Hyppää pääsisältöön

Katse ylös! Kaupunkien kiviseinät kertovat monta tarinaa

Kivinen sammakko talon seinässä.
Nuorten arkkitehtien huumoria 1900-luvun alusta Kivinen sammakko talon seinässä. Kuva: Minna Pyykkö Sammakko,veistos,eläinkuvat,Minna Pyykkö

Nautiskeleva sammakko, luikerteleva sisilisko, ylväs karhu... Kaupunkien kiviseinistä löytyy runsaasti eläinkuvia ja yksityiskohtia, joita arjen kiireen keskellä ei välttämättä huomaa. Veistoksissa viljellään selkeästi myös huumoria, ainakin sammakkohuumoria!

Kiviseinien, porttien ja katonharjojen eläinveistoksia on monessa Suomen kaupungissa. Minna Pyykkö lähti kivieläinretkelle Helsingin keskustaan. Oppaana hänellä oli arkkitehtuurihistorian professori Aino Niskanen. Mitä kaikkia eläimiä seinistä löytyikään?

Suomalaiskansalliset tuulet puhaltavat

Pöllö kaiverrettuna kiviseinään.
Katajanokan ylväs pöllö Pöllö kaiverrettuna kiviseinään. Kuva: Minna Pyykkö pöllöt,veistos,eläinkuvat,Minna Pyykkö

Professori Aino Niskasen mukaan 1900-luvun alussa Suomessa alkoivat puhaltaa kansallisromanttiset tuulet ja arkkitehdit sekä kuvanveistäjät innostuivat Suomen luonnosta. Metsien villieläimet tuotiin julkisivuihin, katonharjalle ja portteihin. Leijonien tilalle tulivat karhut, joita löytyy Helsingin rakennuksista useasta eri paikasta.

Monet kiviseinien eläimistä ovat suurin piirtein yhtä vanhoja kuin itsenäinen Suomi. Siellä ne ovat tuijotelleet ohikiitäviä kaupunkilaisia kivisillä silmillään mietteliäin ilmein kaikki nämä vuodet.

Ehkä joku ohikulkija tai lähellä asuva on ne huomannutkin ja niihin liittyy muistoja, varsinkin pienten kaupunkilaisten muistoja, kun lapsena pienet yksityiskohdat ja kaupungin kauneuden huomaa ehkä helpommin.

Kansallisteatterin koristelu oli aikoinaan radikaali

Kauniit kiviveistokset oven ympärillä.
Itäinen Teatterikuja Kauniit kiviveistokset oven ympärillä. Kuva: Minna Pyykkö veistos,eläinkuvat,Minna Pyykkö
´

Retki alkaa Helsingin rautatieaseman vierestä, Itäiseltä Teatterikujalta, jossa pöllöt, ilvekset, sudet ja karhut tähyilevät ihmisiä Suomen Kansallisteatterin seinästä. Teatterirakennus kohosi Rautatientorin varrelle vuonna 1902 ja sen suunnitteli arkkitehti Onni Törnqvist (myöh. Tarjanne).

– Kansallisteatterin julkisivu on kuorrutettu karkealla graniitilla, ja sen veistoskoristeluissa on monia suomalaisia eläimiä, Aino Niskanen kertoo. Rakennuksena tämä on hyvin suomalaismielinen.

– Koristelu on varmasti ollut aikanaan radikaali ja rakennuskin on pikkusen poikkeava, Niskanen jatkaa. Suunnittelija katsoi yhdysvaltalaiseen arkkitehtuuriin, mutta toki nämä eläimet ovat olleet häkellyttäviä sellaiselle, joka oli tottunut klassisiin koristeisiin, kuten leijoniin.

– Myös valitut kasvit olivat usein suomalaiskansallisiksi koettuja, aika paljon näkyy esimerkiksi mäntyjä, lumpeita ja saniaisia.

Ilakoivat menninkäiset

Pohjola-talon kiviset mennikäiset
Pohjola-talon kiviset mennikäiset Kuva: Minna Pyykkö veistos,kivi,Minna Pyykkö
Pohjola-talon kivinen mennikäinen
Pohjola-talon kivinen mennikäinen Kuva: Minna Pyykkö veistos,kivi,Minna Pyykkö

Matka jatkuu Aleksanterinkadulle ja katseet suuntautuvat kohti Pohjola-taloa. Rakennuksen näkyvät kohdat ovat Gesellius-Lindgren-Saarisen käsialaa ja kuvanveistäjä Hilda Flodin suunnitteli sisäänkäynnin veistokset.

– Kyseessä on taas suomalaismielinen koristelu, kun kyse on suomalaisesta vakuutusyhtiöstä, Niskanen toteaa.

– Onkohan nämä menninkäisiä... Osa katsojista on varmaan kokenut nämä hahmot jopa rumiksi. Ehkä tämä voisi olla nuorien arkkitehtien huumoria?

Katajanokan ulkonäkö muuttuu

Kiveen kaiverrettuja pöllöjä rivissä.
Kruunuvuorenkatu, Katajanokka Kiveen kaiverrettuja pöllöjä rivissä. Kuva: Minna Pyykkö pöllölinnut,veistos,eläinkuvat,Minna Pyykkö

Sitten siirrytään Katajanokalle. Aino Niskanen kertoo, että 1800-luvun puolivälissä alue oli aika slummia, jossa asui köyhää väkeä kallioisella maastolla. Mutta 1900-luvulla arkkitehdit alkoivat muokata Katajanokan ulkonäköä vaihtelevammaksi.

– 1900-luvun alussa arkkitehtuuri sai olla monimateriaalista ja koristeellista. Sitten modernismi pyyhkäisi tämän luvan pois. Vasta viime vuosikymmeninä koristeellisuus on tullut takaisin, mutta hiukan eri muodossa.

– Esimerkiksi Kruunuvuorenkadulla sijaitsevan Werner Polón ja Georg Wasastjernan vuonna 1903 suunnitteleman talon seinässä näkyy erkkeri, josta tulee esiin rivistö pöllöjä.

– Odotan milloin eläinhahmot palaavat takaisin – koska joku kuvaa esimerkiksi sen mammutin, joka on ollut Töölössä 23 000 vuotta sitten, Niskanen pohtii.

Jugend-taloissa pyrittiin kodikkuuteen

Sammakkoaiheinen veistos talon seinässä.
Vyökatu, Katajanokka Sammakkoaiheinen veistos talon seinässä. Kuva: Minna Pyykkö veistos,Minna Pyykkö,Sammakot

Vyökadun ja Luotsikadun risteyksen kohdalta löytyvät professori Niskasen lempihahmot.

– Tässä on minun suosikkini, Niskanen ihastelee. Pään molemmin puolin lojuvat sammakot todella näyttävät nauttivan elämästään.

– Jugend-taloissa pyrittiin kodikkuuteen monessakin mielessä – hauskoja koristeita ja hauskoja nimiä.

Kiviseinäveistos Helsingin Katajanokalla
Katajanokankatu Kiviseinäveistos Helsingin Katajanokalla Kuva: Tiina Jensen Hämähäkinverkko,veistos,Minna Pyykkö

Katajanokankadulta löytyy vielä hämähäkin verkkoja. Ne ovat koristeina aika harvinaisia, sillä hyönteisiä on kuvattu aika vähän. Poissa ovat esimerkiksi perhoset ja sudenkorennot, Minna Pyykkö toteaa.

– Se johtuu ehkä tekemisen vaikeudesta tai myös siitä, että esimerkiksi perhosen hauraus ei ehkä ole se mihin moni talo haluaisi samastua, Aino Niskanen pohtii.

Veistokset on monesti hauskasti suunniteltu rakennuksen mukaan

Kivinen sammakko talon seinässä.
Kivinen sammakko talon seinässä. Kuva: Minna Pyykkö Sammakko,veistos,eläinkuvat,Minna Pyykkö
Lepakkoveistos kiviseinässä.
Lepakkoveistos kiviseinässä. Kuva: Minna Pyykkö veistos,eläinkuvat,Minna Pyykkö

Kaksikko jatkaa matkaa Etelä-Helsinkiin, Kasarmintorille. Vaikka kuinka ollaan suomalaisuuden ja suurien syvien arvojen parissa niin yllättäen Helsingin talojen seinissä on myös huumoria, kivisiä vitsejä. Esimerkiksi Lääkärien talon sammakko, joka näyttää aivan tympiintyneeltä kannattelemaan ikuisesti kivistä seinämää. Sen pullean mahan keskellä on jostain syystä napa.

– Entisen Lääkärien talon, nykyään Agronomien talon, suunnittelivat Gesellius-Lindgren-Saarinen vuonna 1901. Rakennus arvioitiin aikoinaan jopa rumaksi ja oudoksi, Niskanen kertoo.

Veistokset on monesti hauskasti suunniteltu rakennuksen mukaan.

– Koristeet on varmasti suunniteltu yhteistyössä arkkitehdin kanssa. Arkkitehti on ehkä ehdottanut paikkaa sekä aihetta ja kuvanveistäjä on tehnyt koristeet, Niskanen arvelee.

Entä miksi julkisivujen koristeet ovat usein korkealla katonharjalla?

– Erkkerien alla ne ovat ymmärrettävästi suojassa sateelta, mutta muuten ajatuksena on ehkä ollut, että ihminen katselee välillä myös ylös päin, Aino Niskanen arvelee.

Kiinnostuitko kiviseinien eläinkuvista ja koristeista?
Arkkitehtuurihistorian professori Aino Niskanen ottaa mielellään vastaan vihjeesi! Osoitteita, kuvia ja muistoja voi lähettää osoitteeseen: minna.pyykkö@yle.fi

LINKIT:

Helsingin keskustan kartta

KUUNTELE OHJELMA:

Yle Luonto – liity joukkoomme Facebookissa!

  • Kuivan kesän sienivinkit

    Sieniä kannattaa etsiä nyt vesistöjen reunoilta.

    Sieniä kannattaa etsiä nyt vesistöjen reunoilta ja lähdekosteikoista - siellä missä vettä on tarjolla. Viimeistään nyt kannattaa opetella tunnistamaan myös lahottajasieniä, sillä ne ovat joustavampia kuin puiden kumppanisienet.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Kaksiväriset koivunlehdet ja rantakäärmeen rimpuileva saalis

    Luontoillassa pohdittiin kuulijoiden kysymyksiä.

    Miksi koivussa on kaksiväriset lehdet? Voittaako käärme sammakon kaksintaistelussa? Entä onko kahden kukan kakkara hyvinkin yleinen ilmiö? Yle Radio Suomen Luontoillassa pohdittiin jälleen kuulijoiden mielenkiintoisia kysymyksiä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Kuivan kesän sienivinkit

    Sieniä kannattaa etsiä nyt vesistöjen reunoilta.

    Sieniä kannattaa etsiä nyt vesistöjen reunoilta ja lähdekosteikoista - siellä missä vettä on tarjolla. Viimeistään nyt kannattaa opetella tunnistamaan myös lahottajasieniä, sillä ne ovat joustavampia kuin puiden kumppanisienet.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Kaksiväriset koivunlehdet ja rantakäärmeen rimpuileva saalis

    Luontoillassa pohdittiin kuulijoiden kysymyksiä.

    Miksi koivussa on kaksiväriset lehdet? Voittaako käärme sammakon kaksintaistelussa? Entä onko kahden kukan kakkara hyvinkin yleinen ilmiö? Yle Radio Suomen Luontoillassa pohdittiin jälleen kuulijoiden mielenkiintoisia kysymyksiä.

  • Mikä on Mennään metsään -kampanja?

    Suojellaan jokamiehenoikeuksia menemällä metsään.

    Suojellaan jokamiehenoikeuksia menemällä metsään! Yle juhlii metsää ja jokamiehenoikeuksia Mennään metsään -kampanjalla Suomen luonnon päivästä 25.8.2018 alkaen. Tule mukaan viemään jokamiehenoikeuksia Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

  • Merisää - Kotka Rankki: "Ohutta yläpilveä" on nyt historiaa

    Untuvapilvet olivat tuttuja saaren varusmiehille.

    Radion rannikkoasemien merisäätiedotus aloitetaan idästä. Listan toinen sääasema on Kotkan edustalla sijaitseva Rankin saari. Saarelta on tehty havaintoja muun muassa uhanalaista ja vaarantuneista lintulajeista. Linnakesaari avautui yleisölle vasta hiljattain.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Ti-ti-tyy... Mitä linnut viestivät laulullaan ja miten niiden laulu syntyy?

    Linnunlaululla on monta eri merkitystä.

    Linnunlaulun tärkein tehtävä on ilmoittaa reviiristä. Pienestäkin linnusta saattaa lähteä niin kova ääni, että se voi kuulua jopa kilometrien päähän. Hyvä lauluääni kertoo myös koiraan hyvästä kunnosta ja naaras valitseekin usein parikseen parhaan laulajan.

  • Näin voit itse vähentää merien roskaantumista

    Kun ei jätä roskia maahan, ne eivät päädy mereen.

    Meriin päätyy huolestuttavia määriä muoviroskaa. Rantojen tavallisin roska on tupakantumppi ja sekin sisältää muovia. Tuulen ja sateen mukana roskat voivat päätyä mereen kalojen ravinnoksi ja lopulta myrkyksi omalle ruokalautaselle. Asialle voi todellakin tehdä jotain.

  • Kyyn hyödyllisyys yllättää

    Kyy hidastaa välillisesti puutiaisia levittämästä tauteja.

    Kyystä on ihmiselle yllättävää hyötyä. Se hidastaa välillisesti puutiaisten, eli punkkien, kantaman borrelioosin ja puutiasaivokuumeen leviämistä.

  • Kaakkuri on Suomen toiseksi erilaisin lintu

    Kaakkurin perimä poikkeaa muista linnuista

    Kaakkuri kulkee omia polkujaan lintujen evoluutiossa. Se on perimältään hyvin erilainen kuin muut siivekkäät. Suomalaisista linnuista vain kalasääski poikkeaa dna:ltaan siitä enemmän.

  • Sukeltavia vesilintuja: Haahka

    Koiraan soidinääni on matala ja kumea.

    Haahka on suurin sorsamme, sinisorsaakin isompi ja rotevampi. Koiras on päältä valkoinen, ja alapuoli, peräpää ja päälaki ovat mustat, niska vihreä. Naaras on mustaraitaisen tummanruskea. Luisun otsan vuoksi pään sivuprofiili on kolmiomainen. Koiraan soidinääni on matala ja kumea ”auu, au-huuo”. Naaraan ääni on karheaa rotkotusta ”rok-rok-rok”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Alli

    Alli on pohjoisimman Lapin harvinainen pesimälintu.

    Alli on liki telkän kokoinen, mutta hennompi ja palleromaisempi. Kesällä selkäpuoli on tummanruskea, vatsa valkoinen, naama vaalea eroten tummemmasta rinnasta ja päästä. Koiraan keskimmäiset pyrstösulat ovat jouhimaiset. Naaras on himmeämpi. Syksystä kevääseen koiraan selkäpuoli on vaaleanharmaa, kaula ja pää valkoiset. Talvipukuisen naaraan valkeahkossa päässä on tumma päälaki ja kaulansivu. Allin kutsuääni on nenäsointinen ”a-al-li, aa-al-li…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Kuikka

    Kuikat lähtevät Mustallemerelle elo–lokakuussa.

    Kuikka on sinisorsaa selvästi isompi ja pitkänomainen. Sillä on paksu kaula ja jykevä tikarimainen nokka. Keskellä mustaa selkää on valkoista ruutukuviota. Kurkku on musta ja kaulan sivut valkojuovaiset. Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”, josta laji on saanut nimensäkin.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustalintu

    Mustalintukoiras on musta, nokassa keltaista.

    Lähes sinisorsan kokoisella, tanakalla mustalinnulla on melko lyhyt ja ohut kaula. Koiras on kokonaan musta, vain nokan päällä on keltaista. Läheltä nokan tyvellä näkyy musta kyhmy. Naaras on tummanruskea päälakea myöten, mutta poski ja kaulansivu ovat vaaleat ja nokka harmaa. Koiraan soidin- ja lentoääni on pehmeä vihellys ”hjy, hji-hjy”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Uivelo

    Uivelokoiraan pää ja eturuumis on valkoinen.

    Uivelo on selvästi sinisorsaa ja jonkin verran telkkääkin pienempi, typäkkä ja lyhytnokkainen sorsalaji. Koiraan pää ja eturuumis on vitivalkoinen, kyljet harmaat ja selkä mustajuovainen. Päässä on musta täplä silmän ympärillä ja musta juova niskassa. Ruskeanharmaan naaraan päälaki on punaruskea, kurkku laajalti valkoinen. Koiraan soidinääni on vaimeaa narinaa ”gurrr-ik”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkakoskelo

    Tukkakoskelo on yleinen koko Suomessa.

    Tukkakoskelo on sinisorsan kokoinen mutta pitkänomaisempi. Pää on melko pieni ja kaula lyhyehkö ja ohut. Koiraan selkä ja pää ovat mustat, kupeet ja peräpää harmaat, rinta punertavanruskea. Niskassa harottaa siirottava töyhtö. Naaras on harmaa, ja ruskeanpunaisen pään ja vaalean kaulan välinen väriraja ei ole jyrkkä toisin kuin isokoskelolla. Ääni on pehmeästi narskuttava ”bra-bra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Isokoskelo

    Isokoskelon tavallisin ääni on karhea ”prra-prra…”

    Isokoskelo on sinisorsaa suurempi ja pitkänomaisempi ja sillä on ohut ja pitkä punainen nokka. Koiraan alapuoli on valkoinen, yläpuoli ja pää mustat. Vaaleanharmaalla naaraalla on punaruskea pää ja valkoinen kaularengas.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustakurkku-uikku

    Mustakurkku-uikku on vain tavin kokoinen.

    Vain tavin kokoisen, palleromaisen mustakurkku-uikun kaula on melko pitkä ja nokka hyvin lyhyt. Pää ja selkä ovat mustat, kaula ja kupeet ruosteenpunaiset. Ohimoilla on kirkkaanoranssit töyhdöt. Nuoren alapuoli on vaalea, kaula ja pää tummin juovin. Soidinääni on värisevää liverrystä ”hvi-äärrh, hy-äärrh”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Härkälintu

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi.

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi, ja sillä on lyhyempi ja paksumpi, ruosteenpunainen kaula. Siitä erottuvat selvästi vaaleat posket ja musta päälaki, eikä päässä ole töyhtöjä. Ruumis on tummanruskea. Nuoren yksilön päässä on mustia juovia. Soidinääni on härkämäistä mylvintää ja ulvahtelua, joka vaihtuu välillä porsasmaiseksi kiljunnaksi.

  • Sukeltavia vesilintuja: Silkkiuikku

    Soidinäänenä mm. koriseva ”korr, krra-aahr”.

    Silkkiuikun ruskea ruumis on pienempi kuin sinisorsan mutta valkoinen kaula pitempi. Leuassa ja päälaella on ruskeita höyhenröyhelöitä. Ne puuttuvat syksyisiltä nuorilta yksilöiltä, joiden vaaleassa päässä on tummia pitkittäisjuovia. Äänekkään silkkiuikun soidinääniä ovat koriseva ”korr, krra-aahr”, nenäsointinen ”gang gang” ja terävä ”vrek-vräk…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkasotka

    Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

    Tukkasotka on telkän kokoinen, ja sillä on lyhyt ruumis ja iso pää. Mustalla koiraalla on valkoiset kyljet. Niskatöyhtö näkyy läheltä (kun pää kuiva, ei sukeltelun jälkeen). Naaras on tummanruskea, ja sillä on koiraan lailla kirkkaankeltainen silmä. Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Telkkä

    Telkkäkoiraat lähtevät etelään jo kesäkuussa.

    Sinisorsaa pienemmällä telkällä on pyöreähkö ruumis ja kolmikulmainen pää korkean otsan vuoksi. Koiraan rinta ja kylki ovat valkoiset, pää, selkä ja takapää mustat. Poskessa on valkoinen täplä. Harmaalla naaraalla on ruskea pää ja valkoinen juova kyljessä

  • Sukeltavia vesilintuja: Punasotka

    Punasotka on sinisorsaa pienempi.

    Sinisorsaa vähän pienempi punasotka on pyöreähkö, paksukaulainen ja lyhytpyrstöinen. Sillä on melko iso nokka ja luisu otsa. Koiraan ruumis on valtaosaksi vaaleanharmaa, rinta ja peräpää mustat. Pää on tumman ruskeanpunainen. Naaras on harmahtavan vaaleanruskea, mutta poski on muuta ruumista vaaleampi. Lennossa paljastuu leveä vaalea siipijuova. Koiraan soidinääni on vingahtava ”vi-vivih…”, naaraan kutsuääni koriseva ”krrah-krah…”.

  • Kesämökillä kannattaa pönttöillä

    Tällaisia pönttöjä kannattaa ripustaa kesämökille

    Loma on mitä parasta linnunpönttöjen rakennusaikaa. Tässä vinkit siihen millaisia pönttöjä kesämökille kannattaa ripustaa.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.