Hyppää pääsisältöön

Kadonneet eläimet: Voiko suuren sukupuuttoaallon pysäyttää?

naali
Naali eli napakettu on Suomen uhanalaisin nisäkäs. naali Kuva: Pixabay CCO Creative Commons naali

Maailman eliölajit katoavat huolestuttavaa vauhtia. Suomalaisnisäkkäistä naalin tilanne on huolestuttavin. Mitä voimme tehdä, jotta kasvit ja eläimet ympäriltämme eivät kuolisi sukupuuttoon?

Pohjoisimman Lapin tuntureilla kohtaa harvoin tuuheaturkkista naalia, mutta sitäkin useammin rinnettä pitkin saattaa jolkottaa tutumman oloinen kettu.

Naali on tällä hetkellä Suomen uhanalaisin nisäkäs. Itse asiassa ei edes tiedetä, pesiikö se maassamme tällä hetkellä laisinkaan. Edellisestä onnistuneesta pesinnästä on tiettävästi jo yli 20 vuotta.

– Kettu on runsastunut niin paljon, että se valtaa tunturipaikat ainakin myyrävuosina ja syrjäyttää naalin, selittää metsäeläintieteen professori Heikki Henttonen Luonnonvarakeskus LUKE:sta.

– Tunturimme ovat niin matalia, että kettu pääsee siellä joka paikkaan. Sen sijaan Ruotsissa ja Norjassa on korkeilla tuntureilla vielä alueita, missä kettua ei vielä ole, lisää professori Henttonen.

Näillä alueilla naalit lisääntyvät, koska ketulle ne ovat liian karuja. Ruotsalaiset ja norjalaiset huolehtivat naaleistaan metsästämällä kettuja ja järjestämällä lisäruokintaa. He ovat myös onnistuneet siirtoistuttamaan naaleja tunturialueille.

Siirtoistutukset ovat tuottaneet tulosta, ja naapurien naalit pistäytyvät välillä Suomen puolella ravinnonhaussa. Tutkijat toivovat, että ne jäisivät jossain vaiheessa meille myös pesimään.

Naalin suojeluntarve on siis ymmärretty, keinoja on pohdittu, niitä on toteutettu. Näin on vähitellen saatu hyviä tuloksia.

Naali Ranualla
Naali ei pärjää ketulle. Naali Ranualla Kuva: YLE/Minttu Heimovirta naali,ranuan eläinpuisto

Uhkana suuri sukupuutto

Naalin tapaan erityisesti selkärankaiset maaeläimet ovat maailmanlaajuisen suojelun tarpeessa. Tutkijat eri puolilla maailmaa ovat huolissaan lajien sukupuuttoon kuolemisesta. Puhutaan dramaattisesti kuudennesta joukkotuhosta ja suuresta sukupuutosta.

Valitettavasti dramatiikka ei ole liioiteltua: liian monen lajin populaatiot ovat kääntyneet laskuun, ja esimerkiksi selkärangattomien eläinten määrä on vähentynyt kymmeniä prosentteja lyhyessä ajassa.

– Edesmennyt akateemikko ja tutkija Ilkka Hanski puhui sukupuuttovelasta. Vaikka monia lajeja vielä on, niiden populaatiokoot ovat pienenemässä siten, että on vain ajan kysymys kun ne häviävät, muistuttaa professori Heikki Henttonen.

Syitä on lukuisia kuten rakentaminen, ilmastonmuutos, väkiluvun kasvu, luonnonmetsien väheneminen ja saasteet. Suurin osa ihmisen itsensä aiheuttamia.

Ympäristönsuojelu tuottaa tuloksia

Jäätä rakastavat, saimaannorppa, Yle TV1
Saimaannorpalla on syytä hymyyn. Sen suojelussa on edistytty. Kuvan lisenssi: Yle Jäätä rakastavat, saimaannorppa, Yle TV1 saimaannorppa,jäätä rakastavat

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN seuraa eliölajien uhanalaisuutta, ja jäsenmaat julkaisevat säännöllisesti tilanneraportteja. Seuraavan Suomea koskeva raportti on määrä julkaista parin vuoden kuluttua.

Raportissa eli Punaisessa kirjassa on joskus hyviäkin uutisia. Suomessa on onnistuttu vähitellen parantamaan suurpetojen asemaa, vaikka paljon on vielä tekemistä.

Luonnonsuojelutyö on pitkäjänteistä, ja asenteiden muuttumiseen voi kulua vuosikausia, jopa vuosikymmeniä. Ajatellaanpa vaikka saimaannorppaa, jonka suojelemiseksi on työskennelty jo 1970-luvulta lähtien: ilman mittavia kampanjoita, tiedotusta, ja suojelutoimia lainsäädäntöä myöten saimaannorppa saattaisi olla yksi niistä eläimistä, jotka ovat kadonneet Suomen luonnosta iäksi.

Nyt saavutuksesta voi olla jopa tyytyväinen – mutta helpotuksesta ei saa vielä huokaista. Eläimet tarvitsevat yhä suojeluamme.

(Artikkelia on muokattu: yksi kuva poistettu. )

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto