Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Musiikin kevät 1918 pääkuva

Alma ja Toivo Kuula - hehkuva rakkaustarina sadan vuoden takaa

Alma ja Toivo Kuula.
Rakastavaiset Alma ja Toivo Kuula, jotka saivat toisensa monen vuoden odotuksen jälkeen. Alma ja Toivo Kuula. Kuva: Museovirasto - Musketti, Historian kuvakokoelma Toivo Kuula,Alma Kuula

Tammikuussa 1918 laulajatar Alma Kuula ja säveltäjä Toivo Kuula ovat onnellisia. Avioliiton solmimista ovat edeltäneet piinalliset vuodet, mutta nyt he asuvat Viipurin lähellä pienen tyttärensä ja kotiapulaisensa kanssa. Pian kaikki on kuitenkin päättyvä, mutta vielä he eivät sitä tiedä. #musiikinkevät1918

Vuonna 1903, viisitoista vuotta ennen pian alkavaa Suomen sisällissotaa, nuori Alma Silventoinen oli aloittanut pianonsoiton opinnot Helsingin musiikiopistossa. Hän oli syntyisin Pietarista, missä hänen isänsä Pekka Silventoinen toimi hopeaseppänä.

Kotikaupungista huolimatta Alman perhe oli suomalainen.

Toivo Kuula vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Vaasassa vääpeli Matti Kuulan perheen esikoispoikana. Kotikasvatus oli ankaran hengellinen, eikä ruumiillinen kurituskaan ollut vierasta.

Nuori Toivo haaveili merille pääsystä ja vaikka isä olikin toivonut esikoispojastaan pappia, oli hän Toivon mukana etsiskelemässä tälle laivapaikkaa. Ehkä Toivo löytäisi hyvän elämän jonkin aluksen laivapappina?

Kohtalo päätti kuitenkin toisin. Kun sopivaa laivapaikkaa ei löytynyt, Toivo lähti Helsinkiin opiskelemaan musiikkia.

Toivon musikaalisuus oli havaittu jo varhain. Kotiin oli hankittu pikkuruinen vaikkakin heikkokuntoinen harmoni, kun Toivo oli 10-vuotias. Ja itse hän oli hankkinut viulun, jotta olisi voinut soittaa laivassakin.

Urkujensoittoa pikku Toivo kuuli joka sunnuntai kirkossa ja sävelten nimet hän osasi ennen kirjaimia.

Kuvituskuva.
Kuvituskuva. teksti,musiikin kevät 1918

Toivo Kuula opiskeli Helsingin Musiikkiopistossa ensimmäisen kerran vuosina 1900-1903. Sävellystä hänelle opetti Martin Wegelius, ja sävellyksen ohessa Toivo opiskeli viulun- ja pianonsoittoa.

Sitten opinnot keskeytyivät kahdestakin syystä. Ensinnäkin Toivolta loppuivat rahat ja toisekseen häntä vaivasi uupumus. Hän muutti takaisin Vaasaan ja ryhtyi opettamaan viulunsoittoa.

Ei häneltä säveltäminenkään jäänyt. Kun Wegelius Toivon Helsinkiin paluun jälkeen näki Keinutan kaikua -laulun L.Onervan sanoihin, oli hän määrännut sen julkisesti esitettäväksi ja oli kuulunut vielä hämmästyneenä huudahtaneen: "Pian kai te alatte kantaa tänne sinfonioita".

Samaan aikaan kun Toivo jätti Helsingin taakseen vuonna 1903, aloitti Ammi eli Alma Silventoinen omat opintonsa Helsingin Musiikkiopistossa. Kaikki Silventoisen perheen lapset harrastivat musiikkia, mutta kaikkein innokkain heistä oli esikoistytär Ammi.

Ammi oli hyväksytty opiskelemaan pianonsoittoa ja pian mukaan tuli laulaminen. Hän myös sävelsi, muttei kehdannut näyttää teoksiaan kenellekään.

Kuvituskuva.
Kuvituskuva. lause,musiikin kevät 1918

Vaasan välivuosinaan Toivo oli mennyt naimisiin. Hän oli seurustellut koulutoverinsa ja nuoruudenrakastettunsa Silja Valon kanssa ja 19-vuotiaina he olivat kihlautuneet. Kun Silja oli tullut raskaaksi, pariskunta oli mennyt vihille.

Toivoa oli kuitenkin suhteessa vaivannut aina se, että Silja ei ollut musikaalinen eikä osannut arvostaa hänen taidettaan.

"Se ei ollut oikein mieleeni, ja olin jo monasti ollessani hänen kanssaan kihloissa, purkamaisillani kaiken. Erehdys tapahtui ja se saattoi minut onnettomuuteen, josta en vieläkään selvillä ole."

Toivo ja Silja saivat lapsen ja vaikka pikku tytär kuolikin vain kahden kuukauden ikäisenä, oli avioliitto solmittu, eikä sitä voinut purkaa. Toivon elämä Vaasassa oli ajautumassa umpikujaan.

"Ei minulla Vaasassa enää ollut juuri mitään tekemistä, sillä opettajana ei minusta pidetty, enkä ollut itsekään siitä intresserattu...Elämäni oli synkistä synkintä ja minun teki mieleni lopettaa elämäni."

Toivossa paloi musiikin liekki, ja hän halusi jotain aivan muuta kuin rihkamatavarakauppiaan uran Vaasassa, mitä sitäkin hän oli suunnitellut mielessään.

Vuosiluku 1906.
Vuosiluku 1906. vuosi,musiikin kevät 1918

Toivo ja Ammi kohtasivat ensimmäisen kerran Helsingin musiikkiopistossa keväällä 1906, kun Toivo oli palannut opintojensa pariin.

Ammi oli laulanut kuorossa, joka esitti kevätkonsertissa Toivon kappaleita. Nuori neito oli pukeutunut suomalaisuutta edustavaan Aino-pukuun, mikä herätti Toivon huomion. Olihan Toivo vahva suomalaisuuden kannattaja.

Alma Silventoinen Aino-puvussa vuonna 1906.
Ammi Aino-puvussa 1906. Alma Silventoinen Aino-puvussa vuonna 1906. Kuva: Markku Marttisen kotialbumi Alma Kuula,musiikin kevät 1918

Ammin kohtaaminen sysäsi seuraavana syksynä Toivo Kuulan elämän uusille raiteille. Hiljalleen hänen mielessä kypsyi epätoivon sävyttämä ajatus.

Voisiko tässä olla nainen, joka ymmärtäisi hänen musiikkiaan ja sitä kautta koko hänen persoonaansa? Voisiko hänen elämästään kuitenkin tulla onnellinen?

Ote Alma Silventoisen päiväkirjasta.
Syyskuussa 1906 Ammi kirjoittaa: "Toivo Kuula soittaa orkesterissa. Hänellä on niin omituiset silmät, ettei niihin voi kauvan katsoa." Ote Alma Silventoisen päiväkirjasta. Kuva: Kansalliskirjasto Alma Kuula,Toivo Kuula,musiikin kevät 1918

Alma Silventoinen oli elänyt elämäänsä ajan nuorten naisten tapaan. Hän oli kirjannut päiväkirjaansa arkisia tapahtumia, konserttielämyksiä, illanviettoja sekä omia ja muiden tyttöjen ihastuksia.

Syyskuussa 1906 mukaan ilmestyi myös syviä rakkauden tuskanhuutoja, mutta "Kuolematon rakastettuni" ei kuitenkaan vielä ollut Toivo Kuula vaan säveltäjä Erkki Melartin.

Melartin oli pitänyt ensisävellyskonserttinsa kolmea vuotta aiemmin ja moni musiikkiopiston neiti oli häneen ihastunut. Eiväthän he voineet tietää, ettei Melartin tuntenut vetoa naisiin.

Ammilla oli paljon ihailijoita ja opiskelijoiden seuraelämä oli muutenkin vilkasta. Juhlia pidettiin ja niissä viivyttiin, parhaimmillaan aamu viiteen asti.

Rakkaudesta hänellä oli kuitenkin selvä kuva. Se olisi jotain ylevää, jotain kohottavaa, joka olisi arjen yläpuolella.

Mutta kuinka suhde Toivo Kuulaan olisi mahdollinen? Millainen yhteydenpito ja ystävyys olisivat sallittuja?

Ensimmäisen syyskauden lopussa Ammin ja Toivon ystävyys eteni. Oppilasjuhlan karonkassa ei enää vain hassuteltu vaan puhuttiin jo vakavammin. Toivo arvosti Ammia laulajana, ja halusi hänestä säveltensä tulkin. Ammi puolestaan arvosti Toivoa säveltäjänä.

Vuosiluku 1907.
Vuosiluku 1907. vuosi,musiikin kevät 1918

Toivo lupasi säveltää Ammille laulun Eino Leinon sanoihin. Helmikuun puoliväliin mennessä syntyikin siihen mennessä Toivon paras sävellys, ensimmäinen kypsä mestariteos "Tuijotin tulehen kauan". Laulu, joka sisälsi kätketyn viestin.

Nuoret tunsivat vetoa toisiinsa, mutta Toivon avioliiton takia vain ystävyys tulisi kysymykseen. Päiväkirjassaan Ammi tuskaili tilannetta: "Kerroit elämästäsi. Traagillista! Ystävä raukka! Jumalani - miksi hänellä pitää olla niin kova kohtalo!"

Liian rohkeiden ajatustensa perään hän lisäsi nopeasti: "Mutta minä houkkio! Minunhan piti lopettaa kokonaan seurustelu kanssasi, ettei syntyisi mitään puheita."

Suhde kuitenkin kehittyi vääjäämättä. Eläminen oli viatonta, ja vaikka huhtikuussa koettiinkin ensi suudelma Kaivopuiston yössä, lyötiin heti perään kättä päälle yhteisen ystävyyden merkiksi.

Toivon vanhemmat painostivat avioliiton jatkamista ja halusivat tämän palaavan Vaasaan. Tähän Toivolla ei kuitenkaan ollut mitään halua eikä aikomusta.

Kesällä 1907 Ammi kutsui Toivon vierailulle Silventoisten Lappeenrannan kotiin Skinnarilaan. Teko oli rohkea ja taas Ammi vuodatti päiväkirjalleen: "...ettei tästä kaikesta vaan tule mitään onnettomuutta."

Kun Toivo heinäkuussa saapui, sairastui Hanna-äiti niin, että joutui vetäytymään useaksi päiväksi yläkerran huoneisiin. Äidin vastustus tulisi kestämään vuosia.

Yli kaksiviikkoisen iloisen kesävierailun aikana syntyi myös musiikkia. Toivo sävelsi kolmiäänisen laulun Yksin istun, yksinäinen Silventoisen musikaalisille siskoksille.

Syyskauden päätteeksi jouluna 1907 alkoi tapahtua, kun Toivo matkusti kotiinsa Vaasaan. Silja-vaimo asui siellä hänen vanhempiensa luona.

Toivo ilmoitti haluavansa eron. Ajatus oli kuitenkin mahdoton, siihen ei suostunut sen enempää Silja, kuin eivät suostuneet Toivon vanhemmatkaan.

Vuosiluku 1908.
Vuosiluku 1908. vuosi,musiikin kevät 1918

Tapahtumasta syntyi kova riita. Ajan henkeä kuvaa hyvin Toivon isän Matti Kuulan Skinnarilaan lähettämä kirje, jossa Toivon vanhemmat syyttävät Almaa ja pyytävät vanhempia puhuttelemaan tytärtään:

Kultaseppä H:r N.N. Silvendoinen ynnä rouvanne Lappeenrannassa.

Toivotamme teille terveyttä! Olen teille aivan tuntematoin, mutta koska asiat niin vaativat, niin kirjoitan jonkun sanan. Olen kuullut että teidän tyttäristänne on yksi Musiikkiopistossa Helsingissä laulajattarena.

Ja koska olen varmoista lähteistä, sivistyneiltä ihmisiltä kuullut, että hän olisi rakastunut säveltäjä Toivo Kuulaan, joka on minun vanhin poikani, niin jos ette tunne asiaa, niin tahdon sen teille vakaasti ilmoittaa, että varoittaisitte tytärtänne siitä, samoin kuin minäkin vaimoni kanssa olemme varoittaneet poikaamme Toivoa.

Toivohan on ukko-mies, ja hänen kiltti vaimonsa asuu meidän luonamme, eikä Toivolla ole mitään syytä häntä halveksia, sillä hän on etevä, rouvasväen koulun käynyt nuori ihminen eikä ole ensinkään riitaisa. Heillä oli yksi lapsikin, mutta se kuoli jonkun kuun vanhana.

Nyt, kun he ovat Musiikkiopistossa, on se taiteilijain muinainen henki pilannut poikamme, sillä taiteilijat usiasti halveksuvat semmoisia ihmisiä, joissa ei ole samaa sielun valoa tai lahjaa kuin heillä, ja tämä synti on pilannut Toivonkin. Hän, Toivo oli Joulun pyhinä täällä kotona jonkun päivän ja tahtoi kokonaan vaimonsa purkamaan avioliittonsa, mutta me kristittyinä vanhempina sen jyrkästi kielsimme, samoin kielsi hänen vaimonsakin, jopa niin, että jollei hän meitä kuule, niin saapi ijäti olla osaton meistä.

Nyt hänen vaimonsa on saanut tietoonsa, että Neiti Silvendoinen on Toivon kanssa kirjeenvaihdossakin. Eikö tuo ole hirveätä! Sen vuoksi pyydämme teidän puhuttelemaan tytärtänne ja sanomaan suoraan asian hänelle, ettei me millään tavalla tule semmoista suosimaan, sillä se on synti ja häpeä keskuudessamme.

Merkitsee hyvin murheellisena Matti Kuula
Ylikonstaapeli Vaasa
sekä vaimonsa kanssa
Pyydämme ettette tästä loukkaannu, vaan että vastaisitte jollakulla sanalla. Ystävyydellä M. Kuula

Saatuaan tiedon kirjeestä ja sen syyttävästä sisällöstä, Toivo tulistui ja tarttui kynään hänkin. Syntyi pitkä kirje, jossa hän kertoi oman versionsa asiasta.

K. Herra P. Silventoinen, Pietari

Kun viime kesänä sain nauttia teidän harvinaisesta ystävällisyydestänne ja vieraanvaraisuudestanne, niin on minun sen jälkeen monasti tehnyt mieleni kirjoittaa Teille jonkun sanan, syystä että tunnen itseni kiitolliseksi...

...nyt aukee minulle kirjoittamiseen hyvä tilaisuus, koska olette tehneet niin ystävällisesti, että olette lähettäneet isäni kirjeen minulle Ammin mukana...

...En voi ymmärtää miksikä vanhempani tahtovat kaikin mokomin olettaa, että eroamiseen vaimostani on syynä rakkausasiat jonkin naisen kanssa täällä Helsingissä. Olen sen heille monasti vakuuttanut vaan he eivät voi luulla avioliiton purkautuvan muuten kuin rakastumalla toiseen...

...Minun eroamiseen vaimostani on tykkänään toisellaiset syyt, joita kuitenkin mielelläni tahtoisin pitää omana salaisuutenani. Hänen ja minun väliin tuli jo kesällä v. 1906 epäsopu, joka on siitä pitäen yhä tullut pahemmaksi ja sellaiseksi ettei ole voitu toistaan ymmärtää ja eikä kärsiäkään...

...Ammilla ei ole eikä ole tähän päivään saakka ollut minkäänlaista vaikutusta minun ja entisen vaimoni väleihin...

...jouluna käydessäni kotona ehdotin, että kun tällainen elämä, jossa ei vähääkään sopusointuisuutta ole, ole meille kummallekaan hyödyksi vaan päinvastoin vahingoksi, niin tehdään laillinen ero...

...alkoi tietysti sota, joka päättyi siten, että sain isäni kirouksen, kun en taipunut...

...laillista eroa en vielä ehtinyt saada hommatuksi, vaan ei tuohon kauan aikaa mene, sillä tällaista elämää en voi nähdä enkä jaksa sulattaa, se on siksi epäsopuista...

Ote Toivo Kuulan kirjeestä.
Ote Toivo Kuulan kirjeestä. Kuva: Kansalliskirjasto Toivo Kuula,musiikin kevät 1918

...Ammin kanssa olemme jokseenkin paljon seurustelleet, usein jutelleet, kävelleet ja joskus konsertissakin käyneet...

...olemme ystäviä sanan täydellisessä merkityksessä. Ompa se minulle jokseenkin vaikeata ja vastenmielistä rakentaa minkäänlaisia rakkaussiteitä senlaisten selkkausten jälkeen, joita minulla on entisen vaimoni kanssa ollut ja toden totta pelkään rakkaussiteitä yhtä paljon kuin sellaista kurjaa elämää, jota olen viettää saanut...

...Hänen rakastajakseen en pyri, enkä ole pyrkinyt vaikkapa olisi käsketty...

...Jos haluatte sitä etten hänen kanssaan saa olla toverina ja ystävänä niin koetan mahdollisuuteni mukaan olla hänen kanssaan ja hänen hyödykseen panematta rikkaa ristiin...

...jos Teidän toivomuksenne on, etten hänen kanssaan saa olla missään tekemisissä, niin koetan olla, vaikka se minusta ikävältä tuntuisikin. Tunnen menettäneeni silloin hyvän toverin, vaan teen sen, jos Teille voin sillä tavalla olla suuremmaksi hyödyksi...

Toivo Kuulan nimikirjoitus.
Toivo Kuulan nimikirjoitus. Toivo Kuula,musiikin kevät 1918

Kevään kuluessa molemmat jatkoivat opintojaan Helsingissä ja tapasivat toisiaan.

Painostavista tunnelmista huolimatta Toivon kynästä syntyi kuitenkin - jo tässä vaiheessa - kuolematonta musiikkia. Kun Ammin sisko Emmi oli menossa naimisiin sulhasensa Yrjö Putkisen kanssa, sävelsi Toivo Pietarissa pidettäviin häihin Häämarssin.

Ote Alma Silventoisen päiväkirjasta.
Milanossa Ammi kirjoitti päiväkirjaansa: "Muistin yht'äkkiä päivän vuonna 1907, jolloin sanoit ettei välillämme saa muu tulla kysymykseen kuin ystävyys ... ja se muodostui kuitenkin rakkaudeksi...." Ote Alma Silventoisen päiväkirjasta. Kuva: Kansalliskirjasto Alma Kuula,musiikin kevät 1918

Syksyllä 1908 Ammi valmistui Musiikkiopistosta. Hän piti ensikonserttinsa Lappeenrannassa ja valmistautui samalla laulamaan Toivon ensimmäisessä sävellyskonsertissa Helsingissä.

Ammin toiveissaan oli päästä jatkamaan lauluopintoja Italiaan. Myös Toivo lähtisi ulkomaille.

Lokakuussa Ammi löysi itsensä Milanosta ja Toivo Bolognasta. Toivo opiskeli Liceo Musicalen konservatoriossa vokaalikontrapunktia Luigi Torghin ja instrumetaalista kontrapunktia Enrico Bossin johdolla.

Toivo myös sävelsi, työn alla oli mm. Eteläpohjalainen sarja. Milanossa Ammi oli saanut oivan opettajan tunnetusta laulupedagogista Mathilde Riccistä.

Ensimmäisen yhteisen joulun he viettivät Bolognassa.

Vuosiluku 1909.
Vuosiluku 1909. vuosi,musiikin kevät 1918

Huhtikuussa oli vuorossa yhteinen matka Venetsiaan. Kesäksi Toivo siirtyi Leipzigiin opiskelemaan orkesterinjohtoa Hans Sittin johdolla ja koko seuraavaksi lukukaudeksi hän menisi Ranskaan.

Leipzigissä jatkuvassa rahapulassa elävä Toivo sai ilokseen kuulla, että Sitt antaisi kapellimestarikurssin hänelle ilmaiseksi. Syynä tähän oli luultavasti se, että Hans Sittin veli Anton Sitt oli Helsingissä Filharmonisen orkesterin konserttimestarina.

Toivo Kuula Leipzigissä 1909.
Toivon postikortti Leipzigistä 1909. Toivo Kuula Leipzigissä 1909. Kuva: Markku Marttisen kotialbumi Toivo Kuula,musiikin kevät 1918

Ammi vietti oman kesänsä Skinnarilassa. Kesän kuluessa päiväkirja sai kuulla monet huokaukset: "Olen saanut kuulla paljon hänestä (Siljasta). Hän kärsii tavattomasti siitä, että välinne ovat rikkoutuneet ja kuuluu käyneen toissajoulusta asti mustiin puettuna."

Syksyllä Ammi järjesti päättäväisesti opintomatkaa Ranskaan. Hänen piti saada laina ja lainalle takaajia. Kaikki onnistui ja lokakuussa Ammi matkusti Pariisiin. Asemalla vastaanottamassa oli Toivo. Näin he tapasivat toisensa pitkän tauon jälkeen.

Vuosiluku 1910.
Vuosiluku 1910. vuosi,musiikin kevät 1918

Koko pitkän kevään Ammi ja Toivo olivat Pariisissa. Toivo perehtyi ranskalaiseen musiikkiin, sävelsi suuria kuoro- ja orkesteriteoksia Merenkylpijäneitoja ja Orjan poikaa, ja Ammi opiskeli laulua.

He kävivät oopperassa, konserteissa, taidenäyttelyissä ja museoissa. He ikäänkuin varastoivat yhteistä aikaa, sillä seuraavaksi edessä olisi talvi, jolloin toinen asuisi Oulussa ja toinen Helsingissä. Toivo oli saanut orkesterinjohtajan paikan Oulusta.

Toivon vanhemmat sekä Silja odottivat, että Toivo tulisi hakemaan vaimonsa mukanaan Ouluun ja jatkaisi avioelämää tämän kanssa. "Ehkäpä hän luulee, että aika Toivon tasoittaa, kun hän ei eroa anna, ja siten taas sovinto tulee", kirjoitti Ammi päiväkirjaansa.

Kesällä päiväkirja sai kuulla myös jotain positiivista: "Kotiväki on kysellyt, eikö Toivo tule tänne käymään. Olen iloinen, että he edes jonkin verran ovat intreseerattuja hänestä, vaikka toisella kerralla saankin kyytiä, kun Toivosta tulee puhe."

"Kyllä kai vanhempani aavistavat, että meillä on lähempi suhde kuin tavallinen ystävyys, vaan siihen ajatukseen he eivät vielä voi sulautua ja pitävät sitä kai vääränä. Kuitenkin he jonkinverran pitävät Toivosta, sillä eivät he muuten toivoisi häntä tänne, mutta pelkäävät kai ihmisten puheita ja pilkkaa."

Konsertti-ilmoitus Kaleva-lehdessä vuonna 1910.
Konsertti-ilmoitus Oulussa ilmestyvässä Kaleva-lehdessä 30.11.1910. Konsertti-ilmoitus Kaleva-lehdessä vuonna 1910. Kaleva,musiikin kevät 1918

Oulussa Toivo johti orkesterikonsertteja ja oopperaa, ja viihtyi huonosti. Ammi teki laajan konserttikiertueen ja toivoi ansaitsevansa sen verran, että hänellä olisi varaa lähteä vielä uudelleen Milanoon laulua opiskelemaan.

Rakastavaiset tapasivat vain muutamia kertoja syksyn aikana, muun muassa Helsingin Uuden Ylioppilastalon vihkiäisissä, joihin Toivo oli säveltänyt kantaatin Kuolemattomuuden toivo Eino Leinon tekstiin.

Joulun Toivo vietti Oulussa apeissa tunnelmissa maisteri Sovijärven perheen kanssa. Hän halusi antaa perheelle joululahjan, ja sävelsi uuden kappaleen viululle ja pianolle. Joululaulu sai myöhemmin uuden nimen Chanson sans paroles, Sanaton laulu.

Vuosiluku 1911.
Vuosiluku 1911. vuosi,musiikin kevät 1918

Tammikuussa 1911 Ammi valmistautui juhlallisissa tunnelmissa ensimmäistä omaa Helsingin-konserttiaan varten. Helmikuussa Helsingissä oli myös Toivon sävellyskonsertti.

Maaliskuussa he konsertoivat yhdessä Jyväskylässä, ja sen jälkeen Kauhavalla, Kemissä, Pietarsaaressa ja lopulta Oulussa, missä Ammi tapasi ensimmäisen kerran Toivon isän.

"Suuri, tukeva ja komea mies tuli vastaani, ja Toivo esitteli isänsä. Hän puristi minua kädestä ja katsoi pitkään silmiini, vaan lempeän näköisenä."

Alma Kuula, Oulu 1911.
Ammi Oulussa 1911. Alma Kuula, Oulu 1911. Kuva: Markku Marttisen kotialbumi Alma Kuula,musiikin kevät 1918

Vaasalainen asianajaja Väinö Alaviitala oli alkanut hoitaa Toivon avioeroa. "Saat odottaa yli vuoden ennen kuin olet vapaa mies...saat elellä vapaasti.. älä kuitenkaan pitkiä aikoja Vaasassa."

Ote kirjeestä.
Avioero pantiin laillisesti vireille toukokuussa 1911. Ote kirjeestä. Kuva: Kansalliskirjasto Toivo Kuula,musiikin kevät 1918

Kesän 1911 Ammi vietti jälleen Skinnarilassa, aina vain ankeissa tunnelmissa, sillä äiti ei vieläkään sulattanut heidän suhdettaan. Toivo lähetti postikortteja, jotka oli varmuuden vuoksi kirjoitettu italiaksi.

Syksyllä heidän yhteiset konserttinsa jatkuivat ja pian olisi edessä jälleen lähtö ulkomaille. Ammi pääsi toisen kerran Milanoon, ja Toivon määränpää oli tällä kertaa Berliini.

Heidän välillään oli jo eroottinen suhde ja Toivon välillä sairaalloiseksi yltynyt mustasukkaisuus pääsi valloilleen, kun Ammi kirjoitti Milanon-kuulumisistaan sekä tapaamistaan ihmisistä.

Berliinissä Toivo oli aloittanut sinfonian säveltämisen - joka jäi kesken - ja jouluna he tapasivat Sveitsissä.

Vuosiluku 1912.
Vuosiluku 1912. vuosi,musiikin kevät 1918

Kevääksi Toivo oli saanut kahden kuukauden stipendin sävellystyötä varten Pariisissa.

Ja Pariisissa koitti viimein se päivä, jota sekä Ammi että Toivo olivat kiihkeästi odottaneet. Helmikuussa 1912 Toivo Kuulan hotellihuoneen oveen koputettiin. Huonepalvelija ojensi hänelle sähkösanoman, jossa oli neljä sanaa: "Olet vapaa terveisiae alaviitala."

Sähkösanoma.
Avioeroa oli hoitanut asianajaja Väinö Alaviitala. Sähkösanoma. Kuva: Kansalliskirjasto Toivo Kuula,sähke,musiikin kevät 1918

Kihlapäiväksi valikoitui 12. joulukuuta 1912. Sormuksia ryhdyttiin kuitenkin käyttämään - yhä vielä olosuhteiden pakosta - vasta muutamaa kuukautta myöhemmin maaliskuun lopussa 1913 Pietarissa, jolloin he pitivät ensimmäisen yhteisen konsertin kaupungissa.

Häät vietetiin 29. huhtikuuta 1914 Skinnarilassa molempien perheiden läsnäollessa.

Vuosien piina oli kuitenkin jättänyt Toivoon syvät jäljet, sillä Ammin päiväkirjasta löytyy merkintä vielä hääpäivän kohdalta: "Toivo oli jännitettynä siitä, tuleeko papin sijasta mahdollisesti tuomari, sillä Silja-rouva oli viimeiseen asti koettanut esteitä panna."

Hääkuva.
Hääkuva. Kuva: Markku Marttisen kotialbumi Toivo Kuula,Alma Kuula,musiikin kevät 1918
Ote Alma Kuulan päiväkirjasta.
Ammin päiväkirja. Ote Alma Kuulan päiväkirjasta. Kuva: Kansalliskirjasto Alma Kuula,Toivo Kuula,Päiväkirja,musiikin kevät 1918

Kolmen vuoden kuluttua, huhtikuussa 1917, Ammille ja Toivolle syntyi tytär Sinikka. Syksyllä he olisivat koko pieni perhe muuttava Viipuriin, kunhan asunto vain löytyisi. Toivolla oli Viipurissa paikka orkesterinjohtajana.

Sinikka Kuula 1919/1920.
Pikku Sinikka. Sinikka Kuula 1919/1920. Kuva: Markku Marttisen kotialbumi Sinikka Kuula,musiikin kevät 1918

Viikkojen etsiskelyn jälkeen Toivo löysi vuokrahuvilan Säiniöltä, joka sijaitsi 10 kilometrin junamatkan päässä Viipurista Pietariin päin. Säiniö oli tuolloin vilkas taajama, josta oli Viipuriin jopa yhdeksän junavuoroa päivässä.

Ammi ja Toivo eivät voineet tietää, että tulossa oli sota, jonka silminnäkijöiksi he joutuisivat. He eivät voineet tietää, että heidän kotinsa Säiniöllä sijaitsi strategisesti tärkeällä rintamalinjalla, vain pienen kävelymatkan päässä rautatiestä, jota pitkin punakaartilaisille kuljetettiin aseita ja varustuksia Pietarista.

Viipuri tulisi olemaan yksi sisällissodan verisistä näyttämöistä.

Seuraa Toivo ja Alma Kuulan elämää sisällisodan 1918 kuukausina. Seuraava artikkeli, jossa Toivo kirjoittaa tammikuun väkivaltaisuuksista Viipurissa, ilmestyy 19. tammikuuta.

Logo
Logo Kuva: Laura Rahinantti musiikki

Lähteet
Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula. WSOY. Porvoo 1983.
Kansalliskirjasto: alkuperäisaineistot & verkkonäyttely Ammi ja Toivo
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan, Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Porvoo 2008.
Kuula-Marttinen, Sinikka (toim.): Virta venhettä vie, Alma Kuulan päiväkirjat 1901-1919. WSOY. Porvoo 1968.

Linkit
Kansalliskirjasto, verkkonäyttely Ammi ja Toivo
SKS Kansallisbiografia Toivo Kuula
Yle Elävä arkisto Alma Kuula laulaa Toivo Kuulan laulun Tuijotin tulehen kauan
Yle Teema: Sininen laulu Säveltäjä Toivo Kuula
Turun Sanomat Toivo Kuulan Häämarssi soi ensi kertaa Pietarissa
YouTube Kuulan Häämarssi
YouTube Kuulan Sanaton laulu
Tarinaa Silja Valon ja Toivo Kuulan suhteesta

Taiteilijapari Alma ja Toivo Kuulan kirjeet 1918

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Miksi olemme niin väsyneitä?

    Yksi väsymyksemme aiheuttaja on krooninen varovaisuus.

    "Mä oon ihan vitun väsynyt!" "Haluaisin vain nukkua!" Kuulostaako tutulta? Olemme pisteessä, jossa työikäiset ihmiset haukottelevat enemmän kuin vanhukset. Väsymykselle on monta syytä, mutta esittelen nyt yhden lisää. Se on ilmiö nimeltään krooninen varovaisuus. Kun psykologisia koreografioita ja varovaisuuden askelmerkkejä joutuu tarkkailemaan päivittäin, ihmisestä tulee väsynyt.

  • Mihin sinä uskot? Testaa itsesi!

    Mihin uskot?

    Mihin uskot? Mikä sinulle on elämässä tärkeätä? Mitä arvostat? Testaa itsesi! Testi perustuu professori Tatjana Schnellin pitkäaikaiseen tutkimustyöhön Innsbruckin yliopistossa.

  • Aivotutkija: Nämä viisi asiaa kaipaavat kipeimmin muutosta suomalaisessa työelämässä

    Kiire, uni, tehokkuus, tilat ja verkostotyö.

    Kun aivotutkija päästetään katselemaan suomalaista työelämää, tulee mieleen pitkä lista asioita, jotka kannattaisi muuttaa. Aloitetaan tärkeimmistä, kirjoittaa aivotutkija Minna Huotilainen blogissaan. 1. Kiire ja hoppu pois! Lyhytjänteinen asioista toiseen hyppiminen ja jatkuvat keskeytykset eivät päästä aivoja vakaviin töihin, vaan pitävät meidät lillukanvarsien parissa.

Musiikin kevät 1918

  • 20.1. Klarinetisti saapui pää sidottuna

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Tammikuun 20. päivä on sunnuntai. Toivo Kuula johtaa Viipurissa Kansankonsertin iltapäivällä klo 14. Orkesterin klarinetisti tulee paikalle pää sidottuna. Mitä on tapahtunut? #musiikinkevät1918

  • 22.-23.1. Sisällissodan ensimmäinen siviiliuhri Viipurissa

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Tammikuun 22.-23. välisen yön Alma ja Toivo Kuula joutuvat viettämään Viipurin teatterin suojissa. He eivät pääse pois teatteriesityksen jälkeen, sillä kaupungin kaduilla ammutaan. Jännittynyt yö vaatii myös ensimmäisen siviiliuhrinsa. #musiikinkevät1918

  • 19.2. Voimme Jumalan kiitos hyvin!

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Helmikuun 19. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa postikortin äidille ja nuorimmalle sisarelleen Saimille Lappeenrannan Skinnarilaan. Hanna Silventoinen on ollut alkuvuonna Ammin apuna Säiniöllä pientä Sinikka-tytärtä hoitamassa.

  • 19.2. Raakoja murhia ja taisteluita Viipurissa ja Kannaksella

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Helmikuun 19. päivänä säveltäjä Toivo Kuula tarttuu jälleen kynään ja jatkaa Arvo-veljelle Vaasaan kirjoittamaansa kirjettä. Hän on aloittanut kirjeen jo lähes kuukausi sitten, 28. tammikuuta, mutta ei ole saanut kirjettä postiin.

  • 6.3. Mitenkä voitte todistaa että asutte Säiniöllä?

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 6. päivänä Alma ja Toivo Kuula käyvät Viipurissa. Papereita tarkastetaan usein ja tarkastus on sekavaa. Punaisten ja venäläissotilaiden välisen kahakoinnin takia kotiin päästään palaamaan vasta seuraavana päivänä.

  • 17.3. Päivät ovat loputtoman pitkät

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 17. päivänä Toivo Kuula lähettää veljelleen Arvo Kuulalle kirjoittamansa pitkän kirjeen tämän vaimolle Irenelle. Toivo ei tiedä veljensä osoitetta ja miettii sitäkin mahdollisuutta, että veli ei olisi enää elossa.

  • 23.3. Missä viipyvät valkoiset miehet?

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 23. päivänä säveltäjä Toivo Kuula aloittaa uuden kirjeen veljelleen Arvolle Vaasaan. Hän on tuskastunut sodan seisahtuneeseen tilanteeseen Kannaksella. Kahden päivän kuluttua Toivo jatkaa kirjettä ja kertoo itseään riemastuttaneesta jutusta.

  • 24.3. Kirje Skinnarilan hovista: "Huhun mukaan Arvo on kuollut."

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 24. päivänä Skinnarilan hovissa Lappeenrannassa on aloitettu kirje Ammi Kuulalle. Uutisia kirjoittavat Ammin äiti Hanna Silventoinen sekä pikkusisko Saimi. Huhu kertoo että Toivon veli Arvo olisi kuollut.

  • 27.3. Viulisti Juho Junno on kuollut punaisten riveissä

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 27. päivänä Toivo Kuula kuulee että hänen veljelleen Arvolle olisi sattunut onnettomuus. Hän kuulee myös että yksi hänen Viipurin orkesterinsa viulisteista, Juho Junno, on kuollut punaisten riveissä.

  • 3.4. Olen melkein varma että olet kuollut

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 3. päivänä pääsiäinen on ohi. Alma ja Toivo Kuula ovat pitäneet kirkkokonsertin toisena pääsiäispäivänä Viipurin Uudessa kirkossa. Toivo on yhä epätietoinen veljensä Arvon kohtalosta.

