Hyppää pääsisältöön

Utön saarella muistellaan yhä järkyttävää haaksirikkoa

Lehtileike Park Victoryn haaksirikosta
Alus upposi Utön edustalla jouluaattona vuonna 1947 Lehtileike Park Victoryn haaksirikosta Kuva: Minna Pyykkö hylky,uppoaminen,Minna Pyykkö

Vuonna 1947 Utön saarelaiset nauttivat lähes unenomaisen kauniista jouluyöstä. Aattoilta oli poikkeuksellisen kirkas ja tyyni. Mutta sitten sää muuttui – pikkupakkanen vaihtui raivoavaan lumimyrskyyn. Myrskyn kouriin jäi myös amerikkalainen höyryalus Park Victory ja sen miehistö.

"Näissä vesissä on ihme, että kukaan pelastui", toteaa Allen Zepp Junior. Hän on uponneen Park Victory -aluksen kapteenin poika, jonka perhettä Minna Pyykkö haastatteli helteisenä heinäkuun päivänä Utön saarella.

Kun ankkuri petti ja laiva ajautui karille, suurin osa aluksen miehistöstä oli jo nukkumassa. He joutuivat syöksymään pelastusveneisiin paljain jaloin, ilman päällysvaatteita. Utön saarelle saatiin pelastettua 38 merimiestä, mutta kymmenen menetettiin.

Isäni ei koskaan kertonut onnettomuudesta

Sukeltajia veneessä.
Aluksen kapteenin poika ja sukulaiset lähdössä sukeltamaan hylylle Sukeltajia veneessä. Kuva: Minna Pyykkö sukellus,hylky,Minna Pyykkö

Haaksirikko on Utön saaressa legenda ja osa saaren historiaa, mutta laivan kapteenin perheessä Amerikassa tapahtumasta ei ole puhuttu mitään. Onnettomuus tuli Zeppin perheen tietoon vasta kapteenin kuoltua.

– Isäni ei koskaan kertonut onnettomuudesta. Kuulin siitä vasta 15 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Sisarenpoikani törmäsi tarinaan netissä ja asia alkoi selvitä meille vähitellen, Allen Zepp Junior kertoo.

– Luulen, että isä ei koskaan kertonut meille onnettomuudesta, koska hän koki olevansa vastuussa siitä. Hän oli vanhanajan merikapteeni, joka menetti haaksirikossa kymmenen miestä. Se oli hänelle valtava menetys.

Ennen sukellusta pojan ajatukset ovat melko sekavat.

– En tiedä mitä odottaa. Ainut mitä ajattelen on, että jos isäni olisi tuona yönä kuollut, ei minuakaan olisi.

Kapteeni Zeppin poika ja leski
Allen Zepp Junior ja Wilma Zepp Kapteeni Zeppin poika ja leski Kuva: Jouko Moisala hylky,uppoaminen,Minna Pyykkö

Aluksen kapteeni on kuollut jo vuosikymmeniä sitten, mutta hänen 96-vuotias leskensä Wilma Zepp sekä poikansa ja lapsenlapsensa halusivat tulla käymään Utössä tapaamaan saarelaisia.

– Miestäni pyydettiin ottamaan Park Victory komentoonsa vain muutamia tunteja ennen lähtöä. Se ei ollut hänen aluksensa, vaikka Victory-alukset olivatkin hänelle muuten tuttuja. Myös miehistö oli uusi ja tuntematon, Wilma Zepp selvittää.

– On liikuttavaa tavata nainen, joka oli pelastamassa mieheni hengen. Tämä käyntimme Utön saarella ikään kuin sulkee erään luvun perheemme historiassa ja se on tärkeää.

Park Victoryn tarina on siis kertomus myös salaisuudesta ja siitä, miten paitsi meri, mutta myös mieli säilöö muistoja.

