Hyppää pääsisältöön

14 merkittävää suomalaista sarjakuvaa vuodelta 2017 – tunnetko nämä?

Vuoden 2017 kotimaiset sarjakuvat
Vuoden 2017 kotimaiset sarjakuvat Kuva: Heidi Gabrielsson/Yle sarjakuva

Kotimaisessa sarjakuvassa julkaistaan valtavirran Fingerporien ohella hämmästyttävä määrä omaperäistä ja kiehtovaa sarjakuvaa. Sarjakuva on elokuvaa keveämpänä ilmaisumuotona erityisen otollinen pelottomiin kerronnallisiin ja visuaalisiin kokeiluihin. KulttuuriCocktail keräsi listan vuoden 2017 tärkeistä sarjakuvista, joista moni on täydellistä marginaalia levikin kannalta. Valinnat ovat sarjakuvataiteilijoiden itsensä suosittelemia.

Emmi Valve: ARMO

Emmi Valveen Armo (Asema kustannus) on raju ja konkreettinen mielisairauden kuvaus. Haastatteluissa Valve on ilmaissut, että kyseessä on tarkkakin omaelämäkerrallinen tarina, mutta Armo on myös kerronnallisesti monimutkainen, tarkkaan käsikirjoitettu 300-sivuinen sarjakuvaromaani.

Valveen ekspressionistinen tyyli syöksyy kohti surrealistisia psykoosikuvia, ja depressiivinen musta vesiväri tuntuu valuvan reunoilta maailman päälle. Armo on kuin kauhuelokuvaa. Päähenkilön sulaminen kalmaiseksi silmättömäksi lihaläjäksi on karmiva kuten myös seksuaalisen väkivallan ja itseinhon kuvaukset.

HUIPPUHETKI: Painajaistunnelman lopettaa päähenkilön herääminen värikylläiseen todellisuuteen ja uudenlaiseen valoisampaan mielentilaan.

Emmi Valveen Armo
Emmi Valveen Armo. Emmi Valveen Armo Kuva: Emmi Valve/Asema mielenterveyshäiriöt

Marko Turunen: ADHD-Sheikki osa 3

Marko Turusen ADHD-Sheikki (Zum Teufel/DAADA) on ehtinyt kolmanteen albumiin, ja neljäs on vielä tulossa. Sarja seuraa levottoman ADHD-Sheikin eroottisia, huumeisia ja väkivaltaisia seikkailuja Suomen ja Ruotsin kriminaalimaailmassa.

Turusen minikokoinen alter ego Muukalainen toimii ikäänkuin ADHD-Sheikin haastattelijana. Turusen tyyliin arkielämän tapahtumat ovat saaneet ilmiasukseen supersankarisarjakuvaa, mangaa ja muuta populaarikulttuurivaikutteista materiaalia.

Yllättävää on, että tämä sarjakuva on myös Ville Pirisen Yhesti yhes paikas -sarjan tavoin kerrottujen tarinoiden piirtämistä. Näkökulmahenkilö “ADHD-Sheikki” onkin skitsofreniasta kärsivä mies ja pikkurikollinen, mutta sairauden kuva paljastuu vasta kolmannen osan lopussa, ja se tietenkin vaikuttaa ADHD-Sheikin uskomattomien kertomusten tulkintaan. Ennen tätä lukijan oletukset ovat laukanneet ties missä.

HUIPPUHETKI: Muukalainen löytää ADHD-Sheikin kaapista skitsofrenialääkettä ja tajuaa, että kyse ei olekaan adhd:sta.

Marko Turusne ADHD-Sheikki.
Marko Turusen ADHD-Sheikki. Marko Turusne ADHD-Sheikki. Kuva: Marko Turunen skitsofrenia

Suvi Ermilä: HAUHO

Suvi Ermilän (Suuri kurpitsa) esikoisteos kuvaa lapsuuden kesää Hauholla kesämökillä. Matti Hagelbergin sarjakuvakurssien yhteydessä syntynyt sarjakuva on omaelämänkerrallinen, ja ainakin ennen julkaisua tekijää mietitytti hieman, miten sukulaiset suhtautuvat teokseen, joka käsittelee suvun sisäisiä suhteita. Hyvin realistinen aihe saa Ermilän käsittelyssä ekspressionistisen tyylin.

Hauho kuvaa pikkutyttöä, jolla on psykologisia ongelmia ja joka on eksynyt mykkyyteen. Mökille saapuu sukulaisia, tunnelma on kireä, ja isän työttömyys on perheessä häpeän aihe. Setä on hassannut rahaa uhkapelissä, mutta hän tuntuu saavan jonkinlaisen yhteyden hiljaiseen tyttöön.

