Hyppää pääsisältöön

Melankolisen nostalgian mestari – mikä tekee Aki Kaurismäen elokuvista tunnettuja ja suosittuja?

Kaurismäen elokuvat Teemalla
Kaurismäen elokuvat Teemalla Kuva: Yle Kuvapalvelu/Harto Hänninen Aki Kaurismäki,elokuvat

Aki Kaurismäki ei ole ainoastaan suomalaisen vaan myös eurooppalaisen elokuvan tunnustettu taituri ja auteur-mestari, jonka tuotanto seisoo jykevänä omassa sarjassaan. Ohjaajan koko tuotanto esitetään talven ja kevään aikana Teemalla. Areenasta elokuvat löytyvät jo 30.12. alkaen.

Aki Kaurismäen elokuvien esityspäivät Teemalla

Teeman lahjapaketit klo 12:

to 28.12.2017 Juha (kinokonserttien lahjapaketissa)
la 30.12.2017 Työläistrilogia: Varjoja paratiisissa, Ariel, Tulitikkutehtaan tyttö
su 31.12.2017 Suomi-trilogia: Kauas pilvet karkaavat, Mies vailla menneisyyttä, Laitakaupungin valot

Kino Suomi tiistaisin n. klo 22 :

2.1.2018 Leningrad Cowboys go America
9.1.2018 Leningrad Cowboys meet Moses
16.1.2018 Pidä huivista kiinni, Tatjana sekä Total Balalaika Show
23.1.2018 I Hired a Contract Killer

Sunnuntaimatineaelokuvat klo 12:

7.1.2018 Rikos ja rangaistus, Calamari Union
14.1.2018 Le Havre
21.1.2018 Boheemielämää
28.2.2018 Hamlet liikemaailmassa

Lauantaina 30.12.2017
kaikki 17 elokuvaa julkaistaan Areenaan ja ne ovat katsottavissa koko ensi vuoden 2018

Aki Kaurismäki on vakiinnuttanut asemansa Euroopan arvostetuimpien elokuvaohjaajien kärkikaartissa. Hän on vanhan ajan käsityöläinen, auteur-tekijä, joka vastaa henkilökohtaisesti elokuviensa käsikirjoituksista, ohjauksesta, näyttelijävalinnoista, visuaalisuudesta ja leikkauksesta. Hänen katseensa läpi suodattuu meille maailma, jollaista kukaan muu ei ole näyttänyt.

Aki Kaurismäki aloitti käsikirjoittajana, ja hän haaveili kirjailijan ammatista. Käsikirjoitukset ja hillitty koominen dialogi isoveli Mikan ensimmäisiin elokuviin sopi elokuvafriikille Akille hyvin. Sitä kautta aukeni portti elokuvien tekemisen maailmaan. Aki Kaurismäen ensimmäinen ohjaus oli veljesten yhdessä tekemä rockdokumentti Saimaa-ilmiö vuonna 1981. Kaksi vuotta myöhemmin valmistui näytelmäelokuva Rikos ja rangaistus.

Esikoisteoksen "kaurismäkeläisyys"

Kaurismäen ura näytelmäelokuvien ohjaajana alkoi kertaheitolla melko korkealta: Dostojevskin Rikoksesta ja rangaistuksesta oli aiemmin ohjattu jo yli 20 elokuvaversiota. Kaurismäki päivitti klassikon tapahtumat oman aikansa Helsinkiin, ja tutki Raskolnikov/Rahikaisen kautta modernin ihmisen ongelmaa.

Omana aikanaan elokuva hämmensi ja ihastutti, sillä se iski yhden sukupolven vieraantuneeseen hermoverkostoon. Öinen Helsinki näytettiin yhtäkkiä kauniina, siellä saattoi vaellella ahdistuksensa ajamana. Rahikaisen tunnot olivat monelle nuorelle tuttuja. Varsinkin parikymppinen opiskeleva yleisö koki Kaurismäen kuvaaman maailman heti omakseen.

Markku Toikka on Kaurismäen Rikoksen ja rangaistuksen Raskolnikov eli Rahikainen.
Markku Toikka, Rikos ja rangaistus (1983) Markku Toikka on Kaurismäen Rikoksen ja rangaistuksen Raskolnikov eli Rahikainen. Kuva: Yle Kuvapalvelu rikos ja rangaistus

Rikos ja rangaistus toimii hyvänä avaimena kaurismäkeläisyyden arvoitukseen, sillä siinä on kiteytyneenä useita aihioita, joista myöhemmin tuli ohjaajan tunnusmerkkejä.

