Hyppää pääsisältöön

Katse ylös! Kaupunkien kiviseinät kertovat monta tarinaa

Kivinen sammakko talon seinässä.
Nuorten arkkitehtien huumoria 1900-luvun alusta Kivinen sammakko talon seinässä. Kuva: Minna Pyykkö Sammakko,veistos,eläinkuvat,Minna Pyykkö

Nautiskeleva sammakko, luikerteleva sisilisko, ylväs karhu... Kaupunkien kiviseinistä löytyy runsaasti eläinkuvia ja yksityiskohtia, joita arjen kiireen keskellä ei välttämättä huomaa. Veistoksissa viljellään selkeästi myös huumoria, ainakin sammakkohuumoria!

Kiviseinien, porttien ja katonharjojen eläinveistoksia on monessa Suomen kaupungissa. Minna Pyykkö lähti kivieläinretkelle Helsingin keskustaan. Oppaana hänellä oli arkkitehtuurihistorian professori Aino Niskanen. Mitä kaikkia eläimiä seinistä löytyikään?

Suomalaiskansalliset tuulet puhaltavat

Pöllö kaiverrettuna kiviseinään.
Katajanokan ylväs pöllö Pöllö kaiverrettuna kiviseinään. Kuva: Minna Pyykkö pöllöt,veistos,eläinkuvat,Minna Pyykkö

Professori Aino Niskasen mukaan 1900-luvun alussa Suomessa alkoivat puhaltaa kansallisromanttiset tuulet ja arkkitehdit sekä kuvanveistäjät innostuivat Suomen luonnosta. Metsien villieläimet tuotiin julkisivuihin, katonharjalle ja portteihin. Leijonien tilalle tulivat karhut, joita löytyy Helsingin rakennuksista useasta eri paikasta.

Monet kiviseinien eläimistä ovat suurin piirtein yhtä vanhoja kuin itsenäinen Suomi. Siellä ne ovat tuijotelleet ohikiitäviä kaupunkilaisia kivisillä silmillään mietteliäin ilmein kaikki nämä vuodet.

Ehkä joku ohikulkija tai lähellä asuva on ne huomannutkin ja niihin liittyy muistoja, varsinkin pienten kaupunkilaisten muistoja, kun lapsena pienet yksityiskohdat ja kaupungin kauneuden huomaa ehkä helpommin.

Kansallisteatterin koristelu oli aikoinaan radikaali

Kauniit kiviveistokset oven ympärillä.
Itäinen Teatterikuja Kauniit kiviveistokset oven ympärillä. Kuva: Minna Pyykkö veistos,eläinkuvat,Minna Pyykkö
´

Retki alkaa Helsingin rautatieaseman vierestä, Itäiseltä Teatterikujalta, jossa pöllöt, ilvekset, sudet ja karhut tähyilevät ihmisiä Suomen Kansallisteatterin seinästä. Teatterirakennus kohosi Rautatientorin varrelle vuonna 1902 ja sen suunnitteli arkkitehti Onni Törnqvist (myöh. Tarjanne).

– Kansallisteatterin julkisivu on kuorrutettu karkealla graniitilla, ja sen veistoskoristeluissa on monia suomalaisia eläimiä, Aino Niskanen kertoo. Rakennuksena tämä on hyvin suomalaismielinen.

– Koristelu on varmasti ollut aikanaan radikaali ja rakennuskin on pikkusen poikkeava, Niskanen jatkaa. Suunnittelija katsoi yhdysvaltalaiseen arkkitehtuuriin, mutta toki nämä eläimet ovat olleet häkellyttäviä sellaiselle, joka oli tottunut klassisiin koristeisiin, kuten leijoniin.

– Myös valitut kasvit olivat usein suomalaiskansallisiksi koettuja, aika paljon näkyy esimerkiksi mäntyjä, lumpeita ja saniaisia.

Ilakoivat menninkäiset

Pohjola-talon kiviset mennikäiset
Pohjola-talon kiviset mennikäiset Kuva: Minna Pyykkö veistos,kivi,Minna Pyykkö
Pohjola-talon kivinen mennikäinen
Pohjola-talon kivinen mennikäinen Kuva: Minna Pyykkö veistos,kivi,Minna Pyykkö

Matka jatkuu Aleksanterinkadulle ja katseet suuntautuvat kohti Pohjola-taloa. Rakennuksen näkyvät kohdat ovat Gesellius-Lindgren-Saarisen käsialaa ja kuvanveistäjä Hilda Flodin suunnitteli sisäänkäynnin veistokset.

– Kyseessä on taas suomalaismielinen koristelu, kun kyse on suomalaisesta vakuutusyhtiöstä, Niskanen toteaa.

– Onkohan nämä menninkäisiä... Osa katsojista on varmaan kokenut nämä hahmot jopa rumiksi. Ehkä tämä voisi olla nuorien arkkitehtien huumoria?

Katajanokan ulkonäkö muuttuu

Kiveen kaiverrettuja pöllöjä rivissä.
Kruunuvuorenkatu, Katajanokka Kiveen kaiverrettuja pöllöjä rivissä. Kuva: Minna Pyykkö pöllölinnut,veistos,eläinkuvat,Minna Pyykkö

Sitten siirrytään Katajanokalle. Aino Niskanen kertoo, että 1800-luvun puolivälissä alue oli aika slummia, jossa asui köyhää väkeä kallioisella maastolla. Mutta 1900-luvulla arkkitehdit alkoivat muokata Katajanokan ulkonäköä vaihtelevammaksi.

– 1900-luvun alussa arkkitehtuuri sai olla monimateriaalista ja koristeellista. Sitten modernismi pyyhkäisi tämän luvan pois. Vasta viime vuosikymmeninä koristeellisuus on tullut takaisin, mutta hiukan eri muodossa.

– Esimerkiksi Kruunuvuorenkadulla sijaitsevan Werner Polón ja Georg Wasastjernan vuonna 1903 suunnitteleman talon seinässä näkyy erkkeri, josta tulee esiin rivistö pöllöjä.

– Odotan milloin eläinhahmot palaavat takaisin – koska joku kuvaa esimerkiksi sen mammutin, joka on ollut Töölössä 23 000 vuotta sitten, Niskanen pohtii.

Jugend-taloissa pyrittiin kodikkuuteen

Sammakkoaiheinen veistos talon seinässä.
Vyökatu, Katajanokka Sammakkoaiheinen veistos talon seinässä. Kuva: Minna Pyykkö veistos,Minna Pyykkö,Sammakot

Vyökadun ja Luotsikadun risteyksen kohdalta löytyvät professori Niskasen lempihahmot.

– Tässä on minun suosikkini, Niskanen ihastelee. Pään molemmin puolin lojuvat sammakot todella näyttävät nauttivan elämästään.

– Jugend-taloissa pyrittiin kodikkuuteen monessakin mielessä – hauskoja koristeita ja hauskoja nimiä.

Kiviseinäveistos Helsingin Katajanokalla
Katajanokankatu Kiviseinäveistos Helsingin Katajanokalla Kuva: Tiina Jensen Hämähäkinverkko,veistos,Minna Pyykkö

Katajanokankadulta löytyy vielä hämähäkin verkkoja. Ne ovat koristeina aika harvinaisia, sillä hyönteisiä on kuvattu aika vähän. Poissa ovat esimerkiksi perhoset ja sudenkorennot, Minna Pyykkö toteaa.

– Se johtuu ehkä tekemisen vaikeudesta tai myös siitä, että esimerkiksi perhosen hauraus ei ehkä ole se mihin moni talo haluaisi samastua, Aino Niskanen pohtii.

Veistokset on monesti hauskasti suunniteltu rakennuksen mukaan

Kivinen sammakko talon seinässä.
Kivinen sammakko talon seinässä. Kuva: Minna Pyykkö Sammakko,veistos,eläinkuvat,Minna Pyykkö
Lepakkoveistos kiviseinässä.
Lepakkoveistos kiviseinässä. Kuva: Minna Pyykkö veistos,eläinkuvat,Minna Pyykkö

Kaksikko jatkaa matkaa Etelä-Helsinkiin, Kasarmintorille. Vaikka kuinka ollaan suomalaisuuden ja suurien syvien arvojen parissa niin yllättäen Helsingin talojen seinissä on myös huumoria, kivisiä vitsejä. Esimerkiksi Lääkärien talon sammakko, joka näyttää aivan tympiintyneeltä kannattelemaan ikuisesti kivistä seinämää. Sen pullean mahan keskellä on jostain syystä napa.

– Entisen Lääkärien talon, nykyään Agronomien talon, suunnittelivat Gesellius-Lindgren-Saarinen vuonna 1901. Rakennus arvioitiin aikoinaan jopa rumaksi ja oudoksi, Niskanen kertoo.

Veistokset on monesti hauskasti suunniteltu rakennuksen mukaan.

– Koristeet on varmasti suunniteltu yhteistyössä arkkitehdin kanssa. Arkkitehti on ehkä ehdottanut paikkaa sekä aihetta ja kuvanveistäjä on tehnyt koristeet, Niskanen arvelee.

Entä miksi julkisivujen koristeet ovat usein korkealla katonharjalla?

– Erkkerien alla ne ovat ymmärrettävästi suojassa sateelta, mutta muuten ajatuksena on ehkä ollut, että ihminen katselee välillä myös ylös päin, Aino Niskanen arvelee.

LINKIT:

Helsingin keskustan kartta

KUUNTELE OHJELMA:

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto