Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Musiikin kevät 1918 pääkuva

Enkö ansaitse leipääni rehellisellä työllä? – työväenmusiikkimies Väinö Pesolan päiväkirja syksyllä 1917

Helsingin Työväenyhdistyksen mieskuoro 1913
Helsingin Työväenyhdistyksen mieskuoro ja johtajansa Väinö Pesola vuonna 1913. Helsingin Työväenyhdistyksen mieskuoro 1913 Kuva: Työväen Arkisto Helsingin Työväenyhdistys

Syksyllä 1917 kuoromies Väinö Pesola johtaa Helsingin Työväenyhdistyksen mieskuoroa ja kirjoittaa sosialidemokraattiseen Työmies-lehteen. Päiväkirjassaan hän pohtii kiristyvää yhteiskunnallista tilannetta ja omaa ristiriitaista suhdettaan työväenliikkeeseen. #musiikinkevät1918

Syksyllä 1917 Väinö Pesola on työskennellyt HTY:n mieskuoron johtajana jo kuusi vuotta. Hän on 32-vuotias poikamies, opiskelija ja kirjoittaa musiikkiarvosteluja sosialidemokraattiseen Työmies-lehteen.

Pesola on tullut Helsingin yliopistoon opiskelemaan musiikkitiedettä prof. Ilmari Krohnin johdolla päämääränään maisterin paperit. Samalla hän opiskelee sävellystä Helsingin Musiikkiopistossa opettajanaan Erkki Melartin.

Pesolan juuret ovat Turussa. Siellä on yhä lapsuudenkoti, kansakoulunopettaja-isä, äiti, veljiä ja sisar. Helsingissä opiskelee pikkuveli Vilho, tuleva kasvinjalostuksen professori, mutta veljesten välit ovat viileät.

Väinö on ollut nuoresta kuoromies, hän on johtanut 23-vuotiaasta Nuori Laulu –kuoroa Turussa. Opiskelukaupungissa hän on liittynyt sekä 1882 perustettuun vanhimpaan suomen kieliseen kuoroon, Ylioppilaskunnan Laulajiin että 1900 perustettuun Suomen Lauluun. Molempia kuoroja johtaa tunnettu kuoromies Heikki Klemetti, joka tunnetaan myös lempinimellä Kuisma.

Pesola on päässyt jo johtamaan Helsingissä. Hän on toiminut sekä Ylioppilaskunnan Laulajien apulaisjohtajana että Polyteknikkojen Kuoron johtajana. Vuonna 1911 hänet on valittu melko uuden kuoron, 1908 perustetun Helsingin Työväenyhdistyksen mieskuoron johtajaksi - ja yhteistyö tulee jatkumaan seuraavat 27 vuotta.

Kun tapaamme Väinön lokakuun alussa 1917, hänen mieltään painavat rahapula ja kurjat asumisolot.

Väinö Pesolan päiväkirja 1917
Väinö Pesolan päiväkirja 1917 Päiväkirja

Kuvitusta
Kuvitusta päivämäärät

Asuntopula, suuttumuskyllästymiseni ja köyhyyteni saattoivat minut taas ikävään huoneistoon. Eteinen nimittäin haisee hirmuisesti. Se haisee toaletilta ja lialta. Kun hajuaistini on ainakin yhtä tarkka kuin kuuloaistini, on aina sisään tullessa ja ulos mennessä inhottava vastenmielisyyden tunne kestettävänä.

Vieraita en voi ajatellakaan kutsua. Mutta muuttamaankaan en enää ennen joulua rupea. Riittää, että kaksi kallista lukukuukautta on mennyt hukkaan epäonnistuneitten asunnonetsimisten ja kokeilemisten takia.

Voisi myös ajatella huomauttamista emännälle, mutta hän ehkä ottaisi pahakseen, sillä hänellä on neljä pientä lasta ja ukkonsa yhdessä huoneessa, ja köyhyys näyttää olevan suuri. Ja likaisista luonnetaipumuksistakaan ei ihminen noin vain pääse. Akan ulkomuodosta ja vaatevarresta päättäen hän kuuluu luontaisesti likaisiin.

Panoraama Kallion kirkon tornista 1919-1921
Näkymä Kallion kirkon tornista yli Helsingin. Syksyllä 1917 Väinö Pesola asui alivuokralla Siltasaaressa aivan Työväentalon naapurissa. Panoraama Kallion kirkon tornista 1919-1921 Kuva: ©Helsingin kaupunginmuseo,Helsingfors stadsmuseum,Helsinki City museum Helsinki

Olin eilen illalla Ylioppilaskunnan Laulajien tanssiaisissa. En voinut ajatellakaan kehenkään "ihastumista" ja niin koko joukko tuntui perin vieraalta "valjuuteni" takia. Lähdin pois ja tunsin itseni sangen yksinäiseksi. YL:stä pois karkottamisajatukseen olen koettanut tottua. Toiveita on onnistumisesta, vaikka vielä toistaiseksi katkerat ja "kostoa" hautovat ajatukset hermostuttavat mieltä!

6.11.1917
6.11.1917 päivämäärät

Klo 7 oli Helsingin Työväenyhdistyksen mieskuoron harjoitus, jossa eräs laulaja pläiskäytti minulle päin naamaa kaikkien kuullen, että lauluani Syksyn lehdet on "pirun ikävä laulaa".

Väinö Pesola 1913
Väinö Pesola päin naamaa "pläiskäyttelevien" mieslaulajiensa keskellä 1913. Väinö Pesola 1913 Kuva: Työväen Arkisto Väinö Pesola

Pariin otteeseen olen raivonnut ihmisten itsekkyyttä raitiovaunuissa ja kansankeittiöissä. Kun tänään huomautin eräälle, että antaisi tilaa toiselle - hän kun istui kovin leveästi - ärjäisi hän vaan: "Tässä on jo viisi". Ja minun huomautukseeni: "Mitä se siihen kuuluu, kun vaan yksi persoonista mahtuu istumaan", tiuskaisi hän: ”Kyllä se kuuluu!” Tilanantamisyritykseni menivät myttyyn siis. Vastakkaisella penkillä piti eräs huora myös kahden ihmisen tilaa.

Mitä narripeliä onkaan ihmisten puhe veljeydestä, tasa-arvosta, vapaudesta, ikuisesta rauhasta ym. kun perisynti, itsekkyys ilmenee kaikkialla elämän pienemmistä muodoista sen suurimpiin asti aivan räikeänä. Vain kaikkien sota kaikkia vastaan on luonnollinen taso nykyajan ihmistyypille, ehkä paremmin sanottuna nykyajan sota-aikatyypille.

Kuvitusta
Kuvitusta päivämäärät

Lähdin kesken pois Hoischermanin konsertista. Tuntui lorulta istua taiteen ääressä veristen uutisten mielentasapainoa horjutellessa. Sotilashirmuvalta yhä kasvaa. Päivän sähkösanomat kertovat Mommilan kartanon piirittämisestä ja sen omistajan ynnä muitten suomalaisten surmaamisesta.

Kuinka kauan kestää Suomen kansan kärsivällisyys? Kuinka kauan rikollinen hajanaisuus luokkavihan takia? Nouseeko lopulta suomalainen ryssää vastaan, porvari sosialistia vastaan? Kurja ajatus! - - -

Työmiehen kylvö kasvaa hedelmää. Kun rikollinen elukka Spjict oli ampunut tilanomistaja Kordelinin, oli hän puhunut "lahtareista". Hyvin opittu sana Työmiehen palstoilta.

Kun tässä valossa sulattelen kuoroni pinnistettyjä mielipiteitä ja raakoja vaistoja, alkaa syntyä äärimmäinen vastenmielisyys näitä piirejä vastaan. Olkoon, että taide on erillään politiikasta, olkoon, etteivät laulajani vastaa Työmiehen kirjoituksista. Mutta heidän naamoistaan näkyy tylsä porvariviha, vallanjano, he hyväksyvät "lahtarikaarti"- ja muut porvariston parhaita tarkoituksia vääristelevät kirjoitukset.

Työmies-lehti 8.11.1917
Suomen rikkain mies Alfred Kordelin murhattiin kartanonsa lähellä Mommilassa 7. marraskuuta 1917. Juttu Työmiehessä tapahtuneesta seuraavana päivänä. Työmies-lehti 8.11.1917 Kuva: Työmies 8.11.1917 leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Jos en olisi leivän elätettävänä, kuten me kaikki kuolevaiset, eroaisin nyt sosialidemokraattisista kuoroista ja lopettaisin Työmieheen kirjoittamisen. Nyt en voi, täytyyhän minunkin elää. Panen vain koko olemukseni vastalauseen nykyistä kurjaa sosialistista villitystä vastaan. Pesen käteni siitä liasta, johon itseni saastutan Työmies-lehden ja työväestön kuorojen jäsenten kanssa.

Niin, kuinka kaukana onkaan vallankumousaaton kuulakkaan puhdas aamurusko! Kaikki on loassa, matalalla. Pietarissa ratkaistaan kysymys: alhaisoko vai edes jonkunlainen sivistyneistö? Olkoon, että bolshevikkien voittoa seuraisi rauha. Se tulisi tulevaisuuden aikojen alhaisovallan hirmutöillä kehystettynä hornain veripunaiseksi.