  • 17.4. Ei uskalla liikahtaa missään seiniensä ulkopuolella

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 17. päivänä Toivo ja Alma Kuulan kodin ympäristössä Viipurin lähellä Säiniöllä ei ole tapahtunut mitään. Hiljaisuus tarkoittaa ettei pelastusta kuulu ja Toivo joutuu yhä pelkäämään.

  • 19.4. Punaiset pakolaiset vyöryvät Wiipuriin

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 19. päivänä säveltäjä Toivo Kuula haluaisi tehdä jotain hyödyllistä, mutta joutuu yhä piileskelemään kotona sisätiloissa. Hän ei ole tietoinen kymmenen kilometrin päähän Viipuriin vyöryvästä punaisisten pakolaisten virrasta.

  • 25.4. Kauhun vallassa vietimme yön kellarissa

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 25. päivänä Kuulan taitelijaperheessä ollaan helpottuneita, sillä Säiniö on vapautettu punaisten vallasta. Vapautusta ovat edeltäneet yölliset kauhun tunnit pimeässä pihakellarissa.

  • 29.4. Vietimme kahden hääpäiväämme hiljaisesti

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 29. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa viimeisen kevään 1918 päiväkirjamerkinnoistään. Edessä ovat tuskien täyttämät viikot, mutta sitä hän ei vielä tiedä.

  • 12.5. Hyvä Jumala, miksi tällainen rangaistus, tällainen onnettomuus!

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 12. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa Viipurista kirjeen sisarelleen ja langolleen Oili ja Wäinö Siikaniemelle Helsinkiin. Alma on istunut vakavasti loukkaantuneen miehensä Toivo Kuulan vierellä toukokuun 2. päivästä lähtien.

  • 15.5. Toivon tila huonontunut

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 15. päivänä laulajatar Alma Kuula lähettää Viipurista sähkeen Toivon veljelle Arvo Kuulalle Vaasaan. Toivon tila on huonontunut.

  • 19.5. Toivo kuoli lauantai-iltana

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 19. päivänä laulajatar Alma Kuula lähettää Viipurista lyhyen, järkyttävän sähkeen Toivon veljelle Arvo Kuulalle Vaasaan: "Toivo kuoli lauantai-iltana."

  • 24.5. Sähke Vaasaan: Toivo haudataan Helsinkiin

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 24. päivänä Alma Kuulan lanko Väinö Siikaniemi lähettää sähkeen Helsingistä Vaasaan. Hän välittää tiedon Toivon hautajaisista.

  • 28.5. Toivo Kuula haudataan tänään

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 28. päivänä Toivo Kuula haudataan Helsingin Vanhalle hautausmaalle. Hautajaiset ovat näyttävät ja niistä muodostuu vaikuttava, koko Suomen kulttuurielämän yhteinen surutilaisuus.

  • 13.1. Kansalaisjuhla ilman vasemmistoa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Tammikuun 13. päivänä 1918 Kansallisteatterissa järjestettiin itsenäisen Suomen kunniaksi Kansalaisjuhla. Vasemmisto ei osallistunut tilaisuuteen. Myös säveltäjä Jean Sibelius piti juhlaa huonona ajatuksena.

  • 19.1. Kielitaistelu Jääkärimarssin tahdissa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Tammikuun 19. päivänä 1918 Jääkärimarssi esitetään ensimmäisen kerran julkisesti akateemisessa itsenäisyysjuhlassa Helsingin yliopiston avajaisissa. Vaan kumpi esittää marssin ensimmäisenä, YL suomeksi vai Akademiska Sångföreningen ruotsiksi? Sibelius ei tule paikalle, eikä marssin säveltäjän nimeä vielä paljasteta.

  • 28.1. Mikä häpeä kansallemme ja maallemme

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Tammikuun 28. päivänä Sibelius kirjoittaa päiväkirjaansa levottomuuksista, jotka ovat puhjenneet edellisenä päivänä Helsingissä. Edeltänyttä viikkoa on leimannut Jääkärimarssin menestys.

  • 2.2. Minun vuoroni tulee kyllä pian…

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 2. päivänä Jean Sibelius kokee henkensä uhatuksi punaisten hallitsemassa Järvenpäässä, onhan hän Jääkärimarssin säveltäjä.

  • 5.2. On kielletty menemästä ulos

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 5. päivänä säveltäjä Jean Sibelius haluaa unohtaa rajat, joita punaiset ovat hänelle asettaneet ja keskittyä tärkeimpään, sinfonioihinsa.

  • 12.2. Punakaarti tulee Ainolaan

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 12. päivänä, kun punakaarti tunkeutuu Ainolaan, 52-vuotias säveltäjä kysyy, olisiko hänestä taistelijaksi? ”Teen V Sinf I osaa. Hyvä päivä mitä säv. tulee. Aino mennyt Halosille onnittelemaan pienen tytön syntymästä.

  • 14.2. Punaiset jälleen Ainolassa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 14. päivänä Sibelius tuntee, että hänen kotinsa on häväisty. Punakaartilaiset ovat jälleen tunkeutuneet Ainolaan.

  • 17.2. Veli Christian vangittu

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 17. päivänä Sibelius saa Ainolaan tiedon, että punaiset ovat pidättäneet hänen pikkuveljensä Christianin, Lapinlahden mielisairaalan ylilääkärin.

  • 19.2. Pako Ainolasta

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 19. päivänä kapellimestari Robert Kajanus ilmestyy yllättäen Ainolaan ja painostaa Sibeliusta pakenemaan Helsinkiin.

  • 20.3. Oma maa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Maaliskuun 20. päivänä, keskellä sotaa Sibelius saa valmiiksi teoksen, joka on ylistyslaulu Suomen luonnolle.

  • 23.3. Näe nälkää ja vaikene

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Maaliskuun 22.-23. päivänä Jean Sibelius kirjoittaa nälänhädästä. Säveltäjä laihtui sotakeväänä 20 kiloa.

  • 9.4. Väärää rahaa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 9. päivänä Jean Sibelius myy kaksi juuri säveltämäänsä pikkukappaletta kustantajalle. Myöhemmin selviää, että hänelle maksettu palkkio oli väärennettyjä seteleitä.

  • 14.4. Keskellä pommituksia

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 14. päivänä Sibelius kuvaa tunnelmiaan Helsingin valtauksen keskellä.

  • 20.4. Jääkärimarssi soi saksalaisten upseerien kunniaksi

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 20. päivänä Helsingin kaupunginorkesteri pitää ensimmäisen konsertin kolmeen kuukauteen. Tilaisuus on kunnianosoitus saksalaisille upseereille, ja Sibelius johtaa siellä itse Jääkärimarssin.

  • 22.4. Näyttelijä Elli Tompuri saa idean

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 22. päivänä Kansallisteatterin näyttelijä Elli Tompuri puuhaa hyväntekeväisyysjuhlaa yhdessä Sibeliuksen kanssa.

  • 30.4. Gösta Schybergsonin muistoksi

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 30. päivänä Sibelius saa valmiiksi kaksi mieskuorolaulua murhatun Gösta Schybergsonin runoihin.

  • 4.5. Aino Ackté tulkitsee Sibeliusta

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Toukokuun 4. päivänä Sibelius on seuraamassa, kun Aino Ackté ja Oskar Merikanto harjoittelevat hänen laulujaan.

  • Katarina Sibelius - säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä

    Jaakko Ilves ja Timo Kilpi muistelevat isoäitiään.

    Keväällä 1918 säveltäjä Jean Sibeliuksen 15-vuotias tytär Katarina joutuu sisällissodan silminnäkijäksi. Päiväkirjassaan hän kertoo mm. koulumatkasta luotisateessa, rakastetustaan, joka kaatui rintamalla, saksalaisista Helsingissä, punavangeista Kauppatorilla, ja isästään sinfoniakonsertin johtajana. Lue mitä lapsenlapset viulutaiteilija Jaakko Ilves ja toimittaja Timo Kilpi kertovat Katarinan myöhemmistä vaiheista. Lue Katarinan päiväkirjaa 28. tammikuuta alkaen.

  • 28.1. Luotisade koulumatkalla

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Tammikuun 28. päivänä säveltäjä Jean Sibeliuksen 15-vuotias tytär Katarina kavereineen on tulossa Suomalaisesta Yhteiskoulusta. Yllättäen tyttöjoukko joutuu keskelle ammuskelua Helsingin keskustassa.

  • 29.1. Rakastuneen ylioppilaan jäähyväiset

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Tammikuun 29. päivänä ylioppilas Erik Hernberg tulee heittämään hyvästit Katarina Sibeliukselle ja pakenee sitten Helsingistä liittyäkseen valkoisten joukkoihin. Nuoret eivät tiedä, että tämä on heidän viimeinen kohtaamisensa.

  • 31.1. Sankarittaren kotiinpaluu

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Tammikuun 31. päivänä Katarina Sibelius on päässyt Helsingistä kotiin Järvenpään Ainolaan ja kertoo kotiväelle seikkailuistaan sisällissodan ensimmäisinä päivinä.

