Hyppää pääsisältöön

Utön saarella muistellaan yhä järkyttävää haaksirikkoa

Lehtileike Park Victoryn haaksirikosta
Alus upposi Utön edustalla jouluaattona vuonna 1947 Lehtileike Park Victoryn haaksirikosta Kuva: Minna Pyykkö hylky,uppoaminen,Minna Pyykkö

Vuonna 1947 Utön saarelaiset nauttivat lähes unenomaisen kauniista jouluyöstä. Aattoilta oli poikkeuksellisen kirkas ja tyyni. Mutta sitten sää muuttui – pikkupakkanen vaihtui raivoavaan lumimyrskyyn. Myrskyn kouriin jäi myös amerikkalainen höyryalus Park Victory ja sen miehistö.

"Näissä vesissä on ihme, että kukaan pelastui", toteaa Allen Zepp Junior. Hän on uponneen Park Victory -aluksen kapteenin poika, jonka perhettä Minna Pyykkö haastatteli helteisenä heinäkuun päivänä Utön saarella.

Kun ankkuri petti ja laiva ajautui karille, suurin osa aluksen miehistöstä oli jo nukkumassa. He joutuivat syöksymään pelastusveneisiin paljain jaloin, ilman päällysvaatteita. Utön saarelle saatiin pelastettua 38 merimiestä, mutta kymmenen menetettiin.

Isäni ei koskaan kertonut onnettomuudesta

Sukeltajia veneessä.
Aluksen kapteenin poika ja sukulaiset lähdössä sukeltamaan hylylle Sukeltajia veneessä. Kuva: Minna Pyykkö sukellus,hylky,Minna Pyykkö

Haaksirikko on Utön saaressa legenda ja osa saaren historiaa, mutta laivan kapteenin perheessä Amerikassa tapahtumasta ei ole puhuttu mitään. Onnettomuus tuli Zeppin perheen tietoon vasta kapteenin kuoltua.

– Isäni ei koskaan kertonut onnettomuudesta. Kuulin siitä vasta 15 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Sisarenpoikani törmäsi tarinaan netissä ja asia alkoi selvitä meille vähitellen, Allen Zepp Junior kertoo.

– Luulen, että isä ei koskaan kertonut meille onnettomuudesta, koska hän koki olevansa vastuussa siitä. Hän oli vanhanajan merikapteeni, joka menetti haaksirikossa kymmenen miestä. Se oli hänelle valtava menetys.

Ennen sukellusta pojan ajatukset ovat melko sekavat.

– En tiedä mitä odottaa. Ainut mitä ajattelen on, että jos isäni olisi tuona yönä kuollut, ei minuakaan olisi.

Kapteeni Zeppin poika ja leski
Allen Zepp Junior ja Wilma Zepp Kapteeni Zeppin poika ja leski Kuva: Jouko Moisala hylky,uppoaminen,Minna Pyykkö

Aluksen kapteeni on kuollut jo vuosikymmeniä sitten, mutta hänen 96-vuotias leskensä Wilma Zepp sekä poikansa ja lapsenlapsensa halusivat tulla käymään Utössä tapaamaan saarelaisia.

– Miestäni pyydettiin ottamaan Park Victory komentoonsa vain muutamia tunteja ennen lähtöä. Se ei ollut hänen aluksensa, vaikka Victory-alukset olivatkin hänelle muuten tuttuja. Myös miehistö oli uusi ja tuntematon, Wilma Zepp selvittää.

– On liikuttavaa tavata nainen, joka oli pelastamassa mieheni hengen. Tämä käyntimme Utön saarella ikään kuin sulkee erään luvun perheemme historiassa ja se on tärkeää.

Park Victoryn tarina on siis kertomus myös salaisuudesta ja siitä, miten paitsi meri, mutta myös mieli säilöö muistoja.

Kohtalokas jouluyö

Park Victory satamassa.
Höyryalus Park Victory Park Victory satamassa. Kuva: Jouko Moisalan arkisto laivat,hylky,Minna Pyykkö

Jouluyönä 1947 Utössä toimitettiin hälytys – 144 metrinen amerikkalainen höyryalus matkalla Helsinkiin on ajanut karille saaren edustalla. Kaikki saarelle sijoitettu sotaväki ja saarelaiset hälytettiin pelastustöihin. Tuuli oli niin kova, että rantaan ei päässyt kävelemällä, vaan sankassa lumipyryssä oli kontattava perille. Miehet lähtivät pelastustoimiin oman henkensä uhalla. Yksi rohkeimmista oli Torvald "Tolle" Sjöberg.

Kun ensimmäiset miehet oli saatu rantaan, merelle lähdettiin uudestaan. Pieneltä luodolta pelastettiin soutuveneellä vielä useita miehiä henkihieverissä.

Jossain vaiheessa yötä Park Victoryn koneet pysähtyivät, valot sammuivat ja alus upposi 20 minuutissa. Konehuoneessa kello on pysähtynyt aikaan 02.53. Viimeisenä laivan jättivät kapteeni Zepp ja kolme muuta miehistön jäsentä.

Utö antoi haaksirikkoisille suojan

Utön asukkaat muistelevat haaksirikkoa.
Hanna ja Solveig Kovanen Utön asukkaat muistelevat haaksirikkoa. Kuva: Minna Pyykkö hylky,uppoaminen,Utö,Minna Pyykkö

Aluksen miehistö oli niin huonossa kunnossa, että heidät jouduttiin suurelta osin kantamaan maihin. Monet utöläiset majoittivat puolialastomia, paljasjalkaisia haaksirikkoutuneita koteihinsa. Saarelta löytyy edelleen muutama henkilö, jotka ovat kokeneet tuon jouluyön tragedian. Solveig Kovanen oli tuolloin 17-vuotias lukiolainen.

– Minä kannoin tajuttoman kapteeni Zeppin selässäni kotiimme. Lunta oli kainaloihin asti. Valvoin hänen sänkynsä vieressä ja kun kapteeni vähän virkosi, hän luuli, että oli päässyt taivaaseen ja minä olin enkeli, Solveig muistelee.

– Kun kapteenille kerrottiin, että osa miehistä oli menehtynyt, hän itki niin kuin pieni lapsi.

Miehistölle saatiin vaatteita saarelle sijoitetulta Suomen armeijalta ja laivan aasialaiselle pursille löytyi kengiksi Utön majakkamestarin rouvan korkeakorkoiset saapikkaat.

Amerikkalaiset eivät unohtaneet pelastajiaan

Park Victoryn muistomerkki, kynttelikkö, Utössä
Park Victoryn muistomerkki Utön kappelissa Park Victoryn muistomerkki, kynttelikkö, Utössä Kuva: Minna Pyykkö muistomerkki,Utö,Kynttilänjalka,Minna Pyykkö

Myöhemmin Amerikasta kyllä muistettiin utöläisiä. Vaatteita, kahvia, sokeria – sota-ajan Suomessa lahjat tulivat tarpeeseen.

Utön saarelaiset päättivät kuitenkin maksaa Amerikasta lähetetystä kahvista ja sokerista. Niistä kerätyillä rahoilla he teettivät haaksirikon muistomerkin – kymmensakaraisen hopeisen kynttelikön. Joka joulu Solveig ja Hanna Kovanen käyvät Utön kappelissa sytyttämässä kynttilät Park Victoryn haaksirikossa kuolleiden muistolle.

Siitä alkaa Utön saaren joulurauha.

Kuuntele radio-ohjelma Yle Areenasta:
Minna Pyykön Maailma: Park Victoryn Kohtalokas Jouluyö

LISÄÄ AIHEESTA:

Utö - merenkulkijoiden turma ja turvasatama

Utö, Suomen eteläisin asuttu saari

Lillharu, Park Victoryn haaksikon tapahtumapaikka

Yle Luonto – liity joukkoomme Facebookissa!

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Siperian metsäpalot jatkuvat – miten luonto selviää liekeistä?

    13 miljoonaa hehtaaria metsää on jo palanut tänä vuonna.

    Siperian metsäpaloja ei ole saatu vieläkään hallintaan, vaan ne jatkavat leviämistään. Venäjällä on palanut metsää tämän vuoden aikana jopa 13 miljoonaa hehtaaria. Eläimille ja kasveille metsäpalot merkitsevät dramaattisia muutoksia, joista toipumiseen menee vuosikausia. Pohjoisella pallonpuoliskolla roihuaa tällä hetkellä niin Pohjois-Amerikassa kuin Venäjällä.

  • Majava – metsänomistajan riesa vai ahkera luonnonsuojelija?

    Majavien läsnäolo hyödyttää muita eläimiä.

    Metsiemme uuttera eläininsinööri majava työskentelee ahkerasti luonnon monimuotoisuuden puolesta. Tuore tutkimus paljastaa, että majavalammilla elää lähes kaksi kertaa enemmän nisäkäslajeja kuin tavallisilla metsälammilla. Myös nisäkkäiden yksilömäärä on isompi. Eikä tässä vielä kaikki: majavien läsnäolo hyödyttää kaloja, sammakoita, hyönteisiä ja vesilintuja.