HUIPPUHETKI: Tyttö löytää kuolleeksi luullun hevosen elävänä naapurisaaresta.

Suvi Ermilän Hauho
Suvi Ermilän Hauho. Suvi Ermilän Hauho Kuva: Suvi Ermilä/Suuri Kurpitsa sarjakuva

Matti Hagelberg: LÄSKIMOOSES

Hagelbergin irtonumeroina ilmestyvä scifi-sarjakuva Läskimooses (Kreegah Bundolo) alkoi noin 2011 ”kevyempänä hankkeena”, mutta siitä paisuikin nyt jo 1000 sivun rajapaalun ohittanut massiivinen tarina.

Läskimooses on - paitsi uhkaava taivaankappale - myös postmoderni taidesarjakuva, jossa Hagelberg on kehitellyt oman mytologian ja viittailee Raamattuun, populaarikulttuuriin kuten Egdar Rice Burroughsin Mars -kirjoihin, scifisarjakuviin kuten Flash Gordoniin ja Jack Kirbyn teoksiin sekä dänikenmäiseen rajatietokirjallisuuteen.

Tämä kaikki on nähty sarjakuvassa hieman kimurantin kerrontarakenteen kautta. Kiteytettynä Läskimooseksessa saattaa olla kyse siitä, että kajahtanut, huonossa kunnossa oleva henkilö kertoo kuuntelijalle monipolvista myyttistä tarinaa. Tarinan realistisella tasolla saatetaan olla Kirkkonummella kesämökin kylmätynnyrissä piilossa odottamassa Läskimooses-planeetan törmäystä Maahan.

Hagelberg on yksinkertaistanut Silvia Reginasta tuttua mustavalkoista raapekartonki-tekniikkaansa. Kerronta saattaa vaihtua primitiivisyydestä graafisesti monimutkaisiin valokuvapohjaisiin piirroksiin ja abstrakteihin geometrisiin kuvioihin ja valokuvakollaaseihin. Läskimooses voi olla siis ihan mitä vain, ja voi olla, että sarja ei lopu koskaan – ja se on jo tulevaa klassikkoainesta.

Läskimooses on jakautumassa spinoff-tarinoiksi. Tässä jutussa esiteltävä Tappavat kädet on toinen ja toinen on Hagelbergin Kirkko ja Kaupunki -lehteen tekemä Suomaakansan muinaisusko (alkaa 2018).

HUIPPUHETKI: Numerossa 38 hagelbergmainen parodia Tintin Mustan saaren salaisuudesta ja King Kongista, ja koko numero on rajua visuaalista, nonverbaalista irrottelua.

Matti Hagelbergin Läskimooses
Matti Hagelbergin Läskimooses Kuva: Läskimooses Matti Hagelberg

Leo Kuikka: TAPPAVAT KÄDET

Lehtenä ilmestyvä Tappavat kädet (Kreegah Bundolo) on spinoff-sarja Matti Hagelbergin massiiviselle Läskimooses-sarjakuvalle. Tähän mennessä neljänteen numeroon mennessä yhteys Läskimooseksen myyttiseen scifi-maailmaan ja salaliittoteorioihin on vielä hieman viitteellinen.

Kuikan käsikirjoittama ja piirtämä sarjakuva jatkaa osittain Kuikan aikaisempaa humoristista inhorealistista ja episodista arkikuvausta, mutta uutena ulottuvuutena ovat unennäön mukana kumpuavat historialliset Kiina- ja kung fu -aiheet sekä terrorismi. Stressaantunut yrittäjä Pasi Lihavisto huomaa saavansa yhteyden toiseen todellisuuteen ja pian hänen käsissään on tappavaa kung fu -voimaa.

Kuikan luonnosmainen piirrostyyli on henriktikkasmaista, välttää edelleen lähikuvia, pitäytyy laajoissa ja uutena elementtinä ovat hienosti toimivat taistelukohtaukset. Taidesarjakuvan veteraani Hagelberg osallistuu sarjan tekemiseen havaintojeni mukaan neuvonantajana.

HUIPPUHETKI: Paskahätä pilaa Pasi Lihaviston ja Sauli Niinistön kohtaamisen Linnan juhlissa.

