Hyppää pääsisältöön

Katse ylös! Kaupunkien kiviseinät kertovat monta tarinaa

Kivinen sammakko talon seinässä.
Nuorten arkkitehtien huumoria 1900-luvun alusta Kivinen sammakko talon seinässä. Kuva: Minna Pyykkö Sammakko,veistos,eläinkuvat,Minna Pyykkö

Nautiskeleva sammakko, luikerteleva sisilisko, ylväs karhu... Kaupunkien kiviseinistä löytyy runsaasti eläinkuvia ja yksityiskohtia, joita arjen kiireen keskellä ei välttämättä huomaa. Veistoksissa viljellään selkeästi myös huumoria, ainakin sammakkohuumoria!

Kiviseinien, porttien ja katonharjojen eläinveistoksia on monessa Suomen kaupungissa. Minna Pyykkö lähti kivieläinretkelle Helsingin keskustaan. Oppaana hänellä oli arkkitehtuurihistorian professori Aino Niskanen. Mitä kaikkia eläimiä seinistä löytyikään?

Suomalaiskansalliset tuulet puhaltavat

Pöllö kaiverrettuna kiviseinään.
Katajanokan ylväs pöllö Pöllö kaiverrettuna kiviseinään. Kuva: Minna Pyykkö pöllöt,veistos,eläinkuvat,Minna Pyykkö

Professori Aino Niskasen mukaan 1900-luvun alussa Suomessa alkoivat puhaltaa kansallisromanttiset tuulet ja arkkitehdit sekä kuvanveistäjät innostuivat Suomen luonnosta. Metsien villieläimet tuotiin julkisivuihin, katonharjalle ja portteihin. Leijonien tilalle tulivat karhut, joita löytyy Helsingin rakennuksista useasta eri paikasta.

Monet kiviseinien eläimistä ovat suurin piirtein yhtä vanhoja kuin itsenäinen Suomi. Siellä ne ovat tuijotelleet ohikiitäviä kaupunkilaisia kivisillä silmillään mietteliäin ilmein kaikki nämä vuodet.

Ehkä joku ohikulkija tai lähellä asuva on ne huomannutkin ja niihin liittyy muistoja, varsinkin pienten kaupunkilaisten muistoja, kun lapsena pienet yksityiskohdat ja kaupungin kauneuden huomaa ehkä helpommin.

Kansallisteatterin koristelu oli aikoinaan radikaali

Kauniit kiviveistokset oven ympärillä.
Itäinen Teatterikuja Kauniit kiviveistokset oven ympärillä. Kuva: Minna Pyykkö veistos,eläinkuvat,Minna Pyykkö
´

Retki alkaa Helsingin rautatieaseman vierestä, Itäiseltä Teatterikujalta, jossa pöllöt, ilvekset, sudet ja karhut tähyilevät ihmisiä Suomen Kansallisteatterin seinästä. Teatterirakennus kohosi Rautatientorin varrelle vuonna 1902 ja sen suunnitteli arkkitehti Onni Törnqvist (myöh. Tarjanne).

– Kansallisteatterin julkisivu on kuorrutettu karkealla graniitilla, ja sen veistoskoristeluissa on monia suomalaisia eläimiä, Aino Niskanen kertoo. Rakennuksena tämä on hyvin suomalaismielinen.

– Koristelu on varmasti ollut aikanaan radikaali ja rakennuskin on pikkusen poikkeava, Niskanen jatkaa. Suunnittelija katsoi yhdysvaltalaiseen arkkitehtuuriin, mutta toki nämä eläimet ovat olleet häkellyttäviä sellaiselle, joka oli tottunut klassisiin koristeisiin, kuten leijoniin.

– Myös valitut kasvit olivat usein suomalaiskansallisiksi koettuja, aika paljon näkyy esimerkiksi mäntyjä, lumpeita ja saniaisia.

Ilakoivat menninkäiset

Pohjola-talon kiviset mennikäiset
Pohjola-talon kiviset mennikäiset Kuva: Minna Pyykkö veistos,kivi,Minna Pyykkö
Pohjola-talon kivinen mennikäinen
Pohjola-talon kivinen mennikäinen Kuva: Minna Pyykkö veistos,kivi,Minna Pyykkö

Matka jatkuu Aleksanterinkadulle ja katseet suuntautuvat kohti Pohjola-taloa. Rakennuksen näkyvät kohdat ovat Gesellius-Lindgren-Saarisen käsialaa ja kuvanveistäjä Hilda Flodin suunnitteli sisäänkäynnin veistokset.

– Kyseessä on taas suomalaismielinen koristelu, kun kyse on suomalaisesta vakuutusyhtiöstä, Niskanen toteaa.

– Onkohan nämä menninkäisiä... Osa katsojista on varmaan kokenut nämä hahmot jopa rumiksi. Ehkä tämä voisi olla nuorien arkkitehtien huumoria?

