Hyppää pääsisältöön

Katse ylös! Kaupunkien kiviseinät kertovat monta tarinaa

Kivinen sammakko talon seinässä.
Nuorten arkkitehtien huumoria 1900-luvun alusta Kivinen sammakko talon seinässä. Kuva: Minna Pyykkö Sammakko,veistos,eläinkuvat,Minna Pyykkö

Nautiskeleva sammakko, luikerteleva sisilisko, ylväs karhu... Kaupunkien kiviseinistä löytyy runsaasti eläinkuvia ja yksityiskohtia, joita arjen kiireen keskellä ei välttämättä huomaa. Veistoksissa viljellään selkeästi myös huumoria, ainakin sammakkohuumoria!

Kiviseinien, porttien ja katonharjojen eläinveistoksia on monessa Suomen kaupungissa. Minna Pyykkö lähti kivieläinretkelle Helsingin keskustaan. Oppaana hänellä oli arkkitehtuurihistorian professori Aino Niskanen. Mitä kaikkia eläimiä seinistä löytyikään?

Suomalaiskansalliset tuulet puhaltavat

Pöllö kaiverrettuna kiviseinään.
Katajanokan ylväs pöllö Pöllö kaiverrettuna kiviseinään. Kuva: Minna Pyykkö pöllöt,veistos,eläinkuvat,Minna Pyykkö

Professori Aino Niskasen mukaan 1900-luvun alussa Suomessa alkoivat puhaltaa kansallisromanttiset tuulet ja arkkitehdit sekä kuvanveistäjät innostuivat Suomen luonnosta. Metsien villieläimet tuotiin julkisivuihin, katonharjalle ja portteihin. Leijonien tilalle tulivat karhut, joita löytyy Helsingin rakennuksista useasta eri paikasta.

Monet kiviseinien eläimistä ovat suurin piirtein yhtä vanhoja kuin itsenäinen Suomi. Siellä ne ovat tuijotelleet ohikiitäviä kaupunkilaisia kivisillä silmillään mietteliäin ilmein kaikki nämä vuodet.

Ehkä joku ohikulkija tai lähellä asuva on ne huomannutkin ja niihin liittyy muistoja, varsinkin pienten kaupunkilaisten muistoja, kun lapsena pienet yksityiskohdat ja kaupungin kauneuden huomaa ehkä helpommin.

Kansallisteatterin koristelu oli aikoinaan radikaali

Kauniit kiviveistokset oven ympärillä.
Itäinen Teatterikuja Kauniit kiviveistokset oven ympärillä. Kuva: Minna Pyykkö veistos,eläinkuvat,Minna Pyykkö
´

Retki alkaa Helsingin rautatieaseman vierestä, Itäiseltä Teatterikujalta, jossa pöllöt, ilvekset, sudet ja karhut tähyilevät ihmisiä Suomen Kansallisteatterin seinästä. Teatterirakennus kohosi Rautatientorin varrelle vuonna 1902 ja sen suunnitteli arkkitehti Onni Törnqvist (myöh. Tarjanne).

– Kansallisteatterin julkisivu on kuorrutettu karkealla graniitilla, ja sen veistoskoristeluissa on monia suomalaisia eläimiä, Aino Niskanen kertoo. Rakennuksena tämä on hyvin suomalaismielinen.

– Koristelu on varmasti ollut aikanaan radikaali ja rakennuskin on pikkusen poikkeava, Niskanen jatkaa. Suunnittelija katsoi yhdysvaltalaiseen arkkitehtuuriin, mutta toki nämä eläimet ovat olleet häkellyttäviä sellaiselle, joka oli tottunut klassisiin koristeisiin, kuten leijoniin.

– Myös valitut kasvit olivat usein suomalaiskansallisiksi koettuja, aika paljon näkyy esimerkiksi mäntyjä, lumpeita ja saniaisia.

Ilakoivat menninkäiset

Pohjola-talon kiviset mennikäiset
Pohjola-talon kiviset mennikäiset Kuva: Minna Pyykkö veistos,kivi,Minna Pyykkö
Pohjola-talon kivinen mennikäinen
Pohjola-talon kivinen mennikäinen Kuva: Minna Pyykkö veistos,kivi,Minna Pyykkö

Matka jatkuu Aleksanterinkadulle ja katseet suuntautuvat kohti Pohjola-taloa. Rakennuksen näkyvät kohdat ovat Gesellius-Lindgren-Saarisen käsialaa ja kuvanveistäjä Hilda Flodin suunnitteli sisäänkäynnin veistokset.

