Wilma kertoo rohkeasti tarinansa kiusattuna – piina jatkui eskarista lukioon. Kuitenkin viimeistään tämän kirjoituksen jälkeen Wilman äiti voi olla varma, että hän on onnistunut vanhemmuudessaan. Lue koskettava tarina kiitollisuudesta!
”Olen 18-vuotias Wilma Savonlinnasta. Äitini on ollut elämässäni se ihminen, joka on aina auttanut ja tukenut minua. Elin melkein koko lapsuuteni hänen kanssaan kahden ja hän on kasvattanut minut.
En ole varmasti pystynyt tarpeeksi usein kertomaan hänelle, kuinka ylpeä olen hänestä ja kuinka paljon kunnioitan häntä. Äiti teki kolmea työtä ja kasvatti minut.
Minua alettiin kiusata jo eskarissa ja se jatkui lukion ensimmäiselle luokalle saakka. Ensin kiusaamista oli vain koulussa, mutta se levisi myös harrastuksiini. Lopetin rakkaat musiikki- ja teatteriharrastukseni.
Ennen kiusaamista olin sosiaalinen ja avoin lapsi. Kiusaamisen myötä muutuin ahdistuneeksi ja sulkeuduin. Vaikka tulin itkien koulusta kotiin, en suostunut puhumaan asiasta äidilleni.
Tämä kaikki oli äidilleni raskasta. Hän yritti jutella kanssani asiasta, mutta en pystynyt siihen. Äiti joutui miettimään, oliko epäonnistunut vanhemmuudessaan. Juuri sen takia en pystynytkään puhumaan kiusaamisesta. Äidin reaktiot pelottivat minua, enkä halunnut, että äiti tuntisi epäonnistuneensa.”
Aikuiset eivät auttaneet
”Yläasteella pyysin apua opettajalta, opinto-ohjaajalta ja kuraattoreilta. He eivät kuitenkaan puuttuneet asiaan, koska eivät itse nähneet kiusaamista.
Lukiossa asiat alkoivat pahentua entisestään. Silloin tajusin, että tarvitsen apua. Pääsin psykologille ja sen jälkeen pystyin juttelemaan myös äidilleni. Mietimme yhdessä eri vaihtoehtoja ja hän tuki ajatustani muuttaa toiselle paikkakunnalle yksin asumaan.
Muutin 16-vuotiaana Savonlinnaan. Muuton jälkeen alkoi heti helpottaa.
Nyt olen 18-vuotias, asun omillani ja opiskelen Savonlinnassa. Minulla menee paljon paremmin kuin ennen – vaikka arkipäiväiset asiat tietysti välillä stressaavatkin. Tuntuu silti hyvältä, että minulla on oma vastuu kodistani ja lemmikeistäni.
Savonlinnassa olen saanut hyviä ystäviä ympärilleni. Minulla on kaksi perhettä: äitini ja Savonlinnan ystäväni.”
Raakaa rehellisyyttä
”Onneksi meillä on äidin kanssa edelleen yhteistä aikaa, vaikka asumme eri paikkakunnilla. Jaamme arkisia asioita ja juttelemme, kun tapaamme. Hirveän monella ihmisellä ei ole niin läheisiä välejä vanhempiensa kanssa kuin äidillä ja minulla on. Se on tosi iso voimavara.
Äitini on opettanut minulle pennusta saakka, että rehellisyys ja lupausten pitäminen ovat tärkeintä. Jos on rehellinen, pääsee todella pitkälle.
Hän on jopa raa’alla tavalla rehellinen, mikä on hyvä. Olen oppinut, että elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista. Mutta vastoinkäymisiin on paljon helpompi suhtautua, kun on saanut äidiltä rehellisen mielipiteen ja ennen kaikkea arvokkaita neuvoja.
Minäkin uskallan olla äidilleni raa’an rehellinen. Uskallan kertoa hänelle, että edelleen masentaa ja välillä on vaikeaa. Sitten hän kuuntelee ja antaa neuvoja.”
”Teitte minusta vahvan”
”Tällä hetkellä opiskelen parturi-kampaajaksi, mutta aion aloittaa lähihoitajaopinnot vuodenvaihteen jälkeen. Sitten suuntaan ammattikorkeakouluun lukemaan sosionomiksi. Pääaineeksi otan nuorisomielenterveyden ja päihdetyön.
Haluan auttaa niitä, jotka ovat kokeneet saman kuin minä. Haluan, että kiusattujen olisi helpompi puhua asiasta jo aikaisessa vaiheessa. Silloin, kun kiusaamiseen on helpompi puuttua.
Vaikka kiusaaminen oli tosi rajua ja olen joutunut kärsimään, pystyn katsomaan kiusaajiani silmiin ja sanomaan: ”Kiitos, että teitte minusta vahvan”. Olen antanut heille anteeksi, vaikka ei kukaan sitä olekaan pyytänyt.”
Wilma yllättää äitinsä upealla Lauri Tähkän lauluesityksellä. Katso koskettava video alta!