Vaikka elokuva sijoittuu "nykyaikaan", sen miljööt ja tunnelmat henkivät mennyttä maailmaa, film noirin savuisuutta ja autiutta.

Kun Rahikaista esittävä Markku Toikka replikoi, hänen ilmeensä ei värähdäkään. Hän on sisältä turta ja kontaktikyvytön. Hän tarkkailee omia tekemisiään kuin ulkopuolisena. Tästä eleettömyydestä ja hillitystä reagoinnista tuli Kaurismäen elokuvien yleinen näyttelemistyyli, josta hänen tuotantonsa tunnetaan ja tunnistetaan.

Elokuvan kirjallinen lähtökohta on myös leimallisesti kaurismäkeläinen piirre: hänen elokuvissaan leijuu kirjallisuusviitteiden havina, niissä on kulttuurisen sivistyksen kohottava sivumaku. Hän on tehnyt myös kirjafilmatisointeja melko korkeista lähtökohdista: Shakespeare, Henri Murger ja Juhani Aho. Esikoiselokuvassa lanseerataan myös aiheet, joihin ohjaaja usein palaa: epäoikeudenmukaisuus sekä juridinen ja moraalinen ristiriita.

Kaurismäen dialogi on usein tahallisen luonnotonta, kirjakielistä ja oppinutta. Henkilöt ovat pitkään hiljaa, ja lausuvat jokaisen arkisen sanottavansa, kuin se olisi suuri elämänviisaus. Varsinkin uran alkuvaiheissa dialogi toi mieleen käännöselokuvien tiivistetyt tekstitykset, joihin pieni jäykkyys antoi oman koomisen lisänsä.

Absurdit irtiotot

Kaurismäen toinen näytelmäelokuva, Calamari Union (1985), paljasti lisää ohjaajan omaperäisestä ajatusmaailmasta. Koulupoikamainen, absurdi huumori yhdistyi vaihtoehtomusiikkiin ja karismaattisiin rokkareihin. Elokuvassa esiintyi vakionäyttelijöiden lisäksi kymmenkunta aikakauden suosikkimuusikkoa Syrjän veljeksistä Dave Lindholmiin ja Tuomari Nurmioon. Elokuvan mustavalkoisuus lisäsi sen arthouse-viehätystä ja kulttimainetta.

Puntti Valtosen Frank poplarissa ja pilottilaseissaan muiden mukana pankkilainaa takaamassa
Calamari Unionin rokkiposse (1985) Puntti Valtosen Frank poplarissa ja pilottilaseissaan muiden mukana pankkilainaa takaamassa Kuva: Sputnik Oy / Yle calamari union,Teemalauantai
Pirkka-Pekka Petelius ja Elina Salo elokuvassa Hamlet liikemaailmassa.
Pirkka-Pekka Petelius ja Elina Salo, Hamlet liikemaailmassa (1987) Pirkka-Pekka Petelius ja Elina Salo elokuvassa Hamlet liikemaailmassa. Kuva: Yle Kuvapalvelu Pirkka-Pekka Petelius,Elina Salo,Hamlet liikemaailmassa,Aki Kaurismäki

Mustavalkoinen, taiteella flirttaileva absurdin komiikan kokeilu jatkui elokuvassa Hamlet liikemaailmassa(1987), josta jäi eloon muun muassa poikamainen sanaleikki Ham, let me!

Calamarin Unionissa alkanutta irtiottoa, jossa rokkikomiikka yhdistyy roadmovieen, ovat jatkaneet Kaurismäen pitkien leffojen tuotannossa Leningrad Cowboys -komediat vuosina 1989 ja 1994. Ne ovat crazy-komediaa ja rennosti yliampuvaa ränttätänttää, joka raikkaalla tavalla tuulettaa Kaurismäen tuotannon ympärillä leijuvaa paksun melankolisen nostalgian savuverhoa. Bändin kanssa Kaurismäki teki myös tyylikkään sarjan komediallisia musiikkilyhytelokuvia.

Leningrad Cowboys go America
Leningrad Cowboys go America (1989) Leningrad Cowboys go America Kuva: Yle Kuvapalvelu Leningrad Cowboys Go America,Aki Kaurismäki,Leningrad Cowboys
Leningrad Cowboys Meet Mooses
Leningrad Cowboys meet Moses (1994) Leningrad Cowboys Meet Mooses Kuva: Yle Kuvapalvelu Leningrad Cowboys Meet Moses,Aki Kaurismäki
Sakari Kuosmanen musiikkivideossa Rocky VI
Sakari Kuosmanen, lyhytelokuva Rocky VI (1986) Sakari Kuosmanen musiikkivideossa Rocky VI rocky vi
Kuva Leningrad Cowboys -musiikkivideosta These Boots. Ohjaus Aki Kaurismäki.
Mato Valtonen, lyhytelokuva These Boots (1992) Kuva Leningrad Cowboys -musiikkivideosta These Boots. Ohjaus Aki Kaurismäki. leningrad cowboys

Työväenluokkainen luuseritrilogia

Vuonna 1986 syntyi ensimmäinen kaurismäkeläinen täysosuma: Varjoja paratiisissa on kaikin puolin "valmis" Aki Kaurismäki -elokuva. Sen päähenkilöt ovat pienituloisia kaupunkilaisia työläisiä, niin vaatimattomia kuin olisivat oman elämänsä sivuhenkilöitä. Kati Outisen ja Matti Pellonpään esittämien henkilöiden luonteenpiirteet ovat liukuvia, syrjäänvetäytyivä ja katsetta väistäviä. Juuri kun luulet pystyväsi luokittelemaan yleispätevän "Ilonan" tai "Nikanderin", he ovatkin jo hiukan toisenlaisia; ujous on muuttunut päättäväisyydeksi ja jurous lyyrisyydeksi. He ovat kaurismäkeläiset arkkityypit, jotka arjenkaltaisina kulkevat lähes koko tuotannon läpi.

Varjoja paratiisissa asemoitui työväenluokkaisen trilogian avauselokuvaksi: Kaurismäki jatkoi työläismaailman esittelyä elokuvassa Ariel (1988) ja saattoi työläisten tai – kuten hän itse sanoi – "luusereiden" tarinan karuun ja hyytävään päätökseen Tulitikkutehtaan tytössä (1990). Työläistrilogia avaa monia ovia Kaurismäen tuotannon ymmärtämiseen.

Varjoja paratiisissa 1986
Matti Pellonpää ja Kati Outinen, Varjoja paratiisissa (1986) Varjoja paratiisissa 1986 Kuva: Yle Kuvapalvelu Aki Kaurismäki,Matti Pellonpää,Kati Outinen,Varjoja paratiisissa
Ariel 1988
Susanna Haavisto, Eetu Hilkamo ja Turo Pajala, Ariel (1988) Ariel 1988 Kuva: Yle Kuvapalvelu Aki Kaurismäki,Susanna Haavisto,Turo Pajala,Ariel
Iris Rukka (Kati Outinen) ja äiti (Elina Salo). YLE Kuvapalvelu/Kansallinen audiovisuaalinen arkisto
Elina Salo ja Kati Outinen, Tulitikkutehtaan tyttö (1990) Iris Rukka (Kati Outinen) ja äiti (Elina Salo). YLE Kuvapalvelu/Kansallinen audiovisuaalinen arkisto Kuva: YLE Kuvapalvelu/KAVI Teeman Kesäkino,tulitikkutehtaan tyttö

Kaurismäki kunnioittaa työtä ja työn tekemistä, vaikka työ usein kuvataan monotonisena, mekaanisena ja toisteisena, jossain määrin epätyydyttävänä keinona pärjätä yhteiskunnassa. Kaurismäen elokuvien poetiikkaan kuuluu, että työ ja siihen liittyvä välineistö kuvataan hyvinkin dokumentaarisesti, tallentaen, kuin työ olisi prosessi, jonka luonnetta ohjaaja ei pysty ohjaamaan.

Ihmiset Kaurismäki näyttää työläiselokuvissa laajoissa sommitelmissa, joissa on paljon tilaa ja tyhjyyttä. Ikään kuin he olisivat jääneet joukosta. Se saattaa kuvastaa henkilöiden henkistä tyhjyyttä tai yksinäisyyttä, mutta yhtä lailla ympäristöstä riippuen myös ajatusmaailman puhtautta. Kuvat ovat staattisia ja henkilöt vähäeleisiä, joten miljöön merkitys ja värimaailma korostuu entisestään.

