittävät peittää

selkä suorassa kulkevaa
tämä tuntematon kaupunki
vihaa kuin ei
muuta osaisikaan

perhonen lentää
irti valheiden verkosta

ja vapaita
tämä maailma vihaa

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Miksi olemme niin väsyneitä?

    Yksi väsymyksemme aiheuttaja on krooninen varovaisuus.

    "Mä oon ihan vitun väsynyt!" "Haluaisin vain nukkua!" Kuulostaako tutulta? Olemme pisteessä, jossa työikäiset ihmiset haukottelevat enemmän kuin vanhukset. Väsymykselle on monta syytä, mutta esittelen nyt yhden lisää. Se on ilmiö nimeltään krooninen varovaisuus. Kun psykologisia koreografioita ja varovaisuuden askelmerkkejä joutuu tarkkailemaan päivittäin, ihmisestä tulee väsynyt.

  • Mihin sinä uskot? Testaa itsesi!

    Mihin uskot?

    Mihin uskot? Mikä sinulle on elämässä tärkeätä? Mitä arvostat? Testaa itsesi! Testi perustuu professori Tatjana Schnellin pitkäaikaiseen tutkimustyöhön Innsbruckin yliopistossa.

  • Aivotutkija: Nämä viisi asiaa kaipaavat kipeimmin muutosta suomalaisessa työelämässä

    Kiire, uni, tehokkuus, tilat ja verkostotyö.

    Kun aivotutkija päästetään katselemaan suomalaista työelämää, tulee mieleen pitkä lista asioita, jotka kannattaisi muuttaa. Aloitetaan tärkeimmistä, kirjoittaa aivotutkija Minna Huotilainen blogissaan. 1. Kiire ja hoppu pois! Lyhytjänteinen asioista toiseen hyppiminen ja jatkuvat keskeytykset eivät päästä aivoja vakaviin töihin, vaan pitävät meidät lillukanvarsien parissa.

Kirjojen Suomi