Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Elävän arkiston blogi pääkuva

“Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

Tapio Piirainen aurinkolasit silmillään keltaista taustaa vasten puolilähikuvassa
Ohjaaja Tapio Piirainen. Tapio Piirainen aurinkolasit silmillään keltaista taustaa vasten puolilähikuvassa Kuva: Pentti Tillander/Yle Tapio Piirainen

Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.

Tapio Piirainen tunnetaan tragikomedioistaan, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat sekä Raid-sarjasta. Runsaasti hänen ohjauksiaan on nyt katsottavissa Areenassa, koottuna yhteen Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia -pakettiin. Näin hän itse muistelee teoksiaan:

Viimeiset siemenperunat

Tähän tv-sarjaan liittyy sekä lämpimiä että kipeitä muistoja. Sarja oli ensimmäinen iso yhteistyöni Kai Lehtisen kanssa ja samalla ensimmäinen komediani. Silloinen päällikköni Ere Kokkonen heitti pöydälleni käsikirjoituksen, jonka nimi oli Muutto saatesanoilla “ohjaa tuo.” Luetin käsikirjoituksen ystävälläni Paavo Pentikäisellä, joka piti sitä kuvauskelvottomana. Enkä ihmetellyt. Kukaan ammattilainen ei kirjoita tv-käsikirjoitukseen yhdyntäkohtauksia, joissa “karvatkin ovat heinäseipäitten kokoisia”, ellei kyse ole pornoelokuvasta. Kirjoitin koko jutun uusiksi. Käytin pelkästään joidenkin roolihenkilöiden nimiä.

Selvisin parilla tappouhkauksella.

Sarja kuvattiin. Sitten alkoi riita. Kuka on käsikirjoittaja? Ere Kokkonen haukkui minut asianmukaisesti. Sitten Kokkonen vaihtui Kari Kyrönseppään, joka päätti hyllyttää koko valmiin tv-sarjan. Ymmärtäähän tuon. Olin yrittänyt kirjoittaa kuvauskelpoisen version ilman lupaa. Vein asian opetusministeriön tekijänoikeusneuvostoon, joka antoi lausuntonsa. Tekemäni käsikirjoitus on “uusi itsenäinen taideteos”, jonka tekemiseen ei tarvitse lupaa. Neuvoston päätöksen jälkeen sarja esitettiin. Selvisin parilla tappouhkauksella.

Poliisin poika

Tässäkin oli pohjana käsikirjoitus, jota en käyttänyt. Kari Kyrönseppä oli ostanut Jari Tervon romaanista tehdyn elokuvakäsikirjoituksen. Luin romaanin, ja havaitsin sen paremmaksi. Tapasin Jari Tervon kahdesti, ravintolassa. Muistan että jälkimmäinen tapaaminen kesti seitsemän tuntia. Söin kahdesti. Kehittelimme tekstiä. Tervo keksi mm. repliikin: “Mikä pankki ryöstetään? Spermapankki.” Jari Tervon dialogi on suomalaisittain harvinaista. Lyhyttä ja nasevaa. Näyttelemiselle ja tulkinnalle jää paljon tilaa.

Jari Tervo keksi mm. repliikin: “Mikä pankki ryöstetään? Spermapankki.”

Elokuvan kuvasi filmille hieno ammattilainen Raimo Heikkonen. Pekka Marjanen teki musiikin. Pääteemaa käytettiin myöhemmin Raid-leffan tunnarissa. Näyttelijöistä mukana olivat lähes kaikki Raidin keskeiset hahmot Oiva Lohtanderista alkaen. Kuvauksia muistelen lämmöllä myös siksi, että tämä oli vielä sitä aikaa, jolloin jokaista hyvää ideaa ei tarvinnut hylätä säästösyistä.

Nyrölä 3

Olen pitänyt tätä jollakin tapaa välityönä. Tosin monet varmaankin pitävät kaikkia elokuviani välitöinä, mutta muistakaa, että minunkin täytyy elää. Nyrölä 3 oli ensimmäinen yhteistyöni Maija Junnon kanssa, kirjoitin koko tarinan hänen hahmonsa ympärille. Kysyin, onko jotakin, mitä hän ei vielä ole urallaan tehnyt, mutta haluaisi... Hän halusi ampua haulikolla. Elokuvan lopusta pidän. Siinä ei ehkä ole järkeä, mutta Oiva Lohtanderin Elvis on näkemisen arvoinen.

Oiva Lohtanderin Elvis on näkemisen arvoinen.

Glenn

Elokuva sai alkunsa Liselott Forsmanin yhteydenotosta. Hänellä oli hanke, joka ei edennyt. Oli käsikirjoitus, joka pitäisi kirjoittaa uusiksi. Pohdin asiaa, löysin aiheeseen oman kulmani, ja tein uuden version. Kitara, minua aina kiinnostanut soitin, oli avain, josta äitiään etsivän tomaatinviljelijän tarina lähti. Elokuva kuvattiin Närpiössä ja Ruotsin länsirannikolla. Pääroolissa nimihenkilönä oli näyttelijä-muusikko Niklas Häggblom. Ruotsalaista poliisia esitti Anders Ekborg ja Lia Boysen, minulle läheinen näyttelijätär Raid-leffasta, esitti Annettea. Glenn aloitti pitkän yhteistyöni säveltäjä Pedro Hietasen kanssa.

Kitara, minua aina kiinnostanut soitin, oli avain josta äitiään etsivän tomaatinviljelijän tarina lähti.

Suuri performanssi

Luin Hesarista Matti Mäkelän arvostelun Harri Mannerin romaanista Suuri performanssi. Kiinnostuin ja hankin kirjan, joka ei ollut helposti filmattavissa. (Romaanin loppukohtauksessa Suurtorilla on 50 000 betonimyllyä.) Kirjailija Mannerin kanssa ideoimme käsikirjoitusta. Nykytaide problematisoi lähes kaikkea. Elokuvan tarkoituksena oli tehdä sama nykytaiteelle. (Luin taidenäyttelystä, jossa tekijä pohtii tyhjää tilaa. Hän ei siksi asettanut näytteille mitään. Mutta onko tällä pohdiskelulla vaikutusta leivän hintaan?)

Elokuvan tarkoituksena oli problematisoida nykytaidetta.

Ilman Harri Manneria koko elokuvaa ei olisi olemassa. Tosin sen olemassaolo oli muutenkin vaakalaudalla. Alun perin tarkoituksena oli tehdä leffateatterielokuva. Sen takana oli jo tuotantoyhtiö ja Olli Soinio elokuvasäätiöstä. Mutta Yle ei lähtenyt mukaan. Arto Kaivanto kuvasi ja Jaakko Kuusisto teki musiikin. Istuin ainoana katsomossa kulttuuritalolla kun Radion sinfoniaorkesterin soittama musiikki äänitettiin.

Punainen nauha

Elokuva viisikymppisestä miehestä, joka ei eläessään ole ollut naisen kanssa sängyssä? Lajityyppi on komedia, mutta elokuvan ensi-illassa Nurmeksen elokuvajuhlilla vajaat kuusikymppinen mies, ilman naisseuraa, tuli itkien luokseni, puristi kättäni ja kiitti. Miksi? Chaplinin mukaan se mikä kaukaa näyttää koomiselta, on läheltä katsottuna traagista. Kai Lehtinen tekee roolin, joka kääntää hänen hahmonsa päälaelleen. Hän on sisällä viihtyvä nörtti, jota oma äiti epäilee homoksi. Olin ajatellut Ilkka Heiskasta päärooliin, mutta Lehtinen puhui ympäri. Maija Junnon roolisuoritusta Lehtisen ihastuksen kohteena muistelen erityisellä lämmöllä. Luottomieheni Arto Kaivanto kuvasi jälleen ja Pedro Hietanen teki musiikin.

Nurmeksen elokuvajuhlilla vajaat kuusikymppinen mies, ilman naisseuraa, tuli itkien luokseni, puristi kättäni ja kiitti. Miksi?

Lumihiutalemuodostelma


Elokuva pohjautuu omiin kokemuksiini. Kun joskus tapahtunutta katsoo komedian kulmasta, saattaa päätyä samaan kuin Jean Renoir elokuvassa Pelin säännöt. Jokaisella on syynsä. Halusin katsoa tarinan ihmisiä lämmöllä. Ristiriidat syntyvät olosuhteista, systeemistä. Elokuva kuvattiin kahdessatoista päivässä, liki samassa paikassa. Ilkka Heiskanen, Taisto Reimaluoto ja Maija Junno olivat keskeiset hahmot, mutta lähes kaikki näyttelijät olivat läsnä jokaisessa kohtauksessa. Petri Hyryläinen kuvasi ja Pedro Hietanen teki musiikin.

- Teoksiaan muisteli Tapio Piirainen


Vuonna 2017 Tapio Piirainen ohjasi tv-elokuvan Linnan juhlat. Elokuvantekoa seurattiin henkilökuvassa Tapio Piirainen, elokuvaohjaajan tie.

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Esillä ovat kaikki itsenäisen Suomen tasavallan presidentit sekä joukko viime vuosikymmenten presidenttiehdokkaita. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.