Pitkät hiljaiset hetket, lakonisuus ja sommitelmien seisahtuneisuus ovat piirteitä joista Kaurismäen elokuvat ulkomailla tunnistetaan välittömästi: kukaan muu ei käytä noita keinoja niin yltiöpäisen uskaliaasti ja ladatusti. Harva uskaltaa luottaa yhtä vähäeleiseen komiikkaan ja hillittyyn näyttelijäntyöhön.

Trilogia myös vakiinnutti Kaurismäen tavan alleviivata tilanteiden nostalgisuutta vanhahtavan iskelmämusiikin keinoin. Elokuvien ääniraidalla kuullaan muun muassa Olavi Virtaa, Reijo Taipaletta, Topi Sorsakoskea ja Rauli Badding Somerjokea.

Vaietaan vierailla kielillä

Työläistrilogia, ja varsinkin Tulitikkutehtaan tyttö avasi Kaurismäelle ovet kansainvälisiin tuotantoihin. I Hired a Contract Killer (1990) valmistui englanninkielisenä, ja sen päänäyttelijät ovat ranskalaisia ja brittejä. Työttömäksi jäävä virkamies, jota Jean-Pierre Léaud esittää, voisi yhtä hyvin olla Pellonpään tulkitsema uusi puoli Nikander-hahmosta. Vaitonaisuus soveltuu hyvin vilkaspuheisen ranskalaisenkin suuhun, kun hän replikoi englanniksi. Olavi Virran suomenkielinen laulu luo kiehtovaa unenomaisuutta elokuvaan.

I Hired a Contract Killer 1990
Margi Clarke ja Jean Pierre Léaud, I Hired a Contract Killer (1990) I Hired a Contract Killer 1990 Kuva: Yle Kuvapalvelu I Hired a Contract Killer,Aki Kaurismäki,Margi Clarke,Jean-Pierre Léaud
Boheemielämää 1992
Matti Pellonpää ja André Wilms, Boheemielämää (1992) Boheemielämää 1992 Kuva: Yle Kuvapalvelu Boheemielämää,Aki Kaurismäki,Matti Pellonpää,André Wilms

Mustavalkoisen Boheemielämän (1992) kieli on ranska, ja siinä Pellonpään rinnalla näyttelevät Jean-Pierre Léaud sekä André Wilms. Tarina kiertolaisista, joiden elämän täyttää taiteen luomisen tarve ja rahattomuuden kirous, saa kaurismäkeläisen surumielisen komiikan silauksen. Ristiriitojenkin keskellä osattomilla on solidaarisuutta toisiaan kohtaan.

Mustavalkoiset helmet

Kaurismäki palasi tyylipuhtaasti mustavalkoiseen arthouse-komiikkaan pikkuelokuvassa Pidä huivista kiinni, Tatjana (1994). Nostalginen tarina kahdesta jäyhän vähäpuheisesta suomalaismiehestä ja kahdesta eloisasta neuvostonaisesta jatkaa kauniisti Calamarin Unionin ja Hamletin linjoilla, niin erilaisia kuin elokuvien aihepiirit ovatkin. Romanttinen nostalgia ja pienen ihmisen haavoittuvuus ovat Kaurismäen komiikassakin täysimääräisinä läsnä.

Pidä huivista kiinni, Tatjana 1994
Mato Valtonen, Matti Pellonpää, Kirsi Tykkyläinen ja Kati Outinen, Pidä huivista kiinni, Tatjana (1994) Pidä huivista kiinni, Tatjana 1994 Kuva: Yle Kuvapalvelu Aki Kaurismäki,Matti Pellonpää,Kati Outinen,Mato Valtonen,Pidä huivista kiinni, Tatjana,Kirsi Tykkyläinen

Tatjanan tapahtuma-aika on jälleen epämääräinen lähimenneisyys, 1960-luku, jota voi yhtä hyvin nimittää kaurismäkeläiseksi aikavyöhykkeeksi. Hänen elokuvissaan ei nähdä nykytekniikkaa, ei nykyautoja tai -kulkuneuvoja, ei nykymuodin mukaista pukeutumista tai sisustusta. Ravintolat ja muut julkiset tilat elokuvissa ovat peräisin pikemminkin ohjaajan teini-iän kokemuksista kuin reaalimaailmasta. Niiden pääosien henkilöt ovat ohjaajansa ikäluokkaa, nuorisokuvaukset jäivät sinne minne ohjaajan omakin nuoruus, 1980-luvulle.

Tatjanan jälkeen Kaurismäki alkoi työstää maineikasta Suomi-trilogiaansa, mutta sen keskellä valmistui jälleen mustavalkoinen taide-elokuva, kunnianosoitus mykkäelokuvien perinteelle ja suomalaiselle kirjallisuudelle. Juhani Ahon Juha-romaani on Kaurismäen käsissä ajautunut samaan maailmaan, jossa Tatjana pitää huivistaan huolta ja Frankit vaeltavat kaupungin yössä.

Kaurismäkeläiselle aikavyöhykkeelle sijoittuva Juha (1999) on yltiöromanttinen tarina siitä, kuinka maaseudun viattomuus turmeltuu rumassa kaupallisuuden maailmassa. Mykässä kerronnassa ohjaajan ja kuvaajan saumaton estetiikka saavuttaa korumaisen kauneuden.

Aki Kaurismäen Juha 1999
Kati Outinen ja Sakari Kuosmanen, Juha (1999) Aki Kaurismäen Juha 1999 Kuva: Yle Kuvapalvelu Aki Kaurismäki,Kati Outinen,Sakari Kuosmanen,Juha

Suomi-trilogian selviytyjät

Suomi-trilogia Kauas pilvet karkaavat (1996), Mies vailla menneisyyttä (2002) ja Laitakaupungin valot(2006) on ohjaajan "luuseritrilogiaksi" nimeämän työläiselokuvien sarjan rinnakkaisteos, jota voisi tiettyyn rajaan saakka nimittää vaikka "selviytyjätrilogiaksi".

Kauas pilvet karkaavat
Kati Outinen ja Sakari Kuosmanen, Kauas pilvet karkaavat (1996) Kauas pilvet karkaavat Kuva: Yle Kuvapalvelu Aki Kaurismäki,Kati Outinen,Sakari Kuosmanen,Kauas pilvet karkaavat,Aki Kaurismäen Suomi-trilogia
Hannibal (Tähti-koira), M (Markku Peltola) ja Irma (Kati Outinen) elokuvassa Mies vailla menneisyyttä
Laika, Markku Peltola ja Kati Outinen, Mies vailla menneisyyttä (2002) Hannibal (Tähti-koira), M (Markku Peltola) ja Irma (Kati Outinen) elokuvassa Mies vailla menneisyyttä Kuva: Sputnik Oy Mies vailla menneisyyttä,teeman elokuvat
Laitakaupungin valot 2006
Janne Hyytiäinen ja Maria Järvenhelmi, Laitakaupungin valot (2006) Laitakaupungin valot 2006 Kuva: Yle Kuvapalvelu Laitakaupungin valot,Aki Kaurismäki,Maria Järvenhelmi,Janne Hyytiäinen

Kolmen elokuvan polttopisteessä ovat lamanjälkeisen Suomen kipupisteet: työttömyys, asunnottomuus ja syrjäytyminen. Trilogian kahdessa ensimmäisessä elokuvassa vaikeudet selätetään, perustetaan oma ravintola, järjestetään tanssit ja tartutaan rakkauden voimalla elämänreunoista kiinni. Kolmannen elokuvan rakkaudettomassa yksinäisyydessä selviytyminen ei enää onnistukaan.

Työläsitrilogian päätösosa Tulitikkutehtaan tyttö karisti kaiken turhan romantiikan työläiskuvauksista: se oli lohduton ja tyly elokuva. Samoin Suomi-trilogian päätöselokuva Laitakaupungin valot vie aiempia osia leimanneelta survival-mentaliteetilta maton jalkojen alta. Kun yhteisö ei enää auta, ja lähipiiri koostuu vain hyväksikäyttäjistä ja pettureista, luisumista on ilmeisen mahdoton pysäyttää. Elokuvan tunnelma on lohduton ja vääjäämätön. Yksin ei voi pärjätä.

