Eero Leväluoma (1896–1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.
Vuonna 1967 lähetetyn neliosaisen haastattelusarjan Teatteritaipaleeltani viimeisessä osassa Eero Leväluoma kertoo työstään Radioteatterissa. 71-vuotiasta ohjaajaa haastattelevat Aino Räty-Hämäläinen ja Sauvo Puhtila.
Eero Leväluoma oli työskennellyt 1920-luvulta alkaen teatterin ja elokuvan parissa, ja palasi kymmenvuotisen Turun Työväen Teatterin johtajan pestin jälkeen Fenno-Filmin studiopäälliköksi ja ohjaajaksi. Kuunnelmien pariin hänet toi aivan sattumalta Metallityöväen liitolle tilaustyönä tehty kuulokuva Vanha sorvi kertoo. Tämä vuonna 1946 valmistunut tarina kertoi isoisästä, isästä ja pojasta, jotka uupuvat sorvin ääreen.
Ohjaustyö oli niin vaikuttava, että pääjohtaja Hella Wuolijoki laittoi viihdeosaston päällikön Antero Alpolan houkuttelemaan Leväluoman Yleisradion palvelukseen. Eero Leväluoma kieltäytyi kahdesti, mutta kun Fenno-Filmin työolosuhteet muuttuivat siten että hän katsoi parhaaksi irtisanoutua, vastasi hän myöntävästi kolmanteen Yleltä tulleeseen rekrytointisoittoon.
Osasin muuttaa kuvan ääneksi, tehosteineen.
Yleisradioon tultuaan hän joutui oikopäätä ohjaushommiin. Elokuvapuolen tuntemus ja tekniikka auttoivat uuden tehtävän edessä. Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa näkyvä kuva ääneksi – siihenhän loppuen lopuksi koko radio perustuu: annetaan kuulijoille mahdollisuus luoda äänen avulla kuva tapahtumasta.
Leväluoma kehuu tehosteita ja tarkkailua hoitavien teknikoiden työtä: "Koko käytännön tekniikka ymmärtää minun työni, ilman että minun tarvitsee sormeakaan nostaa. He syventyvät tehtäväänsä ja näkyvät tietävän kuunnelman sisällön, minun näkemykseni kuunnelmasta ennenkuin olen sanaakaan puhunut. Siitä minä iloitsen: Kiitos teille."
Kuunnelman tunnussävelen on tarkoitus herättää pikkupojat pihalta kotiin.
Alkuaikoina radiossa ei ollut tehostevarastoa, ja pikalevyillä olevat tehosteet kuluivat parin käyttökerran jälkeen loppuun. Niinpä Leväluoma yhdessä Reino Korpion kanssa lähti keräämään tehosteita ja tallentamaan niitä teatteriosaston käyttöön. He äänittivät ääniä luonnosta ja harjoittivat myös kansainvälistä vaihtoa. Näin sai alkunsa Yleisradion tehosto, joka perustettiin vuonna 1957. Sittemmin tehoston ääniarkisto on kasvanut mittavaan 41 000 äänitehosteen kokoelmaan.
Haastattelussa keskustellaan myös kuunnelmien tunnussävelmistä: erityisesti sarjana esitettäviin jännityskuunnelmiin, kuten Kalle-Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailuihin sekä Hyvää iltaa, nimeni on Cox -sarjaan Leväluoma kertoo valitsevansa tunnussävelmän huolella: "Sen on oltava sellainen, joka herättää pikkupojat pihalta kotiin – ja kuuntelijat yleensäkin."
Leväluoma on ilahduttanut radiokuunnelmien ystäviä luomalla kuunnelmiinsa todentuntuisen äänimaailman, jossa liikutaan niin Jäämerellä, eksoottisilla saarilla, salamyhkäisissä neuvonpidoissa kuin kartanon kamareissa. Esimerkiksi Kalle-Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailussa Rauniokaupungin vanki jaksossa 5 Vapauttava vallankumous, kuulijoita kuljetetaan vankityrmässä, hevosen selässä, kapakassa ja vallankumouksen kuohuissa. On vaikeaa uskoa, että kaikki tämä on kuvattu radion kuunnelmastudiossa.
Kuuntele kaikki jaksot tästä: Rauniokaupungin vanki.
Santeri Salavan kynästä ovat lähtöisin monet niistä kuunnelmista, jotka ovat tulleet yleisölle kaikkein rakkaimmiksi.
Kuunnelmakäsikirjoituksia Leväluoma kirjoitti nimimerkillä Santeri Salava. Yleisradion arkistossa on säilynyt muutamia kuunnelmia, joissa käsikirjoittajaksi on merkitty Santeri Salava ja ohjaajaksi Eero Leväluoma. Itse kirjoittamistaan ja ohjaamistaan kuunnelmista Leväluoma mainitsee erityiseksi suosikikseen Ernst Hemingwayn teokseen perustuvan Vanhus ja meri (1955). Muita klassikkokuunnelmia ovat Santeri Alkion romaaniin pohjautuva Puukkojunkkarit (1956), Juhani Ahon kertomukseen perustuva Siihen aikaan kun isä lampun osti (1962), Matti Hällin romaanin mukaan kuunnelmaksi muokattu Oi aika sä entinen (1962) ja Ivar Lo-Johanssonin aiheen mukaan kirjoitettu Kulkukauppias (1960). Kuunnelman Laulu tulipunaisesta kukasta (1954) hän on sekä ohjannut että käsikirjoittanut omalla nimellään.
Eero Leväluoma (1896-1969)
Eero Kullervo Leväluoma
Taiteilijanimet: Eero Levä (lavastaja) ja Santeri Salava (käsikirjoittaja).
S. 6.6.1896, Helsinki
K. 18.11.1969, Helsinki
Teatterinjohtaja, näyttelijä, lavastaja, radio- ja elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja.
Eero Leväluoma aloitti näyttelijänuransa harjoittamallla lausuntaopintoja Elli Tompurin ja Ilmari Räsäsen johdolla. Ensimmäisen kosketuksensa näyttämötyöhön Leväluoma sai raittiusseura Koiton näyttämöllä.
Kiinnitykset ja tehtävät:
Kansanteatteri, näyttelijä 1918-1923
Hämeenlinnan Työväen Teatteri, johtaja 1923-1925
Kotkan Työväen Teatteri, johtaja 1925-1926
Porin Työväen Teatteri, johtaja 1927-1928
Turun Työväen Teatteri, johtaja 1929-1940
Elokuvan palveluksessa Leväluoma toimi ensin 1920-luvun lopulla vuosina 1928-1929 ja palasi elokuvan pariin 1942-1947, jolloin hän toimi Fenno-Filmi Oy:n studiopäällikönä ja ohjaajana.
Hän esiintyi näyttelijänä 56 elokuvassa vuosina 1922-1958, lavasti 11 elokuvaa vuosina 1943-1947 ja ohjasi osittain tai kokonaan kolme elokuvaa vuosina 1922-1944.
Yleisradion teatteriosaston ohjaajana Leväluoma toimi 1947-1965, Radioteatterin perustamisesta lähtien eläkkeelle siirtymiseensä saakka.
Lähteet: HS 19.11.1969, Elonet.
Eero Leväluoman kuunnelmaohjauksia Areenassa
Jäätynyt mies (1965)
Leikkaus (1958)
Laulu tulipunaisesta kukasta (1954)
Kalle-Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailuja: Calamarian kuningas (1960)
Kalle-Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailuja: Pekan perillinen (1959)
Kalle-Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailuja: Rauniokaupungin vanki (1966)
Kalle-Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailuja: Sumulaakson sankarit (1967)
Kalle Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen uusia seikkailuja: Öljyä ja aivopesua (1961)
Musta ilotulitus (1961)
Niskavuoren Heta (1955)
Oi aika sä entinen (1962)
Paholaisvalssi (1953)
Puukkojunkkarit (1956)
Tri Jekyll ja Mr Hyde (1950)
Vahtonen ei vedä vesiperää (1963)
