Hyppää pääsisältöön

Meille ostettiin putkiradio kamarin hyllylle

Radio maalaistalon ulkoseinällä
Radio maalaistalon ulkoseinällä Kuva: Yle Lauantain toivotut levyt,nostalgia,lauantai,radio,radio-ohjelmat

Lauantain toivotut levyt -ohjelmaan liittyviä muistoja.

Tässä on joitain nuoruusmuistoja radiokuuntelijan uraltani. Ensimmäiset muistoni ovat 1940-luvun alusta. Silloin kolmevuotias sanoi radiota buuaksi. Ääntä tuli ja rätinää, mutta ei niinkään tajuttavaa ohjelmaa. Muistan hämärästi, että isovanhempani kuuntelivat pirtissään kidekonetta. Sieltä tuli lähinnä kirkonmenoa mummolle ja uutisia papalle. Meille kotiin ostettiin putkiradio kamarin hyllylle. Radion nappuloita käännellessäni opin, että ääntä tulee joskus kaukaa ja ulkomailta asti. Lukemaan opittuani huomasin radion seinässä monien paikkakuntien nimiä kuten Hilversum. En kyllä tiennyt silloin, missä paikka on. Radiosta tuli myös tietoja, joita luki Moskovan Tiltu. Vanhempi väki moitiskeli Tiltua ja vihollista. Osoittauduin radikaaliksi ja totesin, että huva russa.

Ensimmäinen mieliohjelmani radiossa oli Kalle Kustaa Korkin seikkailut. Korkki ja Pekka Lipponen joutuivat kiperiin paikkoihin gangstereiden kanssa taistellessaan. Jännimmässä kohdassa tiukka ääni totesi, että jatkuu huomenna. Jatkuihan se taas puolilta päivin. Sitten muutimme kylään, jossa ei ollut sähköjä. Isä hankki patteriradion. Sen paristoja piti aikavälein uusia ja akkua piti käyttää ladattavana osuuskaupalla. Radiosta kuuntelimme aamuisin uutisia ja kolme iskelmää klassisen musiikin ohella. Lähetystä radiossa oli vain aamuin ja illoin. Akkuakin piti säästää. Mieliohjelmikseni 1950-luvun alussa tulivat Reino Helismaan hupailut villistä lännestä ja Laiska Lassin saluunasta. Jossain vaiheessa keksin sitten lauantain toivotut levyt. Ahaa.

Lauantaisin aina samaan aikaan radiosta tuli normaaliohjelmasta poiketen hieman iloisempiakin säveliä ja sanoja. Tähän asti oli yleistä, että sinfoniakonsertteja soitettiin usein ja pianomusiikkia siinä välissä. Taputuksia kesti konserttien jälkeen pitkään. Nyt lauantai-iltaan mahtui mukaan jo hanurikin.

Alkuun oli perinteisesti lämmittelymusiikkia, eli hienompia säveliä. Välisoittona saimme kuulla Helmenkalastajia ja Halki illan ruskon auermaan käy lento joutsenen. Sininen huvimaja oli merkkinä kevyempään musiikkiin eli iskelmiin. Lauantain loppuiltaa sai oikein odottaa. Odotuksen palkitsivat sitten lopuksi Veikko Tuomi, Olavi Virta, Kauko Käyhkö ja Kipparikvartetti. Annikki Tähti, Vieno Kekkonen, Brita Koivunen ja myös Laila Kinnunen pääsivät ääneen. Suklaasydän, Wanhan vaahteran laulu ja monet 1930-luvun iskelmät Matti Jurvan ja Tatu Pekkarisen tuotannosta ovat vieläkin mielessä. Saksalaine Egon, Rock around the clock, ja Sail along silvery moon sekä Twilight Time eivät unohdu.

Kävin rippikoulun. Siirryin lukioon sitten tietysti ikäluokkani tavoin innostuin käymään tansseissa. Meillä alkoi tulla aikatauluongelmia, kun pihasaunassa joutui käymään juuri lauantain toivottujen levyjen aikaan, että ehtisi iltajunaan tai linja-autoon tanssipaikalle mennessä. Ratkaisu löytyi tekniikasta. Hankin saunan eteiseen kovaäänisen eli kaiuttimen ja vedin siitä johdot pihan poikki omakotitalomme yläkertaan. Kiinnitin johdot siellä olevaan radioon ja niin alkoi musiikkisauna toimia. Tuli Tiikerihaita ja Caravania sopivaksi saunasoitoksi. Italialaisiskelmätkin alkoivat yleistyä Taivaan sinessä. Sitten tulivat Beatlesit ja myöhemmin Abba.

Televisio monine ohjelmineen alkoi kilpailla radion kanssa ja taisi aluksi voittaa. Radioon tuli rinnakkaisohjelmia, joten kevyen musiikin tarjonta lisääntyi. Sitten tulivat yksityiset radioasemat eikä enää tarvinnut kuunnella merirosvoradioita Radio Nord lopetettiin. Radio Luxemburg jatkoi lähetyksiään. Matkaradiot yleistyivät. Ehdittiin tietokoneaikaan ja netistä ja you tubesta sai musiikkia toiveidensa mukaan. Nyt istutaan jo puhelinkuulokkeet korvilla ja kuunnellaan livenä tai taltioituna musaa ja jytää kukin makunsa mukaan.

Lauantain toivotut kuitenkin pyörivät edelleen. Radio Suomen vakiokuuntelijana en vain aina muista kääntää ykköskanavalle, joten toivotut muuttuvat toivottomiksi. Lohtua sain tänä kesänä, kun olin kuuntelemassa eräässä kokouksessa entisen yleisradiolaisen muisteluita Yleisradion menneiltä ajoilta. Esitelmöitsijä kysyi Yleisradion perustamisvuotta. Antamani vastaus tyydytti kysyjää. Sain nopean vastaajan palkintona CD levyn täynnä Lauantai toivottujen suosikkikappaleita vuosien varrelta. Levy on nyt mukana autossani. Sitä on mukava aina silloin tällöin kuunnella myös muina viikonpäivinä kuin lauantaina.

Risto Nihtilä

Hyvinkää