Satamat ja pakolaisongelma

Uusimmissa satamakaupunkeihin sijoittuvissa elokuvissaan Kaurismäki on siirtynyt harppauksen verran globaalimpien ongelmien suuntaan. Nationalismin noustessa hän riisuu ihmisyyden ongelmilta kansalliset tunnukset, ja keskittyy itse ongelmiin, joita edelleen ovat epäoikeudenmukaisuus, osattomuus ja syrjäytyminen. Elokuvien ihmisissä on syvää inhimillisyyttä, mutta vasta ulkopuolinen hätä havahduttaa irti omista arjen murheista. Le Havressa (2011) herättäjänä toimii alaikäinen pakolaispoika Idrissa, jota omaa elämäänsä ja vaimonsa sairautta pakeneva kirjailija sitoutuu auttamaan.

Le Havre
André Wilms ja Kati Outinen, Le Havre (2011) Le Havre Kuva: Future Film
Khaled (Sherwan Haji) sitter på en säng i en flyktingscentral och ser ut genom fönstret.
Sherwan Haji, Toivon tuolla puolen (2017) Khaled (Sherwan Haji) sitter på en säng i en flyktingscentral och ser ut genom fönstret. Kuva: Malla Hukkanen / © Sputnik Oy

Saman tarinan aikuisversio, satamatrilogian toinen osa Toivon tuolla puolen (2017), näyttää vielä konkreettisemin omasta itsestään irtiottoa yrittävän keski-ikäisen miehen, joka löytää uuden sisällön auttaessaan maasta karkotettua pakolaista Khaledia. Le Havren loppuratkaisu on sovinnollinen ja toiveikas, Toivon tuolla puolen jättää loppuratkaisun avoimeksi.

Epäilemättä tämän satamatrilogian kolmososa, milloin ikinä se valmistuukaan, on pessimismissään lohduton. Siitä huolimatta, Chaplinin tavoin, Kaurismäki saa pilven reunan aina hehkumaan hopeista valoa, ja epätoivon keskelläkin katsojan kasvoille nousee hellä hymy.

Aki Kaurismäki kertoo Le Havre -elokuvan tekemisestä.
Aki Kaurismäki kertoo Le Havre -elokuvan tekemisestä. Kuva: Yle Kuvapalvelu Aki Kaurismäki,Le Havre
  • Aleksei German kuvasi Neuvostoliiton kipeitä aikakausia

    Venäläisen elokuvaohjaaja Aleksei Germanin syntymästä tulee

    Venäläisen elokuvaohjaaja Aleksei Germanin syntymästä tulee kuluneeksi 80 vuotta 20.7. Teema julkaisee tuona päivänä Areenaan neljä Germanin ohjaamaa elokuvaa: Seitsemäs kiertolainen, Teiden vartiointi, Kaksikymmentä päivää ilman sotaa ja Ystäväni Ivan Lapshin ja näistä elokuvista Teiden vartiointi saa myös tv-esityksen Teemalla torstain Kino Klassikossa 26.7.

  • Maailman vanhin ratsastuskilpailu on elävää historiaa ja siekailematonta korruptiota

    Historiallinen Palio on Sienan kaupungin sydän

    Kahdesti vuodessa Italian Sienan kaupungissa käydään maailman vanhin ratsastuskilpailu – Palio. Cosima Spenderin dokumentti paljastaa tapahtuman juonittelun, korruption ja ratsastajien valmistautumiset strategioineen. Teeman kuukauden dokumentti sunnuntaina 1.7. klo 12.00. Areenassa 60 päivää Koko Sienan kansa on saapunut keskiaikaisen kaupungin torille seuraamaan suurta hevoskilpailua.

  • Ingmar Bergman 100 vuotta Yle Teemalla ja Femillä

    2018 on ruotsalaisen mestariohjaajan juhlavuosi

    Ingmar Bergmanin juhlavuotta 2018 vietetään sekä Teemalla että Femillä elokuvien, dokumenttien ja keskustelujen merkeissä. Juhlavuoden vietto alkaa heinäkuussa.

  • Kolme ajattelijaa: Marx, Nietzsche, Freud

    Miten näiden uranuurtajien perintö näkyy nykyajassa?

    Nämä miehet muuttivat maailmantaloutta, kyseenalaistivat yhteiskuntaa ja porautuivat ihmismieleen. Millaisessa maailmassa Marx, Nietzsche ja Freud elivät, keitä he olivat ja miten he vaikuttavat nykyajassa? Kolmeosaisessa sarjassa brittiläinen historioitsija Bettany Hughes esittelee kolme ajattelijaa, joiden ideat muovasivat modernia maailmaa.

Yle Teema