Hyppää pääsisältöön

Kadonneet eläimet: Onko kalmankuoriaista näkynyt?

Kalmankuoriaisia
Museoituja kalmankuoriaisia. Kalmankuoriaisia Kuva: Yle / Anna-Kaisa Brenner Blaps mortisaga

Ennen muinoin uskottiin, että mustan kovakuoriaisen kohtaaminen tietää kuolemaa. Vanha kansa oli oikeassa – musta kalmankuoriainen on kuollut Suomessa sukupuuttoon.

Maailmassa riittää kovakuoriaisia, mutta ruokakomerossa sellaisen kohtaaminen hätkähdyttää aina. Kalmankuoriainen, Blaps mortisaga, hätkähdyttää myös nimellään.

Ruotsiksi kalmankuoriainen on dödsbud, kuoleman lähetti. Eri kulttuureissa kautta maailman mustan kuoriaisen kohtaamista on pidetty pahana enteenä.

Jos mustia kovakuoriaisia tulee näkyviin, tietää se jonkun talonväkeen kuuluvan kuolemaa.― SKS, Kalle Markkula 1935

Kolkosta nimestään huolimatta kalmankuoriainen ei ole peto.

– Kalmankuoriainen syö kasviperäistä ainesta kuten pehmeitä kasvinosia ja jauhoja, sanoo kokoelmakoordinaattori Jaakko Mattila Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

Kalmankuoriaisia tai sen lähisukulaisia on ainakin 15 laatikollisen verran tallessa Luonnontieteellisen museon kellarissa Helsingissä. Ne ovat siellä visusti laatikoissa, siististi latinankielisin nimin ja löytöpaikkatiedoin varustettuina.

Kuoriaislaatikko Eläinmuseossa
Vanhimmat kuoriaiset ovat 1800-luvulta. Kuoriaislaatikko Eläinmuseossa Kuva: Yle / Anna-Kaisa Brenner Blaps mortisaga

Muualta Suomesta kalmankuoriaisia ei sitten enää löydykään. Se katosi suomalaisista ruokakomeroista, myllyistä, leipomoista ja eläinsuojista jo yli 50 vuotta sitten, ehkä iäksi. Viimeisin tunnettu havainto tehtiin Kuhmossa vuonna 1961, mutta museon kokoelmissa on kalmankuoriaisia aina 1800-luvulta asti.

– Keski-Aasian kuivilla aroilla ja aavikoilla, Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa yleinen kuoriainen on elänyt Suomessakin suunnilleen Oulun korkeudella saakka, kertoo Jaakko Mattila.

– Vielä nykyäänkin niitä esiintyy luonnossa Keski-Euroopassa. Jopa Ruotsissa niitä on silloin tällöin tavattu ulkoa, mutta yleensä kannat elävät kuitenkin rakennuksissa.

Kalmankuoriainen on siis tyypillisesti ihmisen seuralainen eikä se pärjäisi itsekseen meikäläisessä luonnossa.

kalmankuoriainen
Kalmankuoriainen on näyttävä otus. kalmankuoriainen Kuva: Pekka Malinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Blaps mortisaga

Kalmankuoriainen on tullut aikoinaan Suomeen todennäköisesti ruokatarvikkeiden mukana eivätkä asiantuntijat pidä mahdottomana, etteikö yksittäisiä yksilöitä saattaisi vielä nykyäänkin matkata tänne asti esimerkiksi satunnaisen tuontielintarvikekuorman mukana. Elinvoimaiseksi lajiksi siitä ei enää suomalaisoloissa ole.

Yöaktiivinen eli pimeässä viihtyvä kuoriainen on kohtalaisen iso, jopa kolmesenttinen pitkäraajainen eläin. Se liikkuu kohtalaisen hitaasti ja haisee pistävästi lysolille, joten kalmankuoriaisen olinpaikat on ollut helppo havaita.

Neulalla kiinnitetty kalmankuoriainen
Kalmankuoriaiset on luokiteltu tarkasti omiin laatikoihinsa. Neulalla kiinnitetty kalmankuoriainen Kuva: Yle / Anna-Kaisa Brenner Blaps mortisaga

Kemialliset haittavaikutukset kuten torjunta-aineet sekä rakentaminen ovat hävittäneet maailmasta useita sisätiloissa esiintyviä kovakuoriaislajeja. Rakennusten tiiviys ja parempi hygienia pitävät huolta siitä, etteivät kuoriaiset enää löydä ravintoa eivätkä tarvitsemiaan piilopaikkoja.

– Kalmankuoriaisella ei ole ollut rakennusten sisätiloissa varsinaisesti mitään luontaisia vihollisiakaan, sanoo Jaakko Mattila.

– Ehkä jotkut hiiret niitä syövät, mutta eiköhän siivoaminen ole niitä eniten uhannut vanhoinakin aikana. Hygienia on ne nitistänyt.

Kokoelmakoordinaattori Jaakko Mattila Luonnontieteellisestä keskusmuseosta
Kokoelmakoordinaattori Jaakko Mattila Kokoelmakoordinaattori Jaakko Mattila Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Kuva: Yle / Anna-Kaisa Brenner Luonnontieteellinen museo,Jaakko Mattila, Luonnontieteellinen keskusmuseo

Kalmankuoriainen

Blaps mortisaga

  • pituus: 20-30 mm
  • väri: musta, heikosti kiiltävä
  • ravinto: kasvinjätteet
  • muoto: peitinsiivet näyttävät kärkimäisiltä
  • yöaktiivinen
  • haisee lysolilta
Keskustele

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto