Hyppää pääsisältöön

Rempsakkaa sankarimusiikkia

Liettualaissyntyisen Maximilian Steinberg (1883-1946) ei liene kovin monelle tuttu säveltäjänimi. Steinbergin yhteydessä muistetaan mainita hänen olleen Rimski-Korsakovin oppilas, vävy ja seuraaja Pietarin konservatorion sävellysprofessorina. Ja heitetään nyt mukaan vielä erään Dmitri Sostakovitsin nimi, jonka opettajana Steinberg toimi myös.

höyryjuna
höyryjuna Maximilian Steinberg

Steinbergin orkesteriteosten julkaisu jatkuu kahden ensilevytyksen voimin. Tekijänsä ainoaksi soolosoitinkonsertoksi ja viimeiseksi teokseksi jäänyt viulukonsertto on sujuvaa kerrontaa. Kolmiosainen, perinteiseen sankarikonsertto-genreen solahtava teos kaartuu tuttuun nopea-hidas-nopea -muotoon. Lavea ensiosa surffaa romantiikan laineilla, hidas osa häivähtelee Sibeliusta ja kevyt finaali antaa solistille mahdollisuuden näyttää kyntensä. Vikkeläsormisen virtuoosin Sergey Levitinin soitossa on juuri oikeaa romantiikan hehkua.

Pääteoksena toimiva, yli 40 minuutin kestoinen, neljäs sinfonia "Turksib" ui kuuliaisesti sosialistisen realismin virrassa. Monikymmenvuotinen rautatieprojekti Turkestanin ja Siperian ansaitsi toki 1930-luvun Neuvostoliitossa oman sinfoniansa. Neliosainen sinfonia ammentaa kazakstanilaisista kansanlauluista. Raikkaasti Keski-Aasiaa henkivä sävelvirtailu kävisi sellaisenaan sopivasti sijoiteltuna vaikkapa minkä tahansa Indiana Jones -elokuvan musiikiksi.

Vaikka Steinberg on etevä ja sujuva orkesterinkäsittelijä, on musiikki nykykorviin varsin sovinnaista ja ennalta-arvattavaa. Dramaattinen musiikki etenee estottoman innokkaasti ja huippukohdissa esimerkiksi patarumpujen ja jatkuva lautasten hutkiminen herättää jo hilpeyttäkin. Martin Yatesin johtama Skotlannin kansallisorkesteri soittaa tarkasti ja täyteläisesti. Erityisesti vasket pääsevät Steinbergin sankarimusiikissa näyttämään parasta osaamistaan.

Maximilian Steinberg – viulukonsertto & sinfonia nro. 4 - Skotlannin kansallisorkesteri, Sergei Levitin, viulu, joht. Martin Yates (Dutton, CDLX7341)

Kuuntele Uudet levyt 9.1.2018, toimittajana Aki Yli-Salomäki.

  • Nyt on Emilie Mayerin vuoro!

    Nyt on Emilie Mayerin vuoro!

    Säveltäjä Emilie Mayer (1812-̶1883) oli Fanny Mendelssohnin ja Clara Schumannin aikalainen, mutta on vielä saanut astella heidän varjoissaan musiikinhistorian sameiden kerrostumien vähitellen kirkastuessa.

  • Marianna Henrikssonin luonteikasta varhaisbarokkia

    Marianna Henrikssonin luonteikasta varhaisbarokkia

    Cembalisti Marianna Henriksson toimii laaja-alaisesti muusikkona vanhan musiikin alueella, mutta myös monitaiteellisten projektien parissa siltoja vanhan ja uuden musiikin välillä rakentaen.

  • Magnus Lindbergin hehkuvia orkesterisoivuuksia

    Magnus Lindbergin hehkuvia orkesterisoivuuksia

    Magnus Lindbergin (s. 1958) tuotanto on vuosituhannen vaihteesta lähtien ollut jatkuvassa pienessä muutosliikkeessä. Vähitellen tuo liike tuntuu saavuttaneen pysyvyyden asteen. Edelleen omaääniseen sävelistöön sekoittuu nyt vahvoja romanttis-impressionistisia vaikutteita, jonka johdosta ilmaisussa on lisää hengittävyyttä, hehkua ja näyttävyyttä.

  • Alissa Firsovan ilmaisu hakee vielä suuntaansa

    Alissa Firsovan ilmaisu hakee vielä suuntaansa

    1990-luvun alussa perheensä mukana Venäjältä Englantiin emigroitunut Alissa Firsova (s.1986) on jo ehtinyt moneen. Pianistina, kapellimestarina sekä säveltäjänä toimivan moniosaajan kamarimusiikkiteoksia on nyt koottu yhteen tekijän ensimmäiselle profiili-äänitteelle. Äänite sisältää kahdeksan kestoltaan verraten suppeaa kamarimusiikkiteosta.