Vielä ei tiedetä ratkaisua. Kaikki yhteys Pietariin on katkaistu. Odotetaan silmä kovana, henki ahdistuksissa!

Myöhemmin illalla, sinfoniakonsertin jälkeen. Kuisma iski taas. Tuli konsertissa kysymään, mitä Työmies kirjoittaa Mommilan jutusta. Vastasin, ei mitään erikoista, selostaa tapaukset ja nekin karsimalla eli hienosti vääristellen. Hän mutisi, etkö sinäkin häpeä olla sellaisten palveluksessa? Puolustelin: taide on erillään, minunkin täytyy elää.

Kuoronjohtaja Heikki Klemetti
Kuisma eli kuoronjohtaja Heikki Klemetti, piikki Väinö Pesolan lihassa. Kuoronjohtaja Heikki Klemetti Kuva: Helsingin kaupunginmuseo,Helsing Heikki Klemetti

Konsertti alkoi, jätin hänet ja päätin välttää. Mutta väliajan tultua tuli hän taas puheilleni ja pianisti Leipon läsnäollessa jakeli samoja loukkauksia. Minä vaan rauhallisesti viittailin siihen, että kun porvarit eivät huoli työhönsä, palvelen sosialisteja. Ja tämä onkin päätökseni, sillä näyttämöltä en aio poistua, sillä minun aikani on tuleva. Menen vaikka kansakoulunopettajaksi, mutta Helsingissä olen ja jatkan opiskelujani.

Eri asia on, koska Kuisma oppisi hienotunteisuuden alkeet. Juuri toissapäivän Työmiehessä oli minun kirjoittamani arvostelu hänen musiikin historiastaan. Kirjoitus oli suopeampi kuin mitä historia ansaitsee, tiedän siellä todistettavia virheitä. Tämän päiväiset hienoudet olivat kai "kiitollisuuden" osoituksia.

Työmies-lehti 5.11.1917
Väinö Pesolan myönteinen kirja-arvostelu Heikki Klemetin Musiikin historiasta Työmiehessä 5.11.1917. Työmies-lehti 5.11.1917 Kuva: Työmies 5.11.1917 leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Mielessä kyti eilen, kun Kuisma lyhyesti kiitti kirjoituksesta, kysyä: "Koska saan ruveta odottamaan vastapalveluksia?" Sillä Heiju-lauluni kohtalosta päättäen, saisin Suomen Laulun ja Kuisman puolelta kuolla nälkään koska tahansa, sillä vieläkään ei ole maksusta päätetty. - - -

Olen aina Kuisman suhteen ollut sillä kannalla, että annettakoon hänelle anteeksi. Mutta voimani - pelkään - eivät ajan pitkään siedä. Kun hän heikkenee ja minä vahvistun, silloin koittaa hetki, jolloin kysytään, onko minulla voimia oman itseni voittamiseen. Pelkään, että vuosien vieriessä taakkani tulee niin suureksi, että voitto voi olla vain osittainen.

Nyt siis loppupäätös: olenko siinä asemassa, että minun pitäisi hävetä? Enkö ansaitse leipääni rehellisillä teoilla, omalla työlläni? Mikä tomppeli kysymys! Pää pystyyn siis vaan ja loukkaukset antakoot vaan voimaa!

aamu 10.11.1917
aamu 10.11.1917 päivämäärät

Itsetutkiskelua. Tunnen itsekin itseäni jonkun verran noloksi asemani takia työväenpiireissä.

Miksi siis raivostun Kuisman huomautuksista? Siksi, että taas on esillä sielun kahtiajako. Toinen puoleni tuomitsee työväestön palvelemisen, toinen hyväksyy. Kun tuomitsevaan puoleen liittyi Kuisman arvostelu, nousi koko olemukseni itsenäisyyden, vapauden tunne kapinaan.

Toinen eli hyväksyvä puoli antaa voimaa sekä nykyisen aseman sulattamiseen, että Kuisman tuomitsemiseen. Pysyn siis varmasti asemassani.

Työmies-lehti 13.11.1917
Työmies 13.11.2917 Työmies-lehti 13.11.1917 leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Pietarista kuuluu kummia. Talvipalatsi on ryöstetty ja naispataljoonalaisia raiskataan. Voidaanko historian lehdiltä löytää räikeämpää kiusaa? Naiset astuvat sotimaan näyttääkseen kärsiville kurjille miehille esimerkkiä. Miehet polkevat heidän miehekkään rohkeutensa, isänmaallisen mielialansa aistillisuutensa mutaan. Mikä äärimmäinen kurjuus!

Nykyään on suomalaisen mieli omituisessa ristiaallokossa. Toiselta puolen bolshevikit lupaavat kansojen itsemääräämisvallan rauhanehdotuksessaan, mutta tätä lupausta vähentää täkäläisten solttujen hirmuvalta.

Toisaalta ovat saksalaiset lähellä. Heiltä tulisi ”komento taloon", mutta jos heiltä jotain muuta saisimme kuin viljaa, välttyisimmekö Preussin tunnetusta saksalaistamispolitiikasta?

Mieli ailahtelee sinne tänne, toiveet eivät löydä kiinteätä kohtaa, sosialistien itsepäinen luokkahenkihurjailu kiukuttaa, vaan kaukaisena häämöttää kuva vapaasta Suomesta.

aamu 13.11.1917
aamu 13.11.1917 päivämäärät

Lehdestä näkyy, että on perustettu "Suomen säveltaiteilijain liitto", jonka perustavaan kokoukseen oli kutsuttu sekä esittäviä että luovia taiteilijoita. Siihen sakkiin kuuluu se kerma, joka antaa itseään tervehtiä vain silloin, kun ei "parempia" ole näkemässä ja joka tulee yllätetyksi, jos vanhana tuttuna tarjoaa käden, kuten olen pari kertaa huomannut Madetojasta ja Palmgrenista. Olen ollut liian "huono" mennäkseni kädestä tervehtimään.

Tälle joukolle on "Suomen muusikkojen liitto" ollut liian alhainen ja "Musiikkitieteellinen Seura" liian kuiva. Nyt kai ihmeitä syntyy. He ovat jo aikaisemmin luvanneet perustaa oikean musiikkilehdenkin.

aamu 14.11.1917
aamu 14.11.1917 päivämäärät

Meikäläis-bolshevikki-kapina alkanut. Asun Työväentalon vieressä. Jo aamulla puoli 6 heräsin kovaan huutoon. Pilkistin ikkunasta. Työväentalon torni oli valaistu. Talo suljettu, vain jäsenkortteja näyttämällä pääsi sisään.

Sekä pihalla että ympäröivillä kaduilla sankat joukot punakaarteja. Niitten kapteenien ja muitten päällikköjen räikeät kutsuhuudot herättivät minut.

Suurlakko Helsingissä 1917
Suurlakko on alkanut. Suurlakko Helsingissä 1917 suurlakko

Päivän Suometarta ei ole saapunut. Nytkö siis on alkanut se lopun alku?

Eilen tapasin ystäväni -n. Sain tietää paljon tosiasioita. Rupean hommautumaan irti punaisista. Ystävät ovat lähellä. Kutsumus huutaa, kovaa peliä vain odotetaan.

Ennakkohuhu kertoi jo eilen, että saksalaiset vedenalaiset ovat Gråhaaran edustalla. Nyt ulos hommaamaan rahaa, sillä taskussani on vain 2 mk ja voi tulla esim. kaupungista lähtö, jos vielä pääsee, sillä yleislakko ulottunee myös rautateihin!

14.11.1917
14.11.1917 päivämäärät

Ensi lakkopäivä on kulunut tavallisesti. Tavallista enemmän väkeä kadulla, työväki kun on vapaa.

Sähkösanomapoikain ympärillä tavallista suurempi tungos, ja hiljainen meno kaduilla raitiotielakon takia, tässä kaikki.

Sähkösanomat kertovat yksinomaan Kerenskin häviöistä, mutta jokainen tietää, että ne ovat väritetyt nykyisten vallankaappaajien mielialojen mukaisiksi.

Punakaartit huseeraavat kaduilla. Ovat ruvenneet jo saamaan aseitakin, äsken tuli joukko kivääreillä varustettuja vastaan. Osannevatkohan ryssän kätyrit edes ampua?

Kuvitusta
Kuvitusta teksti

Kuisma kokoaa yhä tulisia hiiliä päänsä päälle. Äsken hän hävyttömästi varoitti veli -stä puhumasta liian vapaasti -sta viitaten minun läsnäolooni. Kuisma antoi ymmärtää, että minä voisin olla ilmiantaja! Lohdutan itseäni sillä, että kerran koittaa aika, jolloin Kuisma alhaismielisyyksineen on vain ilmaa minulle ja täysin, täysin lakannut jo sydämeni pohjasta!

16.11.1917
16.11.1917 päivämäärät

Eilinen vallankumouspäivä osoitti nousua. Aseistetut punakaartilaisjoukot sulkivat väkisin puoteja. Näky oli harvinainen. Suomen kansalaiset ryssien kiväärit käsissä ja ojennettuina omia kansalaisia vastaan. Olipa joku nähnyt punakaartilaisia ryssien sotilashousuihin puettuina.

Yleensä he kaduilla käyttäytyivät maltillisesti. Jouduin kumminkin tilanteeseen, joka näytti uhkaavalta. Aleksanteri oli täynnä kiihtynyttä porvaristoa, joka sangen vastahakoisesti noudatti kaartin kulkemis- ja hajaantumismääräyksiä. Yhtäkkiä Aleksin ja Fabianin kulmassa kajahutti johtaja määräyksen: ”Ampuma-asentoon!” Kiväärit kohosivat. Osa yleisöä näytti narrimaisuutensa. Se rupesi pakenemaan. Pyssyt laskeutuivat.

Minun sisuni kuohui, kävelin kuin muina miehinä ja tuumasin: olisivatpa ampuneet, olisi voinut tapahtua "kansan tuomio". Monisatajoukkoinen yleisö olisi helposti riistänyt aseet noin 30 hulikaanilta. Tätä sanaa ei voi sentään heistä kaikista käyttää, muutamat olivat siistin näköiset. Haudoin isomman aikaa ajatusta, että tarvitsisi koota vain 30 á 40 reipasta nuorukaista, pian olisivat olleet punakaartilaiset ilman aseita.

Tapasin Kuisman kadulla. Hän oli raivoissaan. Punakaartit saivat kuullakseen kaikki roistonsukuiset sanat. "Ja samanlainen olet sinäkin", jatkoi Kuisma, ”jollet pian eroa siitä joukosta!”

17.11.1917
17.11.1917 päivämäärät

Eilisenä lakkopäivänä eivät punakaartilaisryssät tyytyneet vain ampuma-asentoon, vaan ampuivatkin. Toistaiseksi yllyttivät he yleisöä ampumalla ilmaan ja ikkunoihin. Huhu kertoo haavoittumisistakin. Alhaisvalta rupeaa nyt olemaan kukoistuksessaan.

Malmin 19 rikollista hulikaania on vapautettu ja laillisen järjestysvallan edustajia, Malmin nimismiestä ja poliisia on ampumalla vaarallisesti haavoitettu.

Turussa on kauppias Dammert ammuttu kuoliaaksi, ja mikä lieneekään tapahtunut maaseudulla, josta ei voi tuoda tietoja, nyt kun rautatievirkamiehetkin kautta Suomen ovat lakossa.

Tämä tietää nälkää. Kuinka pian, se on epätietoista. Saksalaiset, jotka järjestäisivät, jos tänne tulisivat, sekä punakaartilaiset että nälän, ovat vasta Ahvenanmaalla, kuten virallinen venäläinen tiedonanto kuuluttaa.

Eduskunta on vahvistanut kunnallislait ja 8 tunnin työpäivälain. Tämä ei syömisen alkuun päässeille riitä. Enemmän, enemmän! huutavat he, kunnes nälkä tai sitten pojat tukkivat suun. Nyt jos koskaan, ollaan perikadon äärellä.

Muuten, jos suurin piirtein katsoo lakon kulkua, on se sujunut itsetietoisen johdonmukaisesti ja työväestön tähänastisia päämääriä ja käyttäytymistä on jonkun verran voinut puolustaa. Nyt ruvetaan menemään yli mittojen, missä määrin, näyttävät tulevat päivät.

Kuvitusta
Kuvitusta päivämäärät

Päivä on kulunut rauhallisesti. Paljon huhuja. Vähän faktoja. Huhuja: pogromi Turussa, toinenkin kauppias kuollut, saksalaiset vallanneet Venetian jne. Tosiasioita: punakaartilaiset vallanneet Säätytalon, joten uuden senaatin neuvottelu- ja valiokuntavaalikokoukset jäivät pitämättä. Eduskunnan tämänpäiväisestä istunnosta ei tämän takia tullut mitään. Kiihtymys suurenee.

Eilen marssi rehtori Paavo Virkkunen kahden aseistetun punakaartilaisen välissä pitkin Aleksia "kamariin". Sairas senaattori Allan Serlachius on tehnyt saman matkan, mutta päässyt vapaaksi. Sen sijaan kuvernööri Jalander istuu edelleen putkassa. Samoin musiikkimestarimme Robert Kajanus ja konserttimestari Carl Lindelöf. Viimemainitut lienevät syystä joutuneet kiinni, sillä heidät oli pidätetty kello 2 yöllä kai kapakkakunnossa.

Väinö Pesolan päiväkirja 1917
Väinö Pesolan päiväkirja 1917 Päiväkirja

Muitten vangitseminen on mieltä painava. Kansamme arvokkaimmat miehet kulkemassa kahden alhaisohulikaanin venäläiskiväärin pakottamina ilmoittamassa nimensä, jotka työssä raakojen kuljettajainkin hyväksi ovat saavuttaneet kuuluisuuden ulkomaittenkin oppineitten piirissä. Kansa urheilee "vallallaan".

Yritin äsken mennä Gradiniin syömään. Se oli kiinni, samoin Hult, Paris jne. "Herrojen" ei tarvitse levätä eikä aterioida päivän töitten jälkeen. Se kuuluu vain alhaisolle ja se käyttääkin sitä hyväkseen.

Helsingin työväentalon ravintola 1924
Kahvia ja tupakkaa Helsingin työväentalon ravintolassa, nykyisessä Juttutuvassa. Helsingin työväentalon ravintola 1924 Helsingin Työväenyhdistys

Kävin Kronassa: aivan täynnä, Elannossa: pitkä köö, Primulassa: suljettiin väenpaljouden takia. Aikalassa odotin neljännestunnin verran turhaan, vasta "vekselikahvilassa" onnistuin saamaan paikan. Paljas vesi sokerin kera maksoi 1,25, voikimpale joka painoi kai 90 grammaa maksoi yhden markan.

Lakon pitäisi halventaa kuitteja ja tuoda lisää tavaraa. Käy päinvastoin. Koska valkenee järki vallankumousjohtajissa? Koska he ymmärtävät, että maajussia on mahdoton tätä tietä pakottaa? Hän sai jo kesällä tarpeekseen sosialismista!

18.11.1917
18.11.1917 päivämäärät

Sunnuntai lakkopäivä on ollut hiljainen. Eräs H.T.Y:n Mieskuoron laulaja johti minut pistinniekkojen läpi harjoitukseen. Keskusteltiin etupäässä, laulettiin myös vähän.

Keskustelun perustuksella päätin jäädä edelleen näihin piireihin toimimaan. Heidän aatteissaan ja hommissaan on paljon puolusteltavaa, vaikkei voikaan katsoa keinoja samoilla silmillä kuin he, luokkahengen sokaisemia kuin ovat. Yleisenä tuntuu olevan pelko jälkilaskuista, eikä ilman syytä.

Väinö Pesolan päiväkirja 1917
Väinö Pesolan päiväkirja 1917 Päiväkirja

Suomen Laulun harjoituksessa sain kuulla, että tilanomistaja Bergbom on surmattu ja että Malmilla ovat punakaartilaiset surmanneet poliisi Packalenin kiduttamalla. Samassa Klemetti taas antoi mulle pistoksia.

Myös hänen siskonsa rouva Lahdensuo viittaili siihen, että minä voisin ilmiantaa hänet liian rohkeista jutuista. Klemetin sukuun mahtuu paljon alhaismielisyyttäkin! On todella omituisia luonteita eteläpohjalaisissa. Ylöspäin nöyriä, alaspäin byrokraattisia, lämpimiä isänmaan ystäviä, alhaismielisiä kätyreitä. - - -

Pääasia, lakko loppunee huomenna. Kun sosialistit saavat oman senaatin, joka repostelee yhteiskunnan mahdollisimman punaiseksi, ovat he tyytyväiset. On eri asia, mitä sitten porvarien puolelta alkaa kuulua?!

19.11.1917
19.11.1917 päivämäärät

Pari "munausta". Tapasin toissapäivänä useita taitelijoita: Wäinö Solan, Somersalmen, Gräsbäckin, Uimosen, Merikannon.

He kyselivät, mitä Ylioppilastalolla tapahtui. Selvitettyäni tämän, käänsin puheen taas itseeni eli suhtautumiseeni työväenpiireihin, vaikka Uimonen on mulle melko vieras, Gräsbäck aivan vieras. Ja sehän kuuluu vastenmielisyyttä herättäviin puoliin ihmisissä. Koska pääsen tästä itseni tympäiseväksi ja sivistymättömältä vaikuttavasta tavasta?! Häpeän itseäni!"

(Väinö Pesola viittaa tässä välikohtaukseen, joka tapahtui lokakuun 23. päivänä Ylioppilastalolla YL:n harjoitusten aikaan. Harjoitusten alkaessa venäläiset merisotilaat piirittivät Ylioppilastalon ja estivät sekä pääsyn taloon että sieltä ulos. YL:n taloudenhoitaja Ossi Holmström, joka oli viimeisten joukossa livahtanut sisälle, otti puhelun yliopiston viranomaisille ja vaati miehittäjiltä selitystä. Paikalle saapuneen venäjää taitaneen miliisin avulla selvisi, että sotilailla oli toimeenpanevan komitean valtakirja etsiä talosta aseistettuja miehiä ja aseita. YL esitti asiasta vastalauseen ja se julkaistiin kaikissa pääkaupungin suomen kielisissä sanomalehdissä, paitsi ei Työmiehessä.)