Katajanokan ulkonäkö muuttuu

Kiveen kaiverrettuja pöllöjä rivissä.
Kruunuvuorenkatu, Katajanokka Kiveen kaiverrettuja pöllöjä rivissä. Kuva: Minna Pyykkö pöllölinnut,veistos,eläinkuvat,Minna Pyykkö

Sitten siirrytään Katajanokalle. Aino Niskanen kertoo, että 1800-luvun puolivälissä alue oli aika slummia, jossa asui köyhää väkeä kallioisella maastolla. Mutta 1900-luvulla arkkitehdit alkoivat muokata Katajanokan ulkonäköä vaihtelevammaksi.

– 1900-luvun alussa arkkitehtuuri sai olla monimateriaalista ja koristeellista. Sitten modernismi pyyhkäisi tämän luvan pois. Vasta viime vuosikymmeninä koristeellisuus on tullut takaisin, mutta hiukan eri muodossa.

– Esimerkiksi Kruunuvuorenkadulla sijaitsevan Werner Polón ja Georg Wasastjernan vuonna 1903 suunnitteleman talon seinässä näkyy erkkeri, josta tulee esiin rivistö pöllöjä.

– Odotan milloin eläinhahmot palaavat takaisin – koska joku kuvaa esimerkiksi sen mammutin, joka on ollut Töölössä 23 000 vuotta sitten, Niskanen pohtii.

Jugend-taloissa pyrittiin kodikkuuteen

Sammakkoaiheinen veistos talon seinässä.
Vyökatu, Katajanokka Sammakkoaiheinen veistos talon seinässä. Kuva: Minna Pyykkö veistos,Minna Pyykkö,Sammakot

Vyökadun ja Luotsikadun risteyksen kohdalta löytyvät professori Niskasen lempihahmot.

– Tässä on minun suosikkini, Niskanen ihastelee. Pään molemmin puolin lojuvat sammakot todella näyttävät nauttivan elämästään.

– Jugend-taloissa pyrittiin kodikkuuteen monessakin mielessä – hauskoja koristeita ja hauskoja nimiä.

Kiviseinäveistos Helsingin Katajanokalla
Katajanokankatu Kiviseinäveistos Helsingin Katajanokalla Kuva: Tiina Jensen Hämähäkinverkko,veistos,Minna Pyykkö

Katajanokankadulta löytyy vielä hämähäkin verkkoja. Ne ovat koristeina aika harvinaisia, sillä hyönteisiä on kuvattu aika vähän. Poissa ovat esimerkiksi perhoset ja sudenkorennot, Minna Pyykkö toteaa.

– Se johtuu ehkä tekemisen vaikeudesta tai myös siitä, että esimerkiksi perhosen hauraus ei ehkä ole se mihin moni talo haluaisi samastua, Aino Niskanen pohtii.

Veistokset on monesti hauskasti suunniteltu rakennuksen mukaan

Kivinen sammakko talon seinässä.
Kivinen sammakko talon seinässä. Kuva: Minna Pyykkö Sammakko,veistos,eläinkuvat,Minna Pyykkö
Lepakkoveistos kiviseinässä.
Lepakkoveistos kiviseinässä. Kuva: Minna Pyykkö veistos,eläinkuvat,Minna Pyykkö

Kaksikko jatkaa matkaa Etelä-Helsinkiin, Kasarmintorille. Vaikka kuinka ollaan suomalaisuuden ja suurien syvien arvojen parissa niin yllättäen Helsingin talojen seinissä on myös huumoria, kivisiä vitsejä. Esimerkiksi Lääkärien talon sammakko, joka näyttää aivan tympiintyneeltä kannattelemaan ikuisesti kivistä seinämää. Sen pullean mahan keskellä on jostain syystä napa.

– Entisen Lääkärien talon, nykyään Agronomien talon, suunnittelivat Gesellius-Lindgren-Saarinen vuonna 1901. Rakennus arvioitiin aikoinaan jopa rumaksi ja oudoksi, Niskanen kertoo.

Veistokset on monesti hauskasti suunniteltu rakennuksen mukaan.

– Koristeet on varmasti suunniteltu yhteistyössä arkkitehdin kanssa. Arkkitehti on ehkä ehdottanut paikkaa sekä aihetta ja kuvanveistäjä on tehnyt koristeet, Niskanen arvelee.

Entä miksi julkisivujen koristeet ovat usein korkealla katonharjalla?

– Erkkerien alla ne ovat ymmärrettävästi suojassa sateelta, mutta muuten ajatuksena on ehkä ollut, että ihminen katselee välillä myös ylös päin, Aino Niskanen arvelee.

Kiinnostuitko kiviseinien eläinkuvista ja koristeista?
Arkkitehtuurihistorian professori Aino Niskanen ottaa mielellään vastaan vihjeesi! Osoitteita, kuvia ja muistoja voi lähettää osoitteeseen: minna.pyykkö@yle.fi

LINKIT:

Helsingin keskustan kartta

KUUNTELE OHJELMA:

Yle Luonto – liity joukkoomme Facebookissa!

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Minnan kääpäkävelyn valmentajat vinkaavat: Näin löydät elämää metsästä

    Metsäluonnon asukkaista valtaosa on pieniä ja piilottelevia.

    ”Onko totta että mitä enemmän metsässä hidastaa ja rauhoittuu, sitä paremmin huomaa ympäröivää luontoa – sen erilaisia muotoja, värejä, yksityiskohtia ja kauneutta? Ja sitä pienempiä ja vaivihkaisempia tapahtumia pääsee näkemään?” Lähden testaamaan tätä ajatusta Evolle, jossa sijaitsee eräs Etelä- Suomen laajin vanhan metsän alue. Metsäluonnon asukkaista valtaosa on hyvin pieniä ja piilottelevia. Aion sukeltaa tähän hiljaiseen maailmaan.

  • Suojele jokamiehenoikeuksia – osallistu Minä ja mun puu -kampanjaan

    Millainen on sinun puusi?

    Minä ja mun puu -kampanja kerää rakkaimpien puiden tarinoita ja kuvia Yle Luonnon sivuille ja someen 25.8.–7.10.2018. Kampanja on osa Mennään metsään -kokonaisuutta, jonka tavoitteena on saada jokamiehenoikeudet Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

  • Puut kertovat toisilleen, jos joku hyökkää

    Uusi luontosarja Elävät puut alkaa TV1:ssä 9.9. klo 18.15.

    Tiesitkö, että puut viestivät keskenään? Kun toukka hyökkää puun kimppuun ja alkaa nakertaa sen lehtiä, alkaa prosessi, jota ihmisaistit eivät havaitse. Ylen uusi neliosainen Elävät puut -luontosarja avaa puiden salaperäistä ja varsin näkymätöntä elämää uudella tavalla ja upeaa, kuvaaja Jari Salosen tarkkaa, ympärivuotista luontokuvausta hyödyntäen.

  • Mikä on Mennään metsään -kampanja?

    Suojellaan jokamiehenoikeuksia menemällä metsään.

    Suojellaan jokamiehenoikeuksia menemällä metsään! Yle juhlii metsää ja jokamiehenoikeuksia Mennään metsään -kampanjalla Suomen luonnon päivästä 25.8.2018 alkaen. Tule mukaan viemään jokamiehenoikeuksia Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

  • Tutkija: ”Ilman sieniä Suomessa ei olisi metsiä"

    Maapallo olisi hyvin erilainen paikka ilman sieniä

    Ilman sieniä Suomessa ei ehkä olisi metsiä, sillä männyt, kuuset ja muut puumme esiintyvät aina yhdessä sienikumppanin kanssa. Sienet pysäyttivät myös fossiilisten polttoaineiden synnyn: lahottajasienten kehittyminen kivihiilikaudella pysäytti eloperäisen materiaalin kertymisen maanpinnalle.

  • Mielistele Mielikkiä, lepyttele Tapiota! Metsän henget päättivät ihmisen kohtalosta vielä muutama sata vuotta sitten – riskejä henkien palvonnassa ei otettu

    Mikä oli Tapion pöytä, mihin vaikutti karhun ruokatorvi?

    Vielä sata vuotta sitten suomalaiset lepyttelivät ja palvoivat metsän henkiä ja haltioita välttyäkseen vahingoilta ja onnettomuuksilta. Koko ihmisen elämä oli tiukasti sidoksissa metsään. Tiedätkö sinä, mikä oli karsikkopuu tai Tapion pöytä? Entä mihin tarvittiin karhun ruokatorvea ja kynttä?

  • Unohdetusta kaarnikasta voisi tulla mustikan veroinen hittimarja

    Variksenmarja on erinomainen mehu- ja hillomarja.

    Suomalainen supermarja, terveellinen kuin mikä, helppo poimia, mehukas ja maukas säilöä, sato onnistuu lähes aina – tämänkö me jätämme karhuille? Vieläkin moni luulee variksenmarjaa syömäkelvottomaksi, vaikka kaarnikassa on elimistöä suojaavia antioksidantteja jopa enemmän kuin muissa luonnonmarjoissa. Ota parhaat säilöntäreseptit talteen.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Merisää - Kotka Rankki: "Ohutta yläpilveä" on nyt historiaa

    Untuvapilvet olivat tuttuja saaren varusmiehille.

    Radion rannikkoasemien merisäätiedotus aloitetaan idästä. Listan toinen sääasema on Kotkan edustalla sijaitseva Rankin saari. Saarelta on tehty havaintoja muun muassa uhanalaista ja vaarantuneista lintulajeista. Linnakesaari avautui yleisölle vasta hiljattain.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.