– Kyseessä on taas suomalaismielinen koristelu, kun kyse on suomalaisesta vakuutusyhtiöstä, Niskanen toteaa.

– Onkohan nämä menninkäisiä... Osa katsojista on varmaan kokenut nämä hahmot jopa rumiksi. Ehkä tämä voisi olla nuorien arkkitehtien huumoria?

Katajanokan ulkonäkö muuttuu

Kiveen kaiverrettuja pöllöjä rivissä.
Kruunuvuorenkatu, Katajanokka Kiveen kaiverrettuja pöllöjä rivissä. Kuva: Minna Pyykkö pöllölinnut,veistos,eläinkuvat,Minna Pyykkö

Sitten siirrytään Katajanokalle. Aino Niskanen kertoo, että 1800-luvun puolivälissä alue oli aika slummia, jossa asui köyhää väkeä kallioisella maastolla. Mutta 1900-luvulla arkkitehdit alkoivat muokata Katajanokan ulkonäköä vaihtelevammaksi.

– 1900-luvun alussa arkkitehtuuri sai olla monimateriaalista ja koristeellista. Sitten modernismi pyyhkäisi tämän luvan pois. Vasta viime vuosikymmeninä koristeellisuus on tullut takaisin, mutta hiukan eri muodossa.

– Esimerkiksi Kruunuvuorenkadulla sijaitsevan Werner Polón ja Georg Wasastjernan vuonna 1903 suunnitteleman talon seinässä näkyy erkkeri, josta tulee esiin rivistö pöllöjä.

– Odotan milloin eläinhahmot palaavat takaisin – koska joku kuvaa esimerkiksi sen mammutin, joka on ollut Töölössä 23 000 vuotta sitten, Niskanen pohtii.

Jugend-taloissa pyrittiin kodikkuuteen

Sammakkoaiheinen veistos talon seinässä.
Vyökatu, Katajanokka Sammakkoaiheinen veistos talon seinässä. Kuva: Minna Pyykkö veistos,Minna Pyykkö,Sammakot

Vyökadun ja Luotsikadun risteyksen kohdalta löytyvät professori Niskasen lempihahmot.

– Tässä on minun suosikkini, Niskanen ihastelee. Pään molemmin puolin lojuvat sammakot todella näyttävät nauttivan elämästään.

– Jugend-taloissa pyrittiin kodikkuuteen monessakin mielessä – hauskoja koristeita ja hauskoja nimiä.

Kiviseinäveistos Helsingin Katajanokalla
Katajanokankatu Kiviseinäveistos Helsingin Katajanokalla Kuva: Tiina Jensen Hämähäkinverkko,veistos,Minna Pyykkö

Katajanokankadulta löytyy vielä hämähäkin verkkoja. Ne ovat koristeina aika harvinaisia, sillä hyönteisiä on kuvattu aika vähän. Poissa ovat esimerkiksi perhoset ja sudenkorennot, Minna Pyykkö toteaa.

– Se johtuu ehkä tekemisen vaikeudesta tai myös siitä, että esimerkiksi perhosen hauraus ei ehkä ole se mihin moni talo haluaisi samastua, Aino Niskanen pohtii.

Veistokset on monesti hauskasti suunniteltu rakennuksen mukaan

Kivinen sammakko talon seinässä.
Kivinen sammakko talon seinässä. Kuva: Minna Pyykkö Sammakko,veistos,eläinkuvat,Minna Pyykkö
Lepakkoveistos kiviseinässä.
Lepakkoveistos kiviseinässä. Kuva: Minna Pyykkö veistos,eläinkuvat,Minna Pyykkö

Kaksikko jatkaa matkaa Etelä-Helsinkiin, Kasarmintorille. Vaikka kuinka ollaan suomalaisuuden ja suurien syvien arvojen parissa niin yllättäen Helsingin talojen seinissä on myös huumoria, kivisiä vitsejä. Esimerkiksi Lääkärien talon sammakko, joka näyttää aivan tympiintyneeltä kannattelemaan ikuisesti kivistä seinämää. Sen pullean mahan keskellä on jostain syystä napa.

– Entisen Lääkärien talon, nykyään Agronomien talon, suunnittelivat Gesellius-Lindgren-Saarinen vuonna 1901. Rakennus arvioitiin aikoinaan jopa rumaksi ja oudoksi, Niskanen kertoo.

Veistokset on monesti hauskasti suunniteltu rakennuksen mukaan.

– Koristeet on varmasti suunniteltu yhteistyössä arkkitehdin kanssa. Arkkitehti on ehkä ehdottanut paikkaa sekä aihetta ja kuvanveistäjä on tehnyt koristeet, Niskanen arvelee.

Entä miksi julkisivujen koristeet ovat usein korkealla katonharjalla?

– Erkkerien alla ne ovat ymmärrettävästi suojassa sateelta, mutta muuten ajatuksena on ehkä ollut, että ihminen katselee välillä myös ylös päin, Aino Niskanen arvelee.

Kiinnostuitko kiviseinien eläinkuvista ja koristeista?
Arkkitehtuurihistorian professori Aino Niskanen ottaa mielellään vastaan vihjeesi! Osoitteita, kuvia ja muistoja voi lähettää osoitteeseen: minna.pyykkö@yle.fi

LINKIT:

Helsingin keskustan kartta

KUUNTELE OHJELMA:

Yle Luonto – liity joukkoomme Facebookissa!

  • Jääkuvion synty ja sisiliskon hurja häntä

    Luontoillassa pohditaan kuulijoiden kysymyksiä

    Yle Radio Suomen Luontoillassa pohditaan jälleen kuulijoiden mielenkiintoisia kysymyksiä. Kuvalliset kysymykset tulivat tällä kertaa Tuusulasta ja Orivedeltä.

  • Katse ylös! Kaupunkien kiviseinät kertovat monta tarinaa

    Kivieläinretkellä Helsingin keskustassa

    Nautiskeleva sammakko, luikerteleva sisilisko, ylväs karhu...Kaupunkien kiviseinistä löytyy runsaasti eläinkuvia ja yksityiskohtia, joita arjen kiireen keskellä ei välttämättä huomaa.

  • Peltsin Lappi: TOP 3 Lapin parhaat ruuat

    Lapin kolme varmaa ruokatärppiä.

    Puhdas pohjoinen hellii ruokapöytää! Mutta mistä löytää se lappilainen keittiö, joka osaa arvostaa raaka-aineen alkuperää, osaa valmistaa sen taidolla ja laittaa koko komeuden tarjolle niin, että siitä on pakko kertoa koko maailmalle?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Avara luonto keväällä 2018

    Avara luonto keväällä 2018

    Avaran luonnon dokumentteja keväällä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Peltsin Lappi: TOP 3 Lapin parhaat ruuat

    Lapin kolme varmaa ruokatärppiä.

    Puhdas pohjoinen hellii ruokapöytää! Mutta mistä löytää se lappilainen keittiö, joka osaa arvostaa raaka-aineen alkuperää, osaa valmistaa sen taidolla ja laittaa koko komeuden tarjolle niin, että siitä on pakko kertoa koko maailmalle?

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Cityluonto: Kesäyö Korkeasaaressa

    Korkeasaari ei hiljene öisin.

    Sulkemisajan jälkeen Korkeasaareen laskeutuu raukea mekkala, kun eläimet innostuvat huutelemaan viereisiin aitauksiin. Pääsin heinäkuisena kesäyönä mukaan iltakierrokselle.

  • Cityluonto: Stadin rakkaimmat puut

    Helsinkiläiset rakastavat puita ja erityisesti puuvanhuksia.

    Helsinkiläiset rakastavat vanhoja puita. Niitä hoidetaan ja suojellaan vaikka ne sattuisivat kasvamaan ajokaistalla. Arboristin eli puunhoitajan tehtävänä on pitää puuvanhukset ja vetreät taimet hyvässä kunnossa. Merikadun ja Ehrensvärdinkadun kulmassa eteläisessä Helsingissä on lippusiimalla rajattu alue.

  • Cityluonto: Ovela kuin citykettu

    Kaupunkilaisketut asuvat jopa keskellä kaupunkia

    Joko bongasit cityketun? Repolaisen voi nähdä kesällä hämärän tullen jopa keskellä kaupunkia. Pesäkolonsa se pyrkii piilottamaan uteliailta, mutta joskus haju kavaltaa asuinpaikan. Helsingin Olympiastadionin kupeessa on vielä hiljaista kesäaamuna kello kuusi. Liikkeellä on harvakseltaan työmatkakävelijöitä ja pyöräilijöitä.

  • Cityluonto: Roskalintuja – onko niitä?

    Ovatko lokit, varikset ja pulut roskalintuja?

    Lokit, varikset ja pulut eivät ole suosituimpia kaupunkilintuja. Roskalinnuiksi haukuttua kolmikkoa yhdistää se, että ne viihtyvät ihmisen läheisyydessä. Ihmisten mielestä ne penkovat roskiksia, likaavat ympäristöä ulosteillaan ja meluavatkin vielä.

  • Cityluonto: Linnanmäen vesitornin villi metsä

    Linnanmäen vesitornissa kasvaa tiheä metsä.

    Tiesitkö, että Linnanmäen huvipuistossa on metsä, jossa kasvaa muun muassa mansikkaa? Pyöreä punatiilinen vesitorni on yksi Linnanmäen maamerkeistä. Sen huipulla on tiheä metsikkö, jossa linnut pesivät mielellään. Vesitornin vihreä katto hämäsi sota-aikana myös vihollista.

  • Cityluonto: Kaupunkilaisrotta viihtyy viemärissä

    Kaupunkilaisrotalle maistuu viemäreihin heitetty ruoka.

    Kaupunkilaisrotta on selviytyjä. Ravinnon perässä se on valmis kaivamaan, kiipeilemään ja uimaan. Puistojen lisäksi rotilla on maanalainen elämänsä vanhoissa viemäristöissä. Niinpä putkiasentaja voi toisinaan joutua nenäkkäin uteliaan rotan kanssa. Pääkaupunkiseudun rottakanta on suuri. Arviot rottien lukumäärästä vaihtelevat, mutta sadoissa tuhansissa liikutaan.

  • Cityluonto: Kakkaavat valkoposkihanhet

    Valkoposkihanhet ulostavat Helsingin puistot ja rannat.

    Valkoposkihanhi, tuo uljas arktisten alueiden lintu, ulostaa joka toinen minuutti. Lintuparvet käyskentelevät suurilla nurmialueilla ja jättävät ruohikkoon terveisensä. Miten hanhet saataisiin pysymään poissa ihmisten suosimilta virkistysalueilta? Aurinkoisella säällä Helsingin Arabianranta vilisee väkeä.

  • Cityluonto: Pieni ja pelottava punkki

    Punkki eli puutiainen on pieni ja pelottava eläin.

    Puutiainen eli punkki on monen mielestä Suomen pelottavin eläin. Suomessa elää 1 500 punkkilajia, joista kuitenkin vain pieni osa on kiinnostunut ihmisestä. Tutkijat kartoittavat parhaillaan, voiko punkkien esiintymistä ennustaa vuoden tai sääennusteiden mukaan. Vielä joku aika sitten lapsia peloteltiin, että rantalepikossa väijyy punkkeja.

  • Cityluonto: Petikaverina lutikka

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen.

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen. Lutikkalöydöt ovat lisääntyneet pääkaupunkiseudulla. Ihmisen verta ravinnokseen käyttävä tuholainen viihtyy erityisesti sängyssä, johon se jättää pieniä pilkkumaisia ulostejälkiä.

  • Cityluonto: Pistikö salakavala viemärihyttynen?

    Luonto tulee joskus liian lähelle kuten viemärihyttyset.

    Luonto tulee joskus liian lähelle eikä hyttysiltä välty pääkaupungin keskustassakaan. Salakavala viemärihyttynen on sitäpaitsi äänetön ja hyvä piiloutumaan.

  • Cityluonto: Kaupunkilainen, varo säätä!

    Kaupungeissa on varauduttava äkillisiin sääilmiöihin.

    Olitko paikalla, kun tulva peitti Kauppatorin? Muistatko ennätysison ketjukolarin Lahdentien lumimyräkässä? Näitkö uutiskuvat tuulen kaatamasta lentokoneesta Malmilla? Pääkaupungin on osattava varautua monenlaisiin äkillisiin sääilmiöihin.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.