Säveltäjä Oskar Merikanto ja tenori Wäinö Sola
Pianisti, säveltäjä Oskar Merikanto ja oopperalaulaja Wäinö Sola. Suomalaisen musiikkielämän vaikuttajat, joiden silmissä Pesola omasta mielestään munasi itsensä. Säveltäjä Oskar Merikanto ja tenori Wäinö Sola Oskar Merikanto,Wäinö Sola

"Toinen: otin puheenvuoron eilisessä keskustelussa Suomen Laulussa, missä vedin itseni ja oman sävellysasiani esiin ja lisäksi epäjohdonmukaisella tavalla. Voin pahoin itseni takia. Miksen pidä suutani kiinni, koska minulla aina on taipumusta epäjohdonmukaisuuteen ja munauksia tekemään. Suu poikki!!

Viime yö oli huono. Hermosto on eräässä uudessa suhteessa huonontunut. Join illalla kahvia, se vei unen. Tämän huomasin jo pari päivää ennen nälkäisenä hotkaistessani Aikalassa pari kuppia ruskeata.

Eiliseen hermoston kiintymiseen oli syynä myös vallankumouslauluni "Taiston tiellä" valmistuminen. Sävellystyö yleensä kiihottaa runsaasti. Mutta on sittenkin hauska, että laulu tuli valmiiksi.

Sanojen epäkiitollisen rytmisyyden takia on laulu maannut pari viikkoa ja tuumin sen jo jättää kesken. Nyt on edessä esityspulmat. Viimeisten kokemusten takia, ja kun itsekin pidän laulua kankeana, lienee parasta jäädä odottamaan aikoja, jolloin säveltämishommalleni annetaan suurempi arvo!

20.11.1917
20.11.1917 päivämäärät

Voi taas vapaasti hengittää. Suurlakko on loppunut. Kansalaissotaa ei syntynyt Helsingissä porvariston verrattain maltillisen käyttäytymisen takia. Raakoja murhia on sen sijaan tapahtunut Helsingin lähistöllä - osoittaa, miten alhaisella kannalla sosialistiemme uloimmat kerrokset ovat, ja miten siveetön villitys on vallannut ehkä laajatkin väestökerrokset.

Jonkunlaiset loppuselvitykset odottavat. Ne voivat viedä yhteiskunnan yhtä suuriin vaaroihin, joissa se oli kuluneen viikon. Saa olla valmis odottamaan mitä tahansa.

Olen yrittänyt lukea kansanrunouden tenttiä. Huonoilla tuloksilla! Lykkäytyy aina vaan!!

21.11.1917
21.11.1917 päivämäärät

"Ihmisille hyvä tahto". Aivan sydän verta vuotaa, kun kokee sen kurjuuden, missä nyt elämme. Kummankin puolueen sekä porvarien että sosialistien lehdet käyttävät mitä turmiollisinta kieltä. Heiltä puuttuu kummallakin puolella "hyvän tahdon" alkeetkin toistensa tarkoituksia, päämääriä ymmärtämään.

Väinö Pesola 1913
"Nyt on kysymyksessä, kestääkö ihanteellinen elämänkatsomukseni vai eikö?" Väinö Pesola 1913 Väinö Pesola

Minä rupean menettämään koko toimitarmoni tällaisessa viheliäisyydessä. En ole voinut ratkaista lopultakaan jäänkö vai poistunko sosialistien palveluksesta. Poisjäämiselle ovat taas antaneet yllykettä Turun inhottavat tapaukset. Nyt on kysymyksessä kestääkö ihanteellinen elämänkatsomukseni vai eikö. Jos menetän pohjan, on kaikki mennyttä.

Äsken taas surullisen kuuluisa musiikkiarvostelija antoi letkautuksen minun Siltasaarelle kuulumisestani. Hän on tyhmä, onko ihme. - - - Tapahtuu sitä tuoreessakin puussa, mm. maisterien Toivosen ja oman veljeni kanssa vaihtamista mielipiteistä huomasin, miten yksipuolisesti hekin käsittävät asiat.

Olen kuusivuotisen toimintani aikana työväestön piireissä tavannut siksi paljon oikeutettuja pyrkimyksiä ja rehellisiä katsantokantoja, että on mahdoton sulattaa kaikkia porvaritoverien umpimähkäisyyksiä!

22.11.1917
22.11.1917 päivämäärät

Koko olemus on rikkonaisena. Päivä on kulunut ristiriitaisien tunnelmien taistelussa.

Melartin oli sitä mieltä, ettei pidä juopaa suurentaa, vaan toimia työväen piireissä ainakin toistaiseksi. En ole voinut tulla sittenkään vakuutetuksi: Turun uutiset ovat inhottavat. Väsymys, epätoivo on vallannut mielen.

Eihän meillä ole nyt senaattia, ei eduskuntaa, ei leipää, ei vapautta. Syyttömät toverit viruvat vankilan pahnoilla, viattomien murhaajat kulkevat vapaina ja jatkavat kuolemaa tuottavaa urheiluaan. Yhteiskunta näyttää olevan voimaton mihinkään. Kaikki on vallannut lamaannus suurlakossa ilmenneen mädännäisyyden takia.

Porvarit odottavat työväestön johtohenkilöitten puhdistautuvan. Heillä ei ole edesvastuun tunnetta. Se on kuollut miltei jokaisen meikäläisen sosialistijohtajan entisessä ahtaassa, monet juoppohulluuteen vieneessä elämässä. He syyttävät vain ja keitä, jollei porvareita?

Veljesviha on nyt korkeimmillaan. Koska laskeutuvat verta uhkaavat hyökyaallot, koska koittaa kansallemme yksimielisyyden päivä? Tuskin koskaan. Kainin merkki on otsallamme, olemme kuolemaan tuomitut yhdessä suuren jättiläisen kanssa, joka vetää viimeisiä henkäyksiään.

24.11.1917
24.11.1917 päivämäärät

Talvi ulkona, lunta ja pakkasta. Talvi sisällä huoneessa, kylmää ja kolkkoutta, olen palellut ja maannut yön rukkaset käsissä. Talvi sydämessä, kylmyyttä kaikelle, lamaantumista, joka purkautui siihen, että ostin lipun tämän iltaisiin naamiaisiin. Viinaa mukaan ja alas unhoitukseen!

Kuvitusta
"Tanssin paljon, hakkailin runsaasti, rupatin roskaa kuormakaupalla ja kaaduin kerran." Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Pieni valonsäde eräänä päivänä: Suomen Laulu maksoi Heiju-laulusta 100 mk. Klemetti oli ehdottanut 75 mk, mutta lautakunta oli työntänyt 100. Siis on minulla edes jollain taholla sympatioita puolellani. Korkeampaan luokkaan työntyminen todistanee paitsi rahan arvon laskua, myös laulun arvoa.

25.11.1917
25.11.1917 päivämäärät

Naamiaiset olivat repäisevät. Päivällä hommatessani viinaa, piti köyhyys jälleen aisoissa. Olin apteekissa reseptin kanssa, mutta... maksoi 36 mk. En raaskinut ottaa enkä olisi voinutkaan joutumatta suureen köyhyyteen.

Menin siis huonoin toivein ja huono olikin alku. Väkeä oli alussa vähän ja kovin raitista. Mutta noin 12-1 ajoissa parani vahvasti. Yhä enemmän tuli väkeä, paljon kaunispukuisia impyeitä ja nousussa olevia herraskaisia.

Väinö Pesolan päiväkirja 1917
Väinö Pesolan päiväkirja 1917 Päiväkirja

Minä jouduin iloiseen turkulaiseen sakkiin, joilla kaikilla oli taskumatit, joista minäkin sain tuntuvan osan. Tanssin paljon, hakkailin runsaasti, käsivarsia ja paljaita kauloja… rupatin roskaa kuormakaupalla ja kaaduin kerran.

Vasta tänä aamuna huomasin peukalon verrattain pahasti vääntyneeksi ja löysin taskustani kalliin viuhkan. Tämä on luultavasti neiti A:n. Pitänee se toimittaa hälle takaisin, vaikka kännipäissä ollen olen ehkä vähän flaskaillutkin itseäni hänen kanssaan. - - -

Päivällä jouduin toisiin tunnelmiin. Menin Musiikkiopiston matineaan. Vastaani tuli verikaartin tappaman Sahlströmin veljesten ruumissaattue. Mutta samaan joukkoon toi sattuma venäläisten sotilaitten vallankumouksellisen kulkueen. Viha riehui sydämessäni, heidän luotinsa oli lävistänyt nuorukaisten rinnat, he ovat olleet tukemassa demokratian veristä "voittokulkua." Sotilasmusiikin lihallisen räikeä mekastus liittyi kirkonkellojen vakavaan hyminään. Onneksi venäläiset pysähtyivät vähäksi aikaa, joten ruumissaattue pääsi irti vallankumouksen voitollisesta ivanaurusta!

29.11.1917
29.11.1917 päivämäärät

Ihania työpäiviä. Eilen illalla olin oopperassa. Cavalleria rusticanassa julkeni Maikki Järnefelt laulaa italiaksi. Ruotsalaiset Gräsbeck, Hammar ym. lauloivat suomeksi. Tunnen suorastaan hermostuttavaa vastenmielisyyttä nähdessäni Maikin piirteet ja täytyessäni todeta tällainenkin itsekkyysröyhkeys. Yleisöstä ei mitään väliä, Maikki laulaa, mitä hän tahtoo ja mitä hän ennestään osaa, ei mitään lisävaivoja yleisön takia. Koska voi suomalainen musiikkitaide olla ilman Maikin tapaista mielenrauhan häiritsijää?

Kotimainen ooppera 1917
Kotimainen ooppera Bulevardilla, missä Väinö Pesola näki Maikki Järnefeltin tähdittämän Cavalleria rusticanan. Kotimainen ooppera 1917 Kuva: Suomen Kansallisooppera Suomen Kansallisooppera

Edessäni on kova talvi: ovat Voionmaalta varastaneet talvipalttooni, joka oli siellä säilytettävänä yli kesän. Mutta ei minulla ole varaa ostaa uutta, on siis käytävä syyspalttoossa ja kärsittävä vilua.

Mielivallan painajainen heikentyy. Venäläinen sotaväki on vaatinut takaisin aseensa täkäläiseltä verikaartilta. Tämä on jonkun verran rauhoittavaa, sillä verta saarnaa porvarilehtien yhä jatkuva hillitön epäpoliittinen kirjoitustapa, varsikin Suomettaren.

Suometar katsoo ajan hengen sopivaksi painattaa kirjoituksia, joissa puhutaan "kostosta." Mikä sokeus ja olojen ymmärtämättömyys!

6.12.1917
6.12.1917 päivämäärät

Nyt meillä on välirauha. Mieli ei jaksa nousta. Nyt meillä on valtiollinen itsenäisyys. Senaatti oli eduskunnassa valtiomuodon kanssa ja antoi Suomen kansalle julistuksen. Mutta matalalla pysyy mieli.

Turussa jatkuu anarkia. Nälkäkuolema uhkaa niin porvareita kuin sosialistejakin syystä, etteivät maalaiset tuo elintarpeita kaupunkiin, ennen kuin rikollisesti vangitut Collan ja Nikander pääsevät vapaiksi.

Ja Turussahan on kotini, äiti, hermostunut isä, sosialistien takia taas toiseksi virkansa menettänyt Aarne-veli, leipänsä toistaiseksi punaisten takia menettänyt Ilmari-veli sairaine rouvineen ja siellä aherteleva kalpeaposkinen, maitoa ja voita tarvitseva sukumme viimeinen teräväpäinen Kerttu. Kuinka voisi elämäni rohkeus nousta?

Ja vielä ryssät takavarikoivat kaiken viljan kai omille joukoilleen. Ja kun se näiltä loppuu, lähtevät maille ryöstämään yhdessä punaisten kanssa ja hävittävät ...

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)
Väinö Pesola 1913
Väinö Pesola 1913 Väinö Pesola

Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 21. tammikuuta.

Logo
Logo Kuva: Laura Rahinantti musiikki

Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1917. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia Väinö Pesola

Katso & kuuntele
Pesola, Väinö, säv. & Jalkanen, Huugo, san.: Syksyn lehdet. Otaniemen Kaiku. Johtaja Tapani Länsiö. 2018.

Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?

Kuoronjohtaja Väinö Pesolan päiväkirja 1918

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Musiikin kevät 1918

  • 20.1. Klarinetisti saapui pää sidottuna

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Tammikuun 20. päivä on sunnuntai. Toivo Kuula johtaa Viipurissa Kansankonsertin iltapäivällä klo 14. Orkesterin klarinetisti tulee paikalle pää sidottuna. Mitä on tapahtunut? #musiikinkevät1918

  • 22.-23.1. Sisällissodan ensimmäinen siviiliuhri Viipurissa

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Tammikuun 22.-23. välisen yön Alma ja Toivo Kuula joutuvat viettämään Viipurin teatterin suojissa. He eivät pääse pois teatteriesityksen jälkeen, sillä kaupungin kaduilla ammutaan. Jännittynyt yö vaatii myös ensimmäisen siviiliuhrinsa. #musiikinkevät1918

  • 19.2. Voimme Jumalan kiitos hyvin!

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Helmikuun 19. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa postikortin äidille ja nuorimmalle sisarelleen Saimille Lappeenrannan Skinnarilaan. Hanna Silventoinen on ollut alkuvuonna Ammin apuna Säiniöllä pientä Sinikka-tytärtä hoitamassa.

  • 19.2. Raakoja murhia ja taisteluita Viipurissa ja Kannaksella

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Helmikuun 19. päivänä säveltäjä Toivo Kuula tarttuu jälleen kynään ja jatkaa Arvo-veljelle Vaasaan kirjoittamaansa kirjettä. Hän on aloittanut kirjeen jo lähes kuukausi sitten, 28. tammikuuta, mutta ei ole saanut kirjettä postiin.

  • 6.3. Mitenkä voitte todistaa että asutte Säiniöllä?

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 6. päivänä Alma ja Toivo Kuula käyvät Viipurissa. Papereita tarkastetaan usein ja tarkastus on sekavaa. Punaisten ja venäläissotilaiden välisen kahakoinnin takia kotiin päästään palaamaan vasta seuraavana päivänä.

  • 17.3. Päivät ovat loputtoman pitkät

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 17. päivänä Toivo Kuula lähettää veljelleen Arvo Kuulalle kirjoittamansa pitkän kirjeen tämän vaimolle Irenelle. Toivo ei tiedä veljensä osoitetta ja miettii sitäkin mahdollisuutta, että veli ei olisi enää elossa.

  • 23.3. Missä viipyvät valkoiset miehet?

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 23. päivänä säveltäjä Toivo Kuula aloittaa uuden kirjeen veljelleen Arvolle Vaasaan. Hän on tuskastunut sodan seisahtuneeseen tilanteeseen Kannaksella. Kahden päivän kuluttua Toivo jatkaa kirjettä ja kertoo itseään riemastuttaneesta jutusta.

  • 24.3. Kirje Skinnarilan hovista: "Huhun mukaan Arvo on kuollut."

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 24. päivänä Skinnarilan hovissa Lappeenrannassa on aloitettu kirje Ammi Kuulalle. Uutisia kirjoittavat Ammin äiti Hanna Silventoinen sekä pikkusisko Saimi. Huhu kertoo että Toivon veli Arvo olisi kuollut.

  • 27.3. Viulisti Juho Junno on kuollut punaisten riveissä

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 27. päivänä Toivo Kuula kuulee että hänen veljelleen Arvolle olisi sattunut onnettomuus. Hän kuulee myös että yksi hänen Viipurin orkesterinsa viulisteista, Juho Junno, on kuollut punaisten riveissä.

  • 3.4. Olen melkein varma että olet kuollut

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 3. päivänä pääsiäinen on ohi. Alma ja Toivo Kuula ovat pitäneet kirkkokonsertin toisena pääsiäispäivänä Viipurin Uudessa kirkossa. Toivo on yhä epätietoinen veljensä Arvon kohtalosta.

  • 17.4. Ei uskalla liikahtaa missään seiniensä ulkopuolella

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 17. päivänä Toivo ja Alma Kuulan kodin ympäristössä Viipurin lähellä Säiniöllä ei ole tapahtunut mitään. Hiljaisuus tarkoittaa ettei pelastusta kuulu ja Toivo joutuu yhä pelkäämään.

  • 19.4. Punaiset pakolaiset vyöryvät Wiipuriin

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 19. päivänä säveltäjä Toivo Kuula haluaisi tehdä jotain hyödyllistä, mutta joutuu yhä piileskelemään kotona sisätiloissa. Hän ei ole tietoinen kymmenen kilometrin päähän Viipuriin vyöryvästä punaisisten pakolaisten virrasta.

  • 25.4. Kauhun vallassa vietimme yön kellarissa

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 25. päivänä Kuulan taitelijaperheessä ollaan helpottuneita, sillä Säiniö on vapautettu punaisten vallasta. Vapautusta ovat edeltäneet yölliset kauhun tunnit pimeässä pihakellarissa.

  • 29.4. Vietimme kahden hääpäiväämme hiljaisesti

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 29. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa viimeisen kevään 1918 päiväkirjamerkinnoistään. Edessä ovat tuskien täyttämät viikot, mutta sitä hän ei vielä tiedä.

  • 12.5. Hyvä Jumala, miksi tällainen rangaistus, tällainen onnettomuus!

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 12. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa Viipurista kirjeen sisarelleen ja langolleen Oili ja Wäinö Siikaniemelle Helsinkiin. Alma on istunut vakavasti loukkaantuneen miehensä Toivo Kuulan vierellä toukokuun 2. päivästä lähtien.

  • 15.5. Toivon tila huonontunut

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 15. päivänä laulajatar Alma Kuula lähettää Viipurista sähkeen Toivon veljelle Arvo Kuulalle Vaasaan. Toivon tila on huonontunut.

  • 19.5. Toivo kuoli lauantai-iltana

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 19. päivänä laulajatar Alma Kuula lähettää Viipurista lyhyen, järkyttävän sähkeen Toivon veljelle Arvo Kuulalle Vaasaan: "Toivo kuoli lauantai-iltana."

  • 24.5. Sähke Vaasaan: Toivo haudataan Helsinkiin

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 24. päivänä Alma Kuulan lanko Väinö Siikaniemi lähettää sähkeen Helsingistä Vaasaan. Hän välittää tiedon Toivon hautajaisista.

