Hyppää pääsisältöön

Suomen kielen virstanpylväät

Teckning som visar en lycklig familj
Teckning som visar en lycklig familj Kuva: Victoria Wirén/Yle piirustukset (taideteokset),perheet,Suomi,turvapaikanhakijat

Pelottaako suomen kielen puolesta? Nuoriso puhuu mitä sattuu, uusia sanoja tulee sellaista vauhtia, ettei perässä pysy ja kielioppisääntöjäkin muutetaan vähän väliä.

On oikeastaan aika ihmeellinen asia, että sellainen kuriositeetti kuin suomen kieli on säilynyt nykypäiviin asti. Sama koskee tietenkin myös muita uralilaisesta kantakielestä kehittyneitä kieliä. Varsin pienet yhteisöt ovat onnistuneet ajoittaisesta vainosta ja vahvasta ulkopuolisesta vaikutuksesta huolimatta säilyttämään kielensä elävänä.

Suomen kieli on kehittynyt uralilaisesta kantakielestä, jota on puhuttu tuhansia vuosia sitten jossain Volgan keskijuoksun ja Ural-vuorten välisellä alueella. Kantasuomi on suomen lähin kantakieli, josta ovat kehittyneet itämerensuomalaiset kielet eli suomi, karjala, vepsä, lyydi, inkeroinen, vatja, viro ja liivi. Ne ovat varsin läheistä sukua keskenään, vaikka eivät toisilleen ymmärrettäviä.

Kantasuomea on puhuttu varhain Lounais-Suomessa, mahdollisesti jo pronssikaudella, mutta viimeistään rautakauden alussa noin vuonna 500 eaa. Vuoden 1000 tienoilla Suomessa oli arkeologisten löytöjen perusteella neljä asutusaluetta, joiden on tulkittu edustavan myös neljää muinaismurretta: Varsinais-Suomi, Häme, Karjala ja Savo.

Käsisahralla kynnetään Porvoon Pitäjän Eriksdalissa 1917. Kuva: Gösta Grotenfelt. Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto. (KK1178:49)
Käsisahralla kynnetään Porvoon Pitäjän Eriksdalissa 1917. Kuva: Gösta Grotenfelt. Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto. (KK1178:49) Kuva: Gösta Grotenfelt. Museiverket peltoviljely,pelto,valokuvat,historia,Suomi,Museovirasto

Ensimmäiset kirjalliset maininnat suomalaisista paikannimistä ovat 1200-luvulta. Vanhimmat kokonaiset suomenkieliset lauseet ovat peräisin 1470-luvulta saksalaisesta käsikirjoituksesta:

Mijnna thachton gernast spuho somen gelen Emijna daijda

Minä tahdon kernaasti puhua suomen kielen, en minä taida. Jotkin kirkolliset tekstit, kuten Isä meidän -rukous ja uskontunnustus on käännetty suomeksi ja oletettavasti myös kirjoitettu muistiin viimeistään 1400-luvulla. Suomen kieli eli ennen uskonpuhdistusta lähinnä kansan puhumina toisistaan suuresti poikkeavina murteina. Kirkoissa luettiin 1400-luvulta lähtien Isä meidän rukous, rippisanat, uskontunnustus ja Ave Maria suomeksi. Myös kansankielisiä saarnoja pidettiin. Niitä varmaan myös kirjoitettiin muistiin, mutta yhtään yhtenäistä suomenkielistä tekstiä ei keskiajalta ole säilynyt. Kuinka Suomea opittiin kirjoittamaan?

Albert Edelfeltin piirros Mikael Agricolasta kirjoituspulpettinsa ääressä.
Albert Edelfeltin piirros Mikael Agricolasta kirjoituspulpettinsa ääressä. Kuva: Otava Mikael Agricola

Suomen kirjakieli syntyi uskonpuhdistuksen myötä 1500-luvulla. Piispa Mikael Agricola julkaisi ensimmäiset painetut suomenkieliset kirjat, kuten Abckiria 1543 ja Se Wsi Testamenti 1548. Vanhan kirjasuomen teksteissä on paljon käännöslainoja ja suomelle vieraita lauserakenteita, koska tekstit ovat enimmäkseen käännöksiä ja niiden kirjoittajat olivat oppineet ensin kirjoittamaan ruotsia ja latinaa.

1600-luvun alkupuolella suomen kieli oli muodissa myös sivistyneistön parissa. Pikkuhiljaa harrastus kuitenkin laantui, ja 1700-luvulla isonvihan jälkeen suomi oli enää vain rahvaan kieli. 1700-luvun fennofiilit korostivat suomalaisuuden, erityisesti suomen kielen ja suomalaisen kansanrunouden merkitystä, mutta hekään eivät välttämättä itse käyttäneet suomen kieltä. Kuvaavaa on, että H. G. Porthan kirjoitti suomen murteista latinaksi.

Osa maalauksesta Porvoon valtiopäivät 1809, Aleksanteri I antaa hallitsijanvakuutuksen. Emanuel Thelning 1812.
Porvoon valtiopäivien avajaiset 1809, Emanuel Thelning Osa maalauksesta Porvoon valtiopäivät 1809, Aleksanteri I antaa hallitsijanvakuutuksen. Emanuel Thelning 1812. Kuva: Markku Haverinen, Museovirasto. museot,Porvoon valtiopäivät,taide,maalaukset,Porvoon valtiopäivien avajaiset 1809,Emanuel Thelning

1800-luvun alkupuolella Euroopassa herännyt kansallisromanttinen aate teki suomen kielen kehittämisen jälleen ajankohtaiseksi. Kun Suomi päätyi Venäjän vallan alle 1809, uusi isäntä suosi aluksi suomalaisten kansallistunnetta – ainakin siinä missä se vieroitti Suomea Ruotsin vaikutusvallasta.

Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia

Maantieteellinen sijainti kahden vahvan naapurivallan välissä, ja historia vuoroin kummankin vallan alaisena antaa omaperäiselle suomen kielelle myös vahvan poliittisen merkityksen. Suomi tarvitsi oman kielen perustellakseen oikeuttaan autonomiaan ja itsenäisyyteen.

Vuonna 1831 perustettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, joka asetti tavoitteekseen suomenkielisen kirjallisuuden luomisen ja suomen kielen aseman parantamisen. Seura tuki myös vanhan kansanrunouden keräämistä ja julkaisemista. Elias Lönnrotin keruumatkojen tuloksena julkaistiin Kalevalan ensimmäinen versio, ns. vanha Kalevala vuonna 1835.

1870-luvulla suomen kieli ja suomenkielinen sivistys olivat saavuttaneet niin vakiintuneen aseman, että aika oli kypsä Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -teokselle. Suomenkielinen kaunokirjallisuus ja teatteri sai alkunsa, ja suomeksi julkaistiin useita sanoma- ja aikakauslehtiä. Suomea käytettiin koulun, hallinnon ja oikeuslaitoksen kielenä.

Suomen kieli on jatkanut kehitystään myös 1870-luvun jälkeen, jolloin puhutaan nykysuomen kaudesta. Etenkin erikoisalojen ja tekniikan kehityksen vaatimaa sanastoa on tullut ja tulee koko ajan lisää. Esimerkiksi vuosina 1880–1920 syntyneitä uudissanoja ovat ammattiyhdistys, polkupyörä ja asiakas, ja 1920–1970-luvuilla kieleen ovat tulleet elokuva, tietokone ja pakastin.

Kun suomen kielen asema on vakiintunut ja yleinen sivistystaso noussut, lainasanoja ja vieraita äänteitä ei enää vältetä niin paljon kuin ennen. Esimerkiksi vuoden 1980 uudissanastossa on sanat statussymboli, audiovisuaalinen ja doping.

