Hyppää pääsisältöön

Huumeet ja äitiys, kipeä yhdistelmä - “Poikani toi minulle leluja, kun minä oksensin vieroitusoireiden takia”

Tupakoivan naisen profiili, käsitelty kuva
Tupakoivan naisen profiili, käsitelty kuva Kuva: Yle/Antti Kervinen tupakkatuotteet,Docstop: Piikki sydämessä

Tapasin Mian ensimmäisen kerran Rautatientorilla Helsingissä. Hänen asuntonsa oli palanut ja sen mukana kaikki hänen tavaransa. Eniten hän suri valokuviaan. Jäljelle ei jäänyt kuin muutama kuva Mian lapsuudesta ja hänen pojastaan. Näin muistelee ohjaaja Charlotte Lindroos ensitapaamistaan toisen dokumenttinsa päähenkilöistä kanssa.

Olin kuullut tarinoita asunnottomuudesta aikaisemmin, mutta Mian tarina oli erilainen, sillä asunnottomuus ei ollut hänen kipein tarinansa. Mia luopui pojastaan kun tämä oli kaksivuotias. Hänen mielestään poika ansaitsi paremman elämän kuin mitä hänellä oli kovien huumeiden käyttäjänä tarjottavana.

”Poikani toi minulle leluja viikonloppuna, kun minä oksensin vieroitusoireiden takia. Poika pyysi, että äiti leikitään”, kertoo Mia Docstopin dokumentissa “Piikki sydämessä”. Rakkaus heroiiniin oli niin voimakas, ettei Mia päässyt sen syleilystä pois. Dokumentissa Mia kertoo avoimesti, miten huumeet vei ja muu elämä jäi.

Äitinä oleminen ei lakkaa, vaikka lapsi lähtee

Tänä päivänä Mia on korvaushoidossa. Hän käy kolme kertaa viikossa ottamassa lääkettään, Metadonia, ja on juuri valmistunut tarjoilijaksi.

Päätös luopua lapsesta ei ollut helppo. Sanotaan, että aika parantaa haavat, mutta tässä tapauksessa niin ei käy. Äitinä oleminen ei lakkaa, vaikka lapsi lähteekin pois.

”Poikani on nyt koululainen. Joka aamu muistutan itseäni, että olen tehnyt oikean ratkaisun pojan suhteen. Silti en tiedä selviänkö siitä ikinä kokonaan”, toteaa Mia.

Elämä ilman huumeita on haastava. Riippuvuus ei katoa. “Olen ehkä riippuvainen siitä tunteesta. Siitä kun ottaa esim. amfetamiinia tai heroiiniä, niin sen jälkeen - ei ole mitään. Ei tarvii miettiä mitään laskuja, ei tarvii miettiä mitään. Sillä hetkellä kaikki vaan on”, miettii Mia.

Elämä pyöri amfetamiinin ympärillä

Jenni on ujo ja häntä kaduttaa monet asiat mitä hän on “edellisessä elämässä” tehnyt. Hän käytti amfetamiinia noin 10 vuotta ja elämässä sattui ja tapahtui.

”Aloin jo nuorena, silloin kun asuin vielä himassa, polttaa kannabista. Sitten tuli alkoholi ja pillerit. Siitä se lähti. Sitten tapasin vielä poikaystävän, joka käytti amfetamiinia. Niiden ympärillä se elämä rupesi pyörimään”, kertoo Jenni.

Jennistä tuli äiti 18-vuotiaana. Raskauden aikana hän oli raitis ja tyttölapsi syntyi terveenä. Jenni kuitenkin sairastui itse. Hän vaipui syvään masennukseen, eikä kyennyt huolehtimaan lapsestaan. Hän nukkui sekä päivät että yöt.

”Lapsen isän kanssa päätettiin, että tytön on parempi muuttaa pois. Minä masennuin pahasti ja lapsen isä käytti huumeita”, kertoo Jenni ääni murtuen.

Kunpa voisin tehdä toisin

Tyttö muutti pysyvästi isovanhempiensa luokse vuoden ikäisenä. Tämä on Jennin suurin suru. Miksi en tehnyt toisin? Miksi piti käyttää kamaa? Miksi?

Jennin tyttö on tänä päivänä jo teini-iässä ja kontaktia heillä on vain harvoin. Jenni toivoo että pääsisi tyttärensä kanssa vielä hyviin väleihin.

”Olen tatuoinut hänen nimensä käteeni. Joka päivä mietin mitä voisi olla toisin.”

Jenni uskoo, että hänen elämänsä on nyt raiteillaan. Hän unelmoi vielä toisesta lapsesta, jonka kanssa voisi tehdä toisin.

Docstop: Piikki sydämessä 16.1. TV1 klo 20.00.
Katsottavissa myös Yle Areenassa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua