Hyppää pääsisältöön

Runous elää ajassa, samoin "Tämän runon haluaisin kuulla"

Pietari Kylmälä ja Kaisa Pulakka
Pietari Kylmälä ja Kaisa Pulakka Kuva: Yle Tämän runon haluaisin kuulla,kaisa pulakka

Ylen 50-vuotias runo-ohjelma "Tämän runon haluaisin kuulla" pitää kiinni perinteistään ja reagoi samalla ajan muutoksiin. Ohjelmaa luotsaavat toimittajat Kaisa Pulakka ja Pietari Kylmälä paljastavat näkemyksensä ohjelman tulevaisuudesta.

Maailma myllertää muutoksissa. Tai niin ainakin sanotaan. Silti jotkin asiat pysyvät samoina ja luovat turvallisuuden tunnetta. Esimerkiksi Yle Radio 1:n toiveruno-ohjelmaan Tämän runon haluaisin kuulla voi yhä soittaa tai lähettää toiveen runonlausujille.

Mutta tosiasiassa ohjelma ei ole täysin sama kuin 1960-luvulla. Ohjelma on muuttunut siinä missä runouskin. Samoin tavat esittää runoja ovat muuttuneet ja muuttuvat jatkossakin.

– Runous oli aikoinaan ylevää ja pateettista toimintaa. Nyt runoja voi lausua radiossa vähän rennomminkin, leikillisemmin, toimittaja Kaisa Pulakka sanoo.

Erityisen arvon ohjelmalle tuo soittajien henkilökohtainen suhde runoihin

Muutoksista huolimatta ohjelman veikeä perusidea on pysynyt samana: ihmiset saavat toivoa, minkä runon he haluaisivat kuulla ääneen luettuna. Se on nykynäkökulmasta trendikästä, sillä nykyinen media tähtää yhteisöllisyyteen ja vuorovaikutukseen.

– Kun me nyt sanomme ohjelmaa yhteisöllisen radion tekemiseksi, niin sehän kuulostaa uudenaikaisemmalta asialta, kuin mitä se on, toimittaja Pietari Kylmälä leukailee.

Ohjelma jatkaa jalkautumista runotapahtumien keskuuteen

Erityisen arvon ohjelmalle tuo Kaisa Pulakan mukaan soittajien henkilökohtainen suhde runoihin. Usein niihin liittyy merkityksellisiä tarinoita. Joku on esimerkiksi miettinyt yhtä tiettyä runoa aina koiransa kanssa lenkkeillessään, ja kun koira on kuollut, hän on tahtonut kuulla runon radiossa.

Tulevaisuudessa Tämän runon haluaisin kuulla jatkaa myös jalkautumista runotapahtumien keskuuteen.

– Jalkautuminen on tärkeää, sillä Suomessa on laaja, kupliva ja energinen esittävän runouden skene, Pietari Kylmälä sanoo.

Vetreä 50-vuotias

Ensimmäisen kerran Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelma lähetettiin lokakuussa 1967, siis 50 vuotta sitten. Ohjelman perustaja ja ensimmäinen toimittaja oli Mirjam Polkunen, joka myöhemmin toimi Yleisradiossa myös Radioteatterin päällikkönä. Polkusen jälkeen juontajina ovat olleet Juha Virkkunen, Satu Koskimies, Pekka Milonoff, Tarleena Sammalkorpi ja Eeva Luotonen. Nykyiset toimittajat ovat Kaisa Pulakka ja Pietari Kylmälä.

Kuuntele Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelman 50-vuotisjuhlalähetys lauantaina 23.12.2017 klo 19.03 Yle Radio 1 -kanavalta tai Yle Areenasta. Kuuntelijoiden runotoiveita lausuvat Jarmo Heikkinen ja Ella Pyhältö. Lähetyspäivänä runopuhelin aukeaa klo 18 tutussa numerossa 09 144800. Toiveita voi lähettää myös etukäteen sähköpostilla toive.runot@yle.fi tai postitse PL79, 00024 Yle. Yhteystiedot mukaan!

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • 2018 on ihmiskunnan historian kiinnostavin vuosi

    Tutkimusmatkalle pääsee mukaan pysymällä hengissä!

    Ikinä ennen ei ole ollut näin hykerryttävän kiinnostavaa aikaa olla elossa - koska tiede! Tekniikan kehitys tapahtuu nopeammin kuin koskaan ja tutkimusmatkalle pääsee mukaan vain pysymällä hengissä, kirjoittaa biotekniikan tohtori Lauri Reuter blogissaan. Koko tammikuu on listattu viime vuoden saavutuksia ja maalailtu trendejä seuraavalle.

  • Synkin hetki kuvaa Britannian kohtalonhetkiä – Yksi kohtaus melkein pilaa Churchill-elokuvan

    Synkin hetki (Darkest Hour) luottaa populismiin

    Dunkirkin eli Dunkerquen evakuointioperaatio Dynamo on Britannialle samaa kuin meille talvisota, häviön partaalta koko valtakunnan pelastanut onnistunut myyttinen sotaoperaatio, josta tehdään yhä uudestaan elokuva. Juuri nyt Brexitin ollessa kuuma neuvottelukysymys yleisöjä lämmittelee Synkin hetki (Darkest Hour), jossa Winston Churchill pelastaa Britannian. Mutta antaako elokuva Churchillista oikean kuvan?

Kirjojen Suomi