Suomen itsenäistymisen jälkeen vuoden 1919 hallitusmuodossa säädettiin, että Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi ja kansalaisilla on oikeus käyttää oikeudessa ja hallintoelämässä kumpaakin kieltä. Suomen kielen asema oli kuitenkin vahvistunut niin paljon, että kyse oli enemmänkin ruotsinkielisen kansanosan oikeuden takaamisesta.

eu, europa, flaggor, medlemmar
eu, europa, flaggor, medlemmar Kuva: YLE

Nykyään suomi on myös yksi Euroopan unionin 24 virallisesta kielestä, mikä takaa oikeuden lukea EU:n asiakirjoja, kirjoittaa komissiolle ja saada vastaus suomeksi.

Suomen kieli on olennainen osa suomalaista identiteettiä. Siis riippumatta kansalaisten kielitaidosta, tai siitä että osa suomalaisista puhuu äidinkielenään myös toista virallista ja montaa muutakin kieltä. Omituinen valtakielemme rakentaa Suomesta kuvaa harvinaisena ja erikoisena paikkana. Se tekee parhaassa tapauksessa meistä ylpeitä omaperäisestä kulttuuristamme.

Mies ja nainen saunan lauteilla. Mies heittää vettä kiukaalle.
Mies ja nainen saunan lauteilla. Mies heittää vettä kiukaalle. Kuva: © 2012 Petri Jauhiainen Sauna,Kiuas,Löyly

Tärkein kielen säilymisen edellytys on kansalaisten halu käyttää sitä ja siirtää se seuraaville sukupolville. Historia osoittaa, että halun lisäksi myös erilaiset poliittiset, taloudelliset ja kulttuurivaikutuksiin liittyvät syyt vaikuttavat kielen kukoistukseen tai rappioon.

Ei pidä kuvitella kielen muuttumista rappioksi. Kehittyvä maailma tarvisee uusiutuvaa kieltä, koska sen tarkoitus on palvella käyttäjiä heidän ilmaisuntarpeessaan. Uudet termit ja tavat puhua ja kirjoittaa ovat osa elävää kieltä ja kulttuuria. Suomen kielelle ominaisia piirteitä on aikoinaan kulkeutunut tänne tuhansien kilometrien takaa. Nämä piirteet ovat säilyneet kielessämme tuhansia vuosia huolimatta vuorovaikutuksesta toisten kielten kanssa, joten on helppo ennustaa suomen kielelle edelleen menestystä ja pitkää ikää.

Aristoteleen kantapää on viime syksynä ja tämän vuoden alussa käsitellyt useassa ohjelmassa suomen kielen historiaa ja tulevaisuutta. Pasi Heikura kysyi joulukuun lopulla suomen kielen professori emerita Kaisa Häkkiseltä, miten suomen kieli on muuttunut sadassa vuodessa. Tammikuun alussa kysyttiin vuorostaan kotimaisten kielten keskuksen eli Kotuksen erikoisasiantutija Liisa Raevaaralta ja Ulla Tiililältä, miten kieli kehittyy seuraavan vuosisadan aikana, ja mikä mahdollisesti uhkaa kieltämme.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Lisää tilaa ajattelulle!

    Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin.

    Sana jooga on sanskriitin kieltä ja se tarkoittaa ihmisen ja kaikkeuden välistä yhteyttä. Muinaisen Intian joogit opettivat, että ihmisen kehon, tietoisuuden ja hengityksen välillä on yhteys. Joogaa harjoittamalla he pyrkivät tasapainoon: syvään keskittyneeseen tilaan, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Musiikki on myös ollut keino etsiä sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Musiikilla ja mietiskelyllä on pitkä yhteinen historia. Eikä ole mikään ihme, että musiikki ja jooga ovat kohdanneet monella taholla. Tapani Rinne tekee musiikkia, joka rauhoittaa ja antaa tilaa ajattelulle. Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri