Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Sadan vuoden talo pääkuva

On mies ja unelma sata vuotta kestävästä talosta. Unelmaa on toteuttamassa joukko rakentamisen ammattilaisia. Sitten alkavat vaikeudet, joille ei näy loppua.
Lue Sadan vuoden talo -blogia ja katso kaikki sarjan jaksot Yle Areenassa.

Sadan vuoden talo -blogi: 10. Miljoona meni, mutta tulipahan Suomen hienoin talo

Mies ja nainen katselevat tyhjää taloa
Mies ja nainen katselevat tyhjää taloa rakennustyömaa

Nykyisin, kun kaikkea tuntuu arvotettavan vain taloudellisin perustein, on hyvä muistaa, että elämä on kuitenkin - ja mielestäni erityisesti - paljon muutakin kuin rahaa. Sain taloprojektin aikana sellaisen elämänkokemuksen, jollaisesta en osannut enää edes haaveilla.

Miljoonia jalkapalloilijana ansainnut George Best tuhlasi lähes koko omaisuutensa peliuransa päätyttyä.

Kun häneltä kysyttiin asiasta, hän totesi käyttäneensä rahoistaan 90 prosenttia naisiin, viinaan, uhkapeliin ja nopeisiin autoihin. Loput hän ilmoitti tuhlanneensa turhuuksiin.

Minun tarinani on monin tavoin toisenlainen jo pelkästään siksi, että en ole koskaan ollut varakas. Enkä tule olemaan. Mutta tuhlaajapoika olen. Olen tuhlannut omaan intohimooni. Taloon.

Enkä pohjoisirlantilaisesta hulivilistä poiketen pistänyt menemään vain omiani, vaan myös rutkasti lainattua rahaa.

Olohuone
Olohuone rakennustyömaa

Iso kattoikkuna
Iso kattoikkuna rakennustyömaa

Karuja lukuja

Hauskanpitoni alkoi lokakuussa 2015, kun rakennusprojektimme käynnistyi vailla tarkkaa budjettia. Jo vuoden loppuun mennessä, runsaassa kahdessa kuukaudessa, olin kuluttanut taloon 89.713,20 euroa.

Siinä vaiheessa työmaalla näkyvää oli saatu kovin vähän aikaiseksi. Vain perustukset.

mitkään hälytyskellot eivät tuossa vaiheessa soineet. Ne kumisivat vasta seuraavan - sumussa menneen - vuoden lopulla. Ja kovaa.

Tosin vaativan talon suunnittelutyö oli pitkällä, mutta mitkään hälytyskellot eivät tuossa vaiheessa soineet. Ne kumisivat vasta seuraavan - sumussa menneen - vuoden lopulla. Ja kovaa.

Modernin näköinen talo ulkoa
Modernin näköinen talo ulkoa rakennustyömaa

Modernilta näyttävä talo ulkoa
Modernilta näyttävä talo ulkoa Kuva: Rajoitettu käyttöoikeus, Yle Kuvapalvelu, kuvapalvelu@yle.fi rakennustyömaa

Toki silloin nähtävillä oli jo paljon enemmän valmista, mutta niin oli kulutettu rahaakin. Vuoden 2016 loppuun mennessä tilikirjat näyttivät jo 825.352 euron summaa. Ja talo oli vielä kesken. Pahasti.

Eikä tähän summaan ollut laskettu kahden tuhannen neliön kulmatonttia. Herra varjele.

Seuraavan puolen vuoden aikana rahaa paloi vielä parisataatuhatta, koska vaativaa talourakkaa ei voinut enää jättää kesken.

Oli mentävä sovitun mukaisesti katkeraan loppuun asti. Päätepysäkille. Ja minä tein sen. Perkele.

Ja minä tein sen. Perkele.
Joukkio miehiä talon edessä
Koko kööri koossa valmistuneen talon edessä. Joukkio miehiä talon edessä Kuva: Rajoitettu käyttöoikeus, Yle Kuvapalvelu, kuvapalvelu@yle.fi rakennustyömaa

Talo on unelmien täyttymys

Yltiöpositiivisena ihmisenä yritän nyt lohduttaa itseäni - ja erityisesti vaimoani - toteamalla, että talo on tehty kestämään sata seuraavaa vuotta.

Ja jos miljoonan ja rapiat jakaa sadalla, tulee yhden vuoden osalle vain runsas kymppitonni. Ei huano, kuten porilainen sanoo.

Kaiken lisäksi olen taloon erittäin tyytyväinen. Lopputulos on unelmieni täyttymys. Siitä tuli valoisa, hiljainen, terveellinen, mukautuva ja vähän energiaa kuluttava tulevaisuuden talo.

Arkkitehtuurin ja arkkitehti Jukka Koivulan upea näyte, vaikka Dale ei sitä myönnäkään. Eikä tule myöntämään. Elinakin sanoo sen olevan Suomen hienoin. Niin hän sanoo.

Sadan vuoden talon timpurit
Uljas timpurijoukkiomme. Sadan vuoden talon timpurit Kuva: Rajoitettu käyttöoikeus, Yle Kuvapalvelu, kuvapalvelu@yle.fi rakennustyömaa

Smile you´re on candid camera

Komeus seisoo isolla metsätontilla suojaten pihaa ulkopuolisilta katseilta, joita tuntuu talon liepeillä olevan päivä päivältä enemmän.

Uteliaimmat eivät ole voineet vastustaa kiusausta ja ovat käyneet kurkkimassa talon sisään.

Talo siis on kuin onkin kiinnostava maamerkki. Onnittelut siitä arkkitehdille. Ja miksei meille muillekin projektissa mukana olleille. Me onnistuimme.

Mies nauraa rakennustyömaalla
Lopussa on helppo hymyillä Mies nauraa rakennustyömaalla rakennustyömaa
Mies lähikuvassa
Mies lähikuvassa rakennustyömaa

Yhtä taloa suurempi kokemus

Tästä päästäänkin asiaan, joka ansaitsee erityisen huomion. Nykyisin, kun kaikkea tuntuu arvotettavan vain taloudellisin perustein, on hyvä muistaa, että elämä on kuitenkin - ja mielestäni erityisesti - paljon muutakin kuin rahaa. Sitä toki on tähän taloon palanut - ja paljon. Myönnän. Ja siksi meillä on ollut taloudellisia murheita.

Silti vaaka kallistuu kaiken tämän huolen ja uurastuksen jälkeen myönteisten kokemusten puolelle, vaikka ei äkkiä uskoisi.

Sain taloprojektin aikana sellaisen elämänkokemuksen, jollaisesta en osannut enää edes haaveilla.

Sain työskennellä paitsi kovan luokan ammattilaisten niin erityisen kiinnostavien Persoonien kanssa. Heistä tuli kavereita. Kaikista.

Opin myös jotain rakentamisesta, rakennuttamisesta ja vänkäämisestä. Ja hermojen hallinnasta. Ja mikä tärkeintä: olen edelleen onnellisesti naimisissa.

Päivääkään en vaihtaisi pois. Tai no, ehkä sen yhden sirkkelöintipäivän.

Päivääkään en vaihtaisi pois. Tai no, ehkä sen yhden sirkkelöintipäivän.
Mies katselee uutta keittiötä
Rakennuttaja huokaisee valmiin urakan äärellä Mies katselee uutta keittiötä rakennustyömaa

Mihin miljoona meni?

Arvelen sarjaa seuranneita kiinnostavan, mihin kaikkeen tuo raha tärvääntyi.

Luonnollisesti suurin yksittäinen menoerä olivat timpuriryhmän työpalkkiot. Timpureiden ja heidän avustajiensa osuus kokonaisbudjetista oli neljännes. Mutta pitää muistaa, että talonrakentajat uurastivat lähes puolitoista vuotta.

Eivätkä he tehneet vain kirvesmieshommia. Ja opastihan yksi heistä töidensä lomassa kaikkia muitakin – kaikissa ammateissa.

Runkorakenneurakointi clt-elementteineen ja töineen pääsi laskutuksessa hopealle. Selkeä kolmonen oli 12 prosentin osuudella sähköurakointi, jonka kokonaissummaa nosti KNX-järjestelmä.

Lämpö-, vesi- ja ilmastointiurakointi maalämpöineen ja tarvikkeineen oli neljänneksi suurin menoerä. Siihen upposi noin kymmenen prosenttia kokonaiskustannuksista.

Miehet keskustelevat terassilla
Erik ja Dale ottavat rennosti. Vänkäys on tauonnut. Miehet keskustelevat terassilla rakennustyömaa
Mies seisoo lähikuvassa talon edessä
Arkkitehti Koivula seisoo valmiin luomuksensa edessä. Mies seisoo lähikuvassa talon edessä rakennustyömaa

Sen jälkeen eniten kului rahaa perustukseen: maansiirtourakointiin, sokkeleihin ja lattioiden betoni- ja kipsivaluihin.

Julkisivun puutavara ja sen maalaus tuli yhteenlaskettuna seuraavana. Arkkitehti- LVI- ja rakennesuunnittelu yhteensä maksoivat seuraavaksi eniten.

Sen jälkeen kulujen järjestys oli: ikkunat, kattoikkunat ja lasiasennustyöt; keittiö- ja kodinhoitohuone; laatoitustyöt tarvikkeineen; rakennuskone- ja telinevuokrat sekä pihatyöt istutuksineen ja laatoituksineen.

Loput tuhlasin parkettiin, takkaan, harjakaisiin, lupiin, rakennussähköön, veteen, rautakauppatavaraan, teräkseen, vakuutusmaksuihin, puutavaraan, oviin, vaneriin, lukkopesiin, heloihin, liukuoviin, listoihin… Ja siihen minulle niin rakkaaseen saunaan. Siellä hermot lepäävät.

Mies näyttää peukkua
Tehty. Mies näyttää peukkua Kuva: Rajoitettu käyttöoikeus, Yle Kuvapalvelu, kuvapalvelu@yle.fi rakennustyömaa

Teksti: Juha-Pekka Ristmeri

Sadan vuoden talo

  • Sadan vuoden talo -blogi: 3. Pää oli räjähtää - 170 000 euroa likosi sateessa

    Välinpitämättömyyden asennevamma on ongelma rakentamisessa

    Seisoin sateesta märkänä työmaalla todistamassa pahimman pelkoni toteutumista. Olin peittelemässä asentajien pystyttämiä seiniä, jotka olivat vielä edellispäivänä olleet kuivia. Nyt piiskaava sadevesi valui niitä pitkin, kun tuuli riepotteli pressuja ja muovisia peitteitä. Suojaus oli jätetty puolitiehen, vaikka saderintaman tiedettiin saapuvan.

  • Sadan vuoden talo -blogi: 4. Olkoon vaikeaa - haluan pienen hiilijalanjäljen

    Luontoystävällisyys oli armoton haaste urakassa

    Kyllä, tavoitteeni on saada sadaksi vuodeksi maamerkki Porin Pietniemeen. Sen sijaan toisenlaisesta jäljestä en niin piittaisi. Hiilijalanjäljestä. En ole juurikaan ennen tätä taloprojektia vaivannut itseäni tällä murheella, mutta talon suunnittelun aikaan huoli luontoäidistä ja vastuu tuleville sukupolville puski ajatuksiini.