Hyppää pääsisältöön

16 urheiluselostuksen kuolematonta lausetta – osaatko tulkita ne ”oikein”?

Virpi Salmi
Virpi Salmi Urheilu-Suomi

Toimittaja Virpi Salmi tulkitsee Vieraskynä-kirjoituksessaan urheiluselostajien sanomisia. Tämän luettuasi et enää kuuntele selostuksia samoin. Tai ainakaan nauramatta.

Urheiluselostajien kieli saattaa vaikuttaa kliseiseltä, kaavamaiselta ja joskus jopa aivan järjettömältä, mutta siihen kätkeytyy koko maailma, kun oikein silmin katsotaan. Vai silmiin? Tulkitkaamme siis urheiluselostajien sanomisia.

”Ja pistää, pistää muuten pitkälle, AAAAAAAAAAAAAAAAA.” Urheiluselostaja voisi kai teoriassa olla kiihkoton, objektiivinen tarkkailija, jonka tehtävänä olisi kuvailla tapahtumien kulkua mahdollisimman selkeästi, mutta ANTAKAA TÄNNE SUOMEN LIPPU, PAITA POIS, ÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ, POIKA SAUNOO, DEN GLIDER IN, DEN GLIDER IN I MOOL IJEEEEEEEEEEEN.

”Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua.”
No niin, tervetuloa tänne Kannonkivikkoon seipäänheiton piirimestaruuskisoihin Suomen suloisessa suvessa. Ei anneta tämän neljä viikkoa jatkuneen tihkusateen nyt häiritä, vaan kannustetaan oma poika Seppo voittoon. Seppohan on heittänyt tänä vuonna tuloksen 21,75, jolla on maailmanlistalla hienosti sijalla 1175. Sieltä teltasta lämmikkeeksi pahvikuppiin kahvia ja paperiin b-luokan grillimakkaraa, jotka on tänne ilmaistyövoimalla järjestäneet naiset niin kuin aina, ja voitothan menevät perinteiseen tapaan urheiluseurojen miesten saunailtoihin. Mutta siellä Seppo jo nyppiikin tikkuja kämmenistään harjoituskierroksen jälkeen, joten Rampe ja Naukkis, vetäkääs tähän sähköurkuintro.

”Aijai, JJ:n auton takaosasta sijaitsevista suuttimista tulee savua.” Ja JJ:llähän viittaamme tässä mieshenkilöön, jonka etunimi rimmaa tyrki-sanan kanssa ja sukunimi muodostuu Suomen yleisintä vesistöä kuvaavasta sanasta sekä Tuntemattoman konekiväärikomppanian kolmannen joukkueen ensimmäisen ryhmän johtajan nimestä. Takaosan suuttimet ovat Keke Rosbergin peräloosterista lähtevät kaksi kankaasta ommeltua, onttoa pötköä, joiden sisällä on lihasta ja karvasta tehdyt patukat.

”EI VOI OIJOIJOIJOI. Kaksi sekuntia aikaa! Kaksi sekuntia aikaa! Ja Venäjä on lyöty, Venäjä on lyöty. Suomi tasoittaa kolmeen kolmeen, Jere Karalahti. Nyt saa itkeä, nyt saa huutaa.” Muistattehan, kuinka Leijonat marssivat Izvestija-turnaukseen ja hakkasivat Suomi-jääkiekkomailalla jatkosodassa Punakoneen. Moskova joutui lopullisesti antautumaan Leijonille yökerhossa, kun Jere Karalahti sekakäytti kaikki pöydän alle.
No, ehkä tässä eivät ihan kaikki faktat ole tikissä, mutta urheilussa ei olekaan kyse faktoista vaan suurista tunteista. Saa itkeä, saa huutaa!

Joskus selostus herättää enemmän kysymyksiä kuin selventää urheilutapahtuman tilannetta.

”Ruotsin puolustus pelataan kebabkioskille.” Joskus urheiluselostajan selostus herättää enemmän kysymyksiä kuin selventää urheilutapahtuman tilannetta. Eikö kebabille mennä baari-illan jälkeen? Eihän kebabia myydä kioskeissa vaan ravintoloissa? Eihän ruotsalaisten tunnettu pikaruoka ole kebab vaan tunnbrödsrulle? Rakas urheiluselostaja, tarkoitatko siis, että ruotsalaisten ilta on nyt ohi ja on yöpalan aika?

”OoooooOOOOOOoOOOOOOOoooooOOOOO!” Hyvin usein urheiluselostamoista kuuluu ääni, joka saattaa vaikuttaa siltä kuin urheiluselostajien saunaillassa joku tiputtaisi vahingossa saippuan suihkun lattialle. Ei ole kuitenkaan syytä tehdä heti heppoista johtopäätöstä, sillä syy huutoon voi olla a) selostajalla on laulutunti heti työpäivän jälkeen ja hän tekee äänenavausläksyjään b) selostajalla on ulvovan myllärin syndrooma ja hän on onnekkaasti löytänyt työn, jossa siitä ei ole haittaa c) selostaja katsoo samaan aikaan läppäriltään kissapo…videoita ja kohdalle sattuu aivan poikkeuksellisen koskettava video.

”Katsoo, syöttääkö, vetääkö? Ei tee mitään.” Selostajan työ voi olla yhtä turhauttavaa kuin lastenhoitajan työ: itse näkee, mitä pitäisi tehdä ja osaisi tehdä sen tuhat kertaa paremmin kuin ne kolmevuotiaan tasolla olevat tunarit, jotka hyvä kun saavat puurolusikan osumaan naamansa keskellä olevaan aukkoon.

”Ellei sitten ehtinyt ensimmäiseksi, niin minä syön hattuni.” Aina paraatipaikalla oleva selostajakaan ei tiedä, mikä on urheilutilanteen lopputulos, mutta onneksi sen voi korvata yleisölle syömällä asusteensa. Toisaalta, Bubi, melko laimea veto, sillä milloin sulla on muka ollut hattu.

”Ai jai jai jai, siellä on jälleen ruotsalaista suklaajunaa muistuttava meininki katsomossa.” Nykyisinä kaikesta loukkaantumisen aikoina urheiluselostaminen on virkistävä keidas, jossa saa laukoa homosteluvitsejä ruotsalaisista sielunsa kyllyydestä, ah.

”Massiivisen kokoinen on… Isabelle Forrerin juomapullo.”Siis ihan oikeasti sekä urheilumaailma että urheiluselostajat ovat täysin tasa-arvon kannalla, mutta minkäs sille voi, että miehet ovat parempia urheilijoita ja naisurheilijoilla on tissit heti siinä selostajien silmien edessä.

”Heillä on tuollaiset kiinnostavan näköiset asusteet yllään.” Kenelläköhän olisi ”kiinnostavan näköiset” asusteet yllään? Ehkäpä viitataan miesmiekkailijoihin tai jopa kalliokiipeilijöihin? Ei, vaan näin urheiluselostajan kielellä kerrotaan, että beach volleyn pelaajilla on päällään naisten uima-asut, jotka muuten hieman selostajia kiinnostelee. Koska TISSIT.

”Tarkoitushan on olla pelissä parempi, eli tehdä enemmän maaleja.” Urheiluselostaminen on hyvin yksinkertaisten, itsestään selvien asioiden toistelua vuodesta toiseen: on kilpailu, jossa parempi voittaa. Yritäpä itse kertoa se sama saakelin asia säkenöivän mielenkiintoisesti miljardilla eri tavalla.

”Taivas varjele, mitä sieltä tulee, sieltä tulee maaaaaaaaaali!” Ei voi kuin ihailla urheiluselostajan lapsenomaista asennetta maailmaa kohtaan joka päivä. Hän on siellä selostamassa kuudettasadatta jääkiekko-otteluaan ja on vilpittömän ihmeissään, kun tulee maali.

”Sehän menee maailman kaikkien aikojen tilastossa ykköseksi. Sehän on maailmanennätysaika!” Jos nyt luulette, ettei urheiluselostajalla ole muuta tekemistä kuin kytätä kopissa silmä kovana jotain loppuaikoja ja -tuloksia, olette väärässä. Joskus kopin seinällä voi kiipeillä mielenkiintoinen hyönteinen, kopin seinä on hiljattain maalattu ja maalin kuivumista on jännittävä katsella tai kuka nyt ylipäätään muistaa ulkoa jotain satasen maailmanennätysaikoja, ei kukaan.

”Mitä kovemmin ajat, sen paremman lähtöruudun saat!” Mitä, jos joskus parhaimman lähtöruudun saisi se, joka pysähtyisi ihastelemaan leppäkerttuja, keittelisi radan varrella kunnon pannukaffet ja köröttelisi kiireettömästi pikkuteitä pitkin filosofisia ajatuksia mietiskellen.

”Paketti on kunnossa ja näillä mennään.” Tämä on suomalaisen urheilun ja kansanluonteen perustila. Kaikkemme annettiin. Mihinkään se ei riittänyt. Ruotsi voitti taas.


Kaikki Vieraskynä-kirjoitukset löydät täältä

Lue myös - yle.fi:stä poimittua