  • 1.2. Voi, miksi en ole mies!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 1. päivänä 15-vuotias koulutyttö Katarina Sibelius haluaisi palvella isänmaataan suojeluskuntalaisena.

  • 2.2. En pelkää punakaartilaisia!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 2. päivänä Katarina Sibelius kirjoittaa punaisten julistamasta ulkonaliikkumiskiellosta ja Ainolan ahdistavasta tunnelmasta.

  • 8.2. Ainola on kuin vankila

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 8. päivänä Katarina Sibelius tuntee olevansa kotona Ainolassa kuin vankilassa. Naapurien tapaaminen herättää hänessä kuitenkin toivon.

  • 9.2. Rakastunut valkokaartilainen tervehtii

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 9. päivänä säveltäjä Sibeliuksen tytär 15-vuotias Katarina saa terveiset rintamalta rakastuneelta valkokaartilaiselta.

  • 11.2. Salaiset aseet hameiden alla

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 11. päivänä Katarina Sibelius tapaa naapurikartanon nuoria, joilta hän kuulee Mannerheimin joukkojen etenemisestä ja tyttökavereista, jotka salakuljettavat aseita valkoisille Helsingissä.

  • 12.2. Punakaarti tulee Ainolaan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 12. päivänä, kun punakaarti tunkeutuu Ainolaan, 15-vuotias koulutyttö kysyy, miten meille käy?

  • 19.2. Pako Ainolasta

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 19. päivänä Katarina Sibelius on pakahtua jännityksestä. Kapellimestari Robert Kajanus ilmestyy yllättäen punakaartilaisten saattamana Ainolaan.

  • 21.2. Salaa ruumishuoneella

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 21. päivänä Jean Sibeliuksen perhe on juuri saapunut Ainolasta evakkoon Helsinkiin ja asettunut asumaan säveltäjän veljen kotiin. Kaupunkiin päässyt 15-vuotias Katarina lähtee heti seikkailemaan.

  • 24.2. Onko Erik kaatunut?

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 24. päivänä Katarina Sibeliusta piinaavat huhut valkokaartiin liittyneen ystävän Erik Hernbergin kaatumisesta.

  • 25.2. Pappa kehuu Erikiä

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 25. päivänä koko suku osoittaa myötätuntoa Katarina Sibeliukselle, jonka mielitietty on rintamalla.

  • 27.2. Voit olla ylpeä Erikistä!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 27. päivänä 15-vuotias Katarina on itkuherkällä tuulella, kun kaikki kehuvat hänen Erikiään.

  • 28.2. Nyt se tapahtui

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 28. päivänä Katarina Sibelius saa tiedon rakastettunsa kuolemasta.

  • 3.3. Miksi juuri hänen piti kuolla?

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 3. päivänä Katarina Sibelius kertoo käynnistään kuolleen rakastettunsa vanhempien kodissa.

  • 7.3. Tunne jota ei näytä muille

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 7. päivänä Katarina Sibelius suree rakastettuaan ja kohtaa epähienoja ihmisiä.

  • 8.3. Kyllä meillä sentään oli taivaallista!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 8. päivänä 15-vuotias Katarina Sibelius muistelee hyviä hetkiä, joita hän ehti viettää sodassa kuolleen rakastettunsa kanssa.

  • 14.3. Joka yö näin hänestä unta

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 14. päivänä Katarina Sibeliuksen silmissä kuollut rakastettu käy entistä arvokkaammaksi.

  • 21.3. Rakastan musiikkia

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 21. päivänä 15-vuotias Katarina Sibelius joutuu yllättäen tilanteeseen, jossa hänen pyhimpiä arvojaan loukataan.

  • 22.3. Bobi Sivén kutsuu kahvilaan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 23. päivänä Katarina törmää kadulla tuttuun nuorukaiseen, valkoiseen aktivistiin Bobi Sivéniin. Tietääkö Katarina, että Bobi rakastaa häntä?

  • 4.4. Bobi Sivénin kanssa Kaivopuistossa

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 4. päivänä Katarina törmää jälleen valkoiseen aktivistiin Bobi Sivéniin, joka kutsuu hänet kanssaan Kaivopuistoon.

  • 5.4. Se ei voi enää kestää kauan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 5. päivänä Katarina odottaa jo kärsimättömänä saksalaisten joukkojen saapumista Helsinkiin.

  • 7.4. Oma rakas pappani, jota jumaloin

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 7. päivänä Katarina kirjoittaa aikuisista, jotka ymmärtävät ja kannustavat häntä. Hän mainitsee mm. mummon, Kasper- ja Eerik-enot ja – ennen kaikkea isänsä.

  • 9.4. Toivorikasta jännitystä

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 9. päivänä Katarina tapaa koulunsa johtajattaren Trollen, jolla on tietoa saksalaisten sotajoukkojen suunnitelmista. #musiikinkevät1918 Punaisten ylin johto, Kansanvaltuuskunta oli poistunut Viipuriin jo neljä päivää aikaisemmin.

  • 11.4. Voi näitä onnettomia punaisia!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 11. päivänä Katarina säälii Helsinkiin jääneitä punaisia, jotka aikovat taistella viimeiseen mieheen.

  • 12.4. Salaman iskulla käsitimme: saksalaiset!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 12. päivänä Katarina katsoo ulos ikkunasta ja näkee saksalaisten sotilaiden hyökkäävät pitkin Töölön kallioita.

  • 15.4. Kyllä työ on sentään ihanaa!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 15. päivänä Katarina on jälleen täyttämässä patjoja, eikä ymmärrä tyttökavereitaan, jotka vierovat ruumiillista työtä ja flirttailevat kaupungilla sotilaiden kanssa.

  • 17.4. En unohda häntä, en koskaan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 17. päivänä Katarina ajattelee yhä mielitiettyään, Kirkkonummella helmikuussa ammuttua valkokaartilaista Erik Hernbergiä.

  • 29.4. Kaikki on niin ihanaa!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 29. päivänä Katarina saa vapautuksen koulunkäynnistä.

  • 1.5. Bobi Sivén kutsuu tanssiin

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Toukokuun 1. päivänä valkoinen aktivisti Bobi Sivén pyytää Katarinan tanssiin.

  • 9.5. Itkin kun pappa johti

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Toukokuun 9. päivänä Katarina istuu kuuntelemassa Helsingin kaupunginorkesterin konserttia, jonka kapellimestarina toimii hänen isänsä, säveltäjä Jean Sibelius.

  • 22.7. Minulla oli jalassa Eerikin tennistossut

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Kesällä 1918 Katarina suree yhä rakastettuaan, nuorta ylioppilasta ja valkokaartilaista Erik Hernbergiä. Hän päättää lähteä Kirkkonummelle, missä Erik murhattiin helmikuussa.

  • Väinö Pesola - musiikkielämän sillanrakentaja

    Säveltäjä Tapani Länsiö kertoo isoisästään.

    Keväällä 1918 Väinö Pesola, 32-vuotias poikamies, työväenkuorojen johtaja, sävellyksen ja filosofian opiskelija seurasi aitiopaikalla Helsingin Työväentalon naapurissa sisällissodan tapahtumia ja piti niistä päiväkirjaa. Mitä Väinölle sodan jälkeen tapahtui, millaisen elämän hän eli? Kuoronjohtaja ja säveltäjä Tapani Länsiö kertoo isoisästään. #musiikinkevät1918

  • Väinö Pesola - työväenkuoron johtaja kahden tulen välissä

    Työväenmusiikkimies sisällissodan Helsingissä.

    Syksyllä 1917 nuori kuoromies Väinö Pesola johtaa Helsingin Työväenyhdistyksen mieskuoroa ja kirjoittaa sosialidemokraattiseen Työmies-lehteen. Päiväkirjassaan hän pohtii kiristyvää yhteiskunnallista tilannetta ja omaa ristiriitaista suhdettaan työväenliikkeeseen. Lue juttu ja seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa 21. tammikuuta alkaen.

  • 21.1. Odotetaan yhteiskunnallisen kumouksen alkua

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Tammikuun 21. päivänä työväenkuorojen johtaja ja Työmies-lehden musiikkiarvostelija Väinö Pesola kuuntelee naapurista Työväentalolta kantautuvia kummia ääniä. Kaksi päivää aikaisemmin hän on ollut todistamassa Sibeliuksen Jääkärimarssin kantaesitystä Yliopistolla.

  • 26.1. Tuli Työväentalon tornissa

    Työväenmusiikkimies silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä

    Tammikuun 26. päivän iltana Väinö Pesola näkee tulen Helsingin Työväentalon tornissa. Se on sovittu merkki, hän tietää. Vallankumous on alkanut.

  • 28.1. Punakaarti on vallannut pankit, senaatin, yliopiston…

    Silminnäkijänä 28.1. 1918 sisällissodan Helsingissä.

    Tammikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kävelee Helsingin keskustassa ja kohtaa ammuskelevia punakaartilaisia. Edellisen päivän kuoroharjoitukset jäivät väliin, sillä Pesolaa ei houkutellut kulku pistinniekkojen läpi Työväentalolle.

  • 30.1. Ajan jättiläisryöpyissä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Tammikuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolaa painavat sisällissodan keskellä myös raha-, nais- ja tenttihuolet.

  • 3.2. Hän joko häpesi tai piti minua kirottuna porvarina

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 3. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola katsoo tiukasti punakaartiin liittyneitä kuorolaisiaan, kun törmää näihin kaupungilla. Miehet eivät tervehdi, vaan kääntävät päänsä pois. Häpeästäkö?

  • 5.2. Sosialistit ovat syöneet oman oksennuksensa

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 5. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kauhistuu punaisten tekemiä murhia, miettii pakoa Helsingistä ja tuskailee onnetonta naisseikkailuaan.

  • 14.2. Edessä pikainen nälkäkuolema koko kansalle

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola on nousee ruokapöydästä nälkäisenä. Puuro on loppu, pian myös voi ja liha, sitten on enää puolimädäntyneitä perunoita ja silakoita.

  • 23.2. Pako Pariisiin

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 23. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola juhlii naisystävänsä kanssa ravintola Pariisissa ja kuvittelee hetken, että on rauha. "Heikki Ojansuu kiusallisena. Pariisissa. Sain osittaiset reput. Neljä vastausta oli ihan oikein, kolmeen oli heikosti vastattu.

  • 25.2. Veljet vastakkain

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 25. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola pohtii poliittista väittelyä, jonka hän on juuri käynyt pikkuveljensä Vilhon kanssa.

  • 26.2. Mikä lopettaa traagillisen maan katastrofin?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 26. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kirjoittaa pohjoisen "lahtareista" ja etelän punakaarteista, jotka touhuavat "ryssien" kanssa. Hän on lopenkyllästynyt sotaan ja alituiseen nälkään.

  • 28.2. Thomén veljesten murha

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kauhistuu punaisten murhaamien Thomén veljeksen kohtaloa. Helsinkiin on myös alkanut tulla meren yli pakolaisia.

  • 3.3. Kirkkonummen ”sankarit” vankeina reaalilyseolla

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 3. päivänä Väinö Pesola silmäilee Kirkkonummen taistelussa antautuneiden valkoisten nimilistaa. Sotavangit on tuotu Helsinkiin ja sijoitettu tilapäiseen vankilaan Liisankadun Ruotsalaiseen reaalilyseoon.

  • 4.3. Suomen Sosialistinen Työväentasavalta

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 4. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolasta on sulaa hulluutta kuvitella, että punaiset voittavat, ja Suomessa ja Venäjällä siirrytään täysin uuteen järjestelmään.

  • 6.3. Räjähdys yöllä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola ihmettelee öistä räjähdystä, jollaisiin sodan keskellä saa tottua.

  • 7.3. Hermoherkkä kämppäkaveri

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 7. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo kämppäkaveristaan, joka pelkää sotaa.

  • 10.3. Musiikkianalyysin välttämättömyys

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 10. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola uppoutuu säveltämiseen ja vertailee maestrojen Erkki Melartinin ja Heikki Klemetin opetuksia.

  • 11.3. Punaiset hautajaiset

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 11. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola tuntee myötätuntoa surevaa työläisperhettä kohtaan, mutta suhtautuu kriittisesti punaisten hautajaiskulkueeseen.

  • 12.3. Vanhemmat vastakkain

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 12. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo lapsuudenkotinsa rintamalinjoista, joista yksi kulkee sosialisti-isän ja porvari-äidin välissä.

  • 14.3. Säveletär suhtautuu viileästi

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolasta tuntuu, että taidemusiikkipiirien Säveletär-lehti ei halua hänen kirjoituksiaan.

  • 16.3. Bolshevismi tappaa koko sosialismin!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 16. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola aavistaa sisällissodan ratkaisun lähenevän ja taantumuksen olevan tulossa.

  • 17.3. Räätäli senaattorina

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 17. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolalle selviää, että tuttu kuorolaulaja, räätäli Emil Peltonen onkin senaattori - ja mies itse kieltää koko asian.

  • 18.3. Kuoronjohtaja Heikki Klemetin vapaaehtoinen vankeus

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 18. päivänä, kun Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja Väinö Pesola istuu henkevässä seurassa helsinkiläiskahvilassa, kuoronjohtaja Heikki Klemetti näkee nälkää piilossa ullakolla.

  • 20.3. Huomenna ne tulevat

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 20. päivänä Väinö Pesola pelästyy kuullessaan, että Työväentalon naapurista olisi hyvä hakeutua yöksi muualle.

  • 28.3. Itsekkäät ja röyhkeät

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kuvaa, miten helsinkiläiset käyttäytyvät nälänhädän keskellä.

  • 30.3. Yksityiset telefoonit suljetaan

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo tilanteen kiristyvän kiristymistään, ulkona liikkumista rajoitetaan lisää, puhelimet suljetaan ja ruokaa riittää vain kansankeittiöille.

  • 31.3. Häpeä Aarne Orjatsalo!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 31. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola haukkuu Aarne Orjatsalon, Suomen parhaan näyttelijän ja punakaartilaisen.

  • 1.4. Vuokraemännän tositarina

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 1. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kuuntelee, kun vuokraemäntä kertoo hänelle karun elämäntarinansa.

  • 2.4. Satu Tampereen valloituksesta

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola näkee sielunsa silmin taistelun Tampereesta.

  • 4.4. Saksalaiset tulevat!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 4. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola tietää jo, että saksalaiset lähestyvät Helsinkiä.

  • 5.4. "Senaatti" siirtynyt Viipuriin

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 5. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola lukee lehdestä, että punaisten ylin johto, Suomen kansanvaltuuskunta on siirtynyt Helsingistä Viipuriin.

  • 6.4. Porvariston hulluus on nyt kiehumapisteessä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola ihmettelee porvaristoa, joka pelkää punaista pakkovaltaa ja levittää huhuja saksalaisten tulosta Helsinkiin.

  • 14.4. Elämäni vaiherikkaimmat hetket

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola palaa kahden aikaisemman päivän tapahtumiin. Hän ei enää uskalla nukkua öitä kotonaan Työväentalon naapurissa ja tiedonjano ajaa hänet kaupungille tuttuja etsimään.

  • 16.4. Helsingin valtaus

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 16. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola palaa muutaman päivän takaiseen Helsingin valtaukseen. Kun taistelu alkaa, Pesola löytää turvapaikan Rautatientorin laidalta ja seuraa sodan etenemistä sekä kellariluukusta että puhelimen välityksellä.

  • 21.4. Työväentalo tulessa!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 21. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo tuskan hetkestään, kun hän kuulee, että Työväentalo on tulessa.

  • 22.4. Saksalaisen sotilaan ylistys

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 22. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo saksalaisesta sotilaasta ja saksalaisten sotilaiden hautajaisista, joissa hän oli laulamassa Suomen Laulun kanssa.

  • 23.4. Olen hoippunut nälästä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 23. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo nälänhädästä, joka jatkuu, vaikka vallanpitäjät Helsingissä ovat vaihtuneet.

  • 24.4. Kaatuneita laulajasankareita

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 24. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola muistaa sodassa kaatuneita Ylioppilaskunnan Laulajia.

  • 25.4. Laulua olenkin jo kovin kaivannut

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 25. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kokoaa Työväenyhdistyksen Mieskuoroa ensimmäisiin harjoituksiin sitten Helsingin valtauksen.

  • 26.4. Taantumus tulee

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 26. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola odottaa uutta sosialistista sanomalehteä ja ymmärtää tasavallan kannattajia.

  • 28.4. Narrien paraati

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola katselee suomalaista sotilasparaatia ja miettii vallitsevan kurjuuden syitä. #musiikinkevät1918

  • 30.4. Rakkaustarinan yllättävä käänne

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola saa tietää, että lapsuudenystävä, joka vei hänen rakastettunsa, on murhattu.

  • 2.5. Synkkä vappu

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola vertaa vapunviettoa 1918 ja vuotta aikaisemmin.

  • 4.5. Selviääkö prof. Ilmari Krohn elävänä?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 4. päivänä filosofian ylioppilas Väinö Pesola lukee tenttiin ja toivoo, että Haminassa punaisten vangiksi joutunut Helsingin yliopiston musiikkitieteen professori Ilmari Krohn selviäisi hengissä.

  • 6.5. Nainen osaa liverrellä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola pohtii kutsuntoja, kotiolojaan ja naissuhdettaan.

  • 8.5. Saako Työmiehen entinen musiikkiarvostelija töitä?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 8. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolalle luvataan töitä opettajana. Pesola pelkää kuitenkin saavansa potkut, jos tieto menneisyydestä Työmiehen musiikkiarvostelijana tulee ilmi.

  • 11.5. Jääkärimarssin runoilija kihloihin

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 11. päivänä sota on takana ja kuoronjohtaja Väinö Pesola saa aiheen kertoa kuorolaistensa romansseista. Yhden Nuori Laulu -sekakuoron neitosista kihlaa kuuluisa runoilija-jääkäri Heikki Nurmio.

  • 24.5. Mikä seuraa tätä hirveää aikaa?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 21.–24. päivinä kuoronjohtaja Väinö Pesola pääsee läpi musiikkitieteen tentistä ja tähtää maisteriksi vielä kevään aikana. Pesola kuulee jälleen kuolinuutisia; säveltäjä Toivo Kuula on kuollut saamiinsa vammoihin Viipurissa ja toimittaja Irmari Rantamala vankikuljetuksessa Suomenlinnaan.

  • 2.6. Maisteri on virallinen tittelini!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Kesäkuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola valmistuu Helsingin yliopistosta musiikkitieteen maisteriksi.

  • 27.1. Sisällissota syttyy ja oopperalaulaja juuttuu Vaasaan

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    27. tammikuuta oopperalaulaja Wäinö Sola pitää Vaasassa jälkimmäisen kahdesta konsertistaan. Sota syttyy konsertin jälkeisenä yönä eikä hän pääse palaamaan Helsinkiin perheensä luokse.

  • 18.2. Jääkärit saapuvat Vaasaan

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    18. helmikuuta oopperalaulaja Wäinö Sola on paikalla, kun jääkäreiden etujoukko, 85 miestä, saapuu meriteitse Saksasta Vaasaan.

  • 1.4. "Lahtarien laulaja" ei saa esittää Jääkärimarssia Savonlinnan kirkossa

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 1. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola pitää Savonlinnassa viimeisen sotakonserteistaan. Hän on kiertänyt valkoisten hallitsemilla pohjoisilla alueilla. Elli Sola saa Helsingissä punaisten lehdistä tiedon, että "lahtarien laulaja", puoliso ja lasten isä on elossa.

  • 16.4. Ihmettelet varmaan kun saat tämän kirjeen

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 16. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola on Karjalankannaksella Antreassa. Hän kirjoittaa ensimmäisen kirjeen kotiin Helsinkiin sitten tammikuun lopun, jolloin hän sisällissodan sytyttyä joutui konserttikiertueellaan jäämään Vaasaan.

  • 17.4. Mitenkä ne ipanat voivat siellä?

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 17. päivänä oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola on Kannaksella Antreassa ja jatkaa kirjettä kotiin. Hän kyselee perheen vointia, vaikka ehkä tietääkin ettei tule saamaan kirjeeseen vastausta.

  • 23.-24.4. Kuka luuli että se näin kauan kestää

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 23. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola on runsaan 20 kilometrin päässä punaisten hallitsemasta Viipurista. Huhtikuun 24. päivänä hän on ollut tasan kolme kuukautta poissa kotoa ja vailla yhteyttä perheeseensä.

  • 26.4. Hyvä jos voi säilyttää itsensä täihin tulemasta

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 26. päivänä oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola on valkoisten joukkojen mukana vain viiden kilometrin päässä Viipurista. Vaatteita ei ole voinut riisua pitkään aikaan, sillä koko ajan on pitänyt olla valmiina lähtöön.

  • 28.4. Wapaus on verellä ostettava

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 28. päivänä Viipuri on yhä punaisten hallussa. Oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola odottaa ratkaisun tapahtuvan tänään.

  • 1.5. Raju vappujuhla Viipurin Seurahuoneella

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Toukokuun 1. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola tapaa taiteilijapari Alma ja Toivon Kuulan keskellä katua Viipurissa. He kaikki osallistuvat meluisaan voitonjuhlaan Seurahuoneella. Sola syö illallista jääkäriluutnantti Pekka Heikan kanssa.

  • 4.5. Odotan upseeripolettiani

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Toukokuun 4. päivänä vääpeli Wäinö Solalla on kädet täynnä työtä. Saksalaisen eversti Ulrich von Colerin joukkojen kirjuri ennättää kuitenkin kirjoittaa kotiin.

  • 11.5. Viimeinkin yhteys perheeseen!

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Toukouun 11. päivänä oopperalaulaja, nyt vänrikki Wäinö Sola kirjoittaa Viipurista iloisena kirjeen kotiin Helsinkiin. Hän on viimein saanut tietoja kotoa, mutta ei vielä ole aivan varma kuinka kaikki siellä on sujunut.

  • Säveltäjä Aarre Merikanto liittyy valkoisiin ja ryhtyy taistelijaksi

    Keväällä 1918 nuori Merikanto on jo nimeä luonut taiteilija.

    Syksyllä 1917 uraansa aloitteleva säveltäjä Aarre Merikanto on osallistunut valkoisen kaartin harjoituksiin. Hän on valmis puolustamaan ase kädessä 6. joulukuuta julistettua itsenäisyyttä. Helmikuussa 1918 joukot joissa Merikannon taistelee, antautuvat Kirkkonummella ja heidät kuljetetaan vankilaan Ruotsalaiseen reaalilyseoon Helsingin Kruununhakaan. Lue juttu ja seuraa Aarre Merikannon tarinaa keväällä 1918.

  • 28.2. Kuuden viikon vankeus Kruununhaassa alkaa

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Helmikuun 28. päivän vastaisena yönä 467 Kirkkonummella antautunutta suojeluskuntalaista kuljetetaan kahdella junalla Helsinkiin. Vangit sijoitetaan Ruotsalaiseen reaalilyseoon Liisankadulle, nykyisen Sibelius-lukion tiloihin Kruununhakaan.

  • 4.3. Aika menee tupakoidessa ja kirjoja lukiessa

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 4. päivänä Aarre Merikanto kirjoittaa poikkeuksellisen pitkän kirjeen kotiin. Aarren vanhemmat Liisa ja Oskar Merikanto asuvat Korkeavuorenkadulla, vajaan puolen tunnin kävelymatkan päässä Ruotsalaisesta reaalilyseosta.

  • 13.3. Kuinka hauskaa, että on taas kodak!

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 13. päivänä Ruotsalaisen reaalilyseon vankilassa tiedetään ensin, että 'kaakkaon' pitäisi taas päästä läpi, mutta illalla asia onkin jo päinvastoin. Aarre iloitsee myös uudesta kamerasta.

  • 16.3. Kunpa, kunpa vaan pian täältä pääsisi!

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 16. päivänä Aarre Merikanto tuskailee vapauden perään. Keskittyminen on vaikeaa, mutta siitä huolimatta hän on saanut joitain säveliä paperille.

  • 19.3. Tänään aamiaisella saimme syödä perunoita vaikka kuinka paljon

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 19. päivänä Ruotsalaisen reaalilyseon vankilassa saa aamiaisella syödä vatsansa täyteen perunoita. Aarre Merikanto kätkee niitä myös taskuihinsa. Helsinkiläinen lääkäri Martti Johannes Siirala on myös kuullut tarkempia tietoja vankien oloista.

  • 20.3. Vankilassa podetaan vatsavaivoja

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 20. päivänä Ruotsalaisessa reaalilyseossa on aamulla ollut hauska "intermezzo". Vankilassa päästään viimein dussiin ja suklaatakin taas kaipaillaan.

  • 24.3. Hemmoteltu valkoinen vanki

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 24. päivänä säveltäjä Aarre Merikanto on saanut vankilaan paitsi jälleen kukkasia, myös runsaasti postia: "Olipa se satsi. Viiet paketit, kuuet kirjehet!" Hän tuntee itsensä perin hemmotelluksi.

  • 3.4. Mämmilähetys saapuu ja viulusävellys valmistuu

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Huhtikuun 3. päivänä pääsiäinen on jo vietetty, mutta Aarre Merikanto saa vasta nyt mämmilähetyksen vankilaan. Myös sävellysrintamalla on tapahtunut, viulukappale Humoreski on valmistunut.

  • 6.4. Ei tämä sitä kaikkein kauheinta tämä vankina olo ole

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Huhtikuun 6. päivänä Kirkkonummen taisteluissa antautuneet valkoiset ovat olleet runsaat viisi viikkoa vankilassa. On kaunis auringonpaisteinen ilma ja Aarre Merikanto kaipaa ulos kävelemään, kahvilaan ja tietysti kotiin.

  • "Ruotsalaisen reaalilyseon valkoiset olivat hyvin kohdeltuja panttivankeja"

    Tutkija kertoo taustaa Kruununhaan valkoisista vangeista.

    Huhtikuun alussa kun saksalaiset lähestyivät Helsinkiä, käytiin pääkaupungin antautumisesta neuvotteluja punaisten ja saksalaisten välillä. Punaisten radikaalit torjuivat neuvottelut ja kahden päivän kaupunkisodassa vaara oli todellinen: mitä tapahtuu Ruotsalaisen lyseon pojille kun punaiset menettävät vallan?

  • Pakolaisena Venäjällä: Johdannoksi

    Knut Kangas kirjoitti tarinansa salanimellä Eero Korpi.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kangas käytti salanimeä Eero Korpi. Hän kirjoitti 21-osaisen kertomuksen "Pakolaisena Venäjällä" ja on todennäköistä, että Kangas kirjoittaa kertomuksessa omat kokemuksensa Venäjän vaikeista pakovuosista. Tarina alkaa pienellä johdannolla, jossa kertojana on päähenkilön vanha ystävä. Kertojanääni vaihtuu, kun päähenkilö alkaa kertoa ystävälle vuosistaan pakolaisena.