Hyppää pääsisältöön

Kadonneet eläimet: Minne vilisti vesikko?

Vesikko
Vesikko katosi Suomen luonnosta 1900-luvun lopulla. Vesikko Kuva: Anna-Kaisa Brenner / Yle vesikko,Mustela lutreola

Minne katosi vesikko? Viimeisimmästä Suomessa tehdystä havainnosta on jo neljännesvuosisata. Touhukas paksuturkkinen näätäeläin oli tuttu rantavesien asukki, kunnes sen kanta romahti.

Moni ikäihminen muistaa vielä vesikon (Mustela lutreola). Tämä vikkelä uimari viihtyi pensaikossa erityisesti jokien ja purojen rannoilla ja saalisti sieltä kaloja, sammakoita, rapuja sekä pieniä nisäkkäitä. Vesikkoja tavattiin maassamme aina Suomineidon vyötärön korkeudelle saakka.

1930-luvulta lähtien Suomen vesikkokanta alkoi kuitenkin nopeasti taantua, ja laji rauhoitettiin vuonna 1945. Rauhoittaminen oli liian myöhäistä, vesikko muuttui hyvin harvinaiseksi, ja viimeinen varma havainto tehtiin Sotkamossa vuonna 1992.

Vesikko
Vesikko ei enää pärjännyt Suomen luonnossa. Vesikko Kuva: Anna-Kaisa Brenner / Yle vesikko,Vesikko,Mustela lutreola lutreola

Vesikon elintila on kaventunut

Vesikkojen katoamisen on arveltu johtuvan monista syistä kuten turkispyynnistä ja minkeistä. Metsäeläintieteen professori Heikki Henttonen ei usko minkkiteoriaan vesikkojen hävittäjänä.

– Minkki on vähän sellainen jokapaikanhöylä. Vesikot sen sijaan viihtyivät erityisesti jokien ja hiekkapohjaisten purojen ranta-alueilla, sanoo Heikki Henttonen.

– Vesikko on elinympäristönsä suhteen huomattavasti nirsompi kuin minkki, eikä vesikkoa ollut koskaan niin lukuisasti kuin minkkiä on nykyisin. Nykytilanteessa minkki estää vesikon palautumisen Suomen luontoon, kertoo Henttonen.

Jokien ja purojen rannat ovat muuttuneet 1900-luvulla, kun luonnonpurot ovat kokeneet kovia mm. metsätalouden mylleryksissä. Suojaavat tiheät pusikot ovat vähentyneet ja rantarakentaminen yleistynyt.

Kannan pienenemiseen on saattanut vaikuttaa myös ravinto.

– Vesikon herkkua ovat ravut. Rapurutto hävitti suuren osan rapukannastamme viime vuosisadan alkupuolella. Tämä saattoi olla yksi syy vesikkojen vähenemiseen, arvelee Heikki Henttonen.

Vesikko palautettiin Viroon

Kärppien sukuun kuuluvaa vesikkoa tavattiin 1800-luvulla Euroopasta aina Uralille ja Kaukasukselle asti, mutta nykyisin vesikkoja on enää pienehköinä populaatioina Venäjällä ja Euroopassa kuten Espanjassa, Ranskassa ja Romaniassa.

Meitä lähimmät vesikot elävät Viron Hiidenmaalla, minne niitä on palautusistutettu 2000-luvun alusta lähtien. Siellä on nykyisin luonnonvarainen lisääntyvä kanta.

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN pitää vesikkoa äärimmäisen uhanalaisena lajina. Suomen luonnosta vesikot ovat kuolleet sukupuuttoon, mutta Korkeasaaren, Ähtärin ja Ranuan eläinpuistoissa elää vesikkoja, joita on siirretty sinne Virosta.

Vesikko
Vesikon lempiruokaa olivat ravut Vesikko Kuva: Anna-Kaisa Brenner / Yle vesikko,Vesikko,Mustela lutreola lutreola

Tiesitkö tämän vesikosta eli tuhkurista?

Vesikolla, kansankielellä "tuhkurilla", on Suomessa pitkä historia, ainakin jos paikannimiin on uskomista. Etenkin Satakunnassa ja Hämeessä sijaitsee Tuhkuri-nimisiä vesistöjä. Tuhkuri-sanan alkuperästä ei ole varmaa tietoa: se on tullut kielenkäyttöön mahdollisesti novgorodilaisten turkiskauppiaiden myötä tuhat vuotta sitten.

On myös arveltu, että tuhkuri-sana juontaa juurensa vesikon tiheän aluskarvan väristä. Tuhkuriksi on tosin kutsuttu myös hilleriä, näätää ja kärppää, joten lajintuntemus on ollut kansan keskuudessa vähän niin ja näin.

Vesikko

Mustela lutreola

  • Luokka: Nisäkäs
  • Lahko: Petoeläin
  • Heimo: Näätäeläimet
  • Pituus: 30-60 cm, häntä 12-19 cm
  • Paino: 300-900 g
  • Poikasia: 2-7

Vesikko näyttää hampaitaan
Vesikko oli aikanaan tärkeä turkiseläin Vesikko näyttää hampaitaan Kuva: Anna-Kaisa Brenner / Yle vesikko,Vesikko,Mustela lutreola lutreola
Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto