Kaija Koon Isä-kappale antaa voimaa konepajasiskoille, kun suru on suuri ja yrittäjän huolet kaatuvat päälle.
”Meidän perheen elämä muuttui vähän reilut kymmenen vuotta sitten. Isämme menehtyi yllättäen sunnuntaina 16. päivä joulukuuta 2007. Hän oli juuri lauantaina palannut konepajansa pikkujouluristeilyltä ja sunnuntaina jokainen työntekijä sai kuulla suru-uutisen.
Minä olin silloin 22-vuotias ja pikkusiskoni Noora 19-vuotias. Heti maanantaina menimme isämme konepajalle ja kerroimme, että me aiomme jatkaa isämme työtä. Näin meistä tuli konepaja-yrittäjiä.
Tapahtunutta on näin jälkikäteen vaikea selittää. Emme tehneet siinä hetkessä tietoista valintaa, se oli tietyllä tavalla sisäänrakennettu jatkumo. Mielessämme ei edes käynyt, että olisimme myyneet yrityksen. Palkkasimme alkuvuodesta 2008 ulkopuolisen toimitusjohtajan, koska tiesimme, että siinä kohtaa johtajaksi meistä ei vielä olisi ollut.
Vuonna 2013 päätimme Nooran kanssa lunastaa konepajasta myös äitimme osuuden. Siitä asti olemme Nooran kanssa omistaneet yrityksen yhdessä, tasan puoliksi. Konepajasiskot.
Keväällä 2016 lähdimme itse johtamaan konepajaamme.”
Lohtua ja voimaa
”Alkuvuodet olivat luojan kiitos helppoja. Silloin saimme opetella työt ja ehdimme perustaa perheet.
Mutta viime vuosina on ollut todella vaikeita paikkoja. On ollut kova koulu huomata, miten talouden kylmä koura on osunut myös meihin. Joinain hetkinä olen ajatellut, että nyt lopetan. Onneksi luovuttaminen ei ole meille helppoa, ja jokaisena aamuna olemme molemmat saapuneet pajalle ja uskoneet tulevaisuuteen.
Kaija Koon laulu Isä on jo kymmenen vuoden ajan ollut meidän karaokebiisimme. Se kirjoitetaan aina lappuun ja siinä kohdassa päätetään, että ei sitten itketä. En muista, että oltaisiin koskaan saatu laulua loppuun ilman, että jompikumpi pyyhkii silmäkulmiaan.
Isä on meille voimabiisi ja vähän myös sellainen ”havuja perkele -laulu. Kun on kova tilanne ja vitsit vähissä, tekisi mieli huutaa isälle, ”kerro nyt, mitä tässä pitäisi tehdä!”
Viimeisten vuosien aikana isää on kaivattu enemmän kuin koskaan. Tiukan paikan tullen pajalla on tullut hyräiltyä ’isä mulla pullopostia ois’.”