Leo Kuikan Tappavat kädet.
Leo Kuikan Tappavat kädet. Leo Kuikan Tappavat kädet. Kuva: Leo Kuikka Matti Hagelberg

Hans Nissen: SOKEA PISTE

Taidesarjakuvakustantaja Hans Nissen tekee myös itse sarjakuvia. Sokea piste on kokeellinen, mutta silti helppotajuinen sarjakuvavihkonen, jossa aiheena on hänen äitinsä alkoholismi, sokeutuminen ja kuolema. Teksti kertoo, että äiti oli kätkenyt kotitaloon alkoholipitoisia autonpesunesteitä. Tunnelma on surumielinen, kun äidin salattu, yksinäinen arki paljastuu.

Kerronta etenee narratiivisena tekstinä, mutta ei käytä ihmishahmoja, vaan kuvituksena on ruutupaperi, jossa mustattujen neliöiden määrä kasvaa sivu sivulta.

Koko sarjakuvan jujua spoilaamatta voi sanoa, että ruutupaperin valkoisten ja mustien ruutujen merkitys avautuu viimeisellä sivulla tyhjentävästi. Samalla mustien ruutujen määrän kasvu kuvaa totuuden koko kuvan oivaltamista.

HUIPPUHETKI: Kertoja kertoo lakonisesti tylyn muiston: isä on työmatkalla Ruotsissa, äiti makaa kuolleena portailla ja koira on karannut kesäyöhön.

Sokea piste -kansi
Hans Nissen: Sokea piste. Sokea piste -kansi Kuva: Hans Nissen Hans Nissen

Ville Pirinen: YHESTI YHES KYMMENENNES PAIKAS

Pirinen piirtää jo vuosia jatkuneessa Yhesti yhes paikas -sarjakuvassa (Suuri kurpitsa) kuulemiaan humoristisia groteskeja tarinoita ja keskittyy jälleen kuvaamaan erityisesti häpeän tunnetta.

Pirisen sarjakuvissa on mukana yleensä metataso, jossa Pirinen itse sarjakuvahahmona pohtii kerrotun tapahtuman opetusta, uskottavuutta ja muuttumista kulkiessaan eri kertojalta toiselle. Tarinan opetus on usein ”opetus”.

HUIPPUHETKI: Kymmenennessä albumissa nähdään mm. mies kirpputorilla aikaisemmista albumeista tutuntuntuisen ongelman äärellä. Häneltä pääsee märkä pieru ja pylly pitäisi päästä pyyhkimään salaa jossain hyllyjen välissä. Haisupaperin hävittämisestä tulee dilemma. Ja tietenkin juttu siirtyy metatason pohdinnaksi siitä, mikä pointti tällaisen kertomisessa on. Lopulta piirtäjä yhdistelee tapauksen Yuval Noah Hararin Homo Deus -kirjan teoriaan muistin toiminnasta.

Yhesti yhes kymmenennes paikas
Ville Pirisen Yhesti yhes kymmenennes paikas Yhesti yhes kymmenennes paikas Kuva: Suuri kurpitsa Ville Pirinen

Tiitu Takalo: MEMENTO MORI

Tiitu Takalo piirtää omaelämänkerrallisessa sarjakuvassaan kokemuksiaan aivoverenvuodosta, kohtauksesta ja sairaalahoidosta. Upeasti piirretyssä albumimitat saavuttaneessa sarjassa Takalo kuvaa, miten mieli harhautuu ja ajan- ja paikankäsitys hajoaa. Näköisrealismi laajenee harhojen ja näköhäiriöiden maailmaan.

Sarjakuvassa on kirpeääkin terveydenhoitojärjestelmän arvostelua, sillä Takaloa hoitavat lääkärit kohtelevat potilasta kuin esinettä huomioimatta ihmistä. Mutta realistisen kuvauksen kautta käy ilmi, että sairaalassa potilaasta myös välitetään.

Ilmainen Memento mori -sarjakuva löytyy netistä: http://tiitu.sarjakuvablogit.com/tag/memento-mori/

HUIPPUHETKI: Surrealistisessa kuvassa nukkuvan päähenkilön pään sisässä verisuonisto näyttää punaiselta avaruusoliolta tai ukkosmyrskyltä.

Memento mori
Tiitu Takalon Memento mori Memento mori Kuva: Tiitu Takalo Tiitu Takalo

Roope Eronen: JAIKSFUKIN

Roope Eronen on luonut naivistisen ja dadaistisen sarjakuvatuoteperheen Jaiksfukinin, joka sisältää pieniä sarjakuvalehtiä ja jopa värityskirjan. Lehdet tulevat tilaajalle kirjekuorissa, jotka nekin ovat kuvitukseltaan osa Jaiksfukin-maailmaa. Pelkistetysti piirretyssä sarjakuvassa päähenkilönä seikkailevat Roope ja Amanda sekä Jaiksfukin-lintu, joka puhuu omaa kieltään.

Kummallisen hankkeen selvänä esikuvana on ilmeisesti ollut liikemies Mauno Ihantin 1991 perustama Toni Poni, joka oli lapsille suunnattu sarjakuva- ja puuhalehti. Aku Ankan haastajaksi aikonut miljoonapainoksinen lehti kuihtui muutaman numeron ilmestyttyä. Kuti-lehden artikkelissa Roope Eronen kirjoittaa Toni Ponin yllättävästä tarinasta ihailevaan sävyyn.

Metahumoristinen Jaiksfukin on ikäänkuin hyvin pitkälle viety postmoderni vitsi, joka on nielaistava kokonaan ja oikeassa järjestyksessä kirjekuoret avaten.

HUIPPUHETKI: Jaiksfukin-ankka matkustaa Joensuuhun tapaamaan lukijaa, joka tarjoaa olutta, koska lintu jännittää. Faktaruutu opettaa, miten voit kieltäytyä kohteliaasti oluesta.

Roope Erosen Jaiksfukin
Roope Erosen Jaiksfukin. Roope Erosen Jaiksfukin Kuva: Erik Vierkens/Yle postmodernism

Jyrki Heikkinen: HIETASALO

Jyrki Heikkisen sarjakuva-albumia Hietasalo (Poesia) voi ehkä pitää sarjakuvana tai sitten ei, se on rajatapaus joka yhdistää tekstiä ja abstraktiin päin kallistuvaa piirrosta, siis kuvarunoa. Piirrokset ovat vain osittain esittäviä ja kompositiot kollaasimaisia. Mieleen tulee Mika Rätön romaani Mysteerius viiskulma-avain, jossa on samankaltaista kerrontailmaisua mutta myös tarina.

Parin lukemiskerran jälkeenkään kirjasta ei hahmotu narratiivia, vaan siinä kertoja/kokijahahmo hakee runonomaisten ja aforististen havaintojensa inspiraation Hietasalon saaresta Kuopion edustalta. Luontohavainnot sekoittuvat tajunnanvirtaan, materiaali on kuin veden rantaan tuomaa satunnaista hylkytavaraa.

HUIPPUHETKI: Kertoja ei muista kuka meistä on minä. On tapahtunut väsynyttä käsirysyä, mutta kertoja ei muista miksi. Pyykkinarulla liehuu korsetti tai kalsarit.

Jyrki Heikkisen Hietasalo
Jyrki Heikkisen Hietasalo. Jyrki Heikkisen Hietasalo Kuva: Poesia sarjakuva

Pii: PIIN SEIKKAILUT CISMAAILMASSA

Nettisarjakuva Piin seikkailut cismaailmassa tarjoaa tekijänsä Piin mukaan “Sellaista erinomaisen trendikkään suosittua omaelämänkerrallista havainnollista huumoria elämästä yhden muunsukupuolisen transnaisen näkökulmasta.” Piin seikkailut toimii 2–4 ruudun strippisarjakuvan strategialla, eli viimeisessä ruudussa on punchline.

Kantaa ottavan sarjakuvan toistuva aihe on se, miten cissukupuoliset ymmärtävät tahallaan väärin transnaisen elämän ja olosuhteet. Cissukupuolinen tarkoittaa ihmistä, joka kokee sukupuoli-identiteettinsä vastaavan syntymässään määriteltyä sukupuolta, eli cissukupuoliset muodostavat enemmistön kaikista ihmisistä.

Sarjakuva on satiirisella tavalla hauska ja varmasti silmiä avaava, mutta välillä myös mekaanisen ennalta-arvattava.

Ilmainen sarjakuva löytyy osoitteesta: http://piinmaailma.sarjakuvablogit.com/

HUIPPUHETKI: Sote-tematiikkainen strippi, jossa cis-henkilö syyllistää transnaista hormonihoitojen kalleudesta, mutta saa takaisin tiukan vastakommentin.

Piin seikkailut cismaailmassa
Piin seikkailut Cismaailmassa Piin seikkailut cismaailmassa Kuva: Pii sukupuoli

Jyrki Nissinen: Borgtron osa 18

Jyrki Nissinen on sinnikkäästi rakentanut omaa sarjakuvauniversumiaan Borgtron-sarjalla sekä jättikokoisella albumilla Kehittymättömät ufot. Hanketta riivaa samankaltainen laajuus ja “pakkomielteisyys” kuin Hagelbergin Läskimoosesta.

Kalervo Palsan ja undergroundin henkisessä ja piirrostyylillisessä maisemassa reteästi kulkevan Borgtron 18:n teema on viinapullo ja ystävyys. Borgtron-avaruusolio seikkailee palkintomatkalla kuhmolaisella leirintäalueella ja suuttuu portsarille, joka on juonut kaikki Borgtronin viinat. Tarinat ovat brutaalin banaaleja ja siinä piilee yksinkertaisuudessaan koko homman hauskuus.

HUIPPUHETKI: Dorka tiedemies on juottanut karhuille mutageeniä ja näistä tulee kaljaa, naisia ja rokkia rakastavia otsoja, jotka tahtovat syödä Borgtronin.

Jyrki Nissisen Borgtron
Aukeama Jyrki Nissisen Borgtronista. Jyrki Nissisen Borgtron Kuva: Erik Vierkns/Yle Underground

Emmi Nieminen, Johanna Vehkoo: VIHAN JA INHON INTERNET

Sarjakuva voi olla tehokas ja ilmaisuvoimainen journalismin ilmaisumuoto. Niemisen ja Vehkoon albumi Vihan ja inhon internet kuvaa netin karmivaa todellisuutta, jossa yhteiskunnalliseen keskusteluun osaa ottavat naiset joutuvat kiusaamisen, trollaamisen ja uhkailun kohteeksi. Vehkoo on haastatellut niin toimittajia, tutkijoita, taiteilijoita kuin poliitikkojakin sekä myös kiusaajia.

Albumiin koottujen naisten tarinoita yhdistää se kummallinen asia, että vaikka netistä ja puhelimellakin on sadellut törkeitä raiskaus- ja tappouhkauksia, eivät viranomaiset helposti ota asioita tutkittavaksi. Siksi albumin lopussa annetaankin konkreettisia toimintaohjeita, mikäli joutuu trollauksen kohteeksi.

Emmi Niemisen piirtämät hahmot ovat näköisversioita haastatelluista, kuten journalismiin sopiikin. Vesivärien rohkea leikki vie sarjakuvaa pois asiarealismista, ja kuvituksessa on myös onneksi poikettu realismista fantasian puolelle, kiusaajista kasvaa jättimäisiä peikkoja tai he ovat taiteilijan peitolla pomppivia pikku-ukkoja.

HUIPPUHETKI: Maria Petterson kertoo omassa haastattelussaan, että keksi järjestää blogissaan suuren satiirisen vihaviestikilpailun, jossa raati arvosteli hänelle tulleet vihaviestit. Älykkäällä huumorilla vihaa vastaan.

Eri tekijöitä: SIPILÄ-lehti

Tuntemattomien tekijöiden Sipilä-undergroundlehti on ärhäkkä ja vihaisen satiirinen kommentti Sipilän hallituskauden yhteiskunnalliseen ilmapiiriin. Näemme Sipilän vaiheessa YLE-gate/Terrafame/sotesotku: hermoheikko pääministeri potkii salkkuaan, rukoilee vessassa eikä uuden yöasun ostanut vaimo kiihota. Sipilä ja tämän ajan muut poliitikot ovat armottoman, mutta ei kovinkaan älyllisen pilkan kohteena.

Tyylistä tunnistaa tekijöitä, mutta he haluavat selvästikin pysyä tuntemattomina.

HUIPPUHETKI: Lehden kannesta saa pahvisen sipilä-naamarin, ja sisäsivuilla on animetyylinen Chibilä-paperinukke sekä parivaljakosta Halla-aho ja Immonen Twin Peaks- ja Ku klux klan -henkinen pilakuva.

Sipilä-sarjakuva
Anonyymien Sipilä-sarjakuva. Sipilä-sarjakuva Kuva: Erik Vierkens/Yle satiiri

Sarjakuvia suosittelivat: Ville Pirinen, Tiitu Takalo, Marko Turunen, Leo Kuikka, Hans Nissen, Emmi Valve, Tommi Musturi ja Suvi Ermilä. Pelkästään omaa teosta ei saanut suositella. Eniten suositeltiin Armo-teosta. Henkilöt esiintyvät Kulttuuricocktailin dokumenttisarjassa SARJAKUVAELÄMÄÄ, joka tulee Yle Teemalta kesäkuussa 2018.

Kommentit