  • 28.5. Toivo Kuula haudataan tänään

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 28. päivänä Toivo Kuula haudataan Helsingin Vanhalle hautausmaalle. Hautajaiset ovat näyttävät ja niistä muodostuu vaikuttava, koko Suomen kulttuurielämän yhteinen surutilaisuus.

  • 13.1. Kansalaisjuhla ilman vasemmistoa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Tammikuun 13. päivänä 1918 Kansallisteatterissa järjestettiin itsenäisen Suomen kunniaksi Kansalaisjuhla. Vasemmisto ei osallistunut tilaisuuteen. Myös säveltäjä Jean Sibelius piti juhlaa huonona ajatuksena.

  • 19.1. Kielitaistelu Jääkärimarssin tahdissa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Tammikuun 19. päivänä 1918 Jääkärimarssi esitetään ensimmäisen kerran julkisesti akateemisessa itsenäisyysjuhlassa Helsingin yliopiston avajaisissa. Vaan kumpi esittää marssin ensimmäisenä, YL suomeksi vai Akademiska Sångföreningen ruotsiksi? Sibelius ei tule paikalle, eikä marssin säveltäjän nimeä vielä paljasteta.

  • 28.1. Mikä häpeä kansallemme ja maallemme

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Tammikuun 28. päivänä Sibelius kirjoittaa päiväkirjaansa levottomuuksista, jotka ovat puhjenneet edellisenä päivänä Helsingissä. Edeltänyttä viikkoa on leimannut Jääkärimarssin menestys.

  • 2.2. Minun vuoroni tulee kyllä pian…

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 2. päivänä Jean Sibelius kokee henkensä uhatuksi punaisten hallitsemassa Järvenpäässä, onhan hän Jääkärimarssin säveltäjä.

  • 5.2. On kielletty menemästä ulos

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 5. päivänä säveltäjä Jean Sibelius haluaa unohtaa rajat, joita punaiset ovat hänelle asettaneet ja keskittyä tärkeimpään, sinfonioihinsa.

  • 12.2. Punakaarti tulee Ainolaan

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 12. päivänä, kun punakaarti tunkeutuu Ainolaan, 52-vuotias säveltäjä kysyy, olisiko hänestä taistelijaksi? ”Teen V Sinf I osaa. Hyvä päivä mitä säv. tulee. Aino mennyt Halosille onnittelemaan pienen tytön syntymästä.

  • 14.2. Punaiset jälleen Ainolassa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 14. päivänä Sibelius tuntee, että hänen kotinsa on häväisty. Punakaartilaiset ovat jälleen tunkeutuneet Ainolaan.

  • 17.2. Veli Christian vangittu

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 17. päivänä Sibelius saa Ainolaan tiedon, että punaiset ovat pidättäneet hänen pikkuveljensä Christianin, Lapinlahden mielisairaalan ylilääkärin.

  • 19.2. Pako Ainolasta

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 19. päivänä kapellimestari Robert Kajanus ilmestyy yllättäen Ainolaan ja painostaa Sibeliusta pakenemaan Helsinkiin.

  • 20.3. Oma maa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Maaliskuun 20. päivänä, keskellä sotaa Sibelius saa valmiiksi teoksen, joka on ylistyslaulu Suomen luonnolle.

  • 23.3. Näe nälkää ja vaikene

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Maaliskuun 22.-23. päivänä Jean Sibelius kirjoittaa nälänhädästä. Säveltäjä laihtui sotakeväänä 20 kiloa.

  • 9.4. Väärää rahaa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 9. päivänä Jean Sibelius myy kaksi juuri säveltämäänsä pikkukappaletta kustantajalle. Myöhemmin selviää, että hänelle maksettu palkkio oli väärennettyjä seteleitä.

  • 14.4. Keskellä pommituksia

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 14. päivänä Sibelius kuvaa tunnelmiaan Helsingin valtauksen keskellä.

  • 20.4. Jääkärimarssi soi saksalaisten upseerien kunniaksi

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 20. päivänä Helsingin kaupunginorkesteri pitää ensimmäisen konsertin kolmeen kuukauteen. Tilaisuus on kunnianosoitus saksalaisille upseereille, ja Sibelius johtaa siellä itse Jääkärimarssin.

  • 22.4. Näyttelijä Elli Tompuri saa idean

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 22. päivänä Kansallisteatterin näyttelijä Elli Tompuri puuhaa hyväntekeväisyysjuhlaa yhdessä Sibeliuksen kanssa.

  • 30.4. Gösta Schybergsonin muistoksi

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 30. päivänä Sibelius saa valmiiksi kaksi mieskuorolaulua murhatun Gösta Schybergsonin runoihin.

  • 4.5. Aino Ackté tulkitsee Sibeliusta

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Toukokuun 4. päivänä Sibelius on seuraamassa, kun Aino Ackté ja Oskar Merikanto harjoittelevat hänen laulujaan.

  • Katarina Sibelius - säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä

    Jaakko Ilves ja Timo Kilpi muistelevat isoäitiään.

    Keväällä 1918 säveltäjä Jean Sibeliuksen 15-vuotias tytär Katarina joutuu sisällissodan silminnäkijäksi. Päiväkirjassaan hän kertoo mm. koulumatkasta luotisateessa, rakastetustaan, joka kaatui rintamalla, saksalaisista Helsingissä, punavangeista Kauppatorilla, ja isästään sinfoniakonsertin johtajana. Lue mitä lapsenlapset viulutaiteilija Jaakko Ilves ja toimittaja Timo Kilpi kertovat Katarinan myöhemmistä vaiheista. Lue Katarinan päiväkirjaa 28. tammikuuta alkaen.

  • 28.1. Luotisade koulumatkalla

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Tammikuun 28. päivänä säveltäjä Jean Sibeliuksen 15-vuotias tytär Katarina kavereineen on tulossa Suomalaisesta Yhteiskoulusta. Yllättäen tyttöjoukko joutuu keskelle ammuskelua Helsingin keskustassa.

  • 29.1. Rakastuneen ylioppilaan jäähyväiset

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Tammikuun 29. päivänä ylioppilas Erik Hernberg tulee heittämään hyvästit Katarina Sibeliukselle ja pakenee sitten Helsingistä liittyäkseen valkoisten joukkoihin. Nuoret eivät tiedä, että tämä on heidän viimeinen kohtaamisensa.

  • 31.1. Sankarittaren kotiinpaluu

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Tammikuun 31. päivänä Katarina Sibelius on päässyt Helsingistä kotiin Järvenpään Ainolaan ja kertoo kotiväelle seikkailuistaan sisällissodan ensimmäisinä päivinä.

  • 1.2. Voi, miksi en ole mies!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 1. päivänä 15-vuotias koulutyttö Katarina Sibelius haluaisi palvella isänmaataan suojeluskuntalaisena.

  • 2.2. En pelkää punakaartilaisia!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 2. päivänä Katarina Sibelius kirjoittaa punaisten julistamasta ulkonaliikkumiskiellosta ja Ainolan ahdistavasta tunnelmasta.

  • 8.2. Ainola on kuin vankila

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 8. päivänä Katarina Sibelius tuntee olevansa kotona Ainolassa kuin vankilassa. Naapurien tapaaminen herättää hänessä kuitenkin toivon.

  • 9.2. Rakastunut valkokaartilainen tervehtii

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 9. päivänä säveltäjä Sibeliuksen tytär 15-vuotias Katarina saa terveiset rintamalta rakastuneelta valkokaartilaiselta.

  • 11.2. Salaiset aseet hameiden alla

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 11. päivänä Katarina Sibelius tapaa naapurikartanon nuoria, joilta hän kuulee Mannerheimin joukkojen etenemisestä ja tyttökavereista, jotka salakuljettavat aseita valkoisille Helsingissä.

  • 12.2. Punakaarti tulee Ainolaan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 12. päivänä, kun punakaarti tunkeutuu Ainolaan, 15-vuotias koulutyttö kysyy, miten meille käy?

  • 19.2. Pako Ainolasta

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 19. päivänä Katarina Sibelius on pakahtua jännityksestä. Kapellimestari Robert Kajanus ilmestyy yllättäen punakaartilaisten saattamana Ainolaan.

  • 21.2. Salaa ruumishuoneella

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 21. päivänä Jean Sibeliuksen perhe on juuri saapunut Ainolasta evakkoon Helsinkiin ja asettunut asumaan säveltäjän veljen kotiin. Kaupunkiin päässyt 15-vuotias Katarina lähtee heti seikkailemaan.

  • 24.2. Onko Erik kaatunut?

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 24. päivänä Katarina Sibeliusta piinaavat huhut valkokaartiin liittyneen ystävän Erik Hernbergin kaatumisesta.

  • 25.2. Pappa kehuu Erikiä

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 25. päivänä koko suku osoittaa myötätuntoa Katarina Sibeliukselle, jonka mielitietty on rintamalla.

  • 27.2. Voit olla ylpeä Erikistä!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 27. päivänä 15-vuotias Katarina on itkuherkällä tuulella, kun kaikki kehuvat hänen Erikiään.

  • 28.2. Nyt se tapahtui

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 28. päivänä Katarina Sibelius saa tiedon rakastettunsa kuolemasta.

  • 3.3. Miksi juuri hänen piti kuolla?

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 3. päivänä Katarina Sibelius kertoo käynnistään kuolleen rakastettunsa vanhempien kodissa.

  • 7.3. Tunne jota ei näytä muille

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 7. päivänä Katarina Sibelius suree rakastettuaan ja kohtaa epähienoja ihmisiä.

  • 8.3. Kyllä meillä sentään oli taivaallista!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 8. päivänä 15-vuotias Katarina Sibelius muistelee hyviä hetkiä, joita hän ehti viettää sodassa kuolleen rakastettunsa kanssa.

  • 14.3. Joka yö näin hänestä unta

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 14. päivänä Katarina Sibeliuksen silmissä kuollut rakastettu käy entistä arvokkaammaksi.

  • 21.3. Rakastan musiikkia

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 21. päivänä 15-vuotias Katarina Sibelius joutuu yllättäen tilanteeseen, jossa hänen pyhimpiä arvojaan loukataan.

  • 22.3. Bobi Sivén kutsuu kahvilaan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 23. päivänä Katarina törmää kadulla tuttuun nuorukaiseen, valkoiseen aktivistiin Bobi Sivéniin. Tietääkö Katarina, että Bobi rakastaa häntä?

  • 4.4. Bobi Sivénin kanssa Kaivopuistossa

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 4. päivänä Katarina törmää jälleen valkoiseen aktivistiin Bobi Sivéniin, joka kutsuu hänet kanssaan Kaivopuistoon.

  • 5.4. Se ei voi enää kestää kauan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 5. päivänä Katarina odottaa jo kärsimättömänä saksalaisten joukkojen saapumista Helsinkiin.

  • 7.4. Oma rakas pappani, jota jumaloin

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 7. päivänä Katarina kirjoittaa aikuisista, jotka ymmärtävät ja kannustavat häntä. Hän mainitsee mm. mummon, Kasper- ja Eerik-enot ja – ennen kaikkea isänsä.

  • 9.4. Toivorikasta jännitystä

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 9. päivänä Katarina tapaa koulunsa johtajattaren Trollen, jolla on tietoa saksalaisten sotajoukkojen suunnitelmista. #musiikinkevät1918 Punaisten ylin johto, Kansanvaltuuskunta oli poistunut Viipuriin jo neljä päivää aikaisemmin.

  • 11.4. Voi näitä onnettomia punaisia!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 11. päivänä Katarina säälii Helsinkiin jääneitä punaisia, jotka aikovat taistella viimeiseen mieheen.

  • 12.4. Salaman iskulla käsitimme: saksalaiset!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 12. päivänä Katarina katsoo ulos ikkunasta ja näkee saksalaisten sotilaiden hyökkäävät pitkin Töölön kallioita.

  • 15.4. Kyllä työ on sentään ihanaa!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 15. päivänä Katarina on jälleen täyttämässä patjoja, eikä ymmärrä tyttökavereitaan, jotka vierovat ruumiillista työtä ja flirttailevat kaupungilla sotilaiden kanssa.

  • 17.4. En unohda häntä, en koskaan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 17. päivänä Katarina ajattelee yhä mielitiettyään, Kirkkonummella helmikuussa ammuttua valkokaartilaista Erik Hernbergiä.

  • 29.4. Kaikki on niin ihanaa!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 29. päivänä Katarina saa vapautuksen koulunkäynnistä.

  • 1.5. Bobi Sivén kutsuu tanssiin

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Toukokuun 1. päivänä valkoinen aktivisti Bobi Sivén pyytää Katarinan tanssiin.

  • 9.5. Itkin kun pappa johti

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Toukokuun 9. päivänä Katarina istuu kuuntelemassa Helsingin kaupunginorkesterin konserttia, jonka kapellimestarina toimii hänen isänsä, säveltäjä Jean Sibelius.

  • 22.7. Minulla oli jalassa Eerikin tennistossut

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Kesällä 1918 Katarina suree yhä rakastettuaan, nuorta ylioppilasta ja valkokaartilaista Erik Hernbergiä. Hän päättää lähteä Kirkkonummelle, missä Erik murhattiin helmikuussa.

  • Väinö Pesola - musiikkielämän sillanrakentaja

    Säveltäjä Tapani Länsiö kertoo isoisästään.

    Keväällä 1918 Väinö Pesola, 32-vuotias poikamies, työväenkuorojen johtaja, sävellyksen ja filosofian opiskelija seurasi aitiopaikalla Helsingin Työväentalon naapurissa sisällissodan tapahtumia ja piti niistä päiväkirjaa. Mitä Väinölle sodan jälkeen tapahtui, millaisen elämän hän eli? Kuoronjohtaja ja säveltäjä Tapani Länsiö kertoo isoisästään. #musiikinkevät1918

  • Väinö Pesola - työväenkuoron johtaja kahden tulen välissä

    Työväenmusiikkimies sisällissodan Helsingissä.

    Syksyllä 1917 nuori kuoromies Väinö Pesola johtaa Helsingin Työväenyhdistyksen mieskuoroa ja kirjoittaa sosialidemokraattiseen Työmies-lehteen. Päiväkirjassaan hän pohtii kiristyvää yhteiskunnallista tilannetta ja omaa ristiriitaista suhdettaan työväenliikkeeseen. Lue juttu ja seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa 21. tammikuuta alkaen.

  • 21.1. Odotetaan yhteiskunnallisen kumouksen alkua

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Tammikuun 21. päivänä työväenkuorojen johtaja ja Työmies-lehden musiikkiarvostelija Väinö Pesola kuuntelee naapurista Työväentalolta kantautuvia kummia ääniä. Kaksi päivää aikaisemmin hän on ollut todistamassa Sibeliuksen Jääkärimarssin kantaesitystä Yliopistolla.

  • 26.1. Tuli Työväentalon tornissa

    Työväenmusiikkimies silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä

    Tammikuun 26. päivän iltana Väinö Pesola näkee tulen Helsingin Työväentalon tornissa. Se on sovittu merkki, hän tietää. Vallankumous on alkanut.

  • 28.1. Punakaarti on vallannut pankit, senaatin, yliopiston…

    Silminnäkijänä 28.1. 1918 sisällissodan Helsingissä.

    Tammikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kävelee Helsingin keskustassa ja kohtaa ammuskelevia punakaartilaisia. Edellisen päivän kuoroharjoitukset jäivät väliin, sillä Pesolaa ei houkutellut kulku pistinniekkojen läpi Työväentalolle.

  • 30.1. Ajan jättiläisryöpyissä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Tammikuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolaa painavat sisällissodan keskellä myös raha-, nais- ja tenttihuolet.

  • 3.2. Hän joko häpesi tai piti minua kirottuna porvarina

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 3. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola katsoo tiukasti punakaartiin liittyneitä kuorolaisiaan, kun törmää näihin kaupungilla. Miehet eivät tervehdi, vaan kääntävät päänsä pois. Häpeästäkö?

  • 5.2. Sosialistit ovat syöneet oman oksennuksensa

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 5. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kauhistuu punaisten tekemiä murhia, miettii pakoa Helsingistä ja tuskailee onnetonta naisseikkailuaan.

  • 14.2. Edessä pikainen nälkäkuolema koko kansalle

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola on nousee ruokapöydästä nälkäisenä. Puuro on loppu, pian myös voi ja liha, sitten on enää puolimädäntyneitä perunoita ja silakoita.

  • 23.2. Pako Pariisiin

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 23. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola juhlii naisystävänsä kanssa ravintola Pariisissa ja kuvittelee hetken, että on rauha. "Heikki Ojansuu kiusallisena. Pariisissa. Sain osittaiset reput. Neljä vastausta oli ihan oikein, kolmeen oli heikosti vastattu.

  • 25.2. Veljet vastakkain

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 25. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola pohtii poliittista väittelyä, jonka hän on juuri käynyt pikkuveljensä Vilhon kanssa.

  • 26.2. Mikä lopettaa traagillisen maan katastrofin?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 26. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kirjoittaa pohjoisen "lahtareista" ja etelän punakaarteista, jotka touhuavat "ryssien" kanssa. Hän on lopenkyllästynyt sotaan ja alituiseen nälkään.

  • 28.2. Thomén veljesten murha

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kauhistuu punaisten murhaamien Thomén veljeksen kohtaloa. Helsinkiin on myös alkanut tulla meren yli pakolaisia.

  • 3.3. Kirkkonummen ”sankarit” vankeina reaalilyseolla

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 3. päivänä Väinö Pesola silmäilee Kirkkonummen taistelussa antautuneiden valkoisten nimilistaa. Sotavangit on tuotu Helsinkiin ja sijoitettu tilapäiseen vankilaan Liisankadun Ruotsalaiseen reaalilyseoon.

  • 4.3. Suomen Sosialistinen Työväentasavalta

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 4. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolasta on sulaa hulluutta kuvitella, että punaiset voittavat, ja Suomessa ja Venäjällä siirrytään täysin uuteen järjestelmään.

  • 6.3. Räjähdys yöllä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola ihmettelee öistä räjähdystä, jollaisiin sodan keskellä saa tottua.

  • 7.3. Hermoherkkä kämppäkaveri

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 7. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo kämppäkaveristaan, joka pelkää sotaa.

  • 10.3. Musiikkianalyysin välttämättömyys

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 10. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola uppoutuu säveltämiseen ja vertailee maestrojen Erkki Melartinin ja Heikki Klemetin opetuksia.

  • 11.3. Punaiset hautajaiset

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 11. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola tuntee myötätuntoa surevaa työläisperhettä kohtaan, mutta suhtautuu kriittisesti punaisten hautajaiskulkueeseen.

  • 12.3. Vanhemmat vastakkain

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 12. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo lapsuudenkotinsa rintamalinjoista, joista yksi kulkee sosialisti-isän ja porvari-äidin välissä.

  • 14.3. Säveletär suhtautuu viileästi

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolasta tuntuu, että taidemusiikkipiirien Säveletär-lehti ei halua hänen kirjoituksiaan.

  • 16.3. Bolshevismi tappaa koko sosialismin!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 16. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola aavistaa sisällissodan ratkaisun lähenevän ja taantumuksen olevan tulossa.

  • 17.3. Räätäli senaattorina

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 17. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolalle selviää, että tuttu kuorolaulaja, räätäli Emil Peltonen onkin senaattori - ja mies itse kieltää koko asian.

  • 18.3. Kuoronjohtaja Heikki Klemetin vapaaehtoinen vankeus

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 18. päivänä, kun Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja Väinö Pesola istuu henkevässä seurassa helsinkiläiskahvilassa, kuoronjohtaja Heikki Klemetti näkee nälkää piilossa ullakolla.

  • 20.3. Huomenna ne tulevat

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 20. päivänä Väinö Pesola pelästyy kuullessaan, että Työväentalon naapurista olisi hyvä hakeutua yöksi muualle.

  • 28.3. Itsekkäät ja röyhkeät

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kuvaa, miten helsinkiläiset käyttäytyvät nälänhädän keskellä.

  • 30.3. Yksityiset telefoonit suljetaan

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo tilanteen kiristyvän kiristymistään, ulkona liikkumista rajoitetaan lisää, puhelimet suljetaan ja ruokaa riittää vain kansankeittiöille.

  • 31.3. Häpeä Aarne Orjatsalo!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 31. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola haukkuu Aarne Orjatsalon, Suomen parhaan näyttelijän ja punakaartilaisen.

  • 1.4. Vuokraemännän tositarina

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 1. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kuuntelee, kun vuokraemäntä kertoo hänelle karun elämäntarinansa.

  • 2.4. Satu Tampereen valloituksesta

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola näkee sielunsa silmin taistelun Tampereesta.

  • 4.4. Saksalaiset tulevat!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 4. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola tietää jo, että saksalaiset lähestyvät Helsinkiä.

  • 5.4. "Senaatti" siirtynyt Viipuriin

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 5. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola lukee lehdestä, että punaisten ylin johto, Suomen kansanvaltuuskunta on siirtynyt Helsingistä Viipuriin.

  • 6.4. Porvariston hulluus on nyt kiehumapisteessä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola ihmettelee porvaristoa, joka pelkää punaista pakkovaltaa ja levittää huhuja saksalaisten tulosta Helsinkiin.

  • 14.4. Elämäni vaiherikkaimmat hetket

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola palaa kahden aikaisemman päivän tapahtumiin. Hän ei enää uskalla nukkua öitä kotonaan Työväentalon naapurissa ja tiedonjano ajaa hänet kaupungille tuttuja etsimään.

  • 16.4. Helsingin valtaus

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 16. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola palaa muutaman päivän takaiseen Helsingin valtaukseen. Kun taistelu alkaa, Pesola löytää turvapaikan Rautatientorin laidalta ja seuraa sodan etenemistä sekä kellariluukusta että puhelimen välityksellä.

  • 21.4. Työväentalo tulessa!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 21. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo tuskan hetkestään, kun hän kuulee, että Työväentalo on tulessa.

  • 22.4. Saksalaisen sotilaan ylistys

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 22. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo saksalaisesta sotilaasta ja saksalaisten sotilaiden hautajaisista, joissa hän oli laulamassa Suomen Laulun kanssa.

  • 23.4. Olen hoippunut nälästä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 23. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo nälänhädästä, joka jatkuu, vaikka vallanpitäjät Helsingissä ovat vaihtuneet.

  • 24.4. Kaatuneita laulajasankareita

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 24. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola muistaa sodassa kaatuneita Ylioppilaskunnan Laulajia.

  • 25.4. Laulua olenkin jo kovin kaivannut

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 25. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kokoaa Työväenyhdistyksen Mieskuoroa ensimmäisiin harjoituksiin sitten Helsingin valtauksen.

  • 26.4. Taantumus tulee

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 26. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola odottaa uutta sosialistista sanomalehteä ja ymmärtää tasavallan kannattajia.

  • 28.4. Narrien paraati

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola katselee suomalaista sotilasparaatia ja miettii vallitsevan kurjuuden syitä. #musiikinkevät1918

  • 30.4. Rakkaustarinan yllättävä käänne

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola saa tietää, että lapsuudenystävä, joka vei hänen rakastettunsa, on murhattu.

  • 2.5. Synkkä vappu

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola vertaa vapunviettoa 1918 ja vuotta aikaisemmin.

  • 4.5. Selviääkö prof. Ilmari Krohn elävänä?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 4. päivänä filosofian ylioppilas Väinö Pesola lukee tenttiin ja toivoo, että Haminassa punaisten vangiksi joutunut Helsingin yliopiston musiikkitieteen professori Ilmari Krohn selviäisi hengissä.

  • 6.5. Nainen osaa liverrellä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola pohtii kutsuntoja, kotiolojaan ja naissuhdettaan.

  • 8.5. Saako Työmiehen entinen musiikkiarvostelija töitä?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 8. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolalle luvataan töitä opettajana. Pesola pelkää kuitenkin saavansa potkut, jos tieto menneisyydestä Työmiehen musiikkiarvostelijana tulee ilmi.

  • 11.5. Jääkärimarssin runoilija kihloihin

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 11. päivänä sota on takana ja kuoronjohtaja Väinö Pesola saa aiheen kertoa kuorolaistensa romansseista. Yhden Nuori Laulu -sekakuoron neitosista kihlaa kuuluisa runoilija-jääkäri Heikki Nurmio.

  • 24.5. Mikä seuraa tätä hirveää aikaa?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 21.–24. päivinä kuoronjohtaja Väinö Pesola pääsee läpi musiikkitieteen tentistä ja tähtää maisteriksi vielä kevään aikana. Pesola kuulee jälleen kuolinuutisia; säveltäjä Toivo Kuula on kuollut saamiinsa vammoihin Viipurissa ja toimittaja Irmari Rantamala vankikuljetuksessa Suomenlinnaan.

  • 2.6. Maisteri on virallinen tittelini!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Kesäkuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola valmistuu Helsingin yliopistosta musiikkitieteen maisteriksi.

  • 27.1. Sisällissota syttyy ja oopperalaulaja juuttuu Vaasaan

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    27. tammikuuta oopperalaulaja Wäinö Sola pitää Vaasassa jälkimmäisen kahdesta konsertistaan. Sota syttyy konsertin jälkeisenä yönä eikä hän pääse palaamaan Helsinkiin perheensä luokse.

  • 18.2. Jääkärit saapuvat Vaasaan

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    18. helmikuuta oopperalaulaja Wäinö Sola on paikalla, kun jääkäreiden etujoukko, 85 miestä, saapuu meriteitse Saksasta Vaasaan.

  • 1.4. "Lahtarien laulaja" ei saa esittää Jääkärimarssia Savonlinnan kirkossa

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 1. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola pitää Savonlinnassa viimeisen sotakonserteistaan. Hän on kiertänyt valkoisten hallitsemilla pohjoisilla alueilla. Elli Sola saa Helsingissä punaisten lehdistä tiedon, että "lahtarien laulaja", puoliso ja lasten isä on elossa.

  • 16.4. Ihmettelet varmaan kun saat tämän kirjeen

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 16. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola on Karjalankannaksella Antreassa. Hän kirjoittaa ensimmäisen kirjeen kotiin Helsinkiin sitten tammikuun lopun, jolloin hän sisällissodan sytyttyä joutui konserttikiertueellaan jäämään Vaasaan.

  • 17.4. Mitenkä ne ipanat voivat siellä?

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 17. päivänä oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola on Kannaksella Antreassa ja jatkaa kirjettä kotiin. Hän kyselee perheen vointia, vaikka ehkä tietääkin ettei tule saamaan kirjeeseen vastausta.

  • 23.-24.4. Kuka luuli että se näin kauan kestää

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 23. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola on runsaan 20 kilometrin päässä punaisten hallitsemasta Viipurista. Huhtikuun 24. päivänä hän on ollut tasan kolme kuukautta poissa kotoa ja vailla yhteyttä perheeseensä.

  • 26.4. Hyvä jos voi säilyttää itsensä täihin tulemasta

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 26. päivänä oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola on valkoisten joukkojen mukana vain viiden kilometrin päässä Viipurista. Vaatteita ei ole voinut riisua pitkään aikaan, sillä koko ajan on pitänyt olla valmiina lähtöön.

  • 28.4. Wapaus on verellä ostettava

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 28. päivänä Viipuri on yhä punaisten hallussa. Oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola odottaa ratkaisun tapahtuvan tänään.