Hyppää pääsisältöön

Tippettin asialliset varhaissinfoniat

Lähes päivälleen 20 sitten edesmennyt englantilaissäveltäjä Sir Michael Tippett ei ollut kompromissien mies.

salama
salama Michael Tippett

Aikansa yhteiskunnassa hän kulki vastavirtaan niin seksuaalisen suuntautumisensa, poliittisen näkemyksensä kuin arvomaailmansakin suhteen. Säveltäjänä Tippett vieroksui tasapuolisesti sekä Vaughan Williamsin soivuuksia sekä Wienin toisen koulukunnan edustamaa sävelten tasa-arvoisuus-intoa. Ei ihme, että häntä on ollut vaikea luokitella minkään koulukunnan edustajaksi.

Martyn Brabbinsin johtama BBC:n Skotlannin sinfoniaorkesteri on ottanut tehtäväkseen aikalaisensa Benjamin Brittenin varjoon jääneen Tippettin orkesteriteosten esittämisen ja levyttämisen. Lopputulos on kunnioitettava osa brittiläistä klassisen musiikin historiaa.

Tippettin teki ensimmäisen kokeilunsa sinfonia-lajityypin kanssa 30-luvulla, mutta hylkäsi sen riittämättömänä. Kymmenen vuotta myöhemmin, kokemuksen kartuttua, syntyi sitten virallinen sinfonia nro yksi. Se on pätevä lajityyppinsä edustaja säveltäjälle tyypillisine Beethoven-vaikutteineen. 50-luvulla valmistunut, Tippettin tyylilliseen siirtymävaiheeseen sijoittuva toinen sinfonía johdattelee polytonaalisine kokeiluineen säveltäjän myöhäisemmän tyylin harmoniseen maailmaan.

Brittimusiikin tallentamisessa on tietysti oma kulttuurinen arvonsa. Tippettin sävelistön pitkien melodiavirtojen jatkuva dramaattisuus, yleissoinnin hieman terävästi soiva vaskipainotteisuus ja itsenäisten linjastojen loputon päällekkäin asettelu tuntuu kuitenkin pidemmän päälle ainakin omissa korvissani monotonisen uuvuttavalta. Martyn Brabbinsin johtama BBC:n Skotlannin orkesterin soitto on kuitenkin tarkkaa.

Sir Michael Tippett Sinfoniat 1&2 – BBC:n Skotlannin sinfoniaorkesteri, joht. Martyn Brabbins (Hyperion, CDA68203)

Kuuntele Uudet levyt 9.1.2018, toimittajana Aki Yli-Salomäki.

  • Live-Tetzlaff ei aivan vakuuta

    Levyarvostelu

    Viulisti Christian Tetzlaff on paitsi Ondine-yhtiön luottoartisti myös säännöllinen vieras Helsingin orkesterien solistina. Radion sinfoniaorkesterin solistina Tetzlaff kävi muun muassa viime lokakuussa, soittamassa Béla Bartókin kaksi viulukonserttoa. Nyt Ondine on julkaissut levyn, joka häveliäästi ilmaistuna perustuu noihin konserttiesityksiin, eli sisältää myös yleisöttömiä paikkauksia. Gramophone-lehden kollegat ennättivät kehua levyn maasta taivaisiin, mutta itse en ole yhtä vakuuttunut.

  • Sielun silitystä vaan ei myllerrystä

    Levyarvostelu

    Viulisti Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch ja pianisti Tuija Hakkila ovat Suomen parhaita periodimuusikoita, mutta nyt he ovat soveltaneet erityisosaamistaan Brahmsin kolmeen sonaattiin. Tarvitseeko romantiikan perusohjelmisto vanhan flyygelin mattaista sointia ja suolikielten pehmeyttä? Tämän levyn perusteella sanon, että ilman muuta tarvitsee.

  • Se oikea tapa laulaa englantilaista renessanssipolyfoniaa

    Levyarvostelu

    Renessanssin vokaalipolyfonia on musiikkina yhtä tarpeellista kuin raikas vesi juomana, mutta Iso-Britanniassa sitä levytetään yli kohtuuden. Brittiläisen Hyperion-yhtiön kuukausikirjekin esittelee viisi levyllistä vokaalipolyfoniaa. Moninaisuuden äärellä musiikinkuluttaja hämmentyy. Onko kaikille tarvetta, ja ovatko kaikki hyviä? Ei hätää - joukosta voi valita The Gesualdo Six -yhtyeen uutuuden English Motets, se riittää.

  • Uusiokadensseista särmää Mozartin pianokonsertoille

    Levyarvostelu

    Alba-yhtiön uutuuslevyllä tanskalaispianisti Katrine Gislinge soittaa kolme Mozartin pianokonserttoa yhdessä Stenhammar-jousikvartetin kanssa. Orkesteriosuudet sovitti jousikvartetille Mozart itse, joten siinä ei ole mitään erikoista. Mutta siinä on, että kadenssit konserttoihin on säveltänyt Gislingen puoliso Bent Sörensen. Onneksi Sörensenillä on sekä kokemusta että näkemystä oman musiikkinsa punomisesta vanhojen mestariteoksien lomaan. Siisti mutta hieman karuksi pelkistetty levy saa uusiokadensseista ihastuttavaa särmää.