Kohtalokas jouluyö

Park Victory satamassa.
Höyryalus Park Victory Park Victory satamassa. Kuva: Jouko Moisalan arkisto laivat,hylky,Minna Pyykkö

Jouluyönä 1947 Utössä toimitettiin hälytys – 144 metrinen amerikkalainen höyryalus matkalla Helsinkiin on ajanut karille saaren edustalla. Kaikki saarelle sijoitettu sotaväki ja saarelaiset hälytettiin pelastustöihin. Tuuli oli niin kova, että rantaan ei päässyt kävelemällä, vaan sankassa lumipyryssä oli kontattava perille. Miehet lähtivät pelastustoimiin oman henkensä uhalla. Yksi rohkeimmista oli Torvald "Tolle" Sjöberg.

Kun ensimmäiset miehet oli saatu rantaan, merelle lähdettiin uudestaan. Pieneltä luodolta pelastettiin soutuveneellä vielä useita miehiä henkihieverissä.

Jossain vaiheessa yötä Park Victoryn koneet pysähtyivät, valot sammuivat ja alus upposi 20 minuutissa. Konehuoneessa kello on pysähtynyt aikaan 02.53. Viimeisenä laivan jättivät kapteeni Zepp ja kolme muuta miehistön jäsentä.

Utö antoi haaksirikkoisille suojan

Utön asukkaat muistelevat haaksirikkoa.
Hanna ja Solveig Kovanen Utön asukkaat muistelevat haaksirikkoa. Kuva: Minna Pyykkö hylky,uppoaminen,Utö,Minna Pyykkö

Aluksen miehistö oli niin huonossa kunnossa, että heidät jouduttiin suurelta osin kantamaan maihin. Monet utöläiset majoittivat puolialastomia, paljasjalkaisia haaksirikkoutuneita koteihinsa. Saarelta löytyy edelleen muutama henkilö, jotka ovat kokeneet tuon jouluyön tragedian. Solveig Kovanen oli tuolloin 17-vuotias lukiolainen.

– Minä kannoin tajuttoman kapteeni Zeppin selässäni kotiimme. Lunta oli kainaloihin asti. Valvoin hänen sänkynsä vieressä ja kun kapteeni vähän virkosi, hän luuli, että oli päässyt taivaaseen ja minä olin enkeli, Solveig muistelee.

– Kun kapteenille kerrottiin, että osa miehistä oli menehtynyt, hän itki niin kuin pieni lapsi.

Miehistölle saatiin vaatteita saarelle sijoitetulta Suomen armeijalta ja laivan aasialaiselle pursille löytyi kengiksi Utön majakkamestarin rouvan korkeakorkoiset saapikkaat.

Amerikkalaiset eivät unohtaneet pelastajiaan

Park Victoryn muistomerkki, kynttelikkö, Utössä
Park Victoryn muistomerkki Utön kappelissa Park Victoryn muistomerkki, kynttelikkö, Utössä Kuva: Minna Pyykkö muistomerkki,Utö,Kynttilänjalka,Minna Pyykkö

Myöhemmin Amerikasta kyllä muistettiin utöläisiä. Vaatteita, kahvia, sokeria – sota-ajan Suomessa lahjat tulivat tarpeeseen.

Utön saarelaiset päättivät kuitenkin maksaa Amerikasta lähetetystä kahvista ja sokerista. Niistä kerätyillä rahoilla he teettivät haaksirikon muistomerkin – kymmensakaraisen hopeisen kynttelikön. Joka joulu Solveig ja Hanna Kovanen käyvät Utön kappelissa sytyttämässä kynttilät Park Victoryn haaksirikossa kuolleiden muistolle.

Siitä alkaa Utön saaren joulurauha.

Kuuntele radio-ohjelma Yle Areenasta:
Minna Pyykön Maailma: Park Victoryn Kohtalokas Jouluyö

LISÄÄ AIHEESTA:

Utö - merenkulkijoiden turma ja turvasatama

Utö, Suomen eteläisin asuttu saari

Lillharu, Park Victoryn haaksikon tapahtumapaikka

Yle Luonto – liity joukkoomme Facebookissa!

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Ti-ti-tyy... Mitä linnut viestivät laulullaan ja miten niiden laulu syntyy?

    Linnunlaululla on monta eri merkitystä.

    Linnunlaulun tärkein tehtävä on ilmoittaa reviiristä. Pienestäkin linnusta saattaa lähteä niin kova ääni, että se voi kuulua jopa kilometrien päähän. Hyvä lauluääni kertoo myös koiraan hyvästä kunnosta ja naaras valitseekin usein parikseen parhaan laulajan.

  • Näin voit itse vähentää merien roskaantumista

    Kun ei jätä roskia maahan, ne eivät päädy mereen.

    Meriin päätyy huolestuttavia määriä muoviroskaa. Rantojen tavallisin roska on tupakantumppi ja sekin sisältää muovia. Tuulen ja sateen mukana roskat voivat päätyä mereen kalojen ravinnoksi ja lopulta myrkyksi omalle ruokalautaselle. Asialle voi todellakin tehdä jotain.

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.

  • Kevätaamun laulajia: Kiuru

    Kiurun kutsuääni on hyrähtävä ”drliu”.

    Kiuru on hieman kookkaampi kuin punatulkku mutta pitkänomaisempi. Höyhenpuku on päältä mustankirjavan harmaanruskea ja alta valkoinen. Kellertävässä rinnassa on mustia viiruja ja silmäkulmassa valkoinen juova. Laulu on kiihkeää, minuutista toiseen ryöpsähtelevää liverrystä. Kutsuääni on hyrähtävä ”drliu”.

  • Kevätaamun laulajia: Peippo

    Peippo syö pääosaksi siemeniä ja silmuja.

    Talitiaisen kokoinen peippo on päältä harmaanruskea. Tummalla siivellä on kaksi valkoista juovaa. Koiraan alapuoli ja pääsivut ovat ruskeanpunaiset, naaraan vaaleanharmaat. Ponteva, lopuksi nouseva laulunsäe kestää 2–3 s.

  • Kevätaamun laulajia: Punarinta

    Punarinta on äärimmäisen yleinen Lapin eteläosia myöten.

    Talitiaisen kokoinen ja palleromainen punarinta on selkäpuolelta ruskea ja alta likaisenvalkoinen. Aikuisen rinta ja naama ovat ruosteenpunaiset. Nuoren yksilön rinta on poikkijuovaisen kellanruskea ja selkä keltapilkkuisen ruskea. Laulu on korkeaa, haurasta visertelyä, jossa on lyhyitä taukoja 10–15 sekunnin välein.

  • Kevätaamun laulajia: Tiltaltti

    Tiltaltti muistuttaa erehdyttävästi pajulintua.

    Tiltaltti muistuttaa erehdyttävästi pajulintua. Selkeimpiä eroja ovat tummat jalat ja melko tumma nokka sekä heikko ja silmän eteen rajoittuva silmäkulmanjuova. Selkä on harmahtavamman ruskea, ja likaisenvalkoisella alapuolella on kupeilla ruskehtavaa sävyä. Poski on lähes yhtä tumma kuin päälaki ja tummempi kuin kurkku. Laulu on rytmikkäästi helkkyvä ”tsil tsyl tsil tsylp tsilp tsyl tsyl tsil tsyl…”, varoitusääni ponteva ”hviit”.

  • Kevätaamun laulajia: Kaulushaikara

    Kaulushaikaran soidinääni muistuttaa laivan sumutorvea.

    Lennossa ison pöllön mieleen tuova kaulushaikara on varista huomattavasti isompi mutta harmaahaikaraa pienempi. Sillä on suhteellisen lyhyet jalat ja tikarimainen nokka. Kaula näyttää normaalisti lyhyeltä, mutta vaaraa epäilevä lintu ojentaa sen pystysuoraksi ja jähmettyy paikalleen. Höyhenpuku on kauttaaltaan mustankirjavan kellanruskea. Soidinääni on laivan sumutorven ääntä muistuttava puhallus ”buuh, buuh…” (läheltä kuultuna ”uh-buuh”), joka kantaa kilometrejä.

  • Kevätaamun laulajia: Luhtahuitti

    Luhtahuitin soidinääni on kuin piiskansivallus.

    Räkättirastasta hieman pienemmällä, tanakalla luhtahuitilla on paksu kaula ja lyhyt ja vaalea, punatyvinen nokka. Yläpuoli on mustatäpläisen vihertävänruskea, alapuoli lyijynharmaa. Höyhenpuvussa on valkoisia täpliä ja kupeilla voimakkaita ruskeita poikkijuovia. Vajaan sekunnin välein toistuva viheltävä soidinääni ”hvit, hvit, hvit…” tuo mieleen piiskansivalluksen.

  • Kevätaamun laulajia: Hippiäinen

    Hippiäinen on koko Euroopan pienin lintu, palleromainen.

    Hippiäinen on koko Euroopan pienin lintu, palleromainen ja suuripäinen. Sillä on lyhyt pyrstö ja hento piikkimäinen nokka. Yläpuoli on sammalenvihreä, alapuoli vaaleamman harmahtava. Päälaella on keltainen pitkittäisjuova. Hippiäisen laulu on reippaan rytmikästä, surahtavaa tiititystä, varoitusääni hyvin ohut ”tiit tiit…”.

  • Kevätaamun laulajia: Pajusirkku

    Kutsuääni on sameasti viheltävä ”tsiyy, tsiih”.

    Pajusirkku on talitiaisen kokoinen mutta solakampi, päältä mustajuovaisen punertavanruskea, alta vaalea. Koiraalla on musta pää ja valkoinen kaularengas. Naaraan silmän päällä on vaalea juova ja kurkun sivuilla tummat pystyjuovat. Pari sekuntia kestävä laulunsäe nopeutuu loppua kohti: ”tsri tsri tsryi tsrisi”. Kutsuääni on sameasti viheltävä ”tsiyy, tsiih”.

  • Kevätaamun laulajia: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat. Pyrstötiaisen huomaa yleensä jatkuvasta ääntelystä, jossa ”tsert-tsrreet-tsät…” -särinät ja hätäiset ”tii-tii-tii…” -tiititykset vuorottelevat.

  • Kevätaamun laulajia: Sinitiainen

    Sinitiainen on erittäin yleinen asutuksen tuntumassa.

    Sinitiainen on talitiaista pienempi. Keltaisessa vatsassa ei ole mustaa juovaa toisin kuin talitiaisella, ja päälaki, siivet ja pyrstö ovat kirkkaansiniset. Sinitiainen laulaa helisevästi ”tii-tii-tililililili” ja varoittelee käheästi rähistellen.

  • Kevätaamun laulajia: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kevätaamun laulajia: Sepelkyyhky

    Sepelkyyhky on melkein variksen kokoinen.

    Melkein variksen kokoisen sepelkyyhkyn pyrstö ja kaula ovat melko pitkät ja pää pienehkö. Selkä on ruskeanharmaa, vatsa vaaleampi ja rinta viininpunertava. Kaulan sivuilla on valkoinen laikku (puuttuu nuorelta), ja lennossa siivellä näkyy valkoinen poikkijuova. Soidinääni on pöllömäistä, nousevaa ja laskevaa huhuilua ”huuh-huu hu-huu huu huu hu-huu…”.

  • Kevätaamun laulajia: Rautiainen

    Rautiaisella on ohut piikkimäinen nokka.

    Talitiaisen kokoisella rautiaisella on ohut piikkimäinen nokka. Yläpuoli on mustajuovaisen ruosteenruskea, alapuoli vaaleampi. Pää ja rinta ovat siniharmaat, ja kupeilla on punaruskeita juovia. Laulu on 2–3-sekuntinen, tasaisella sävelkorkeudella polveileva helinä, lentoääni korkea ”hi-hi, ti-hi-hi”.

  • Kevätaamun laulajia: Peukaloinen

    Peukaloinen on tuskin hippiäistä isompi.

    Peukaloinen on tuskin hippiäistä isompi, palleromainen kääpiö, jolla on pysty pyrstöntynkä ja paksu kaula. Hento nokka ja ohuet koivet ovat pitkät. Höyhenpuku on poikkiraitainen, päältä tumman punaruskea, alta vaaleanrusehtava. Laulu on hämmästyttävän voimakas, pontevan rytmikäs säe, joka kestää 5–6 sekuntia. Varoitusääni on kova, rätisevä ”trrrrrt”.

  • Kevätaamun laulajia: Mustavaris

    Mustavaris on variksen kokoinen mutta kokonaan musta.

    Mustavaris on variksen kokoinen ja oloinen mutta kokonaan musta (yhtä mustaa korppia selvästi pienempi ja hontelompi). Nokka vaikuttaa pitkältä, koska sen vaalealla tyvellä ei ole höyheniä (nuorella mustia höyheniä). Vatsa vaikuttaa pullealta löysästi roikkuvien höyhenten vuoksi. Lennossa paljastuu, että siiven tyvi on keskiosaa kapeampi, ja pyrstön kärki on pyöristynyt. Lentoääni on käheästi raakkuva ”graah-graah…” tai ”grääh-grääh…”.

  • Kevätaamun laulajia: Ruokokerttunen

    Laulu on kiihkeää ja vuolasta lavertelua.

    Sinitiaisen kokoinen ruokokerttunen on päältä tummaviiruisen kellanruskea, alta vaalea. Silmän päällä on leveä vaalea juova. Laulu on kiihkeää ja vuolasta lavertelua, jossa toistuu pitkiä aikoja säriseviä ja säksättäviä ääniä ja niiden lomassa lyhyitä viheltelyjä.

  • Kevätaamun laulajia: Puukiipijä

    Laulu ”tii-tii-tii-tyitititititi-tii-tyi-tyit”.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Puukiipijän tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle. Ponteva laulu muistuttaa pajulinnun laskevaa viheltelyä ”tii-tii-tii-tyitititititi-tii-tyi-tyit”.

  • Kevätaamun laulajia: Laulurastas

    Laulurastason päältä ruskea ja alta valkoinen.

    Pyöreähkö ja mustarastasta vähän pienempi laulurastas on päältä ruskea ja alta valkoinen. Kupeet ja rinta ovat yleensä kellertäviä. Alapuolella on mustia ja kapeita, osittain nuolenpään muotoisia täpliä. Päänsivut ovat tummat. Laulu on verkkaista ja rytmikästä: koiras ikään kuin juttelee toistelemalla samoja visertelyjä, maiskahduksia tai kirskuvia aiheita. Lentoääni on terävä ”tsik”.

  • Kevätaamun laulajia: Pajulintu

    Siro pajulintu on päältä vihertävänruskea ja alta valkoinen

    Sinitiaisen kokoinen ja siro pajulintu on päältä vihertävänruskea ja alta valkoinen, rinnasta hiukan kellertävä. Samankesäinen nuori on alta vaaleankeltainen. Jalat ovat vaaleat (hyvin samannäköisellä tiltaltilla tummat). Surumielinen, viheltävä laulunsäe laskee loppua kohti.

  • Kesämökillä kannattaa pönttöillä

    Tällaisia pönttöjä kannattaa ripustaa kesämökille

    Loma on mitä parasta linnunpönttöjen rakennusaikaa. Tässä vinkit siihen millaisia pönttöjä kesämökille kannattaa ripustaa.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.