Vuonna 1947 Utön saarelaiset nauttivat lähes unenomaisen kauniista jouluyöstä. Aattoilta oli poikkeuksellisen kirkas ja tyyni. Mutta sitten sää muuttui – pikkupakkanen vaihtui raivoavaan lumimyrskyyn. Myrskyn kouriin jäi myös amerikkalainen höyryalus Park Victory ja sen miehistö.
"Näissä vesissä on ihme, että kukaan pelastui", toteaa Allen Zepp Junior. Hän on uponneen Park Victory -aluksen kapteenin poika, jonka perhettä Minna Pyykkö haastatteli helteisenä heinäkuun päivänä Utön saarella.
Kun ankkuri petti ja laiva ajautui karille, suurin osa aluksen miehistöstä oli jo nukkumassa. He joutuivat syöksymään pelastusveneisiin paljain jaloin, ilman päällysvaatteita. Utön saarelle saatiin pelastettua 38 merimiestä, mutta kymmenen menetettiin.
Isäni ei koskaan kertonut onnettomuudesta
Haaksirikko on Utön saaressa legenda ja osa saaren historiaa, mutta laivan kapteenin perheessä Amerikassa tapahtumasta ei ole puhuttu mitään. Onnettomuus tuli Zeppin perheen tietoon vasta kapteenin kuoltua.
– Isäni ei koskaan kertonut onnettomuudesta. Kuulin siitä vasta 15 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Sisarenpoikani törmäsi tarinaan netissä ja asia alkoi selvitä meille vähitellen, Allen Zepp Junior kertoo.
– Luulen, että isä ei koskaan kertonut meille onnettomuudesta, koska hän koki olevansa vastuussa siitä. Hän oli vanhanajan merikapteeni, joka menetti haaksirikossa kymmenen miestä. Se oli hänelle valtava menetys.
Ennen sukellusta pojan ajatukset ovat melko sekavat.
– En tiedä mitä odottaa. Ainut mitä ajattelen on, että jos isäni olisi tuona yönä kuollut, ei minuakaan olisi.
Aluksen kapteeni on kuollut jo vuosikymmeniä sitten, mutta hänen 96-vuotias leskensä Wilma Zepp sekä poikansa ja lapsenlapsensa halusivat tulla käymään Utössä tapaamaan saarelaisia.
– Miestäni pyydettiin ottamaan Park Victory komentoonsa vain muutamia tunteja ennen lähtöä. Se ei ollut hänen aluksensa, vaikka Victory-alukset olivatkin hänelle muuten tuttuja. Myös miehistö oli uusi ja tuntematon, Wilma Zepp selvittää.
– On liikuttavaa tavata nainen, joka oli pelastamassa mieheni hengen. Tämä käyntimme Utön saarella ikään kuin sulkee erään luvun perheemme historiassa ja se on tärkeää.
Park Victoryn tarina on siis kertomus myös salaisuudesta ja siitä, miten paitsi meri, mutta myös mieli säilöö muistoja.
Kohtalokas jouluyö
Jouluyönä 1947 Utössä toimitettiin hälytys – 144 metrinen amerikkalainen höyryalus matkalla Helsinkiin on ajanut karille saaren edustalla. Kaikki saarelle sijoitettu sotaväki ja saarelaiset hälytettiin pelastustöihin. Tuuli oli niin kova, että rantaan ei päässyt kävelemällä, vaan sankassa lumipyryssä oli kontattava perille. Miehet lähtivät pelastustoimiin oman henkensä uhalla. Yksi rohkeimmista oli Torvald "Tolle" Sjöberg.
Kun ensimmäiset miehet oli saatu rantaan, merelle lähdettiin uudestaan. Pieneltä luodolta pelastettiin soutuveneellä vielä useita miehiä henkihieverissä.
Jossain vaiheessa yötä Park Victoryn koneet pysähtyivät, valot sammuivat ja alus upposi 20 minuutissa. Konehuoneessa kello on pysähtynyt aikaan 02.53. Viimeisenä laivan jättivät kapteeni Zepp ja kolme muuta miehistön jäsentä.
Utö antoi haaksirikkoisille suojan
Aluksen miehistö oli niin huonossa kunnossa, että heidät jouduttiin suurelta osin kantamaan maihin. Monet utöläiset majoittivat puolialastomia, paljasjalkaisia haaksirikkoutuneita koteihinsa. Saarelta löytyy edelleen muutama henkilö, jotka ovat kokeneet tuon jouluyön tragedian. Solveig Kovanen oli tuolloin 17-vuotias lukiolainen.
– Minä kannoin tajuttoman kapteeni Zeppin selässäni kotiimme. Lunta oli kainaloihin asti. Valvoin hänen sänkynsä vieressä ja kun kapteeni vähän virkosi, hän luuli, että oli päässyt taivaaseen ja minä olin enkeli, Solveig muistelee.
– Kun kapteenille kerrottiin, että osa miehistä oli menehtynyt, hän itki niin kuin pieni lapsi.
Miehistölle saatiin vaatteita saarelle sijoitetulta Suomen armeijalta ja laivan aasialaiselle pursille löytyi kengiksi Utön majakkamestarin rouvan korkeakorkoiset saapikkaat.
Amerikkalaiset eivät unohtaneet pelastajiaan
Myöhemmin Amerikasta kyllä muistettiin utöläisiä. Vaatteita, kahvia, sokeria – sota-ajan Suomessa lahjat tulivat tarpeeseen.
Utön saarelaiset päättivät kuitenkin maksaa Amerikasta lähetetystä kahvista ja sokerista. Niistä kerätyillä rahoilla he teettivät haaksirikon muistomerkin – kymmensakaraisen hopeisen kynttelikön. Joka joulu Solveig ja Hanna Kovanen käyvät Utön kappelissa sytyttämässä kynttilät Park Victoryn haaksirikossa kuolleiden muistolle.
Siitä alkaa Utön saaren joulurauha.
Kuuntele radio-ohjelma Yle Areenasta:
Minna Pyykön Maailma: Park Victoryn Kohtalokas Jouluyö
LISÄÄ AIHEESTA:
Utö - merenkulkijoiden turma ja turvasatama
Utö, Suomen eteläisin asuttu saari
Lillharu, Park Victoryn haaksikon tapahtumapaikka
